Pantteri ja leopardi

Onnea, SC Kukka!

2012-01-29T14:12:00.000+02:00

SC Moosegrove Orqideas Doiradas, valmistui 15.1.2012 Helsingissä.

Kukka saavutti tammikuun puolivälissä Suomen rotukissayhdistys ry:n näyttelyssä Kaapelitehtaalla Supreme Championin tittelin, joka on korkein FIFen näyttelyluokkien titteli. Kukka keräsi titteliään varten 23 sertiä. Nuorten luokat mukaan lukien neitosen näyttelyuralle on mahtunut yhteensä 28 näyttelyä eri puolella Suomea sekä Ruotsissa, Virossa ja Latviassa. Aikamoinen saavutus, siis. Tittelinsä kunniaksi Kukka sai Ocicat ry:ltä hienon pokaalin ja kasvattajaltaan nimikoidun fleecehuovan, josta tuli heti kaunottaren uusi suosikkimakuualusta.

Kukka sai oikein hyvät arvostelut molempina päivinä. Lauantain tuomari Yan Roca-Folch sanoi, ettei anna luokassa 3 sertiä, jos kissassa on mitä tahansa vikaa tai se käyttäytyy huonosti, mutta Kukassa ei kerta kaikkiaan ollut vikaa, joten se sai sertinsä helposti, vaikka oli tuomarin mielestä vielä vähän nuori noin korkeaan luokkaan. Brassia oli lauantaina samalla tuomarilla, joka oli sitä mieltä, että tytär on jopa emoaan parempi. Brassia jäi omassa luokassaan kuitenkin toiseksi häviten pitemmälle kehittyneelle yli 9 kk vanhalle, oikein kauniille kilpakumppanilleen. Sama kohtalo oli omassa luokassaan Ellillä, joka hävisi Brassian voittaneen kissan sisarelle. Nuorten luokissa kehityshaitari on laaja, mukana on juuri 6 kk täyttäneitä pikkuisia sekä vähän alle 10 kk vanhoja, likipitäen jo aikuisia. Aika usein vanhemmat nuoret tuntuvat pärjäävän paremmin, varsinkin roduissa, joissa kehitytään hitaammin.

Onni lienee pennuista pisimmälle kehittynyt, sillä poika on kasvanut valtavasti ja painoi 7 kk iässä jo yli 5 kg. Onnilla on upea, pitkä kroppa pelkkää lihasta. Onni voitti sunnuntaina suklaatäplikkäitten pentujen ja nuorten värin parhaan tittelin. Onni on kerrassaan upea, ja mikä showkissan luonne! Poika oli vasta kolmatta kertaa näyttelyssä, mutta käyttäytyi kuin todellinen konkari. Onni puski tuomaria, keikisteli pöydällä ja oli kaikin puolin mahtavan ihana, ystävällinen ja rento. Tuomarin parhaan valinnassa Onni hävisi monet kerrat best in showna olleelle junior winner -sfinksille, joten meillä oli vähän huono tuuri vastuksen suhteen, mutta hyvän vastuksen Onni olisi antanut kenelle tahansa. Pekka oli mukana molempina päivinä, mutta poika on vielä niin keskenkasvuinen, että enemmästä menestyksestä kuin EX1:stä oli turha haaveilla. Eikä tuolla niin väliäkään, Pekkaa oli ihana esitellä tuomarille ja yleisölle, se kun on niin hyväluonteinen ja rauhallinen. Pellekin oli mukana Pekan seurana ja yleisön ilona sekä juhlistamassa emonsa uutta titteliä.

Mitäs jännää tuo pysti mahtaa sisältää...

URK:n näyttelyssä 10.-11.12.2011

2012-01-29T14:11:00.000+02:00

Kukkatarhan Borago, Bombax ja Bellium 11.12.2011.

Parempi myöhään kun ei milloinkaan, totesi kiireinen kissankasvattaja edellisvuoden näyttelykuulumisista vihdoin kertoessaan.

Joulukuussa osallistuimme Uudenmaan rotukissayhdistyksen näyttelyyn kahtena päivänä Kukan, Pekan ja Brassian kanssa ja yhtenä päivänä Ellin ja Onnin kanssa. Pelle oli myös mukana Pekan kaverikissana, muttei osallistunut arvosteluun. Pennut täyttivät näyttelypäivänä 6 kk, joten edessä oli ensimmäistä kertaa nuorten luokat. Isompien nuorten joukossa uudet nuoret olivat vielä hyvin junnun näköisiä, mutta kokemusta ja Kukan sertejä näyttelyssä oltiinkin keräämässä.

Pekka ottaa rennosti.

Kukan lauantai ei mennyt yhtä hyvin kuin yleensä. Juuri Kukan vuorolla näyttelypöydän lähellä vedettiin sähköjohtoja alakerrasta toiseen kerrokseen, mikä pelotti Kukkaa. Normaalisti melko rento neitonen tuijotti järkyttyneenä korvat pystyssä ja silmät suurina tapahtunutta, ja saikin tuomari Monica Bokströmiltä moitteet liian pystyistä korvista ja pyöreistä silmistä (yleensä Kukka on saanut korvistaan ja etenkin silmistään vain kehuja). Nämä ja tuomarin mielestä liian kapea pää veivät Kukalta sertin. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Kukka on jäänyt ilman sertiä. Kuulemma luokassa 5 serti olisi vielä tullut, mutta luokassa 3 pitäisi olla täydellinen, joten serti jäi saamatta. Onni ja Brassia arvioitiin lupaaviksi, kuten yleensä. Vaikka tuomari kertoi yleisöllekin vertailuarvostelussa, että kissat ovat hyvin erilaisia, niin arvosteluseteleissä kumpikin saivat lähes identtiset arvostelut. Pitkään mietittyään tuomari valitsi Onnin nuorista parhaaksi, mutta värin parhaasta kilpailtiin kaikkien leikkaamattomien kesken, joten sen voitti luonnollisesti aikuinen kissa.

Brassialla on asiaa.

Sunnuntaina Kukkakin sai sertinsä taas leikiten. Brassialla oli suunnilleen samanikäinen kilpasisko luokassaan, ja Brassia oli näistä kahdesta voittaja. Elli ja Pekka olivat sunnuntaina vuorostaan Bokströmillä. Tuomari mieltyi todella kovasti Ellin ulkonäköön, mutta ikävä kyllä neitonen oli noussut väärällä käpälällä pedistään ylös ja keskittyi lähinnä rähjäämiseen. Tuomari sanoi, että olisi halunnut valita Ellin paneeliin, mutta rähinän takia sinne meni toinen nuori. Pekka oli ihanakäytöksinen, kuten aina, mutta keskenkasvuinen poika ei sulattanut kumpanakaan päivänä tuomariensa sydämiä. Sen sijaan sunnuntain perheluokassa Pekka ihastutti tuomari Donatella Mastrangeloa aivan erityisesti. Perheluokassa kilpaili emo, isä ja lapsi, joka oli meillä Pekka. Sekä Kukka että Felis olisivat tuomarin mielestä saaneet olla pitempikroppaisia, mutta Pekan tuomari olisi kuulemma halunnut mukaansa. Sunnuntaina Kukka oli kuitenkin lopulta kategorian III paras siitosnaaras, joten näyttelyviikonloppu päättyi oikein mukavissa tunnelmissa eikä lauantain sertittömyys enää kotiin lähtiessä mieltä painanut.

Sinistäplikkäitten mafia 11.12.2011: poika, isä ja isänisä (Kukkatarhan Borago, Onnikatin Blueberry Boy, Chocolatedot Wispa).

Sinitäplikkäät sivukuvassa.

Sovussa uunilla

2012-01-02T17:55:00.000+02:00

Siniset takapuolet, sovussa uunilla.

Viikko siihen meni, mutta tänään kaikki kissat makoilivat samaan aikaan uunilla. Toisin sanottuna poikien sinnikkyys palkittiin ja ne pääsivät ilmeisesti vaivihkaa hiipimään nukkuvien aikuisten seuraan. Ruokailut ovat sujuneet jo useamman päivän yhdessä keittiön lattialla. Kukka yrittää vieläkin vierottaa poikia eikä yleensä päästä niitä liian lähelle suhisematta, mikä on ihan hyväkin toistaiseksi, mammaa kun ei ole vielä leikattu. Eiköhän tästä nelikosta vielä ihan kaveriporukka kehkeydy.

Kaikki koossa!

Onnea Armi 3 vuotta!

2011-12-28T20:14:00.000+02:00

Kaunis 3-vuotias Armi 28.12.2011.

Ihana Armi vietti tänään 3-vuotissyntymäpäiväänsä. Armin juhlapäivään on kuulunut rapsutuksia, loikoilua lämpimällä uuninpankolla sekä vähän Kukan poikien suorittamaa jahtaamista. Juhlapäivästä huolimatta (tai sen kunniaksi, lääkisläisen perheessä kun asuu) Armi kävi myös rokotuksessa. Armi nimittäin osallistuu Suomen venäjänsiniset ry:n esittelynäyttelyyn Malmin VPK-talolla 22.1. Eläinlääkärissä neitonen kävi myös vaa'alla, joka näytti sopivat 4,1 kg.

Näyttelyreissulla Turussa 26.-27.11.

2011-11-30T17:36:00.000+02:00

Viime viikonloppuna oli Boragon eli Pekan ja Bombaxin eli Pellen vuoro edustaa Kukkatarhaa Turun rotukissayhdistyksen näyttelyssä ja totutella näyttelymaailmaan. Mamma Kukkakin otettiin mukaan sertien toivossa.

Pekka ja mitali.

Pojat ovat kasvaneet aikamoisiksi jötkäleiksi. Pekalle on kertynyt painoa 4,2 kg ja Pellelle 4,0 kg (Kukka painaa 4,0 kg ja Armi 4,1 kg). Ne ovat söpösti pennunpyöreitä eivätkä ulkonäön perusteella ole kärsineet ainakaan ruuan puutetta. Kun kissat ovat syömässä, Kukka ja pojat näyttävät samankokoisilta, mutta liikkuessaan Kukka on korkeampi, pitempi, sirompi ja jäntevämpi. Ocicateilla kokoero urosten ja naaraiden välillä on suuri, ja sen huomaa jo nyt kun vertaa mammaa pentuihinsa. Täytyy varmaan alkaa bodata enemmän, että jaksaa poikia esitellä näyttelyissä, ei nimittäin ole ihan kevyttä hommaa edes nelikiloisen kissan pitäminen asennossa joskus pitkiksikin venähtävissä vertailuarvioinneissa.

Pelle antaa venyttää itseään hienosti.

Lauantaina arvosteluun osallistui koko kolmikko. Pelle Miljoonajalka sai Luigi Comoriolta arvostelun EX1 ja vuolaasti kehuja. Tuomarin parhaan valinnassa Pelle oli neljästä pennusta toinen upean abyn jälkeen. Pekka ja Kukka olivat lauantaina Jarmo Räihän arvostetavina. Pekasta Räihän ensimmäinen kommentti oli "Onpa sillä kaunis pää!" ja heti perään toinen kommentti "Onko tämä tosiaan luokassa 12(=pennut 3-6kk)?" Pekka sai kovasti kehuja, vaikka onkin vielä keskenkasvuinen. Pekka voitti isoisänsä Wispan värin parhaan valinnassa ja antoi tuomarin parhaan valinnassakin hyvän vastuksen, voiton vei kuitenkin toinen kissa. Kukka oli lauantaina vähän huonolla tuulella arvosteluissa. Ehkä ihan oikeutetustikin, mammaraukka kun revittiin pesästään unesta ja nälkäisenä suoraan arvosteluun. Kukka on aina kiltti arvostelussa, mutta nyt se kyllä vähän urputti eikä oikein antanut itseään venyttää, joten Kukaksi sillä oli känkkäränkkäpäivä. Kukka sai kuitenkin sertinsä, joten olimme päivän tuloksiin oikein tyytyväisiä.

Kun palattiin Helsinkiin, pojatkin saivat nauttia näyttelytuomisista.

Sunnuntaina Pelle oli vain Pekan kaverikissana mukana, arvosteluun osallistuivat Pekka ja Kukka, tuomarinaan Fabio Brambilla. Tällä kertaa Kukka älyttiin herättää ajoissa ja ruokkia ennen arvostelua, joten se oli taas oma mukava itsensä, istui nätisti tuomarin pöydällä, vaikka vähän jännityksestä tärisikin, ja sai hienosti sertinsä. Reipas Pekka ihastutti tuomarinsa myös sunnuntaina ollen sekä värin paras isäänsä Felistä vastaan käydyssä kisassa että tuomarin paras kuudesta pennusta! Näin nähtiin jo kolmas Kukkatarhan pentu paneelissa, mikä oli meille todellinen juhlahetki. Paneelin voitto meni melkein kaikilla äänillä molempina päivinä burmillalle, mutta meille tärkeintä oli nähdä oma, hyvinkäyttäytyvä kissa muiden upeiden pentujen joukossa loppukilpailussa. Hienoa, Pekka! Molemmat pojat käyttäytyivät koko viikonlopun ajan todella kauniisti ja reippaasti, joten niiden kanssa on mukava käydä näyttelyissä jatkossakin.

Maanantaiaamuna emäntä sai seurakseen kolme opiskelukissaa!

Turussa nähtiin Kukkatarhan B-pentuja viimeistä kertaa pentuluokassa. Seuraavan kerran olemme URK:n näyttelyssä Tikkurilassa juuri kun pennut täyttävät 6 kk eli 10.-11.12. Mukaan tulevat lauantaina Kukka, Pekka, Brassia ja Onni sekä sunnuntaina Kukka, Pekka, Brassia ja Elli, lisäksi Pelle tulee Pekan seurakissaksi molemmiksi päiviksi. Tervetuloa moikkaamaan meitä ja rapsuttelemaan Kukkatarhan kissoja sekä ihastelemaan satoja muita kisuja!

Ery-Sydin näyttelyraportti

2011-11-29T19:34:00.000+02:00

Kukkatarhan Bellium eli Onni teki näyttelydebyyttinsä Ery-Sydin näyttelyssä lauantaina 19.11., seuranaan Elli. Brassia piti Kukkatarhan mainetta yllä sunnuntaina.

Komea ja kookas kollipoika Onni omistajansa sylissä näyttelyssä. Kuva Jari Ruohonen.

Onni on kasvanut hienosti ja näyttää oikein komealta kollipojalta. Ja mikä luonne pojalla onkaan! Ensikertalaisemme oli ihanan rauhallinen ja reipas eikä tuntunut paljon näyttelyä stressaavan. Tuomarin pöydällä herra oleskeli rauhallisesti, välillä leikki, puski tuomaria ja istui arvostelusetelin päälle, jotta sai varmasti huomiota. Tuomari Olga Komissarova tykkäsi pojasta, mutta pitkän harkinnan jälkeen vertaisarvostelussa toinen ocipoika vei voiton pienempien täpliensä ansiosta ja Onnin saaliiksi jäi EX2. Vastikään valmistuneelta tuomarilta oli tainnut jäädä kotiläksyt lukematta ocicatien standardin osalta, sillä hän sanoi, että ocicatissa tärkeintä on, että sillä on paljon pieniä täpliä. Standardi ei sano täplien lukumäärästä mitään, vain muodosta, jonka pitäisi olla kuin peukalonpäällä painettu. Meitä ei tulos jäänyt harmittamaan, Onni on kuitenkin aivan ihana, kaunis ja hyväluonteinen koti- ja showkissa. Onnia pidellessä tuntui kuin olisi Kukkaa pidellyt, sillä molemmat ovat nyt suunnilleen samankokoisia ja -värisiä ja Onni tosiaan antoi venyttää itseään kuin näyttelykonkari.

Onnia ei näyttelytouhu paljon näytä stressaavan. Kuva Laura Piekkola.

Ellillä oli vuorossa jo viides näyttely pentuluokassa. Ellin lilaa väriä Komissrova ei täysin ymmärtänyt, sillä hän sanoi, että kunhan kontrasti kehittyy, turkista tulee hyvä. Diluutioväreillähän yleensä pohjaväri vanhemmiten tummuu ja juuri pennuilla on hyvä kontrasti, joka yleensä alkaa pikku hiljaa heikentyä kissan vanhetessa. Ellinkin kontrasti on lilaksi oikein hyvä ja täplät hienot. Elli oli tuomarin mielestä liloista ja suklaista ocipennuista paras, mutta tuomarin parhaan valinnassa jäi kuudesta pennusta neljänneksi. Elli on edelleen todellinen ADHD-kissa, koko ajan vaatii leikitystä tai toimintaa tai alkaa kitistä tylsyyttä. Varsinaista rähjäämistä Elli ei harrasta, vaan lähinnä ilmoittaa välillä kitinällään, että voisi nyt just tehdä jotain muutakin kuin vaikkapa olla hiljaa paikallaan tuomarin lääpittävänä. Elli ja Onni olivat vierekkäisssä häkeissä ja välillä kurkkivat toisiaa verkon raosta, uskalsivatpa laittaa käpälääkin toisen puolelle, jos vaikka olisi saanut toisen lelun kaapattua itselleen.

On se Onni vaan niin ihana. Kuva Jari Ruohonen.

Sunnuntaina Brassia oli omistajansa kanssa paikalla aivan itsekseen kasvattajan ollessa muissa tehtävissä. Kaunis Brassia edustikin Kukkatarhaa hienosti, sillä tyttönen oli tuomari Elena Noskovan paras pentu. Valitettavasti Brassiaa ei silti nähty paneelissa, sillä se sai äkillisen ripulikohtauksen häkissään arvostelun jälkeen, joten päätimme, että varmuuden vuoksi sen oli parempi viettää loppu aika omassa häkissään vessan lähettyvillä. Brassia oli tuomarinkin mukaan "a bit unhappy today", mutta ei kai se ole ihme, jos riepotellaan maha kipeänä. Maanantaina vatsavaivat vielä jatkuivat, mutta tiistaista eteenpäin kisunen on taas onneksi ollut terve ja iloinen.

Terveiset Tallinnan näyttelyreissulta

2011-11-21T18:14:00.000+02:00

Marraskuun toisena viikonloppuna suuntasimme Tallinnaan, toiveissa saada Kukalle pari sertiä ulkomailta ja Ellille lisää näyttelykokemusta. Elli tuli meille torstai-iltana. Olimme odottaneet, että mammakissa olisi vähän rähissyt pikkukissalle, mutta kissojen yhteiselo lähtikin ihan rauhallisesti käyntiin. Pikemminkin se oli Elli, joka vähän sähisi ja murisi emolleen, mutta kuitenkin peräkkäin kirmailtiin leikinomaisesti ja yö meni rauhallisesti. Kun pennut olivat pieniä, niillä oli tapana kaataa emännän paperiroskis aina, joten se otettiinkin sitten pentujen ajaksi pois käytöstä. Kaatajakin taisi paljastua, sillä Elli ryntäsi melkein heti meille tultuaan kaatamaan roskiksen vanhaan tapaan. Kirjahyllyssä se myös kiipeili kuten ennen vanhaan, ja parvekkeella piti kiivetä puuhun, vaikka se nyt olikin vaikeampaa näyttelyä varten tylsytetyillä kynsillä.

Elli lauantaina näyttelyssä, kuva Pekka Savolainen.

Autossa Elli oli ihmeen hiljaa, ilmeisesti se on alkanut tajuta, ettei hirmuinen mouruaminen auta, vaan matkaan lähdetään, jos niin on päätetty. Suuntasimme bussilla ja ratikalla Katajanokalle, jossa kissat nostettiin King Toursin pikkubussiin laivamatkan ajaksi ja ihmiset pääsivät kansipaikoille laivaan. Tallinnassa jatkoimme pikkubussilla hotelli Suteen. Hotellihuone oli mukavan iso ja siellä ei ollut kokolattiamattoa, mikä on kissojen kanssa bonusta, koska matkahiekkiksestä matolle lentäviä puruja ei ihan helposti saa pelkällä pikku harjalla ja rikkalapiolla siivottua. Kukka on esitellyt kotona kovasti kiipeilytaitojaan, ja nytkin hotellihuoneessa oli näytön paikka. Ei mennyt kauankaan hotelliin saapumisesta, kun kylppäristä kuului pientä kolinaa ja Kukka oli löytänyt pehmustetun ja lämpimän kissapedin. Kukka oli kiivennyt ensin vessanpöntölle, sitten peilin alla olevalta tasolta suihkukaapin päälle ja nukkumaan korkealla olevaan pyyhetelineeseen. Kisut tottuivat toisiinsa nopeasti, ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä nukuttiin jo söpösti lähekkäin ihmisten vieressä sängyssä. Sunnuntain näyttelyssä tuplasturdin väliseinänkin pystyi jo avaamaan eikä kissojen välille syntynyt rähinää.

Lauantaina näyttelyssä Kukka oli neljästä suklaatäplikkäästä ocinaaraasta paras ja pääsi siten tuomarin parhaan naaraan valintaan. Valinnassa oli mukana 7 kissaa, joista tuomari Laura Burani tiputti pois kissoja yksitellen. Lopulta kissoja oli jäljellä vielä kolme, joista yksi oli Kukka. Siinä sitä alkoi emännän käsikin vähän vapista melkein neljän kilon punttia kannatellessa. (Entäs sitten, kun kollipojat kasvavat isoiksi...) Lopulta Kukka tuli valinnassa toiseksi, aika hyvin kovatasoisessa kisassa. Sertin Kukka sai molempina päivinä, joten matkan tärkein tavoite saavutettiin. Sunnuntaina Kukan sisko vei ocityttöjen voiton ja olikin paneelissa asti.

Kukka lauantaina näyttelyssä, kuva Pekka Savolainen.

Elli oli Jyväskylän jälkeen toisella näyttelymatkallaan. Pikkuneitiä vähän jännitti ja koko ajan esittelijä sai yrittää keksiä väkkärällemme tekemistä, jotta sen ei olisi tarvinnut valittaa tylsyyttään tai kiemurrella alas tuomarin pöydältä. Molempina päivinä Ellin tulos oli EX1 ja tuomarin parhaan valinnoissa toinen sija. Elli on todella kaunis neitokainen, lilana vähän haalean näköinen verrattuna moniin muihin täpläkissoihin, mutta värinsä edustajana erittäin hieno. Luonnekin on mukava, hyvin aktiivinen, reipas ja hellyydenkipeä. Elliä näemme varmasti jatkossakin näyttelykehissä.

Matkanjärjestäjänä meillä toimi King Tours Pohjanmaalta. Minibussi kuljetti kissat laivaan ja ihmiset ja kissat Tallinnassa hotellille, näyttelypaikalle ja takaisin satamaan. Matkanjärjestäjän valintakriteerinä oli se, että lähdön piti olla 17.30, meidänhän olisi pitänyt tehdä työ- ja opiskelupäivät, joten myöhäinen lähtö olisi ollut enemmän kuin tärkeä. Muutamaa päivää ennen reissua matkanjärjestäjä kuitenkin ilmoitti, että lähtö onkin satamasta 11.30. Siinä sitten järjesteltiin kahden ihmisen perjantait uudestaan, mikä ei ollut ihan helppoa. Muuten matka toimi hyvin, mutta tuo viime hetken lähtöajan muutos ei ehkä kannusta meitä valitsemaan samaa firmaa uudelleen.

Harmi-kissa maastoutuu, kuva Terhi Launiainen.

Armi oli matkamme ajan hoidossa, jossa se sai uuden kutsumanimen Harmi. Olisimme odottaneet, että ujompi kissaneitokaisemme olisi ehkä vähän aikaa lymyillyt sohvan alla piilossa, mutta sitten rauhoittunut ja tullut sohvakissaksi, kuten 1,5 vuotta sitten, kun se oli viimeksi yksin hoidossa. Mutta vielä mitä, nyt se keskittyi huutamaan lähes kaiket yöt. Jos sitä ei huomioinut, se oli läpsinyt tassulla hoitajaansa naamaan. Ensi kerralla huonotapainen kissavieras taitaa lähteä mukaan näyttelyreissulle eikä sitä jätetä hyvälle hoitajalle lähelle kotia, ainakaan yksiöön hyppimään hoitajaraukkansa niskassa.

Kukkatarhan kissalan näyttelydebyytti

2011-10-11T19:17:00.000+03:00

Kes-Kisin näyttelyn saldo, kuvassa Kukan, Ellin, Pellen ja Pekan hankkimat palkinnot lauantailta ja sunnuntailta.

Viime viikonloppuna olimme yli vuoden tauon jälkeen kissanäyttelyssä. Kehiin palasi GIC Kukka ja ensiesiintymisensä tekivät Elli, Brassia, Pekka ja Pelle. Alkuun vähän jännitti, kuinka selviämme kissojen kuskaamisesta neljälle eri tuomarille, mutta lopulta kaikki meni hyvin, oikeastaan aivan loistavasti.

Kukkatarhan Brassia, la EX1 NOM

Brassiaa vähän jännittää, mutta hyvin se antaa itseään käsitellä.

Brassia tuli mukaan lauantaiksi toisen omistajansa Safan kanssa Jämsän kautta. Junamatka Hyvinkäältä oli sujunut hyvin, mutta majapaikassa toinen kissa oli ollut sen verran järkyttävä kokemus, että Brassia oli opetellut vähän murisemaankin sille. Näyttelyssä tyttönen käyttäytyi kuitenkin hyvin, mitä nyt välillä vähän sähisi, kun kiusattiin kaikenlaisella ronkkimisella ja pöydällä pitämisellä. Brassia sai kehuja väristään, täplistään, kontrastistaan ja ruumiinrakenteestaan. Tuomari Sabine Drieling tykkäsi lopulta Brassiasta niin paljon, että neitonen pääsi tuomarin parhaana pentuna paneeliin asti! Brassialla oli siis kunnia olla Kukkatarhan ensimmäinen kisu paneelissa, aika hienoa. Yhden äänenkin se nappasi paneelissa.

Kukkatarhan Brassavola, la EX1, su EX1 NOM

Elli jaksoi leikkiä ja touhuta myös näyttelyhäkissä.

Elli otettiin matkaan Espoosta perjantai-iltana. Tällä tytöllä on todella sisua ja sinnikkyyttä, sillä se jaksoi mouruta autossa koko matkan Helsingistä Mikkeliin, Mikkelistä Jyväskylään, puoli matkaa Jyväskylästä Mikkeliin, koko matkan Mikkelistä Jyväskylään, puoli matkaa Jyväskylästä Mikkeliin ja koko matkan Mikkelistä Helsinkiin. Onneksi tytöllä on kuitenkin vielä aika pieni ääni, ettei tarvinnut korvatulppia hommata. Näyttelyssä Elliä tietenkin alkuun vähän jännitti. Lauantain tuomari Marianne Kuipers-Kossen oli sitä mieltä, että Elli olisi muuten tosi hyvä, mutta nenän kyömy häiritsi. Oceilla saa toki olla kyömy ja jotkut tuomarit sitä arvostavatkin, mutta tämä ei. Sunnuntaina Martti Peltonen tykkäsi Ellistä niin paljon, että valitsi tämän parhaaksi pennukseen neljän pennun joukosta, ja niinpä myös sunnuntaina nähtiin Kukkatarhan kasvatti parhaiden pentujen paneelissa. Erityisesti Martti Peltonen kehui Ellin täpliä, nehän ovat kuin peukalon päällä painettuja, kuten standardissa sanotaan. Ellillä oli tuomareiden mielestä myös erinomainen pää ja profiili, hyvä kroppa, jalat ja häntä, hyvin asettuneet ja hyvänkokoiset korvat ja yleisvaikutelmana suloinen ja lupaava, ystävällinen pentu.

Kukkatarhan Bombax, la ja su EX2, su Ocicat ry:n erikoispalkinto

Pelle lähikuvassa.

Pellen tuomareina olivat lauantaina Arja Martikainen ja sunnuntaina Marianne Kuipers-Kossen. Molemmat kehuivat kovasti Pellen väriä, täpliä, ilmettä, korvia ja kroppaa. Pää on hieman pieni kuten emolla, mutta kuono-osa ja profiili lupaavasti kehittymässä. Harmiksemme Pellen hännänpäästä, viimeisestä luusta, löytyi kuitenkin pieni paksunnos. Todennäköisesti se kasvaa pikku knikiksi hännän kehittyessä, joten Pellellä ei ole asiaa aikuisluokkiin kuin kastraattina. Harmi, sillä Pelle olisi todella lupaavan näköinen muuten. Pelle saikin Ocicat ry:ltä kannustuspalkinnoksi hienon pokaalin. Kyllä Pelleä vielä näyttelyissäkin nähdään, pentuna ja nuorena luultavasti lähinnä Pekan kaverikissana, mutta aikuisena sitten kastraattiluokissa, joissa häntäviat eivät haittaa. Viikko sitten paksunnosta ei ollut vielä tunnettavissa, mutta häntäviat voivat tulla melko myöhäänkin ilmi, siihen asti kun häntä kasvaa.

Pelle osoitti myös houdinimaisia taitoja. Kun oma ihmisväki oli poistunut muita kissoja katsomaan, Pelle päätti opetella sturdin vetoketjun avaamistempun ja kiivetä pöydälle katselemaan hallia vähän uudesta vinkkelistä. Onneksi lähellä sattui olemaan tarkkaavainen näytteilleasettaja sekä ocicat-konkareita, jotka pelastivat karkulaisen. Vastapäisessä häkkirivistössä olleen kissan omistaja oli nimittäin huomannut pöydällä olevan kissan ja kysynyt lähellä olevilta ihmisiltä arasti, eikö kissan pitäisi olla häkissä eikä pöydällä. Ja kyllä, olisihan sen pitänyt olla. Onneksi Pelle jäi tutkimaan pöydällä olleita ruokapurkkeja eikä mielinyt sittenkään kauemmas karkuun. Lämmin kiitos tuntemattomalle näyttelykävijälle sekä Eija Välipirtti-Sillanpäälle ja Arja Martikaiselle Pellen palauttamisesta häkkiin! Jatkossa meillä varmistetaan aina sturdin vetoketjut lukoilla tai rautalangoilla, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan. Onneksi kissanäyttelyissä on mukavia ja auttavaisia ihmisiä, jotka pelastavat meitä tumpeloita katastrofeilta.

Kukkatarhan Borago, la EX1, su EX1 BIV

Pekka ja isänsä Felis mittelemässä värin parhaan tittelistä.

Pekka on ollut kotona uuden isäntänsä mussukka, jota nukutetaan sylissä ja rapsutellaan minkä ehditään. Pekka on veljeään Pelleä hieman rauhallisempi tapaus, joka nukkuu ja syö enemmän. Näyttelyssä Pekka osoittautui oikeaksi unelmakissaksi. Rauhallinen, viihtyy sylissä eikä liiemmin pelkää, rähjää eikä venkoile. Vähän vielä venytysten kanssa on harjoittelemista, mutta eihän pennulta voi liikoja vaatia. Pekan tuomarina oli lauantaina Minna Krogh ja sunnuntaina Mira Fonsén. Lihaksikkuus sai kehuja molemmilta tuomareilta, samoin profiili, ilme, väri, kontrasti ja häntä. Lauantaina Pekalla oli ihan liian isot korvat, mutta sunnuntaina hyvänkokoiset. Uskomme tässä asiassa sunnuntain tuomaria. :) Lauantaina isä Felis oli värin paras, sunnuntaina oli Pekan vuoro. Pekkaa ja Pelleä oli ihana katsoa, kun ne nukkuivat ja telmivät häkissään. Poikia käytiin myös paljon ihailemassa ja silittelemässäkin, enkä ihmettele yhtään, kyllähän ne ovat aivan mahtavan suloisia.

GIC Moosegrove Orqideas Doiradas, la EX1 CACS, su EX1 CACS kat. III paras siitosnaaras

Kukka palasi näyttelykehiin yli vuoden tauon jälkeen. Alkuun jännitimme, miten se käyttäytyisi, sillä Mikkelissä yökylässä se ei sietänyt ollenkaan poikiaan, vaan rähjäsi ja murisi niille. Onneksi maalla on helppo eristää kissoja eri tiloihin, jotta poikien tai Ellin ei tarvinnut katsella eikä kuunnella rähjäystä. Näyttelyssä mammakissa kuitenkin muisti, miten siellä ollaan, eikä rähissyt ollenkaan, vaan oli oikein kiltti oma itsensä. Kukka sai molempina päivinä sertit ja oli lauantaina suklaatäplikkäistä ocinaaraista paras. Arvostelutekstit olivat tutunkuuloisia, onhan Kukan kanssa kierretty jo aika paljon näyttelyitä. Erityisesti kehuttiin Kukan kroppaa, lämmintä väriä, kontrastia, silmiä, pään muotoa ja profiilia sekä korvia. Pientä miinusta tuli pään pienestä koosta, vaikka hoikkeliinimme onkin hyvin sopusuhtainen.

Sunnuntaina näyttelyn päätteeksi koimme vielä suuria riemun hetkiä, kun Kukka valittiin kategorian III parhaaksi siitosnaaraaksi pentujensa menestyksen perusteella (99,33 pisteellä). Saimme kotiin ensimmäisen ison pokaalin, ja kyllä sitä onkin ihailtu joka ilta. Kaiken kaikkiaan Kukkatarhan ensimmäinen näyttely oli siis erittäin menestyksekäs ja hieno kokemus. Pennut käyttäytyivät hyvin ja saivat parempia arvosteluja kuin osasimme odottaakaan. Huippua!

Ohjeita hoitotoimenpiteisiin

2011-09-11T11:29:00.000+03:00

Kuinka leikataan Kukkatarhan pennuilta kynnet

1. Etsitään kynsisakset.
2. Etsitään kissanpentu.
3. Leikataan kynsiä kaikessa rauhassa.
4. Hätistellään vuoroaan odottavaa pentua kauemmaksi.
5. Kuunnellaan kehräystä.

Kuinka putsataan Kukkatarhan pennuilta korvat

1. Etsitään pumpulia ja kastetaan se lämpimään veteen.

2.-5. Kuten kynsienleikkuussa.

Myönnettäköön, että nämä pennut on vähän huonosti kissojen tavoille opetettu, kun niitten käsittely on niin helppoa. Kynsiä on leikattu vasta kahdesti, mutta molemmat kerrat ovat olleet ihan yhtä vaivattomia. Ihanat pikkuiset!

Uudet kodit kaikilla

2011-09-08T20:31:00.000+03:00

Buxus on löytänyt kodin Turusta, joten kaikilla pennuilla on nyt tiedossa uusi koti. Tehosterokotteen aika on maanantaina, joten jos kaikki menee hyvin eikä rokotuksesta tule sivuvaikutuksia, Brassavola eli Elli muuttaa uuteen kotiinsa jo keskiviikkona. Buxus ja Brassia haetaan perjantaina ja Bombax ja Borago viedään Mikkeliin lauantaina. Samalla saadaan ihana Armi kotiin pitkän kesäloman jäljiltä. Onneksi meille jää pennuista vielä viikoksi Onni eli Bellium, niin ei tarvitse ihan heti kaikista pikkuisista luopua.

Kukka on edelleen sietänyt lapsukaisiaan hyvin, mitä nyt välillä vähän sähistään, jos riiviöt liikaa emon hännässä roikkuvat tai koko ajan tissille tunkevat. Vieläkin maitobaarista kuitenkin saa silloin tällöin lisäravintoa. Kukka on osoittanut pieniä kiiman merkkejä, kieriskelee sohvalla ja sängyssä ja mouruaa hieman normaalia enemmän. Vähän etäisyyttä se on ottanut pentuihin tulemalla ihmisväen sänkyyn nukkumaan öisin aina välillä. Pennuistakin on alkanut olla Kukalle leikkiseuraa, välillä emo ja lapset juoksevat rallia peräkkäin ja emo jopa vähän painii pikkuistensa kanssa. Aika suloisia ovat kaikki seitsemän.

Isot pikkuiset

2011-09-05T17:49:00.000+03:00

Pennut 12 viikkoa käyvät yhä emon tissillä. Kyllä, on siellä alimmaisena emokin.

Pikku kissat eivät ole enää ihan pieniä, sillä ne täyttivät perjantaina 12 viikkoa ja olisivat jo iän puolesta luovutuskelpoisia. Tosin tehosterokotus otetaan vasta viikon päästä, jotta suojasta tulisi mahdollisimman hyvä, joten luovutukseen on vielä reilu viikko jäljellä. Onneksi, ettei tarvitse ihan vielä näistä söpöliineistä luopua!

Suklaat puussa: edessä Brassia ja Buxus, takana Bellium.

Kokoakin on pentue kasvanut ihan kiitettävästi. Perjantaina 12-viikkoisena suurin oli Borago, 1900 g. Lähelle on kirinyt Bellium, 1880 g sekä Bombax, 1850 g. Seuraavana painotaulukossa ovat tasakokoinen suklaakaksikko Brassia, 1790 g, ja Buxus, 1780 g. Brassia ja Buxus ovat rakenteeltaan vähän erilaisia muihin nähden, leveitä ja rotevia, joten painotulos oli yllättävä, sillä niitä luulisi nostellessa ainakin yhtä painaviksi kuin veljensä. Pahnanpohjimmainen Brassavola on myös kooltaan pienin, 1510 g, mutta minkä se koossa häviää, tarmossa se sen ottaa leikiten takaisin. Eikä energinen Elli painissakaan isommilleen häviä, vaan rökittää Pekkaa ja muita isoja rontteja siinä missä muutkin.

Borago esittelee kung fu -taitojaan, Brassia tarkkailee suoritusta lattialta.

Ihana Buxus on edelleen kotia vailla. Buxus on reipas, leikkisä, helliteltävä ja komea. Kun se on jossain lepäilemässä ja sitä kutsuu, se naukuu aina nätisti takaisin. Siitä voi siis tulla melko puhelias, mutta äänen voimakkuus on kuitenkin maltillinen. Eivätkä pennut mitenkään rasittavuuteen asti juttele, lähinnä mukavasti vastailevat takaisin. Aamuisin keittiössä ne osaavat olla aika äänekkäitä ruokaa kerjätessään. Hyvin ovat pikkuiset syöneet kaikenlaisia ruokia, mitä niille on tarjottu. Vielä kun saa välillä vähän maitoa jälkkäriksi, niin ei ihmekään, että ovat noin isoiksi jötiköiksi kasvaneet.

Buxus etsii uutta kotia

2011-08-25T17:14:00.000+03:00

Buxukselta on löytynyt pieni mutka hännänpäästä, joten ihana kissapoika etsii uutta kotia lemmikkinä. Buxuksen oli tarkoitus mennä näyttelykissaksi, mutta häntävikaiset voivat osallistua näyttelyihin vain kastraatteina, joten aiempi varaus peruuntui.

Torstaina eläinlääkärin tarkastuksessa lääkäri kehui erityisesti Buxuksen (ja Brassian) raamikasta rakennetta ja luustoa. Silloin ei vielä mitään mutkaa huomattu. Maanantaina emännän palattua kolmen päivän reissulta mutka oli kuitenkin nähtävissä kun häntää katsoi, sekä tietenkin kokeiltavissa. Siitä ei ole tietoa, onko mutkan takana liian rajujen leikkien aiheuttama ruhje vai onko se synnynnäinen vika, joka yhtäkkiä tuli esille. Varmaa traumaa ei ole nähty eikä kuultu, mutta aluksi hännän pää hieman aristi. Mutka saattaa kissan kasvaessa jonkin verran suoristua tai pysyä ennallaan, mutta varsinaista haittaa siitä ei kissalle pitäisi olla, vaan vika on kissan kannalta kosmeettinen.

Buxus on todella komea ocipoika, sillä on kaunis turkki ja erinomainen ocicatin ilme. Luonteeltaan se on reipas ja aktiivinen. Se tuntuu olevan pennuista äänekkäimpiä ja ilmoittaa, jos joku asia ei ole kohdallaan. Yleensä se tuntuu kuitenkin olevan eloonsa hyvin tyytyväinen. Parasta hupia ovat huiskalelut ja rapisevat pallot sekä tietenkin sisarusten kanssa painiminen. Buxus etsii kotia rakastettuna lemmikkinä. Jos haluaisit Buxuksesta oman kissakaverin, otathan yhteyttä.

Supermama Kukka

2011-08-22T19:42:00.000+03:00

Pennut kävivät viime viikolla rokotettavina ja sirutettavina ja saivat Kissaliitosta rekisterikirjat. Eläinlääkäri totesi pennut hyvin kasvaneiksi, napatyrättömiksi ja urosten kivekset laskeutuneiksi. Lisäksi emo sai vuosittaiset tehosterokotuksensa. Kaikki käyttäytyivät hienosti. Pennut vähän maukuivat piikkien pistelyjen hetkellä, paitsi Bellium, joka oli ihan hiljaa ja kiltisti avustajan sylissä toimenpiteiden ajan. Kukka ei myöskään jaksanut piikeistä stressata, vaan näytti lapsosilleen hienosti mallia, kuinka eläinlääkärissä käyttäydytään.

Kukka on muutenkin edelleen oikea superäiti. Edelleen se jaksaa imettää lapsiaan, antaa niiden muksia tassuilla päähän ja purra korvia, leikkiä hännällä ja yrittää muutenkin painia emon kanssa. Toivottavasti Kukan tyttäret aikoinaan ovat yhtä hyviä äitejä, ainakin Kukka on ollut erinomainen esikuva. Kertaakaan se ei ole edes sähissyt pennuilleen, ja jos ihmiset joskus sähisevät pennuille, kun nämä esimerkiksi yrittävät purra tai raapia ihmisten jalkoja, Kukka tulee usein syyttävästi viereen katsomaan, että miksi hänen lapsiaan komennetaan. Ihana mammakissa!

Pienet maidonimijät ovat hyökänneet joukolla pahaa-aavistamattoman, lattialla levänneen emon kimppuun.

Mihin se emo nyt jo hävis?

Bellium etsii kotia!

2011-08-10T17:21:00.000+03:00

Suklaatäplikäs hurmuripoika Kukkatarhan Bellium on yhä kotia vailla syyskuun puolivälin tienoilta alkaen. Bellium on kaunis, lämpimänsävyinen ocicat. Sillä on upea kontrasti ja ihanan silkkinen, lyhyt turkki, jota on todella mukava silittää. Sylikissanakin pikku Pelle on viihtynyt. Se tykkää erityisesti huiskalelujen perässä juoksemisesta ja rapisevista pikku hiiristä tai palloista sekä kiipeilypuussa, sohvalla ja kirjahyllyssä kiipeilystä. Bellium on tottunut myös lapsiin ja vähän koiraankin. Ulkonäkönsä puolesta tämä kissapoika sopisi näyttelykehiinkin, mikäli uusi koti sitä haluaisi joskus näyttelyttää, mutta pelkäksi lemmikiksikin sen voi ottaa.

Ocicatina Belliumista kasvanee sosiaalinen, leikkisä ja reipas kissa. Ocista saa ihanan, puuhakkaan kotilemmikin ja seuralaisen, mutta halutessaan ocin kanssa voi harrastaa niin kissa-agilityä kuin näyttelyitäkin tai opettaa sille pieniä temppuja, kuten tassun antamista tai istumista käskystä.

Jos haluaisit Belliumista itsellesi kissakaverin, ota yhteyttä!

Rähinää, luopumisen tuskaa ja uusia koteja

2011-08-04T18:12:00.001+03:00

Kuvissa pennut näyttävät isommilta kuin ne oikeasti ovat.

Armi ei ole oppinut hyväksymään pentuja, vaikka niin toivoimme. Maalla isossa talossa yhteiselo sujui hyvin, mutta kaupungissa Armi ei oikein saa olla rauhassa pennuilta. Eilisaamuna kissojen välit kiristyivät entisestään. Armin käydessä hiekkalaatikolla pentu yritti tunkea sinne samaan aikaan, mihin Armi hermostui, sähähti ja huitaisi pentua tassullaan. Lähellä ollut Kukka ei suvainnut pentunsa kohtelua ja yritti käydä Armin kimppuun. Onneksi varsinaista tappelua ei päässyt syntymään, vaan Armi saatiin siirrettyä omaan rauhaansa toiseen huoneeseen. Eilen illalla Armi halusi vähän hiippailla muuallakin talossa ja parvekkeella, mikä sujui murinoita ja sähinöitä lukuunottamatta onneksi ihan hyvin. Tähän asti meillä olikin selvitty pelkällä Armin sähinällä ja murinalla, jota pennut eivät näytä pelkäävän, mutta enää ei oteta enempää tappeluriskiä. Armi saa siis muuttaa perjantaina takaisin maalle odottelemaan pentujen kasvua.

Armi ja Topi eivät olleet parhaita kavereita, mutta oppivat sietämään toisiaan ja elelemään rauhanomaisesti rinnakkain, joskus jopa ihan oikeasti rinnakkain.

Maalla onkin eletty surullisia päiviä, sillä Topi-villakoira piti lopettaa maanantaina 14 v 9 kk iässä, kun sen jalat eivät enää kunnolla kantaneet. Olihan se muutenkin jo lähes kuuro ja sokea, refluksitauti yskitti sitä välillä kovasti, munuaisarvot olivat koholla ja koira vaati viime aikoina paljon hoivaa. Kevään aikana Topi alkoi mennä hiljalleen huonompaan kuntoon ja tiedossa oli, että viimeiset viikot alkoivat olla käsillä, mutta rakkaan lemmikin lopetuspäätös oli silti vaikea. Topi oli hyvä koira, jonka oli nyt aika päästä vaivoistaan, vaikka ihmiset sitä jäivätkin kaipaamaan.

Näillä näkymin pennuista yksi muuttaa syksyllä maalle Mikkeliin täyttämään talon lemmikin paikkaa. Valinta tehtäneen Bombaxin ja Boragon välillä, mutta helppoa se ei ole, sillä molemmilla on omat kannattajansa. Tytöt ovat menossa sijoituskissoiksi, toisen koti on jo varmistunut Espoosta ja toista tullaan ensi viikolla katsomaan. Buxus on saamassa uuden kodin Pohjois-Karjalasta. Ihana, silkkiturkkinen Bellium on vielä rakastavaa kotia vailla, joten kiinnostuneet, ottakaa yhteyttä!

Pennut 7 viikkoa

2011-07-29T19:40:00.000+03:00

Brassavola halusi tunkea välttämättä kuvaan mukaan, kun Belliumia kuvattiin.

Aina viikkopäivitykset tekisi mieli aloittaa päivittelyllä, että ovatpa pennut kasvaneet ja kehittyneet hurjasti, joten kerrotaan nyt alkuun jotain muuta. Kuten esimerkiksi se, että vaikka hiekkalaatikolla kyllä periaatteessa käydään, niin eilisaamuna löytyi silti emännän kumisaappaasta kunnon lammikko pissiä. Hiekkalaatikoissa käydään kyllä raapimassa purut lattialle, mutta aina ei kaikilta suju tarpeiden teko oikeaan paikkaan, vaan esim. sohva tai lattialle unohtunut kangaskassi saattaa olla houkuttelevampi vaihtoehto ainakin yhdelle tai parille nimeltä mainitsemattomalle yksilölle.

Vallan villiä menoa takkahuoneen sohvalla.

Sitten kehittymättömyydestä kehitysjuttuihin. Pennut ovat jatkaneet reviirinlaajennusoperaatiota. Pihalla rapulla on jo käyty ja olohuoneessa revitellään nyt aamujen lisäksi myös iltaisin. Onpa osa pennuista kiivennyt portaita pitkin yläkertaankin. Kukka on suhtautunut rauhallisesti pentujen juoksenteluun, mutta yläkerrasta se sentään kävi kantamassa pennun pois. Hienostihan ne rappusia kipittivät, mutta niiden harkintakykyyn ja alas tippumattomuuteen ei voi vielä niin paljon luottaa, että nyt on rakenneltu rappusiin porttirakennelmat kiipeilyn esteeksi.

Buxus ja Brassia, varsin samannäköiset pikku suklaatäpläkisut.

Kirjallisuus ja vieraat kulttuurit ovat alkanee kiinnostaa pentuja. Tänä aamuna kirjahyllystä oli kaivettu lattialle kirja Sulkakäärme ja jaguaarijumala - Meksikon ja Guatemalan intiaanikulttuurit. Tai ehkä sana sulka kiinnosti pentuja, sillä kaikenlaiset huiskat ovat ihan hittileluja. Emokin välillä innostuu näyttämään lapsukaisille, kuinka huiskaa jahdataan. Lasten kahvikutsujakin on meillä vietetty. Bombax, Borago ja Buxus pyörittivät eilisiltana vinhasti kaapin alta löytämäänsä pientä, muovista kahvikuppia. Huopapallojen kanssa on kiva painia, samoin erilaisten isojen potkuhiirien. Myös pikkuhiiriä on kiva heitellä ympäriinsä. Palloista pikkuiset eivät niin perusta kuin painikaverina, vaikka toiveena onkin, että pikkuocit oppisivat palloa joskus noutamaan. Erityinen hitti on ollut alunperin lehtipinon ympärillä ollut muovinaru, jota on kiva jahdata. Pikkukissit irrottivat narun solmun ihan itse ja repivät narun irti lehtien ympäriltä. Aika taitavia epeleitä.

Lopulta otetaan torkut sohvan selkänojalla, jotta jaksetaan taas hetken päästä olla valmiina uusiin leikkeihin.

Loppuun viikkopunnituksen tuloksia (syntymä - 1 vko - 2 vko - 3 vko - 4 vko - 5 vko - 6 vko - 7 vko):
Bombax 86 - 198 - 285 - 387 - 511 - 620 - 792 - 957
Borago 109 - 215 - 293 - 370 - 476 - 610 - 786 - 973
Buxus 100 - 205 - 288 - 377 - 482 - 614 - 753 - 914
Bellium 87 - 187 - 264 - 357 - 467 - 585 - 786 - 945
Brassia 94 - 210 - 306 - 413 - 518 - 629 - 780 - 914
Brassavola 91 - 187 - 258 - 339 - 437 - 552 - 706 - 853

Pennut 6 viikkoa

2011-07-25T20:57:00.000+03:00

Buxus ja Brassia malttoivat leikkien lomassa hetkeksi pysähtyä kuvattaviksi.

Kissalan ihmisväki oli kolme vuorokautta matkalla, ja kylläpä pikkuiset olivat sinä aikana kasvaneet ja kehittyneet! Nyt vilistetään hurjasti peräkkäin, kiivetään sohvalle ja sänkyyn, hypitään kiipeilypuun ylimmälläkin tasolla ja osataan myös hypätä puusta alas. Reviiri on laajentunut talon koko alakertaan, vaikka takkahuoneessa pennut edelleen pääasiassa asuvat. Kissakameran kannalta pentujen vilkkaus on hankalaa, mutta yritämme edelleen ajoittain saada kameraa aseteltua niin, että siinä näkyisi kissoja.

Pennut ovat tottuneet lapsiin emännän sukulaislasten avustuksella. Kiltisti ne antavat silittää ja nostella itseään ja kiipeävät niin isojen kuin pientenkin katsojien syliin. Maalla asuu myös 14,5-vuotias Topi-villakoira, joten koirakokemuksiakin pennuille täällä kertyy. Koira on hyvin rauhallinen ja mieluummin väistää pentuja kuin jää niiden ihmeteltäväksi, jos vain sattuu pentuja huomaamaan. Armikin väistää pentuja, mikäli ehtii. Jos se saa pennun näköpiiriinsä, se lähinnä sähisee ja murisee kauempana, ja pennut katsovat sitä vähän ihmeissään. Armi on saanut isossa talossa olla rauhassa, joten vähän jännitämme, kuinka se suvaitsee pentuja, kun muutamme viikonvaihteessa takaisin Helsinkiin. Toivotaan, että se alkaa suvaita pentuja. Onneksi emokissa ei jaksa tätikissan purnauksesta välittää, vaan on edelleen oma superkiltti itsensä.

Kukkaa vähän pentujen hoito jo haukotuttaa, mutta kärsivällisesti se edelleen lapsukaisiaan ruokkii.

Pennut 5 viikkoa

2011-07-16T11:23:00.000+03:00

Brassia luottaa vielä eniten emon ruokatarjontaan.

Eilen tuli täyteen 5 viikkoa kissalasten elämän seuraamista. Pikkukissat ovat oppineet syömään kiinteitä ruokia viikon aikana. Osa tykkää vielä enemmän emon kuin emännän ruokapalveluista, mutta osalle maistuu ruoka jo emonkin kupista. Pentujen ruokalistalla on ollut vuorotellen teollisia pennuille tarkoitettuja märkäruokia sekä raakaruokaa, jauhettua sian sydäntä, broilerin siipeä ja broilerin luista ja rustoista jauhelihaa Multicatilla höystettynä. Maistoipa eilen Bombax penturaksujakin emon lautaselta.

Kissakameran seuraajien harmiksi pikkukissat ovat päässeet laajentamaan reviiriään saunasta takkahuoneen puolelle. Välillä ne nukkuvat edelleen pesässään tai kiipeilypuun juurella saunan pesuhuoneessa, välillä taas ihan uusissa keksimissään paikoissa. Uusin suosikki on kirjahylly, jonka alaosassa on suljettu ovi. Oli siinä ihmisillä etsimistä, kun pikkuiset olivat keksineet ryömiä hyllyn alta sen taakse ja takakautta suljetun oven taakse kirjahyllyn alahyllylle.

Täältä kuuluu vähän rapinaa. Katsotaanpas...

...täällähän on pikkukissoja!

Pentujen painot ovat nousseet hyvin (syntymä - 1 vko - 2 vko - 3 vko - 4 vko - 5 vko):

Bombax 86 - 198 - 285 - 387 - 511 - 620
Borago 109 - 215 - 293 - 370 - 476 - 610
Buxus 100 - 205 - 288 - 377 - 482 - 614
Bellium 87 - 187 - 264 - 357 - 467 - 585
Brassia 94 - 210 - 306 - 413 - 518 - 629
Brassavola 91 - 187 - 258 - 339 - 437 - 552

Pieniä sylikissoja

2011-07-13T20:10:00.000+03:00

Pennut ovat osoittaneet kelpo sylikissojen kehitystä. Ne ovat hyvin sosiaalisia ja tulevat aika usein jo ovelle vastaan ihmisten mennessä pentuhuoneeseen. Välillä ne tosin karkaavat toiseen huoneeseenkin, innokkaita ympäristöön tutustujia kun ovat. Vikkeliä ne ovat myös, kuuden ovesta pyrkivän pennun saaminen takaisin pentuhuoneeseen on aikamoista näppäryyttä ja nopeutta vaativa tehtävä. Pentuhuoneessa sitten kiipeillään ahkerasti ihmisten päällä. Pentuja katsoessa kannattaakin olla pitkät lahkeet ja mielellään hihatkin, ellei halua pieniä naarmuja pitkin raajoja, pennut kun tykkäävät kieppua aika taitavastikin ihmisten päällä, mutta välillä otteen lipsuessa tarrataan kynnet tiukasti alustaan kiinni.

Tavallinen tilanne pentuhuoneessa: vähintään kolme pentua kiipeilee sylissä.

Bombaxia alkaa kiipeily jo väsyttää, mutta onneksi sylissä voi ottaa myös tirsat.

Uni on jo vienyt Brassavolasta voiton.

Pennut 4 viikkoa

2011-07-09T17:32:00.000+03:00

Lapsukaiset täyttivät eilen 4 viikkoa. Viime päivien kehitys on ollut huimaa. Vielä torstaina pennut asuivat vaatehuoneessa pahvilaatikkopesässä, mutta perjantaiaamuna Bombax pääsi korotetun reunankin yli laatikosta pois. Edessä oli siis muutto, jotta pennut eivät katoa vaatehuoneen hämyisiin pikku sokkeloihin. Uudeksi majapaikaksi tuli saunan tilava pesuhuone, jossa pennut saivat alkunsa ja jossa Kukka joitakin kiimojaan on viettänyt. Kukan mielestä paikka oli aivan sopiva, se ei enää ole yrittänyt kuskata pentuja minnekään ja on muutenkin ihan rauhallinen mamma. Pennutkin tykkäävät, kun saavat juoksennella vapaammin. (Ihmisillä voi olla vaikeampaa, tilassa kun on talon ainoa suihku, jota ei nyt siis voi käyttää....)

Bellium ja Borago painivat.

Pennut saivat uuteen huoneeseensa raapimapuun, joka hankittiin pari viikkoa sitten. Emo on jo näyttänyt, kuinka sitä raavitaan, jo on joku pikkuinen jo käynyt vähän kiipeilemässäkin. Muutenkin pennut yrittävät kiipeillä kovasti, niin sturdin seiniä, saunan jakkaraa kuin ihmisten jalkojakin pitkin. Hyvin seurallisia pikkuiset ovat, aina kun ihminen menee huoneeseen, vastassa on liuta pentuja, ellei niillä ole nukkuma-aika. Kovasti ne myös kiipeilevät syliin, varsinkin Bombax ja Borago.

Mamman maito on vielä parasta evästä.

Eilen illalla pennuilla oli tilaisuus maistaa ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa. Bombax ja Bellium olivat ensimmäisinä maistelemassa emolle tarkoitettua Schesirin penturuokaa, makuna tonnikala. Oikeastaan pennuille piti tarjota samaista kanaruokaa, mutta emo hyökkäsi heti kanan kimppuun ja pari pentua tonnikalan. Myös Buxus tuli ruokaa maistelemaan. Myöhemmin illalla tarjolla oli Animondan pentupateeta, joka kelpasi myös Brassavolalle ja hiukan Boragollekin. Tänä aamuna Bombax ja Bellium maistelivat Hill'sin i/d:tä. Päivällä pilkoimme pakastimeen raakoja, jauhettuja broilerin osia, ja rustot ja luut sisältävä jauheliha maistui kaikille muille paitsi Bombaxille. Mamman tissi on kuitenkin vielä pentujen pääruoka, mutta kivasti on alkanut muitten ruokienkin kokeilu. Kukalla on ollut pennuissa kova syöttäminen, mutta hyvin se on homman hoitanut, sillä kaikkien painot ovat nousseet keskimäärin yli 10 g päivässä. Kukka itse on viime päivinä joutunut syömään valtavasti, päivän ruokamäärä on ollut jopa kilon luokkaa! Ymmärtäähän sen, että emon on syötävä paljon, kun pentujen paino on noussut yhteensä noin 100 g päivässä ja eiliseen asti kaikki energia on tullut maidosta, ja pennut liikkuvat kuitenkin jo aika paljon.

Kukka pesee Brassiaa ja Brassavola on menossa mamman luo yli hiekkalaatikon.

Kukka on vielä toistaiseksi ainakin tänään hoidellut pentujensa vessa-asioita, mutta emon pesupalvelu loppunee pian, kun kiinteitä ruokia on jo aloiteltu. Brassia, ainoa, joka ei ole juurikaan muuta edes syönyt kuin emon maitoa, kävi hienosti pennuista ensimmäisenä hiekkalaatikolla tänä aamuna. Toinenkin pikku pissipaakku päivän aikana hiekkikseen tuli, tekijä oli kuulemma joku suklaista. Toivotaan, että muutkin ymmärtävät hiekkisten merkityksen pian.

Kävelyharjoituksia olkkarissa

2011-07-06T19:03:00.000+03:00

Pennuilla on jo kova hinku pois pesästä, mutta vielä ei ole kukaan onnistunut laidan yli kiipeämään. Kukka sen sijaan haluaisi pitää pennut pesässä ja yrittää kantaa niitä heti takaisin, jos pentuja sylitellään muualla kuin vaatehuoneessa. Tänään pennut olivat kuvaushetken jälkeen ensimmäistä kertaa hetken lattialla kävelemässä, kun Kukka oli saatu huijattua muualle. Varovaisesti pennut lähtivät alkupisteenä olleesta sturdista liikkeelle ja menivät jo aikamoista kyytiä olkkarin matolla. Brassia ja Bombax uskalsivat ensimmäisinä sturdista ulos, mutta kohta lattialla taapersi jo koko pentue. Kun Kukka huomasi, mitä sen pikkuisille tehtiin, se olisi huolestuneena emona halunnut kantaa pentuja takaisin pesään. Pennut alkavat tosin olla jo sen verran isoja, ettei Kukka niitä kovin hyvin pysty kantamaan.

Täällä odotellaan jo kovasti, että Kukka hyväksyisi pentujen muuton pois vaatehuoneesta. Pesälaatikko alkaa käydä pieneksi, ja pennut alkavat olla hyvin seurallisia. Aina kun niitä käy katsomassa, ne tulevat innokkaina ihmisiä kurkkimaan. Ei emo niiden pesänjättöyrityksille kauan taida mitään mahtaa, kun ne kasvavat ja kehittyvät koko ajan. Viikonloppuna, kun pennut täyttävät 4 viikkoa, on tarkoitus aloitella kiinteän ruuan syömistä ja laatikolla käynnin opettelua.

Pennut 3 viikkoa

2011-07-01T22:34:00.000+03:00

Kukan vauvat täyttivät tänään 3 viikkoa. Ne ovat kehittyneet hurjasti. Kaikki kävelevät jo ympäri pesälaatikkoa, leikkivät ja painivat keskenään, nuolevat itseään ja toisiaan, istuvat ja hyppivätkin. Laatikon reunalla kurotellaan jo siihen malliin, että pian täytyy siirtää laatikko pois vaatehuoneesta, jotta pennut pääsevät vipeltämään isompaan tilaan eivätkä tipu laatikon reunan yli.

Pojista yksi muuttaa luovutusiässä takaisin Mikkeliin, mutta kolme muuta poikaa on vielä vapaana. Valintaa ei ole vielä tehty, sillä kaikki ovat niin ihania ja valinta tulee olemaan supervaikea. Tytöistä ainakin toinen on alustavasti menossa sijoituskissaksi, ja toistakin on sijoitukseen kyselty, mutta sen osalta asia on vielä harkinnassa. Tässä vielä pentustudion tämänpäiväiset otokset kaikista lapsukaisista.

Bombaxilla on hieno kontrasti ja hienosti avautumassa olevat täplät. Pojan katse on valloittava ja sillä on pennuista isoimmat silmät. Bombax oli syntyessään pentueen pienin, mutta on on nykyään toiseksi painavin.

Boragon täplät ovat pennuista isoimmat ja sen sininen väri on erittäin kaunis.

Buxus on vaaleahkotäpläinen suklaa. Buxus ja siskonsa Brassia ovat melko samannäköisiä, mutta selästä päin niiden täplät jakautuvat hieman eri tavalla ja Buxuksen täplien sävy on aavistuksen tummempi.

Belliumin kontrasti on aivan mahtava, sillä on tummemmat täplät kuin muilla suklailla. Belliumin lämpimän suklainen väri muistuttaa eniten emo-Kukan väriä. Bellium on muutenkin hyvin kukkamainen, "herra Kukka", siro ja pojista pienin.

Brassia on pennuista selvästi isoin, oikea syömäryntti. Se on suklaista vaalein ja kontrasti on vähän vaatimattomampi kuin veljillään, mutta eiköhän sillekin ihan hyvä täpläturkki vielä kehity.

Brassavola on pennuista pienikroppaisin ja kevyin, mutta sillä on iso ja kaunis pää. Lila väri on ihanan herkkä. Diluutioiden kontrasti on yleensä muita värejä huonompi, mutta kyllä tämän pikkukisun täplät ihan hyvin näkyvät.

Loppuun vielä painot syntymä - 1 vko - 2 vko - 3 vko:

Bombax 86 - 198 - 285 - 387
Borago 109 - 215 - 293 - 370
Buxus 100 - 205 - 288 - 377
Bellium 87 - 187 - 264 - 357
Brassia 94 - 210 - 306 - 413
Brassavola 91 - 187 - 258 - 339

Armin kuulumisia

2011-06-30T17:55:00.000+03:00

Pentujuttujen väliin kerrotaan vähän Arminkin kuulumisista. Armi on ollut maalla mielissään, täällä kun saa ulkoilla, ja kaiken lisäksi säätkin ovat suosineet. Mikäpä olisi lämpöhakuiselle kissalle mieluisampaa auringossa ulkoilun jälkeen kuin käpertyä auringon kuumentamaan emännän sänkyyn. Samalla sinne voi vaikka kantaa pari lintu- tai oravakirppua, joita on turkkiin tarttunut lintulautojen liepeillä luuhatessa. Ne eivät onneksi kissassa tai ihmisessäkään viihdy, vaikka niitä kissat ja koirat joskus sisälle raahaavat.

Tänään Armilla ei ollut ihan niin mukava päivä, se joutui nimittäin käymään hammaslääkärissä. Tyttösen syöminen on käynyt vähän hitaammaksi ja sitkeät, kuivatut lihanpalat, joita kissat saavat temppujen tekemisestä, eivät ole oikein enää Armille kelvanneet. Vilkaisu suuhun paljasti, että siellähän on hammaskiveä ja ientulehdusta, joten eikun eläinlääkärille hammashuoltoon. Eläinlääkäri kertoi, että Armilla tosiaan oli hammaskiveä ja vähän alaposkihampaissa kissoille tyypillistä ienhyperplasiaa, mutta hampaat olivat kuitenkin hyvässä kunnossa, kun hammaskivi poistettiin.

Armi oli toimenpiteen jälkeen aika tokkurainen ja käveli hassusti horjuen, kun jalat menivät vähän ristiin. Syöminen kuitenkin on jo maistunut ja muutenkin kissa pyrkisi uloskin, jonne se ei tänään tietenkään pääse, ettei vähän haparoiva käynti pudottaisi sitä kiipeilypaikoilta. Meillä on laistettu kissojen hampaiden harjauksesta, mutta yritetään nyt parantaa tapojamme, jottei ihan heti tarvitsisi operaatiota uusia.

Nettijulkkikset

2011-06-27T22:29:00.000+03:00

Kukkatarhan kissalan pentukamera on päässyt Mtv3:n lemmikkisivuille: http://www.mtv3.fi/kampanja/helmi/vapaalla/lemmikit/minun_lemmikkini/1349726.html
Jutun alaosasta löytyy myös linkki varsin asialliseen rotuesittelyyn.

Uusi kotipesä

2011-06-26T14:13:00.000+03:00

Pennut ovat kotiutuneet Mikkeliin hyvin. Kukka tosin ei hyväksynyt pennuille suunniteltua pesäpaikkaa, vaan perusti niille pesän itse valitsemaansa paikkaan. Hienosti ja äänettömästi emokissa kuskasi juhannusyönä koko kuusikon yksi kerrallaan yläkerran rappuset alas, nukkuvan koiran ohi, alakerran vaatehuoneessa olevaan pikku koriin. Kissa sai pitää valitsemansa lukaalin, mutta pennuille haettiin niiden oma pahvilaatikko pesäksi, jotta kaikilla oli riittävästi tilaa. Siellä emo käy tyytyväisenä lapsiaan hoitamassa, ja kun sille tulee ihmisseuran tarve, vaatehuoneesta on lyhyt matka olohuoneeseen hyppelemään.

Pennut ovat alkaneet kävellä pesässä. Kukka on ilmeisesti vaistonvaraisesti yrittänyt hillitä pentujen liikkeellelähtöhaluja järsimällä niiden viikset lyhyeksi. Kun Kukka tuli meille, siltäkin oli emo nyrhinyt viikset ihan lyhyiksi. Tänään pennut ovat ensi kertaa leikkineet keskenään. Tissillä on toki nahisteltu ja läpsitty sisaruksia jo aiemminkin, mutta tänään Brassia ja Bombax painivat ihan muuten vaan ja näykkivät toisiaan korvasta, ja eivätköhän kohta muutkin seuranneet esimerkkiä. Pennut myös katselevat tarkkaavaisesti niitä katsomaan tulleita ihmisiä. Vaikuttavaa siltä, että kohta yritetään laajentaa reviiriä ja kiivetä pois laatikosta.

Kauniita katseita

2011-06-21T21:51:00.001+03:00

Pennut ovat availleet pikku hiljaa silmiään ja ottaneet ensimmäisiä askeleen tapaisia. Lauantai-iltana oli Brassavolan lisäksi Bombaxilla ja Beliumilla jo molemmat silmät auki. Seuraavaa avautumisvaihetta odoteltiin maanantaihin, jolloin Borago avasi silmänsä. Tänään on ollut vuorossa Brassia, joten enää Buxus katselee maailmaa suljettujen silmäluomien läpi. Erityisen ihana katse on Bombaxilla, jolla on isot silmät leveän näköisessä päässä ja huippusöpö ilme.

Jos Brassia jäikin jälkeen sisaruksistaan silmien avautumisessa, kävelemisessä se oli etujoukoissa. Jo sunnuntaina pikku suklaatyttö otti muutaman haparoivan askeleen, vaikka pennut yleensä kävelevät kunnolla vasta noin 3 viikon iässä. Muutama muukin haparoiva pikku askel on pentupesässä nähty, vaikka useimmiten siellä edetäänkin tissille tai pentukasaan vielä ryömimällä.

Pentujen kasvaessa reipasta vauhtia nostalgisoidaan vielä "vanhojen" kuvien parissa: tuore mamma ja 1 vrk ikäiset pennut.

Kissat muuttavat perjantaina Mikkeliin heinäkuun loppuun saakka. Aikuisilla kissoillahan on siellä emännän vanhempien luona kakkoskoti, jossa asustellaan silloin tällöin emännän harjoittelujen tai töiden mukaan. Kissakamera pyritään saamaan myös Mikkeliin, jos tekniset haasteet voitetaan, mutta koko aikaa se ei luultavasti ole maaseudun ukkosvyöhykkeellä päällä. Tietenkin pentujen ihailijat ovat oikein tervetulleita katsomaan pentuja paikan päällekin, heinäkuussa Mikkeliin ja elokuussa Helsinkiin!

Pennut 1 vko

2011-06-18T19:08:00.000+03:00

Vauvat kasvavat hyvää vauhtia. Eilen niille tuli viikko täyteen, ja kaikki paitsi suurimpana syntynyt Borago tuplasivat painonsa, puolet jo 6 vrk iässä. Ei Boragokaan kauas jäänyt, vain 3 g päähän tuplasta, ja se on edelleen isoin. Painot viikon iässä olivat seuraavat (suluissa syntymäpaino):

Bombax 198 (86)
Borago 215 (109)
Buxus 205 (100)
Bellium 187 (87)
Brassia 210 (94)
Brassavola 187 (91)

Kukkatarhan Brassavola 8 vrk.

Bellium aloitti ensimmäisenä silmän raottelun keskiviikkona. Sillä on nyt toinen silmä auki ja toinenkin raollaan. Brassavola oli ensimmäinen, jonka molemmat silmät aukesivat, se tapahtui perjantaina. Bombaxilla on toinen silmä jo melko auki ja toinen ihan vähän, muilla silmät ovat vielä ihan kiinni. Brassavola kuvattiin silmien aukaisun kunniaksi tänä aamuna, ilman salamaa tietenkin, etteivät herkät vauvansilmät vaurioidu.

Pennuista viisi on edelleen vapaina, joten jos ihana täplikäs lemmikki kiinnostaa, ota yhteyttä.

Sixpack nimetty

2011-06-15T20:02:00.001+03:00

Kukan sixpack 3 vrk. Vasemmalta Kukkatarhan Brassia, Bellium, Brassavola, Bombax, Borago ja Buxus.

Kukan vauvat ovat aivan ihania! Kaikki kullannuput ovat kasvaneet hyvin. Pennuilla on nyt nimet, teemana latinankieliset kukat ja puutarhakasvit.

Ruskea ykköspoika on nimeltään Kukkatarhan Bombax, sininen kakkospoika Kukkatarhan Borago, vaalea suklaa kolmospoika Kukkatarhan Buxus ja tummempi, lämminsävyinen suklainen nelospoika Kukkatarhan Bellium. Tytöt saivat äitinsä mukaan orkidealajien nimet. Viides söpöliini, vaalea suklaa tai kaneli tyttö sai nimen Kukkatarhan Brassia (brassiat ovat täplikkäitä orkideoja) ja kuudes ihanainen lilatyttö on Kukkatarhan Brassavola (brassavolat ovat hyvin vaaleita orkideoja).

Kolmen päivän ikäiset pikkuiset. Naama kameraan päin Bombax, vieressä Borago ja Buxus, takana lila Brassavola.

Pentujen painot ovat nousseet 5-23 g päivässä. Muutaman kerran jonkun pennun paino on noussut alle 10 g päivässä, mutta näilläkin seuraavina ja edellisinä päivinä painonnousu on ollut reilusti yli 10 g, joten ajoittaisista pienistä arvoista emme ole olleet huolissamme. Kukka hoitaa vauvojaan esimerkillisesti. Välillä se käy vähän käppäilemässä muuallakin asunnossa, mutta kun pennut vähänkään vikisevät, emo kipittää äkkiä katsomaan, mikä niillä on hätänä. Pentuja on silitelty ja pidetty sylissä alusta asti, jotta niistä tulisi ihmisiin luottavaisia kissoja, eivätkä ne enää juurikaan vingu kun niitä käsittelee. Lisää kuvia löytyy myös täältä.

Meillä on pentuja!

2011-06-10T13:29:00.000+03:00

Kukka synnytti tänään kuusi ihanaa pentua. Ensimmäisen kerran emokissa herätti emäntänsä 4.30 hyppimällä sängyssä. Pariin kertaan se kävi sängyssä ja vähän vinkui, joten se sai ruokaa 4.45. Ruoka upposi hyvällä halulla, mutta kissa ei edelleenkään tullut oikein tyytyväiseksi. Se meni pahvilaatikkopesäänsä ja kehräsi siellä sen näköisenä, että lähitunteina voisi olla toimintaa odotettavissa. Emäntä jäi sohvalle nukkumaan pentupesän viereen, josta Kukka tämän herätti klo 6.40. Lattialle oli jo tullut pari tippaa sikiönestettä ja pesään vähän limaa. Sen jälkeen tapahtumat etenivät nopeasti, sillä ensimmäinen, ruskeatäplikäs poika syntyi pää edellä vauhdikkaasti 6.49. Painoa herralla oli 86 g. Istukka syntyi vajaan tunnin päästä.

Toinen pentu syntyi 7.50. Kyseessä oli sinitäplikäs poika. Liekö isäänsä tullut muutenkin kuin väristään, sillä tämä kaveri oli koko pentueen painavin, 109 g. Kolmas pentu, isohkopäinen suklaatäplikäs poika, syntyi 8.02. Kolmosella oli painoa 100 g. Kolmonen oli heti syntymänsä jälkeen jo tississä kiinni ja on pysynyt samassa tississä koko aamun. Sitkeä kaveri, sillä oli sen verran imuvoimaa että sitä oli vaikea irrottaa tissiltä punnitusta varten. Suklaatäplikäs nelonen oli heti vikkelä räpiköijä, se syntyi takapuoli edellä ja työnsi päänsä etutassujen avulla synnytyskanavasta maailmaan klo 8.20. Painoa nelosella oli 87 g.

Neljännen pennun jälkeen Kukka nukkui hieman rauhallisen oloisena ja pennut imivät maitoa. Klo 9.04 syntyi viides pentu, suklaatäplikäs tyttö, 94 g. Viitosen jälkeen mahassa näkyi vielä selvästi liikehtivä möykky, joten suunniteltua Böle-pentuetta Pasila-sarjan mukaan ei saatu (vitoseen asti sukupuoletkin menivät kuten Pasilassa), vaan meille tuli vaalihengessä ajankohtainen sixpack, kun lilatäplikäs 91 g kuutonen syntyi klo 10.09. Istukat tulivat yleensä pentujen jälkeen, viimeinen istukka tuli lopulta klo 12.42. Kukka söi osan istukoista, saahan niistä arvokkaita ravintoaineita.

Kissaperhe näyttää voivan tällä hetkellä oikein hyvin. Mamma on väsynyt, mutta rauhallinen. Se ei huiski yhtään hännällään tai korvillaan eikä ole muutenkaan ollenkaan hermostuneen oloinen, pikemminkin päin vastoin. Aluksi Kukka tuntui olevan ihmeissään, että tuleeko näitä nyt enemmän kuin yksi, mutta tajusi pian, että kyllähän niitä monta on ja kaikki on hoidettava. Kukka selvisi oikein hyvin urakastaan, ihmistä tarvittiin lähinnä seuranpitäjäksi ja tarkkailijaksi. Pennut imevät ja nukkuvat ja näyttävät oikein suloisilta. Toistaiseksi pentuja voi seurata kissakamerasta, kuvia tulee tänne ja Facebookiin kunhan niitä ehditään ottaa.

Kissakamerat kytketty

2011-06-06T21:59:00.000+03:00

Kissakamerat ovat taas toiminnassa. Kissalamme elämää voi seurata reaaliajassa osoitteessa http://kukkatarhan.dy.fi/kissakamera. Toistaiseksi pentupesä ei ole ollut kovin ahkerassa käytössä, sillä Kukka nukkuu mieluummin emännän työpöydällä tai makkarin sängyllä. Kunhan pennut syntyvät, saataneen ylempään kameraankin lisää vilskettä. Armi sen sijaan nukkuu mielellään alemman kameran näyttämässä pesässä silloin, kun sillä on lepäilyaika.

Vilskettä pallomahassa

2011-06-04T19:32:00.000+03:00

Kukan kylkiprofiili.

Kukka on alkanut olla aivan naatti. Se vain makoilee ja käy syömässä pieniä aterioita. Pennut mahassa myllertävät villisti. Niitä ei todellakaan voi olla huomaamatta, niin vauhdikkaat potkukarkelot mahanahan läpi näkyvät. Kukka välillä huiskii hännällä mylläykselle, välillä vain nukkuu. Pentupesä kunnostettiin tänään ja kissakamera on tarkoitus saada käyntiin huomenna. Mammakissa kävi tänään sentään vähän pihallakin, lähinnä istuskelemassa.

Takapuoleen verrattuna maha on aikamoinen pallo.

Kukka painaa nyt noin 4,7 kg eli +1,2 kg normaaliin. Maha tuntuu olevan valtavan suuri verrattuna edelliseen raskauteen. Kukka on myös käyttäytynyt aivan eri lailla kuin viimeksi. Viimeksi se jaksoi leikkiä lähes synnytykseen saakka, kun se nyt ei jaksa enää innostua suosikkilelustaankaan sen vertaa, että viitsisi sitä edes tassulla läpsäistä. Onhan se ihan ymmärrettävää, koska mahassa tuntuu nyt olevan selvästi useampikin pentu. Viimeksi pennun liikkeitä oli vaikea havaita, mutta nyt molemmat kyljet hytkyvät selvästi. Viimeksi Kukka oli yliseurallinen ja kipusi koko ajan syliin, kun taas nyt Kukka on kyllä vaatinut seuraa, mutta maannut mieluummin omalla paikallaan kuin sylissä. Kukan suosikkipaikka on emännän kirjoituspöytä, jossa sille on viltti. Isännän pitäessä pari päivää sitten kotipäivää Kukka kävi moneen kertaan maukumassa isännän työhuoneessa, kunnes tämä älysi tulla oikean pöydän ääreen työskentelemään.

Kukkaa alkaa seisoskelu jo väsyttää, Armi sen sijaan on bongannut jotain mielenkiintoista, kuten lapion varressa huhkivan ihmisen.

Armin ulosulvonta on vähentynyt nyt kun parvekekesä on korkattu ja sieltäkin voi tarkkailla oravia ja lintuja. Riemu on silti suuri, kun välillä pääsee ulos, vaikka kaupungissa ulkoilu on Armillakin enemmän rauhallista tarkkailua kuin maalaismaisen villiä kipitystä.

Susi sisällä - ja ulkona

2011-05-21T13:23:00.000+03:00

Meillä asuu pieni susi. Se ulvoo ulko-ovella "auuuuuu-auuu-uuu" etenkin aurinkoisella ilmalla. Välillä ulvonta on tuloksekasta ja siniharmaa eläin pääsee pihalle vapauteen. Siellä se vaanii lintuja ja ajaa oravan puuhun. Välillä se leikkii lammasta suden vaatteissa ja maistelee heiniä. Liha-aterian rapina saa sen kuitenkin palaamaan sisälle ja muuttumaan sohvalla sylissä köllöttäväksi kotikissaksi.

Susi russin vaatteissa. Saisiko olla aamukahvia?

Kukka painaa nyt noin 3 viikkoa ennen laskettua aikaa 4,4 kg, 900 g enemmän kuin normaalisti. Maha pullottaa sekä molemmista kyljistä että alhaalta, joten veikkaus on, että ainakin kolme pentua olisi tulossa. Tietyissä asennoissa kyljissä tuntuu selvästi pentumuhkurat. Pentujen liikkeitä ei ole varmuudella vielä erotettu emon hengityksestä ja muusta liikehdinnästä. Mammakissa pitää hyvin huolta ruoka-ajoistaan herättämällä emäntänsä viikonloppunakin viimeistään seitsemältä. Syömisen ja nukkumisen lisäksi top3-listalla on silläkin ulkoilu, vaikka ulos pyrkimisen se jättääkin pikku suden tehtäväksi.

Odotettavissa olevan Kukan pentueen isäkissa Felis, aivan ihana seurakissa.

Köllöttelyä Kukan päivänä

2011-05-14T12:19:00.000+03:00

Nimpparisankari 13.5. kuukautta ennen laskettua aikaa.

Kukka vietti eilen Kukan päivää leppoisasti, lähinnä nukkuen ja syöden. Muutenkin mammakissa on ollut hyvin rauhallinen ja viihtynyt ihmisten lähellä, mutta kuitenkin omissa oloissaan. Normaalista poiketen se ei nyt juurikaan perusta silittelystä ja lääppimisestä eikä kiipeä syliin niin kuin normaalisti, vaikka aina hakeutuukin sinne lepäilemään, missä ihmiset ovat. Varmasti kissa tietää nyt parhaiten, mikä on sille hyväksi, joten rauhassa se on saanut ollakin. Ruoka maistuu hyvin ja sitä on annettu niin paljon kuin kissan maha vetää. Maha on kasvanut jo selvästi ja kyljissä tuntuu muhkuroita.

Odottaminen taitaa vähän väsyttää.

Ulkoilua kissat ovat harrastaneet nyt päivittäin. Pihan kasvillisuus on lisääntynyt sen verran, että liikenteen äänet eivät enää niin kovaa kuulu, ja ehkä kissat ovat niihin jo tottuneetkin niin, että uskaltavat pihalla käyskennellä. Eihän kaupungissa valjaat päällä ulkoilu niin kivaa ole kuin maalla aitauksessa vapaana kirmailu, mutta kyllä täälläkin joka ilta ainakin Armi mouruaa ovella, että pihalle olisi päästävä. Onneksi Armilla on nätti ja hiljaisehko ääni. Armi on ollut Kukan odotuksesta mielissään, sillä Kukka ei ole enää jaksanut painia Armin kanssa eikä ole ollut muutenkaan häiriöksi. Armille on ollut sylipaikka vapaana opiskelu- ja tv-kissana aina kun se on syliin halunnut, koska toinen sylinvaltaaja makoilee mieluummin pöydällä tai sängyssä. Onneksi meillä on kaksi kissaa, niin ihmisillekään ei tule sylikissavajetta.

Iloisia yllätyksiä!

2011-05-05T15:03:00.000+03:00

Kukan nisät alkoivat viime viikolla turvota ja kissan käytös on muutenkin ollut hyvin rauhallinen, aivan kuten viime raskauden aikanakin. Täpläkissamme nukkuu paljon ihmisten sängyssä, syö mitä vain ja miten paljon vain, kehrää ihmisille (harmi kyllä, Kukalle se on aika poikkeavaa) ja ottaa muutenkin tosi lunkisti. Valeraskaus mielessämme menimme sitten tänään eläinlääkärille ultraan, ihan varmuuden vuoksi vain. Ultrassa koimme iloisen yllätyksen: Kukan mahassa näkyi useampikin pieni kissanalku! Yhden sydämen sykettä saimme myös seurata monitorilta ja saimmepa tästä mukaan kuvankin. Vaikea uutista olisi ollut muuten uskoakaan. Ehkä kissat olivat sitten niin häveliäitä, että me ihmiset emme kuulleet tai nähneet minkäänlaisia astumisen merkkejä, vaikka koko ajan oli joku sisällä kuuloetäisyyden päässä. Kyllä nyt tuntuu aika hölmöltä, mutta silti kovin onnelliselta.

Kuvassa yksi Kukan tulevista pennuista.

Nyt on siis aika esitellä Kukan salarakas kuukauden takaa, Onnikatin Blueberry Boy eli Felis. Felis on todella kiltti ja komea kolli, joka ainakin meillä ollessaan käyttäytyi rauhallisesti ja ystävällisesti niin Kukkaa kuin ihmisiäkin kohtaan. Se myös kehräsi ihanasti ja paljon. Syliinkin se välillä tunki ihan väkisinkin, joten luonne tuntui olevan juuri sellainen kuin isäkissalta toivoimme. Felis on isokokoinen, mikä sopiikin hyvin pikkuiselle Kukallemme, jospa pennut eivät jäisi ihan kirpuiksi. Täplät ovat keskisuuret ja komeat ja kontrasti hyvä. Felis on sinitäplikäs, joten pentujen värit voivat olla ainakin suklaa ja ruskea, ja jos Kukka kantaa diluutiogeeniä, niin myös lila tai sininen. Mahdollinen on myös kaneli, jos molemmat ovat kanelin kantajia. Felis on titteliltään Champion, ja kohta ilmeisesti kansainvälinen sellainen eli IC. Pentujen sukutaulu on täällä, sukutaulusta puuttuva pentueen isänisä on sinitäplikäs englannintuonti Chocolatedot Wispa ja isänisänemä Chocolatedot Humbug.

Takaisin Helsingissä

2011-05-01T21:46:00.000+03:00

Kissat ovat palanneet lähes viiden viikon maalaiskomennukselta Helsinkiin. Maalla oli niin mukavaa, että Helsingissä on kerätty pari päivää voimia pääosin nukkumalla. Eikä ihme, sillä niin paljon touhua kissoilla maalla olikin. Ulkona oli niin lämmintä, että siellä piti köpötellä koko ajan. Välillä toki käytiin sisällä pikaisilla torkuilla, mutta heti kun joku ihminen meni ovea kohti, ainakin toinen kissa seurasi perässä. Onneksi ulkona oli ihmisillekin ihana ilma ja paljon puuhasteltavaa.

Armi kunnostautui lopulta myyräkissana, mitä olikin kauan odotettu. Alkuun homma näytti epätoivoiselta, kun kissat lähinnä läpsivät ja kantoivat jyrsijää suussaan, mutta eivät saaneet siltä henkeä pois. Lopulta pihalle alkoi kuitenkin ilmestyä kuolleita, lämpimiä myyriä, kun Armi oli ulkona. Puutarhassa vilistävien myyrien kanssa taistellut majapaikan isäntäväki oli siis Armiin tyytyväinen. Kukkaan ei oltu ihan niin tyytyväisiä, sillä se yritti pyydystää jyrsijöiden sijaan ennemminkin sisi- ja vesiliskoja. Onneksi sillä oli niitäkin kohtaan niin hellät otteet, että pienet matelijat saatiin yleensä pelastettua ilman katkenneitä häntiä tai muita ulkoisia vammoja. Taisi Kukalla olla mielessä pennun hellä kanniskelu, kun otteet olivat niin varovaiset, vaikka täpläkissallamme onkin valtava puruvoima, kun se niin tahtoo. (Puruvoima on selvinnyt vahingossa, kun Kukka on tarttunut epähuomiossa sormeen ruokapalan sijasta, muuten se ei toki ole ikinä ihmistä purrut tai edes yrittänyt.)

Armilla on nyt metsästysretkien tuloksena todella komeat lihakset. Painoa lähti maalla 100 g, mutta kissa näyttää nyt paljon lihaksikkaammalta kuin talven jälkeen. Armin paino on nyt 3,9 kg, mikä on sille varmaankin oikein hyvä. Russinaaraaksi Armi tuntuu olevan aika reilun kokoinen, mutta kuitenkin siro eikä mikään pullero. Meidän kissoista Armi on selvästi isompi, jos kissat ovat vierekkäin. Hassua sikäli, että kun kissaa hankimme, halusimme pienehkön kissan, ja venäjänsinisiä kuvattiin pieniksi/keskisuuriksi. Ocien sen sijaan pitäisi olla melko suuria kissoja, mutta Kukka on Armia pienempi, vaikkakin vahvemman oloinen. Molemmat ovat tietysti meidän omistajien mielestä juuri oikean kokoisia. Kukalle alkoi maalla taas ruoka maistua ja neiti sai painoa lisää jopa 300 g. Kukka olikin vähän alipainoinen ruipelo pennutuksen jälkeen, mutta on nyt oikein hyvässä kunnossa, painoa on vajaat 3,8 kg.

Vappuhulina ei kissoihin juurikaan tarttunut, kuten kuvista näkyy...

Kevättä tassuissa

2011-04-19T19:14:00.000+03:00

Kissat ovat nauttineet kovasti maalaiskomennuksesta. Ulkona käytiin auringonpaisteessa jo silloin, kun pihalla ei muuta ollutkaan kuin lunta, ja nyt kun lumet ovat lähes sulaneet, ulos mangutaan koko ajan. Eikä vain manguta, vaan välillä livistetäänkin koiran tai ihmisten vanavedessä. Onneksi pihalla on kunnon aita, joten karkuun kissat eivät pääse (eivätkä ole yrittäneetkään). Eivätkä ne tietenkään itsekseen ulkoile, vaan ihmisten tarkkaan valvovan silmän alla.

Armi on opetellut hiirikissan taitoja. Syksyllähän se pyydysti pihalta pari päästäistä. Nyt se on jatkanut työtä pyydystämällä vintiltä ainakin kaksi pientä jyrsijää. Toisesta se jopa söi etupään. Odotamme jännityksellä, onnistuuko se pyydystämään myyriä pihaltakin.

Kukalle on löytynyt uusi, upea sulho. Tänä keväänä Kukalla on ollut noin viikko juoksua ja reilun viikon tauon jälkeen taas uusi juoksu, joten odotamme jo innolla, milloin se seuraavan kerran juoksee. Voi olla, että se pitää nytkin vähän pitemmän kiimatauon niin kuin viime syksynä, jolloin sillä oli kiivas merkkailukiima kuten nyt. Kukkahan ei ole joka kiimassa merkkaillut, mutta viimeksi se merkkaili moneenkin paikkaan. Toivottavasti se ei kuitenkaan ole valeraskaana. Sitkeä kissankasvattamisen yrittäminen siis jatkuu ja raportoimme täällä, kun astutuspuuhat etenevät. Jospa kolmas kolli toden sanoisi!

(Maalla ei ole kameraa mukana, joten uusia kuvia täytyy vielä odotella, jospa isäntä tulisi pääsiäisenä kuvailemaan kissoja.)

Epätoivon hetkiä

2011-04-07T20:43:00.000+03:00

Ehkä luonto ajaa tikanpojan puuhun, mutta meillä ei näytä luonto sitten millään ajavan kollia kiimassa mouruavan ja itseään tyrkyttävän naaraan kimppuun. Ei, vaikka yrittäisi kädestä pitäen opastaa ja nostaa pojan naaraan selän päälle tai pitää välillä viereisissä huoneissa. Ei, vaikka Kukka kuinka merkkailee, huutaa, kieriskelee ja nostaa takapuoltaan ohi kulkevan kollin edessä. Raukka ei taida ymmärtää yhtään, mitä pitäisi tehdä, ensikertalainen kun on.

Kukka aloitti kiimansa sunnuntaina, joten tiistai-iltana ajoimme Mikkelistä pääkaupunkiseudulle sovittua kollia hakemaan. Matka sujui hyvin, ja kun palasimme kollin kanssa tänne, kissojen yhteiselokin näytti lähtevän ihan hyvin käyntiin. Molemmat tutkivat toisiaan uteliaina ensin pienen matkan päästä, sitten kävivät nuuhkimassa ja kiehnäämässä eikä kuulunut ollenkaan sähinää, murinaa tai muuta valitusta. Kukan ensimmäisessä astutuksessahan Kukka ensimmäisenä iltana alkuun sähisi eikä päästänyt kollia lähelle. Nyt kissat tuntuivat heti olevan ihan kavereita. Ja siihen se sitten jäikin, ikävä kyllä. Kolli on aivan ihana, seurallinen, kiltti ja kiehnää ja kehrää ihmisten luona. Kukankin vieressä se saattaa kieriä ja nuolaistakin neitokaista, mutta ei muuta.

Meillä ei kasvattamisessa tunnu olevan ollenkaan onnea matkassa. Ensimmäisessä pennutuksessa odoteltiin ensin kiimahirviön kanssa kollin rekisteröintiä, sitten Kukan kiimatauon päättymistä, ja lopulta ainokainen pentu kuoli pariviikkoisena. Nyt päästiin vähemmällä kollin odottelussa, mutta kollipa ei sitten astukaan. Ja taas pitäisi siis aloittaa rumba alusta, etsiä sopiva kolli ja odotella, että aikataulut sopivat ja että sen jälkeen juoksukin tulee sopivasti ja käytännön järjestelyt onnistuvat. Ja vielä että kolli osaisi hommansa. Ja siinä välissä pitää yrittää keksiä, mitä tehdä joka toinen viikko juoksevalle ja merkkailun opetelleelle kiimakallelle. Alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että pitäisi hankkia vähemmän stressaava ja ahdistava harrastus kissankasvatuksen yrittämisen tilalle. Tässä hommassa ei todellakaan mikään tunnu menevän niin kuin toivoo.

Maalaistolloilu alkakoon

2011-03-26T20:10:00.000+02:00

Kissat muuttivat tänään emäntänsä kanssa Mikkeliin kuukaudeksi. Bussimatka sujui hienosti, ja perillä odotti lämmin uuninpankko. Lunta on maassa vielä kasoittain, mutta toivotaan, että ulkoiluakin päästään jo vähän aloittelemaan. Toistaiseksi virikkeitä on riittänyt sisälläkin. Kukka on kävellyt ensimmäistä kertaa verhotangon päällä, pitihän sen päästä kokeilemaan, millainen maisema näkyy keittiön kaapiston päältä. Jouluna pullukka täpläkissa ei meinannut jaksaa uunille hypätä, mutta nyt pikku laiheliinimme hyppelee ja kiipeilee ketterästi kuin Armi konsanaan. Armille toivotaan liikunnallista kuukautta, sillä Kukan kupilla norkoilu alkaa näkyä kastraattiköllykän mahan alla.

Kukan maalaiselo katkeaa toivottavasti lähiviikkoina yhdeksi viikonlopuksi. Kukalle on löytynyt uusi, komea sulhanen, joten toiveissa olisi astutusreissu maalta etelään mahdollisimman pian!

Kissa, joka sanoo "kraah"

2011-03-06T13:57:00.000+02:00

Mitä kissa sanoo? - Miau.
Mitä Kukka sanoo? - Kraa-kraa.

Kukka opetti eilen emännän siskon lapsille erilaista eläintiedettä. Ehkä se on riikinkukon sulalla leikkiessään alkanut valmistautua linnunpyyntiin. Jos kuulostaa varikselta, pääsee ehkä lähemmäksi saaliita. Virallinen selitys hassuun ääntelyyn on tietenkin kiima, mutta mistä sitä tietää, vaikka kissalla olisi muitakin, salaisia tarkoitusperiä.

Videota ääninäytteestä täytyy odottaa seuraavaan kiimaan, sillä karjahteleva leijona, kurlaava sammakko, määkivä lammas ja raakkuva varis ovat aamun aikana korvautuneet tavallisella vinkunaukuvalla kissalla.

Myyrän tutkimustulos

2011-03-04T15:36:00.000+02:00

Evirasta tuli Myyrän ruumiinavauksen tulokset. Myyrällä todettiin hyperlipidemiaan viittaavat löydökset: anemia, samean värinen veri, voimakas keuhkopöhö, rintaontelossa nestettä, vaalea maksa ja suurehko sydän. Bakteeritulehdusta ei ollut.

Hyperlipidemia on harvinainen sairaus, josta löytyy vain hyvin vähän tietoa. Koirilla tautia on tavattu enemmän, mutta kissoillakin joitakin tapauksia. Taudista on useampiakin muotoja, mutta perusvika on siinä, että vereen kertyy liikaa triglyseridejä ja kolesterolia. Tauti voi olla peittyvästi periytyvä yhden tai useamman geenin virheestä johtuva tai idiopaattinen eli kokonaan tuntemattomasta syystä johtuva. Ilmeisesti Suomessa tautia on osattu tutkia vasta muutaman vuoden ajan, eikä siitä tunnu maailmaltakaan löytyvän kovin paljon tietoa. Jos jollain on lisätietoja sairaudesta, ottaisin sitä mielelläni vastaan.

Tieto diagnoosista aiheutti meissä hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta helpotti, että Myyrän kuolema ei johtunut puutteellisesta tai väärästä hoidosta, esim. siitä että maitoa olisi letkutettu vahingossa keuhkoihin, eikä mitään olisi ilmeisesti ollut tehtävissä, pentu vaan oli lähtökohtaisesti viallinen, vaikka olikin niin ihana. Toisaalta kuolinsyy antaa aihetta pohtia Kukan (ja Pepin) jatkokäyttöä jalostuksessa. Jos kyseessä on periytyvä tauti, viallisten geenien levittäminen ei tunnu järkevältä. Toisaalta, resessiivisten tautigeenien poistaminen populaatiosta on hyvin vaikeaa, kun geenitestiä ei tunneta, sillä tässäkin tapauksessa ainakin toisen sekä Kukan että Pepin vanhemmista pitäisi olla tautigeenin kantajia, eikä tunnu järkevältä yhtäkkiä poistaa kaikkia mahdollisia kissoja jalostuksesta. Kahden kantajan pennuista tilastollisesti 25 % on sairaita, 25 % ei kanna sairausgeeniä ja 50 % on kantajia eli ilmiasultaan terveitä. Toisaalta, hyperlipidemian perinnöllisyydestä tai perinnöllisyystavasta ei ole tietoa. Jos kaikki mahdollisesti jotain viallista, tunnettua geeniä kantavat yksilöt karsitaan jalostuksesta, populaatio voi pienentyä liikaa ja sitten voi tulla esiin uusia sairauksia. Kaikillahan on viallisia geenejä perimässään vaikka kuinka paljon ja mutaatiot synnyttävät uusia koko ajan, mutta yleensä viat eivät tule esille. Peittyvästi periytyvät sairaudet tulevat yleensä ilmi sisäsiitoksissa, ja nyt ei ainakaan siitä ollut kyse, kun 7 polveen asti sisäsiitosaste oli nolla. Toisaalta, kaikkien ihmistenkään geenit eivät aina sovi yhteen niin, että heille syntyisi terveitä jälkeläisiä, joten varmasti näin voi olla myös kissoilla.

Tarkkaan asiaa pohdiskeltuamme päätimme, että Kukkaa käytetään vielä siitokseen. Kukan vanhemmat ja sisarukset ovat terveistä pentueista ja Kukan linjat vaikuttavat muutenkin terveiltä. Lisäksi Kukka on itse terve, huippuluonteinen ja osoittautui ensimmäisen, kovaonnisen pennutuksen yhteydessä hyväksi emoksi. Etsimme siis parhaillaan pentueen isäksi uutta kollia, joka olisi varmuuden vuoksi hyvin eri linjoista kuin Pepi. Jos kaikki menee hyvin, toivomme, että jo alkukesästä pentukamerassa olisi uutta vilskettä. Jalostuksen jatkosuunnitelmia tehdään sitten, kun nähdään, millaisia pentuja tulee.

Sairaita kissoja syntyy varmasti aina välillä, kun kissoja kasvatetaan. Ongelmista vaikeneminen ei kuitenkaan poista niitä. Näin ollen minusta on tärkeää olla avoin myös silloin, kun kasvatuksessa asiat menevät pieleen. Päämääräni on tietenkin kasvattaa terveitä pentuja ja ylläpitää ja edistää ocicatien terveyttä. Jos siitoskissojen, niiden vanhempien ja jo syntyneiden jälkeläisten terveydestä ja sairauksista/vioista olisi enemmän tietoa, osattaisiin kenties käyttää entistä paremmin yhteensopivia yksilöitä jalostuksessa. Jalostuskissat ovat yleensä myös sen verran nuoria, että olisi järkevää seurata pitempäänkin niiden ja niiden sukulaisten terveyttä, jotta voisi jalostustyössä kunnolla vaikuttaa rodun terveyden ylläpitämiseen. Harmi, ettei kissoille ole vielä sellaisia rekistereitä, joihin tietoja voisi koota, sillä nyt tietoja on äärimmäisen vaikea saada käsiinsä. Kissojen sairauksien periytyvyydestä tiedetään vielä hyvin vähän, joten esim. geenitestaukseen ei voi sairauksien vastustamisessa tukeutua, vaan tarvitaan tietoa ja oivalluksia. Aion siis jatkossakin raportoida avoimesti myös vastoinkäymisistämme, sillä uskon, että tietoa levittämällä voidaan estää tulevia epäonnistumisia.

Tupatarkastuksella

2011-02-27T21:25:00.000+02:00

Kukka kävi toivottamassa tervetulleiksi täksi kevääksi Ruotsista Helsinkiin muuttaneen emännän siskon perheen. Samalla tuli tehtyä asianmukainen tupatarkastus ja tutkittua huoneisto huolellisesti ennen uusien asukkaiden saapumista. Hyvältähän siellä näytti, ikkunalaudatkin sopivat erinomaisesti kiipeilyyn ja loikoiluun.

Karvainen vieras oli etenkin emännän parivuotiaan siskonpojan mieleen. Yleensä niin rohkeaa Kukkaa tosin välillä vähän hirvitti pikku ihmisestä lähteneet onnen kiljahtelut. Eiköhän karvatassumme niihin kuitenkin kevään mittaan nopeasti totu. Taitaa tehdä hyvää sekä kissoille että lapsille saada lisää mukavia kontakteja toisiinsa.

Juoksua ja tietotekniikkaa

2011-02-26T10:25:00.001+02:00

Kissalassamme on palattu normaaliin arkeen. Kukka on ehtinyt pitää jo yhden kiiman, joka onneksi oli syksyn kiimoja vaisumpi, kesti vain viisi päivää eikä sisältänyt merkkailua. Muutenkin Kukka tuntuu ottavan takaisin aikaa, joka meni rauhallisissa merkeissä vauvamahaa kasvatellessa tai pennun kanssa pesässä loikoillessa. Täpläkissamme vaatii taas paljon leikitystä ja tietenkin sylissä tai sohvalla vieressä loikoilua. Välillä on tullut melkein kilpailua, kumpi kissa ehtii ensin opiskelukissaksi emännän syliin. Onneksi sohvalla on usein tarjolla kaksikin syliä. Kukan uusi suosikkilelu on emännän ratsastustunneilla käyttämä raippa. Sen edessä vingutaan isännälle eteisessä, minkä jälkeen sen perässä juostaan vinhaa vauhtia pitkin taloa. Yleensä kovin rauhallinen Armi-raukkakin joutuu taas välillä hurjien takaa-ajojen ja painien kohteeksi.

Toinen kissoista osoitti toissapäivänä erityistä tietoteknistä taitavuutta. Emäntä oli opiskellut radiologiaa katselemalla läppärillä netistä röntgenkuvia. Emännän poistuttua anonyymi ahkera kissa oli käynyt vaihtamassa läppärin taustakuvaksi keuhkojen röntgenkuvan. Ehkä kissa yritti kertoa, että opiskelu ei ollut vielä ollut riittävää. Emännältä menikin tovi miettiessä, miten kissan valitseman taustakuvan saa vaihdettua. Aika eteviä ovat nämä nykyajan lemmikit.

Jäähyväiset Myyrälle

2011-02-14T21:04:00.000+02:00

Myyrän paino alkoi perjantaina nousta ja hengitysrytmi rauhoittua, joten vaihtoehtoina oli joko pieni toivonpilkahdus paranemisesta tai suru kunnon romahtamisesta. Valitettavasti kyse oli jälkimmäisestä. Teimme kaiken, mitä osasimme ja pystyimme, mutta valitettavasti se ei riittänyt. Pentu ei jaksanut enempää. Myyrä löytyi kuolleena lauantaiaamuna ennen kahdeksaa, 2 viikon ja vajaan 4 päivän iässä. Se oli ruokittu viimeksi neljän maissa, minkä jälkeen Kukka ja pentu jäivät rauhassa pesään nukkumaan, Myyrä vaan ei enää herännyt.

Kukka oli lauantaina koko päivän stressaantunut ja levoton. Se revitteli aamulla hurjasti pitkin asuntoa, hyppi seinille ja valitti. Lopun päivää ja iltaa se edelleen juoksenteli ympäriinsä ja valitti, milloin ei nukkunut. Pahvilaatikkopesään Kukka ei enää mennyt, mutta kun pentuasuntona ollut sturdi koottiin pois, Kukka tutki sitä hyvin huolellisesti eikä meinannut antaa laittaa laukun vetskaria kiinni. Ei ollut emolle helppoa pikkuisen menetys, jos ei ihmisillekään. Kärsivällisesti ja huolellisesti Kukka pentua hoitikin. Vaikka maito ja imetys loppui, muu huolenpito ei loppunut ennen kuin Myyrän pikku kroppa oli liikkumaton ja viilentynyt.

Viimeiset vajaat kolme viikkoa ovat olleet kissalassamme hyvin raskasta aikaa. Kiitos kaikille neuvoista ja tuesta, etenkin Marille, joka oli apuna koko Myyrän tarinan ajan. Myyrä vietiin maanantaiaamuna Eviraan tutkittavaksi, jotta saisimme selville, oliko siinä kenties jotain rakenteellista vikaa vai oliko mukana vain rutkasti epäonnea. Ellei tuloksista tule esille mitään sellaista, minkä takia Kukkaa ei enää kannattaisi astuttaa, alamme pian etsiä Kukalle uutta sulhasta. Toiveissa on uusi ocicat-pentue kesälle. Jospa toisella kertaa kaikki olisi helpompaa ja vähemmän murheellista.

Myyrän viralliseksi nimeksi olisi muuten tullut Kukkatarhan Antennaria, joka on kissankäpälä-kasvisuvun latinankielinen nimi. Myyrä oli suloinen ja komeatäpläinen pieni kissanalku. Ei olisi uskonut, että näin lyhyessä ajassa pikku kissaan voi kiintyä niin kovasti. Siitä kannettiin paljon huolta koko sen lyhyen elämän ajan ja kyllähän siitä huolehtiminen oli työlästä, mutta oli se myös ihana pieni perheenjäsenemme, jota ikävöimme kovasti ja joka jäi elämään muistoihimme. Hyvästi, pikku Myyrä!

Huonoja uutisia

2011-02-09T23:03:00.000+02:00

Kukalta loppui eilen maidontulo kokonaan, joten Myyrän ruokinta on nyt täysin ihmisten harteilla. Varaemoa on yritetty etsiä pariksi viikoksi, mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt. Toisaalta olisi sääli erottaa Kukka pennustaan, emon vaistot kun ovat erittäin hyvät ja Kukka kyllä hoitaa pentuaan hyvin, maitoa vaan ei tule kun pennun imeminen on ollut heikkoa. Toisaalta taas olisi varmaan kaikille helpompaa, jos pentu saisi ravintonsa kissasta eikä letkusta.

Pennun vointi on nyt muutenkin huono. Hengitys on muuttunut kiivaaksi ja välillä melko äänekkääksi. Kävimme tänään eläinlääkärissä, jossa epäiltiin keuhkokuumetta. Syytä ei tiedetä, mutta mahdollisesti se on jossain vaiheessa vetänyt ruokaa henkeensä. Pentu sai antibiootteja ja pääsi kotiin seurattavaksi. Huonosta kunnostaan huolimatta se on toistaiseksi ollut melko pirteä. Eläinlääkärin mielestä ruiskulla ruokinta olisi nyt letkutusta parempi, mutta pentu ei suostu nielemään suuhun ruiskulla laitettua ruokaa, vaikka kuinka yrittäisi. Yritetty kyllä on useammankin kerran, sekä Royal Caninin että KMR:n vastikkeella ja erilaisilla ruiskuilla ja tuttipulloilla. Letkutustakin se vastustaa erittäin paljon, mutta pakko sitä on jollain ruokkia. Ruokkia pitäisi parin-kolmen tunnin välein. Kasvattajan ensimmäinen pentu(e) alkaa jo aiheuttaa vähän liikaakin koettelemuksia.

Myyrän kurkistelua

2011-02-06T23:17:00.000+02:00

Pennun silmät alkoivat tulla raoilleen tasan viikko syntymästä, ja torstaina ne olivat jo auki (kuva torstailta). Myyrällä on sievä, pyöreä nallenpää ja mustat nappisilmät. On se aikamoinen hurmuri, eikö vain! Painonnousun kanssa meillä on ollut yhä taistelua, ilmeisesti yhden pennun imeminen ei stimuloi tarpeeksi Kukan maidontuotantoa. Takimmaiset tissit ovat toiminnassa ja kyllä pentu niitä imeekin, mutta se ole riittänyt, kun pennun energiankulutus on lisääntynyt kasvun myötä. Pentua letkutetaan siis edelleen, vaikka sillä onkin jo aika paljon voimaa operaation vastustamiseksi. Käpälät ovat kasvaneet selvästi, ne ovat ketterät ja niissä on aikamoisen terävät kynnet. Tänään pentu on ehkä kehrännyt hiukan, tai sitten se on vielä isännän toiveajattelua.

Useampi pentu olisi varmaan parempi pentuekoko emonkin kannalta, maidontuotanto säilyisi luultavasti parempana eikä yksi pentu joutuisi koko ajan emon nuolemisen kohteeksi. Nyt Kukkaa täytyy välillä hillitä, kun se pesisi pentua niin, ettei tämä pysy tissillä. Letkutuksen vaihtoehtona olemme kokeilleet myös tuttipulloa ja vastikkeen ruiskuttamista suuhun letkusta hyvin hitaasti, mutta ilmeisesti vastike ei ole kovin maistuvaa, sillä pentu vastustelee pulloruokintaa yhtä paljon kuin letkutustakin. Kun letkutus on vieläpä nopeaa letkun mahaan saamisen jälkeen, pysyttelemme siis siinä vielä muutaman viikon. On tuo niin suloinen otus, että kyllähän siihen pitää satsata.

Aikuiset kissat olivat aamulla hyvin puuhakkaita. Riehumisen lisäksi ne halusivat ensimmäistä kertaa tänä talvena parvekkeelle. Ehkä pari plusastetta sai aikaan tuulahduksen keväästä. Kovin kauan parvekkeella ei viitsitty kökkiä, olihan siellä sitä inhottavaa, kylmää, koipiin tarttuvaa luntakin.

Tuskaisen jännittäviä aikoja

2011-01-31T20:23:00.001+02:00

Pennun ensimmäiset päivät elettiin kissalassa piinaavassa jännityksessä. Pennun paino junnasi paikallaan, vaikka se viettikin pitkiä aikoja tissillä. Perjantaina oli jotain jo tehtävä kiireesti. Onneksi apuun tuli Pepin omistaja Mari Koskela. Mari huomasi, että vaikka pentu makoili tissi suussa, se ei jaksanut juurikaan imeä, joten sen ravinnontarve piti tyydyttää osin kaupallisella kissanmaidonvastikkeella. Opettelimme Marin ohjauksella letkuttamaan pennun suusta mahaan menevällä letkulla, josta pentu sai vastiketta lisäravinnoksi. Lisäksi pentu oli kuivunut, joten opettelimme laittamaan sille neulalla niskanahan alle isotonista suolaliuosta. Letkutuksen ja nesteytyksen jälkeen pentu alkoi imeä tissiäkin paljon tehokkaammin ja paino lähti nousuun. Nyt ollaan muutaman päivän tissiruokinnan ja lisäletkutuksen avulla päästy noin +20 g päivävauhtiin. Lisäruokintaa jatketaan vielä niin pitkään, että pentu pääsee normaaleille "kasvukäyrille" eli ottaa kiinni päivät, jolloin ei tullut lisää painoa, ja sen jälkeen lisää painoa 10-15 g päivässä eli noin 100 g viikossa. Ihmeen reipas pentu oli, vaikka olikin alkuun huonossa kunnossa. Onneksi saimme hyvän avun kokeneelta kasvattajalta, suurkiitos Marille pennun hengen pelastamisesta!

Kukan ruokahalu oli alkuun melko huono ja sillä oli ummetusta. Nesteytimme sitä ruiskulla suoraan suuhun, mikä onnistui ihan hyvin. Lisäksi annoimme Levolac-liuosta 2 ml illalla ja toiset 2 ml aamulla, jonka tuloksena emokissan vatsa alkoi taas toimia. Ruokahalukin on sen myötä parantunut. On Kukalla tosin vararavintoakin kertynyt aika paljon, massa tällä hetkellä on 4.3 kg eli 800 g enemmän kuin ennen astutusta. Kukkaa on onneksi helppo hoitaa, sillä se on erittäin kiltti ja antaa tehdä kaikenlaisia ikäviäkin toimenpiteitä rähisemättä ja venkoilematta, kuten lämmön mittaamisen peräsuolesta, joka myös opeteltiin pennutuksen myötä.

Kissankasvatusoppaissa kerrotaan, että ensimmäiset pari-kolme viikkoa pentujen syntymästä on todella helppoa aikaa, sen kun antaa emon huolehtia pennuista. No, ehkä näin yleensä on, mutta meidän ensimmäisen pentueen kohdalla kävi toisin. Toivotaan, että pentuaika alkaa tästä lähteä sujumaan enemmän oppikirjojen mukaisesti. On tämä ainakin ollut opettavaista. Ensi kerralla varmasti ymmärrämme ja osaamme nesteyttää ja letkuttaa pentua/pentuja nopeammin.

Armi on pitänyt pentuun välimatkaa. Välillä se on käynyt kurkistamassa pentulaatikkoon ja nuuhkaissut pentua, mutta penturaukka on saanut vain vähän sähinää osakseen Armi-tädiltä. Yhtenä päivänä Armi kävi laatikossa pentua vilkaisemassa kun Kukka oli poissa, ja kun Kukka tuli takaisin, sai emo Armilta kunnon sähinät. Olisi luullut, että Kukalla olisi ennemminkin ollut syytä sähistä Armille, mutta näin meidän kissojen välillä tuntuu aina menevän. Kukka ei viitsi turhia sähistä tai rähistä juuri koskaan eikä pahemmin välittää Arminkaan sähähdyksistä. Emon vaistot Kukalla kyllä ovat kohdallaan, sillä sille tulee aina kova hätä, jos pentu vinkuu pesässä yksin (tai letkutuksessa toisessa huoneessa ihmisten kanssa). Muutenkin emo on ottanut roolinsa alkuhämmästyksen jälkeen oikein hyvin hallintaan, ja kaksikon lepäilyä on mukava jäädä tuijottelemaan.

Tervetuloa, Kukkatarhan ensimmäinen pentu!

2011-01-26T19:16:00.000+02:00

Tiistaiaamuna 25.1. Kukka oli vähän levoton, nukkui paljon eikä ruoka oikein maistunut, hengitti 26 kertaa minuutissa levossa. Aamupalan se sentään söi, kun tarjolla oli herkkuruokaa. Kahden aikaan päivällä emäntä huomasi, että kyljissä ja selässä alkoi tuntua pientä värinää, joka saattoi olla esisupistuksia. Neljältä Kukka alkoi tehdä vimmalla pesää sturdissa, järjesteli alusia ja järjesteli pennutusta varten laitetun pahvilaatikonkin useamman kerran.

Viiden maissa Kukka alkoi vikistä ja kehrätä voimakkaasti, hengitys oli epätasaisempaa, makuulla noin 40 kertaa minuutissa. Supistukset alkoivat näkyä selvästi, samalla kissa vähän vikisi. 17.20 tuli ruskeaa, hajutonta limaa takapäästä. Kukka alkoi vauhkona järjestellä alusia kynsin, hampain, välillä valittaen. Kuudelta alkoi huohotus ja valitus ja takapään nuoleminen, välillä Kukka yritti levätäkin.

18.20 syntyi nopeasti pentu ja istukka. Ei tietenkään pentulaatikkoon, koska homma eteni yhtäkkiä niin nopeasti, ettei siinä ehtinyt kissan paikkaa enää muuttaa. Hyvähän se oli sturdin toiseenkin puoleen pulauttaa. Pennun paino oli 83 g, väri mustahko. Kukka söi pennun istukan ja napanuoran ja keskittyi melkein heti seuraavaan ponnistukseen. Sieltä tuli nopeasti pieni, vaalea pussi ja iso istukka. Pussissa oli noin 3 cm kokoinen kissasikiö, joka oli kuollut jossain kehityksen vaiheessa, ilmeisesti jo aikaa sitten. Siitä johtui siis varmaankin se, että molemmissa kyljissä oli tuntuvat möykyt.

19.06 pentu pääsi ensimmäistä kertaa tissille. Väriarvio alkoi tarkentua hopeatäplikkääksi, täplätkin alkoivat näkyä kun pentu kuivui. Kukka lepäsi pennun kanssa, mutta seurasi emäntää aina, jos tämä poistui. Siinä ei sitten käyty vessassa tai Armia ruokkimassa ennen kuin isäntä tuli kotiin. Kukka söi myös iltapalaa ihan hyvällä ruokahalulla. Silti se oli välillä hyvin levoton ja pyöri pesässä aivan kuin sillä olisi vielä ollut pentuja synnyttämättä. Toisessa kyljessä tuntui vielä muhkura, joten meitä alkoi epäilyttää, oliko sillä vielä pentuja mahassa. Asiaa pohdiskeltuamme päätimme lopulta lähteä Pieneläinklinikan yöpäivystykseen tarkistuslaskentaan, koska supistuksia ei enää näkynyt.

Pieneläinklinikalla sekä kandi että eläinlääkäri olivat tuntevinaan vielä yhden pennun mahassa. Kuitenkaan ultrassa pennun rakenteita ei saatu näkyviin, joten otettiin vielä röntgenkuva. Siinäkään ei pentujen luisia rakenteita näkynyt, mutta näkyi sen verran epämääräistä pehmytkudosmassaa, että Kukasta otettiin vielä toinenkin röntgenkuva selällään. Siinäkään ei ollut mitään erityistä, joten eläinlääkäri päätyi siihen, että ehkä istukan kohdalla on verenvuotoa tai muuta paksuuntumaa tai kohtu on reaktiivisesti paksuuntunut jostain. Näin päädyttiin ajamaan Kukan ja pennun kanssa takaisin kotiin vointeja seuraamaan. Eläinlääkärikään ei osannut varmasti sanoa pennun sukupuolta, mutta arveli sitä naaraaksi, mitä emäntäkin oli erinäisten kuvien perusteella arvellut, kokemustahan pikkupentujen takapäistä (tai etupäistäkään) kun ei aiemmin ole kertynyt.

Kukka oli kotonakin vielä hyvin levoton, varmaankin eläinlääkärireissu heti synnytyksen jälkeen oli erityisen raskasta. Meille oli kuitenkin tärkeää saada selvyys asiaan, sillä jos mahassa olisi ollut vielä pentu, sen tilanne olisi alkanut olla huono, kun supistukset olivat loppuneet ja 68 raskausvuorokautta mennyt. Syynä syntymän venymiseen oli varmaankin pieni pentue ja osaltaan kuollut sikiökin saattoi siihen vaikuttaa. Pieni pettymyshän se oli, ettei pikkuinen saanut sisaruksia leikkikavereiksi ja ettei päästy muutenkaan ihailemaan oikeaa pentulaumaa, mutta olemme iloisia, että nyt emo ja pikkuinen näyttävät voivan hyvin. Tästä se kasvatustyö lähtee.

Kukalla oli vielä tänään supistuksia, hengitys oli kiihtynyttä ja se näytti ajoittain kivuliaalta, mutta jälkisupistukset seuraavana päivänä kuuluvat kuulemma asiaan. Emo ja pentu ovat löytäneet yhteisen loikoilusävelen, vaikka vielä välillä täytyy vähän vahtia Kukkaa, että pentu saa syötyä, Kukka kun on heti nuolemassa sitä ja samalla työntää pennun pois tissiltä. Pennun paino laski ilmeisesti sairaalakäynnin ja Kukan stressaamisen vuoksi aamulla 74 grammaan, mutta on nyt jo noussut 80:een ja toivottavasti lähtee siitä hyvään nousuun, ettei pentua tarvitse alkaa letkuruokkia. Pentu vaikuttaa kyllä ihan pirteältä ja osaa kertoa, jos sillä on jokin hätä, vaikka pahemmin hätää ei ole tainnut enää ollakaan.

Pentu jää perhepiiriin, joko tänne Helsinkiin tai emännän vanhempien luokse Mikkeliin. Joka tapauksessa, jos se on terve, hyväluonteinen, nätti ja muutenkin sopiva, sille on jo suunniteltu tehtävää Kukkatarhan seuraavana emona. Ennen sitä haluaisimme yrittää, tulisiko syksyllä Kukalle enemmän pentuja. Edellyttäen tietysti, että tämä nykyinen pentuprojekti sujuu loppuun mallikkaasti. Vaikka meillä ei nyt myytäviä pentuja olekaan, niin Kukkaa ja pikkuista voi tulla ihastelemaan meille paikan päällekin, kunhan se ensin pari viikkoa kasvaa.

Odottavan aika on pitkä

2011-01-24T23:30:00.002+02:00

Jopa niin pitkä, että odotuspäivien määrässä voi mennä ihan sekaisin. Meillä oli nimittäin laskettu laskettu aika ihan väärin. Olimme laskeneet sen ensimmäisestä astutuspäivästä, kun oikeasti se olisi pitänyt laskea ensimmäisestä uroksen ja naaraan erottamisen jälkeisestä päivästä. (Lisäksi päivä kannattaa laskea ihan käsipelillä kalenterista eikä luottaa valmiisiin kaavioihin.) Eli 66 vuorokautta täyttyikin oikeasti vasta tänään. Kissan keskimääräinen kantoaika on 65 vrk, vaihteluväli noin 60-70 vrk, mutta 68 vuorokauden jälkeen monet kannattavat jo lääkärissä käyntiä sen tarkastamiseksi, että asiat ovat ok, ja tarvittaessa sektion tekemiseksi.

Pahoittelut kaikille pentuprojektiamme seuraaville jännitysnäytelmän pitkittämisestä! Elämme edelleen toivossa, että pennut syntyisivät lähiaikoina, elleivät, niin keskiviikkona käydään tarkistamassa tilanne lääkärissä. Kukka se vaan porskuttaa mahansa kanssa ihan kuin ennenkin, käsittämätön kissa.

Ei vieläkään pentu-uutisia

2011-01-22T19:49:00.000+02:00

Jos saimme odotella Kukan kiimaa, niin synnytystäkin saadaan odotella. Kukan maha on tänään laskeutunut roikkuvammaksi ja samalla kyljet aavistuksen kaventuneet. Aamulla tuleva emokissamme vaikutti vähän normaalia levottomammalta ja vaati koko ajan leikitystä tai muuta seuraa, mutta on rauhoittunut entiselleen iltaa kohti. Ei siis kannattane odotella enempiä pentu-uutisia tänään.

Kissojen webcamit on todennäköisesti saatu korjattua. Armikin sai oman kissavideokameransa, joka on sijoitettu neitokaisen nykyisen lempipaikan viereen. Saa nähdä, kuinka kauan siinä nyt kelpaa maata linssiluteena.

Odotus jatkuu

2011-01-21T17:25:00.000+02:00

Tänään tulee 65 raskausvuorokautta täyteen, mutta synnytys lienee vielä epätodennäköinen. Kukka köpöttelee, tutkii paikkoja, pesee itseään, syö ja nukkuu kuten ennenkin viime päivinä. Ainakaan päällepäin näkyviä supistuksia ei ole havaittu. Painoa on nyt 4,73 kg eli 1,2 kg normaalia enemmän.

Pentupesä on ollut aika ajoin kovassa käytössä. Keskiviikkoiltana Armi oli niin suvaitsevainen, että antoi Kukan tulla viereensä nukkumaan ja samalla pesi tämän korvat ja pään.

Nettisivujen kissavideokamera on kytketty päälle, mutta ajoittain se ei kaikilla toimi. Vikaa selvitelllään viikonloppuna.

Jännittäviä aikoja

2011-01-19T23:06:00.001+02:00

Kukalla on raskausvuorokausia nyt 63 eli pentujen syntymä tapahtunee lähipäivinä. Painoa on tähän mennessä kertynyt 4,63 kg eli noin 1,1 kg normaalia enemmän. Maha on pyöristynyt selvästi, mutta pyöreyttä on vaikea saada näkyviin kunnolla valokuvissa, se pitäisi itse nähdä kissan kävellessä tai seistessä tai kokeilla sen maatessa. Vauvamaha vie ilmeisesti sen verran tilaa, että Kukka ei enää syö kerrallaan niin paljon kuin ennen. Viikko sitten meni kerrallaan jopa 150 g pentujen märkäruokaa, mutta nyt ei uppoa edes 100 g kerta-annos, joten Kukan ruokintakertoja on pitänyt vähän lisätä.

Haimme tänään Pepin omistajalta, Boliviliki-kasvattaja Mari Koskelalta lisätarvikkeita pennutusta ja pikkuisia varten: emonmaidonvastiketta ja letkuruokintatarvikkeet sekä keittosuolaliuosta, neuloja ja ruiskuja nesteytystä varten. Toivottavasti paketti säilyy käyttämättömänä, mutta toisaalta helpottaa, jos välineet ovat tarvittaessa lähellä.

Synnytyksen ajankohta aiheuttaa myös pientä lisäjännitystä ulkoisten seikkojen takia. Emännällä on torstai-iltapäivänä tentti ja perjantaiaamupäivänä pakollista opetusta, joten toivottavasti Kukka malttaa pitää pentuja mahassaan ainakin perjantai-iltapäivään asti. (Ja, toisaalta, synnyttää ne ennen ensi maanantain tenttiä.)

Valmistautumista synnytykseen

2011-01-15T17:19:00.001+02:00

Kukan laskettuun aikaan on päivää vaille viikko. Emokissan massa on tällä hetkellä 4,49 kg eli noin kilon verran enemmän kuin normaalisti. Kovin isoa pentuetta emme siis näillä kiloilla odota. Molemmissa kyljissä on kuitenkin tuntunut pentujen liikkeiksi epäiltyä nykimistä.

Tänään laitoimme synnytyspesän valmiiksi. Pesä on tehty huolellisesti pakkasessa ja desinfiointiaineella puhdistetusta pahvilaatikosta, jonka pohjalla on vanha lakana ja pyykeitä. Synnytyksen ajaksi on tarkoitus laittaa alustaksi vielä kroonikkovaippa. Kissat ovat viihtyneet aika hyvin pahvilaatikoissa, joten toivottavasti Kukka kelpuuttaa rakennelman pentupesäksi. Ainakin tuleva emo on jo kertaalleen oma-aloitteisesti käynyt tutkimassa laatikon sisältäpäin. Armi on tarkistanut pesän viereen kasatut synnytyksessä oletettavasti tarvittavat tarvikkeet: desinfiointiainetta, talouspaperia, kynä ja paperia, digitaalivaaka ja varmuuden vuoksi (kasvattajakurssilla mainostettu) viskipullo. Jotta parketilla olisi edes jokunen mahdollisuus selvitä pennutuksesta ehjänä, olohuoneen lattialle hankittiin vahakangas, josta lapsukaisten tahroja on helppo pyyhkiä pois. Valmiiksi on myös hankittu matalareunaisia hiekkalaatikoita odottamaan sitä aikaa, kun pennut opettelevat niitä käyttämään.

Kukka tykkää makoilla tätä nykyä aiempaa tilaavievämmässä asennossa jalat levällään sivulla, joten kissojen kamerapesä taitaa olla sille liian pieni. Vaikka viime aikoina kissakameroissa ei ole ollut paljon toimintaa, asiaan on luvassa parannus. Kissalan kotisivuille on tulossa pentukamera, joka näyttää melkein live-kuvaa pentujen elämästä, kunhan ne syntyvät.

Lehmänmahakissa ja toukkalähetys

2011-01-12T21:20:00.004+02:00

Kissat palasivat kahden viikon maalaiskomennukselta Helsinkiin. Maalaiselo oli ilmeisesti mukavaa, sillä kuljetuskoppiin tunkemista vastustettiin kovasti. Armi haroi jaloillaan vastaan ja Kukka livahti sylistä karkuun ennen kopitusta, juoksi uunin ja pianon takaa kiertäen raput yläkertaan ja luikki sängyn alle kauimmaiseen nurkkaan. Onneksi kissan muisti on lyhyt tai ainakin ruuanhimo iso, sillä ruokalautasen kilinä sai Kukan tulemaan nopeasti esille.

Kotona Kukan massaksi punnittiin sunnuntai-iltana, vajaat kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, noin 4,4 kg, eli vain 900 g painoa on tullut lisää. Vatsa on pyöristynyt melkoisesti molemmilta puolilta ja keikkuu hauskasti puolelta toiselle kissan löntystellessä ruokakupille. Mahan vaappumisesta tulee vähän mieleen lehmä, ja tissitkin ovat jo kissaksi kunnioitettavan turpeat, joskaan ne eivät taitaisi pärjätä vertailussa vielä edes hieholle. Aluksi näytti siltä, että oikealla puolella mahaa olisi enemmän tavaraa, mutta nyt kyljet näyttävät suunnilleen yhtä pyöreiltä. Tosin joissakin röhnötysasennoissa oikea takajalka törröttää ulospäin vasenta enemmän, ja joskus takajalat ovat ihan miten sattuu, kuten alla olevassa kuvassa. Pentujen määrä on kuitenkin meille vielä täysi arvoitus ja pysynee sellaisena vielä yli viikon. Veikata kuitenkin aina voi, joten emännän hatusta vedetty veikkaus on 4 ja isännän 3.

Kukka on hiljalleen siirtynyt syömään penturuokaa. Ruokahalu on entisellään eli pikkuinen on aina valmis syömään eikä nirsoile uusillekaan makuelämyksille. Kukan annoskokoja on hieman kasvatettu, mutta muuten kissat ovat syöneet normaalisti eli kolmesti päivässä märkäruokaa ja kerta-annos raksuja. Lisäksi Kukan ruokavalioon on tullut piimä, jota se latkii lautaselta silloin kun sitä huvittaa. Armi ei tuollaisista hapatuksista perusta, ainoa sille kelpaava drinkki olisi kerma. Mikä vääryys, ettei sitä ole joka päivä tarjolla.

Zooplussalta tilattu ruokapaketti oli tullut joululomalla ja sisälsi pienen jouluyllätyksen: tilauksessa oli mukana kuolleita, pieniä toukkia ja erittäin paha haju. Tarkemman kaivelun ja analyysin jälkeen paljastui, että yksi Miamor-pussi oli joskus aikojen alussa vuotanut, homehtunut ja homehduttanut saman pahvipakkauksen ympärilläkin olevat pussit ja arvatenkin houkutellut toukat paikalle. Onneksi löydös kuitenkin rajoittui yhteen 12 annospussin pahvipakkaukseen, joten koko tilaus ei joutunut roskiin. Tällä kertaa purkit ja pussukat oli sentään pakattu sen verran hyvin, ettei yksikään paketti ollut kuljetuksessa hajonnut. Elämme toivossa, että vielä joskus Zooplussan tilaus ja toimitus sujuu ongelmitta.

Lämpimät lomaterveiset

2011-01-01T12:50:00.000+02:00

Kissojen joululoma on sujunut rauhaisasti uuninpankolla köllötellessä. Armi vietti 2-vuotissynttäreitään 28.12. Kissa kun on, leluja tai muita lahjoja sille ei annettu, mutta kahvikermaa kissat sentään iltapalalla saivat. (Itse asiassa pari lelua tilattiin Zooplussalta jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta normaalin muutaman päivän toimitusajan sijasta toimitusaika tuntuukin olevan tällä kertaa muutaman viikon.) Kuvassa Armi poseeraa uudessa kissoille neulotussa villapaidassa. Kissat tosin taitavat olla sitä mieltä, että uuni on paitaa parempi lämmittäjä.

Kukka on voinut paksusti. Koska tarkka vaaka unohtui kotiin kaupunkiin, painon kasvamisesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta kyllä pikkutyttömme jo aikamoinen jötikkä on. Leveyttä on tullut huomattavasti lisää keskivartalolle. Suurin muutos taitaa kuitenkin olla käyttäytymisessä: mattoja ei ole ruovittu revityksillä kasaan kertaakaan, vaan villit juoksupyrähdykset ovat vaihtuneet rauhallliseen jolkotteluun. Uunille hyppääminen alkaa olla mahan kanssa jo hankalaa, mutta onneksi hommaan saa tarvittaessa apua palveluskunnalta.

Hyvää joulua!

2010-12-24T15:08:00.001+02:00

Hyvää joulua ja lämpimiä uuninpankkoja vuodelle 2011 toivottavat Armi, Kukka ja ihmisväki.

Uunin lämmössä kaupungissa

2010-12-18T21:33:00.000+02:00

Armi on vaihtanut taas nukkumapaikkaa. Lyhyeksi taisi jäädä Armin kameravierailut, kun ikkunalauta ei olekaan enää pop. Onneksi sentään pilkkuveijari siellä joskus löhöilee. Armi on aika neuvokas citykissa. Kun täällä ei ole leivinuunia, niin hätätapauksessa induktioliesikin kelpaa. Kyllä senkin levyt ovat välillä mukavan lämpimät tai uunista riittää lämmintä puhallusta kissankin tarpeisiin.

Kukka on aloitellut viidettä tiineysviikkoa voiden melko paksusti. Painoa on tullut kuukaudessa lisää vajaa puoli kiloa, tämän aamun lukema oli 3,92 kg. Ihan tarkkaa alkupainoa meillä ei ole tiedossa, kun vasta saimme hankittua tarkan vaa'an, mutta kolmen ja puolen kilon hujakoissa se oli. Kukan mahassa pitäisi olla kissanalkuja, joilla on jo kaikkien elinten aihiot ja sydämetkin ovat alkaneet sykkiä.

Strategisia mittoja

2010-12-12T12:55:00.001+02:00

Kissat punnittiin tänään uudella pentuja varten ostetulla keittiövaa'alla. Samalla kertaa innostuimme myös ottamaan muita strategisia mittoja mittanauhalla. Koska kissat eivät olleet mittaustouhuista kovin innoissaan, paitsi Kukka, joka olisi mielellään nakerrellut mittanauhaa, mitoissa lienee muutaman sentin heittoja suuntaan, jos toiseenkin. Senttimetrilukemat ovat yllättävän samansuuruiset, vaikka Armi näyttää selvästi Kukkaa korkeammalta, pitemmältä ja kapeammalta. Ainakin se venyy pitemmäksi tarvittaessa. Kukan takapää on selvästi levinnyt tiineyden myötä, ja painoakin on tullut lisää niin paljon, että sen tuntee kissaa nostaessa.

Armi
Paino: 3,77 kg
Kropan ympärys etujalkojen takaa: 35 cm
Vyötärönympärys takajalkojen edestä: 37 cm
Kropan pituus lavoista takapäähän: 38 cm
Säkäkorkeus: 30 cm
Hännän pituus: 30 cm

Kukka
Paino: 3,85 kg
Kropan ympärys etujalkojen takaa: 38 cm
Vyötärönympärys takajalkojen edestä: 42 cm
Kropan pituus lavoista takapäähän: 37 cm
Säkäkorkeus: 27 cm
Hännän pituus: 27 cm

Tissien tiirailua

2010-12-08T21:40:00.007+02:00

Emäntä on viime aikoina tarkkaillut urakalla tissejä, päivät syöpätautien kurssilla sairaalassa ja illat kissan tissejä kotona. Armiin verrattuna Kukan tissit ovat selvästi isommat ja punoittavat, joten meillä lienee syytä odottaa iloista perhetapahtumaa tammikuussa. Vahvistuksena tissimittarille Kukan paino on myös noussut 2,5 viikossa jo 300 g, mikä on selkeä lisä ennen niin tasaisesti 3,5 kg painaneelle kissalle. Meille tullee siis pentuja! Muutenkin mammakissamme tuntuu jo nyt rauhallisemmalta kuin ennen. Seurankipeyden lisääntymisestä on vaikea sanoa mitään, kun Kukka on jo syksystä lähtien nukkunut emännän kainalossa ja ollut muutenkin aina superihana seurakissa, joka hengailee aina siellä, missä ihmisetkin.

Viikonlopun vietimme Mikkelissä. Kissat pääsivät nauttimaan talven mukana tulevista eduista, kuten lämpimästä uuninpankosta. Uuninpankko on jännä paikka. Siellä molemmat makoilevat ihan rauhassa ylimpinä ystävinä, kun taas kotona useimmiten Armi harmistuu ja vaihtaa maisemaa, jos Kukka yrittää ryömiä liian lähelle nukkumaan. Armi pääsi myös saunomaan useampaankin kertaan. Mikäs sen kivempaa kuin torkkua päivät uuninpankolla ja kieriskellä illat saunan lauteilla. Pikku miinus talvelle tuli siitä, että ulkoilu ei enää oikein maistunut. Rapulla pystyi juuri ja juuri kärvistelemään muutaman minuutin, mutta hyiyök, lumeen ei ollut kissoilla minkäänlaista hinkua.

Uusi kissakamera

2010-11-25T17:54:00.000+02:00

Isäntä on ahkeroinut toisen kissakameran kissalamme nettisivuille. Koska Kukka omi Armilta ensimmäisen pesäkamerapaikan, tarkoituksemme oli saada Armillekin oma kamerapaikka. Tosin ensimmäisen päivän kokemusten perusteella Kukka on varsinainen linssilude, sillä tänään se on yhtäkkiä keksinyt käyttää hyvin paljon myös Armin kamerapaikkaa.

Armi on viihtynyt viime aikoina erinomaisesti ikkunalaudalla, koska allaoleva patteri hohkaa siihen lämpöä, joka jää kivasti verhon ja ikkunan väliin. Tosin tänään Armi keksi, että kylppärissä pyykinpesukoneen päällä voi myös ottaa ihanaa vessanpatterilämpöä, joten se on viihtynyt iltapäivän siellä. Armi on muutenkin liikkuvaisempi nukkumapaikkojen suhteen, joten saa nähdä, onnistummeko uudellakaan kameralla saamaan Armin kellottelua kissakameraan. Kyllä se edelleen satunnaisesti nukkuu vanhassakin pesässä, jos Kukka on muualla. Mallina olo taitaa olla Armin mielestä kuitenkin aika väsyttävää puuhaa.

Astutus tapahtunut

2010-11-21T21:41:00.005+02:00

Kukka vieraili Pepin luona parin päivän ajan. Tuloksena oli 12-14 astumista, joista ensimmäinen tapahtui 18.11. Nyt odottelemme jännittyneinä, tuottaako vierailu tulosta. Ihan helppo morsian Kukka ei ollut, vaan Pepin piti lämmitellä sitä kuusi tuntia. Kotiin palatessa Armi oli ihmeissään, että mikä otus sieltä oikein palasi, Kukalta se vähän näytti, mutta haisi niin omituiselle, että sille piti ensimmäinen ilta sähistä, jos se yritti liian lähelle.

Kotona Kukka on viettänyt rauhaisaa lepäilyaikaa. Kiima ei ole vielä loppunut täysin, vaan tyttönen mouruilee silloin tällöin, kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin ennen astutusta. Tämä lienee kuitenkin normaalia käytöstä. Kolmen viikon päästä pitäisi nisien turvota ja punoittaa ja viiden viikon päästä maha kasvaa kunnolla, jos tulosta tulee. Pentujen laskettu aika olisi tällöin noin 21.1.2011. Netissä on hauska kissojen "raskauskalenteri", joka kertoo, mitä missäkin vaiheessa raskauden aikana tapahtuu, kun syöttää lomakkeeseen astutuspäivän: http://www.purrinlot.com/preg.htm. Kalenterin mukaan Kukka on nyt hedelmöittymisvaiheessa, jonka jälkeen hedelmöityneet munasolut vaeltavat kohti kohdun sarvia ja kasvavat blastokysteiksi ensi viikon alussa.

Mrrraaa mouu-urr kurrr

2010-11-16T17:50:00.004+02:00

Kukka aloitti vihdoin kauan odotetun, suloisen kiimalaulelun ja kieriskelyn. Kukapa olisi uskonut, että yöllä korvaan karjuva kissa suorastaan parantaa ihmisen unen laatua, mutta näköjään niinkin voi käydä, kun kiimaa tarpeeksi kauan joutuu odottamaan. Huomenna menemme katsomaan, kuinka Pepin charmi puree Kukkaan tällä kertaa. Jos kaikki menee hyvin, pennut syntyvät tammikuun loppupuolella ja ovat luovutusiässä pääsiäisen tienoilla.

Astutusta varten kissoja on pitkästä aikaa madotettu. Viime syksynä Kukan ulostenäytteet lähetettiin postissa tutkittaviksi eikä niistä minkäänlaista parasiittia löytynyt, mutta päätimme kuitenkin noudattaa astutusohjeita. Ovathan nuo kisut periaatteessa ulkoilleetkin kesällä silloin tällöin, tosin saaliit ovat jääneet pienenpuoleisiksi, kärpäsistä ei kissa taida suolinkaisia saada. Huolellisen pähkäilyn jälkeen emäntä päätyi kokeilemaan matolääkkeeksi Flubenolia. Sitä on saatavilla pastana kissoille ja koirille ja purutabletteina koirille, tosin vaikuttava aine, vahvuus ja annostus on täsmälleen sama tahnassa ja tableteissa. Kissojemme ruokailu- ja lääkintätavat tuntien valitsimme tabletit, jotka olivat myös huomattavasti pastaa halvemmat. Valinta osoittautui hyväksi, sillä Kukka söi tabletinpalat herkkuina ja Armillekin ne sai helposti kipattua kurkkuun. Emme siis pääse tälläkään kertaa päivittelemään, kuinka kissa kapusi verhoja pitkin karkuun tai syljeskeli tablettejä nurkan takana. Taitaa olla rotukissoilta lääkitsemisen vastustamisen taidot degeneroituneet.

Viikonloppuna ahkeroimme kissalan nettisivuille uuden logon ja värit sekä käyntikorttipohjan. Nyt vaan odotellaan, josko pentuja tulisi, että niitä pääsisi markkinoimaan. Logon mallina oli tietenkin eräs tuttu itsensäskannailija.

Leluja säästöbudjetilla

2010-10-31T22:49:00.003+02:00

Joskus halvimmat lelut ovat niitä parhaita. Kukalla on riittänyt hupia pahvilaatikosta, jonka kylkeen leikattiin kissanmentävä kolo. Siitä voi jännästi väijyä vanhaa viuhkalelua tai laseria. Kun lootan kääntää toisin päin, se toimii normaalina leikkilaatikkona, johon ja josta voi hypellä illan riehuhetkinä. Toinen kiva, uusi lelu on ollut kuohuviinipullon korkki. Se kierii hauskasti ja ennalta-arvaamattomasti lattialla kun sitä vähän tönii pikku tassuilla. Bonuksena korkin jyrsiminen pitää hampaat puhtaina.

Miesvieraita

2010-10-26T22:30:00.004+03:00

Siitoskissamme Kukka, Vuoden Turhake 2010, päätti lopettaa kiimansa sen jälkeen, kun sulhaskissa Pepin (kuvissa) rekisteröinti FIFeen oli valmis. Sitä ennen kiimoja oli kunnioitettavasti joka toinen viikko 1,5 kuukauden ajan, mutta nyt meillä on eletty hissukseen mouruamatta jo kuukausi. Ei ole kasvattamisen yrittäminen helppoa, ei. Isäkissan rekisteröinnin piti kestää 1-2 viikkoa, mutta se kestikin 1-2 kuukautta. Meidän kissallamme taas piti olla säännöllinen ja liiankin usein tuleva kiimakierto.

Koska kiiman odottaminen alkaa viedä hermot niin meiltä kuin isäkissan perheeltäkin, olemme epätoivoissamme yrittäneet kaikenlaisia vippaskonsteja. Meillä on pidetty tehokkaasti valoja päällä, jotta syksyinen valoisan ajan vähäisyys ei olisi esteenä kiimalle. Lopulta päätimme katsoa, josko luonto tekisi tehtävänsä. Lainasimme tiistai-iltana Pepin ja Pepin kaverin meille pariksi tunniksi kyläilemään.

Pepi otti lunkisti uudessa paikassa, tutki heti paikat, leikki kissojen leluilla ja kiehnäsi kovasti kehräten ihmisten kyljissä. Pepi hurmasi välittömästi ihmisväen todella ihanalla luonteellaan. Sen sijaan Kukka ei ollut riiuusta ollenkaan vakuuttunut ja seurasi tuohtuneena kollin touhuja parin metrin päästä. Jos tunkeilija yritti päästä lähemmäs, Kukka ilmaisi selkeästi sähisemällä ja päästämällä avaruusoliokurinaa, ettei lähempi tuttavuus ollut sopivaa. Jäämme kuitenkin toiveikkaina odottamaan, josko tuoreet kollien tuoksut saisivat Kukan kiiman heräämään ennen ensi kevättä.

Armista IP

2010-10-17T12:03:00.000+03:00

Kävimme lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna sukuloimassa ja kissanäyttelemässä Pohjanmaalla. Kissanäyttely oli meidän kohdallamme yksipäiväinen ja -kissainen. Tällä kertaa häkkieläimenä oli Armi, joka käyttäytyikin oikein mallikkaasti, mitä nyt vähän jännityksestä pöydällä tärisi. Armi nappasi hienosti kolmannen sertinsä luokassa 8 ja valmistui täten International Premieriksi. Tuomarina oli Alexey Shchukin, kuten Cesiksessä, joten tarvitsimme vielä kontran, jonka antoi Lone Lund. Luokassa 8 kaikkien sertien on nimittäin oltava eri tuomareilta, jotta kissa valmistuisi IP:ksi, ja jos sattuu samoja tuomareita, täytyy jonkun muun tuomarin vahvistaa kissan serti kontrasigneerauksella.

Armi sai tällaiset arvostelut:
Tyyppi: "Exc. refine boning. Muscular body."
Pää: "in nice shape. Wedge broad with nice flat planes"
Silmät: "Oblique set expressive green."
Korvat: "Med. sized, exc open at the base."
Turkki: "Short enough a bet seasoned. Could be lighter by overtone."
Kunto/Yleisvaikutelma: "Tender and lovely lady."
Arvostelutulos: EX1 CAPIB IP

Kukka viihdytti isännän isovanhempia seurakissana näyttelyn ajan, se kun oli tarkoitus astuttaa jo syyskuussa, joten näyttelyyn emme täpläturkin kanssa olleet ilmoittautuneet. Se hiipi paapan viereen päiväunille, seurasi sohvalla lehtien lukua, ei yrittänyt yhtään metsästää ruokaa keittiöstä omistajiensa poissaollessa ja käyttäytyi muutenkin oikein mallikelpoisesti. Näin pedattiin taas yösija seuraavalle kyläily- ja mahdollisesti näyttelyreissulle ensi keväälle. :)

Pissoja ja hiiriä

2010-09-30T23:21:00.001+03:00

Kukka päätti viime viikonloppuna osoittaa olevansa erittäin sukukypsä ja kollinkaipuinen naaras. Tähän asti kiimat ovat olleet lähinnä viikon kestäviä mouruamisia, mitkä on kestänyt, kiitos korvatulppien. Nyt asiaan on tullut muutos, kun pikkukissamme on oppinut merkkaamaan. Työhuoneen sängyn käyttö vessana ei siis ollutkaan protesti putsaamattomasta hiekkalaatikosta, hiekan vähyydestä tai muistakaan vessa-asioista, vaan kiimamerkkailua. Kukka osoitti merkkailutaitonsa silmiemme edessä juuri, kun olimme päässeet viikonlopuksi maalle. Siinä se ruikkasi telkkarin viereen pikku merkit ihmisten ihmetellessä vieressä. Muutama lisämerkkauskin tuli suoritettua, joten kissa pääsi loppuviikonlopuksi asumaan pääasiassa kylppäriin ja saunaan.

Välillä emäntä heltyi ja päästi Kukan juoksemaan muuallekin asuntoon, jossa se lähinnä kieriskeli vimmatusti sängyillä ja lattialla, kulki kyykyssä takapuoli pitkällä ja tietenkin mourusi. Kollin puutteessa se yritti lähennellä jopa vanhaa, kastroitua villakoiraakin. Topi-raukka oli touhusta ihmeissään, yleensä kun pilkulliselta pikkuhirviöltä tulee vain kynttä, jos sen päästää liian lähelle. Ulkonakin käytiin hyvin tiukan valvonnan alaisena. Maalla ei onneksi ilmeisesti ollut lähistöllä leikkaamattomia kolleja, koska vaikka neitokaisemme teki uloskin pieniä hajumerkkejä, ei vieraita kissoja näkynyt.

Sisällä Kukka oli niin hormonihuuruissa, ettei se edes ymmärtänyt kovin paljon ruuan perään. Kyllähän se ruokakupin aina jossain vaiheessa tyhjensi, mutta ei puhettakaan, että koiran tai ihmistenkään ruokia olisi tarvinnut piilotella normaalisti niin innokkaalta ruuanmetsästäjältämme. Sienipiirakkakin oli aivan koskematon, vaikka se unohtui puoleksi päiväksi keittiön pöydälle jäähtymään, Armihan ei ole kovin paha luvattomien ruokasaaliiden metsästäjä. Metsästäjänä Armi kuitenkin kunnostautui, mutta ei ruokapöydillä, vaan ulkona. Hiirikissan alkumme nimittäin saalisti oikein näppärästi pihalta kaksi päästäistä. Jyrsijätuntemusta sen olisi tosin hyvä vielä opetella, jotta ensi kerralla saaliit olisivat puutarhan satoa mässäileviä myyriä eikä viattomia hyönteisten syöjiä, jotka eivät kelpaa ruuaksi kissalle.

Sunnuntai-iltana kotona Kukka oli mouruamisesta ilmeisesti niin väsynyt, että iltapalan syötyään se hyppäsi suoraan sänkyyn, painautui kerälle ja nukkui siinä hiljaa lähes koko yön. Onneksi kiima siitä sitten alkoikin loppua, ja nyt torstaina olemme jo saaneet olla omituisessa hiljaisuudessa muutaman päivän ajan. Hiljaisuuden lisäksi kissat leikkivät taas keskenään, Kukka on innostunut leluista ja malttaa välillä tulla sohvalle viereen nukkumaan. Kukan sulhasen Pepin rekisteröinti FIFeen valmistui tänään, joten toivottavasti Kukan mouruaminen tuottaa tulosta seuraavassa kiimassa, joka ajoittunee noin viikon päähän.

Haisevia vastalauseita

2010-09-30T23:12:00.001+03:00

Meillä on ollut työhuoneessa ylimääräinen sänky, joka on pitänyt viedä pois tilaa viemästä jo useamman kuukauden ajan. Kissat taisivat viime viikon lopulla kyllästyä ihmisväen aikaansaamattomuuteen ja vauhdittaa sängynhävitysprojektia ottamalla kovat keinot käyttöön. Ne (tai luultavammin se toinen niistä) olivat kaikessa hiljaisuudessa testanneet sängyn vessaominaisuudet. Olihan se ihan toimiva, ainakin kahden läjän ja parin lammikon perusteella. Siisteinä eläiminä sen jälkeen olikin sitten ihmisten vessassa vietetty Lotus-hetkiä raatelemalla telineessä ollutta vessapaperirullaa. Ai että lemmikit on sitten mukavia päivän piristeitä! Kotiin tullessa näytetään sitten niiiin viattomalta pikku enkeliltä.

Tervetuloa tutustumaan Kukkatarhan kissalaan

2010-09-02T20:46:00.004+03:00

Posti toi tänään kirjeen Kissaliitosta: kasvattajanimi FI*Kukkatarhan on hyväksytty 30.8.2010. Kissalalla on nyt myös omat nettisivut osoitteessa http://kukkatarhan.dy.fi - käykäähän vilkaisemassa! Nettisivuilta löytyy myös "kissojen BB" eli nettikamera, josta voi seurata yhtä kissapesää vaikka ympäri vuorokauden.

Syyskuulumisia

2010-09-01T22:02:00.004+03:00

Kävimme Kukan kanssa nappaamassa CACS-sertin RUROKin näyttelystä Vantaalta 22.8. Samana päivänä tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun ihastuimme Kukkaan ja ostimme sen samasta näyttelystä. Nyt Kukkaa odottaa toivottavasti pitkähkö mammaloma ennen seuraavaa näyttelyä. Armin kanssa osallistumme vielä Seinäjoen näyttelyyn lokakuun alussa.

Eläinlääkäristä tuli testitulokset, joiden mukaan Kukka on veriryhmää A, ja FeLV- ja FIV-testit olivat negatiiviset. Ensimmäinen juoksu pillereiden jälkeen oli viikko sitten ja seuraavaa jo odotellaan, joten toivotaan, että valitsemamme uros saadaan pian FIFen rekisteriin ja astutuspuuhat käyntiin.

Kissat ovat huomanneet, että syksy on tullut. Armi on alkanut aamuöisin vaatia taas pääsyä peiton alle (mikäli on muistanut sänkyyn tullakaan uudesta, hienosta pesästään). Parvekkeen ovi ei ole enää koko ajan auki eivätkä kissat viitsi siellä kovin pitkään kökkiä viilenevissä illoissa, mutta pihalla ulkoilu vielä maistuisi. Kesätauon jälkeen Armi on myös palannut opiskelukissaksi: se kiipeää kivasti emännän syliä lämmittämään tämän opiskellessa pöytänsä ääressä.

Muukalaisena vieraan järjestön näyttelyssä

2010-08-16T14:07:00.009+03:00

Kävimme elokuisena viikonloppuna tutustumassa CFA:n maailmaan CFF:n eli Cat Fanciers of Finlandin näyttelyssä Helsingissä. CFA on amerikkalainen rotukissajärjestö, kun taas Euroopassa toimii kattojärjestö FIFe, tosin kyllä täältäkin löytyy sekä CFA:han että toiseen amerikkalaisjärjestö Ticaan rekisteröityjä kissoja. Sama kissa voi myös olla rekisteröitynä useampaan järjestöön.

Kukka osallistui näyttelyyn noviisina, koska sitä ei ole rekisteröity CFA:han. CFA:n näyttelyssä voi käydä noviisina kaksi kertaa, ja jos haluaa kissalleen sen mahdollisesti hankkimat tittelit, kissa on rekisteröitävä. Systeemi on aika nerokas, koska hyvällä tuurilla yhtenä näyttelyviikonloppuna voi valmistua Championiksi, jolloin kissa täytyykin rekisteröidä, jos sille haluaa tittelin. :) Näin varmaan käy Kukallekin, koska se saavutti Championin titteliä varten riittävästi ”winner ribboneita”, eli oli jokaisessa kuudessa kehässä luokkansa ykkönen. (Se tosin oli myös ainoa leikkaamaton, suklaatäplikäs ocinaaras noviisiluokassa.)

Kotiin tuomisiksi meille tuli 24 nauhaa (ovat kuulemma hyviä kirjanmerkkejä): joka kehästä sininen ykköspalkinto, musta värin parhaan palkinto, sini-valko-punainen winner ribbon sekä kolmesta kehästä ruskea rodun parhaan nauha ja kolmesta oranssi rodun toiseksi parhaan nauha. Lauantaina rodun parhaan kissan nauhasta oli kilpailemassa kolme ocicattia ja sunnuntaina kaksi.

CFA:ssa kaikki tuomarit arvostelevat kaikki kissat. Leikkaamattomat, leikatut ja pennut kilpailevat omissa sarjoissaan. Lyhyt- ja pitkäkarvaisista valitaan erikseen kolme parasta leikkaamatonta ja kaksi leikattua, mutta muuten tuomarin finaalikissojen eli 10 parhaan kissan joukko koostuu sekä lyhyt- että pitkäkarvoista. Pitkäkarvaiset tuntuivatkin menestyvän paremmin finaaleissa. Näytteilleasettajat vievät kissat omista häkeistä numeroituihin häkkeihin odottamaan vuoroaan, tuomari hakee häkistä kissan pöydälleen ja tutkii sitä hetken, palauttaa häkkiin ja antaa sille nauhat. Kun rotu on arvosteltu ja tulokset kirjattu ylös, kissan voi viedä takaisin omaan häkkiinsä, josta se sitten taas viedään seuraavaan kehään, kun oma vuoro tulee.

FIFen näyttelyistä poiketen tuomarit eivät annan kirjallista arvostelua, ja aika harva edes kertoi mitään kissasta. Kissa oli yleensä pöydällä noin puoli minuuttia, joten kovin tarkkaan tuomarit eivät niitä tuntuneet katsovan. Yksi tuomari kertoi kaikista kissoista yleisölle, ja sitä oli todella mukava seurata, mutta pääasiassa vähän häiritsi se, ettei tuomarin arvosteluperusteita kuullut kuin finaalikissoista. Kukka jatkaa näyttelyuraansa jatkossakin pääasiassa tutuissa FIFen näyttelyissä, mutta poissuljettuja eivät ole myöskään vierailut muiden järjestöjen tilaisuuksiin.

Ulkoilua, uusi eläinlääkäri, ja taas ulkoilua

2010-08-12T20:16:00.003+03:00

Kukka kävi maanantaina eläinlääkärissä siitosnaaraan tarkastuksessa. Etukäteen emäntä valmensi kissaa verikokeen ottoa varten juoksuttamalla sitä paljon ulkona maalla viikonloppuna, tavoitteena oli tietysti väsyttää kissa niin, ettei se jaksaisi lääkärissä venkoilla. Viime kerralla verinäyte otettiin kissan lisäksi myös isännästä, mutta tällä kertaa lääkärikäynti meni todella hienosti eikä verinäytteen otossa räpiköity ollenkaan. Kävimme ensimmäistä kertaa Espoon eläinlääkäriasemalla Perkkaalla, ja paikka tuntui oikein hyvältä. Ei edellisessäkään lääkäriasemassa ollut varsinaisesti vikaa, mutta kun se sijaitsi toisella puolella kaupunkia, emme enää jaksaneet sinne kissoja roudata, varsinkin kun siellä oli melkein aina eri eläinlääkäri, joten edes kummempaa hoitosuhdetta ei muodostunut.

Espoossa eläinlääkäri Anna-Clara Blomqvist osasi käsitellä kissaa todella hyvin eikä Kukka ollut moksiskaan, vaikka siitä valutettiin neljä pientä putkea verta. Eläinlääkäri sanoi, että yleensä on olemassa kahdenlaisia kissoja: joitakin täytyy puristaa lujasti kiinni näytteiden otossa ja toisia ei saisi pitää kiinni juuri lainkaan. Kukka lukeutui selkeästi jälkimmäisiin, sillä se oli rauhassa paikallaan, kun isäntä vain kevyesti piti sitä kiinni ja silitteli. Verinäytteiden ja sienitestin oton lisäksi eläinlääkäri kopeloi Kukan mahan, munuaiset, kohdun, nisät ja hännän, ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Kyllä meillä siihen malliin mourutaankin, että toivottavasti sopiva uros syksyksi löytyy. Pillereitä ei ole syöty reiluun viikkoon, ja nyt jo on havaittavissa selkeitä kiiman merkkejä.

Kissoilla ovat koittaneet kunnon kissanpäivät nyt kotonakin, kun pihallemme saatiin aita. Periaatteessa kissa tietysti hyppäisi 1,2-1,5 metrin korkuisen verkkoaidan yli leikiten, mutta ainakin toistaiseksi sitä ei ole meillä edes yritetty. Maalla on samanlainen aita, eivätkä ne sielläkään juuri koskaan edes mene aidalle asti, kun pihassa on touhuttavaa lähempänäkin. Toki kissoja valvotaankin pihalla erittäin tarkasti. On todella mukavaa katsoa, miten ne nauttivat, kun ne saavat ottaa vapaana pikku spurtteja ja kiivetä vähän matkaa puihinkin. Niillä tuntuu olevan jonkinlainen vaisto siitä, ettei puuhun mennä niin korkealle, etteikö sieltä pystyisi hyppäämään alas. Armi on alkanut tykätä ulkoilusta niin paljon, että välillä se istuu sisällä ulko-oven edessä ja mouruaa vimmatusti, kun ulos tekisi mieli. Ihmisväki kuvitteli, että vain kiimassa oleva kissa pitää ihmeellistä ääntä, mutta kyllä se leikattukin ulkoiluvimmainen tyttö osaa aika metakan päästää.

SUROKissa sertinhaussa

2010-08-01T22:04:00.012+03:00

Armi palasi kotimaan näyttelykehiin SUROKin näyttelyssä lauantaina 31.7. Armilla oli luokassaan kilpailua, joten emäntä oli etukäteen varma, että serti jäi nyt saamatta. Sininen neitokaisemme ihastutti tuomaria vihreillä silmillään, hyvällä kropallaan ja turkillaan, ja lopulta Armi veikin tiukan sertikamppailun voiton! Nyt Armi on yhden sertin päässä International Premierin tittelistä, joten ainakin kerran Armi on vielä nähtävissä kotimaan näyttelykehissä, todennäköisesti Ilmajoella lokakuun alussa. Heikki Siltala otti muutaman hienon kuvan Armista, joista yksi yllä. Loput voi käydä ihastelemassa hänen galleriastaan lauantailta.

Kukallakin oli lauantaina juhlapäivä, sillä Kukka valmistui Grand International Championiksi. Omistajia tapahtumasta ei tosin voi kovin paljon kehua, sillä Kukka meinasi jäädä pois arvostelusta, kun omistajat luuhasivat yläkerran kissatarvikemyyntitiskeillä sillä aikaa, kun nopea tuomari arvosteli kissoja alakerrassa. Kun emäntä tuli tarkastamaan, missä arvosteluissa mennään, Kukka olikin jo tuomarin pöydällä. Kiitos vielä Luukkasen Sirkalle, joka onneksemme nappasi Kukan häkistä ja vei sen assistentille arvostelun alkaessa! Onneksi oci-ihmisiin on jo ehtinyt tutustua näyttelyissä sen verran, että meitä tumpeloita ei jätetty yksin... Assistentti Sari Kulha esitteli Kukan todella kauniisti tuomarille, tuloksena serti, valmistuminen ja pääsy TP-valintoihin. TP-kisassa oli viisi naarasta, joista yleisön mukaan tuomari katseli todella pitkään Kukkaa ja mouruavaa koratia, mutta lopulta huono käytös palkittiin ja korat vei voiton. Tuomariltamme ei tosin edes nähty naarasta paneelissa, koska koratin omistaja veti kuitenkin pahansisuisen tyttönsä paneelista pois.

Sunnuntaina Kukka oli ensimmäistä kertaa 3. luokassa ja sai sertinsä. Kukka käyttäytyi näyttelyssä molempina päivinä erittäin hyvin, mitä nyt pari kertaa sähähti hiljaa muille naaraille, jos niitä tuli liian lähelle. Lisäksi Kukasta kuului vähän hassua kurinan ja mouruamisen sekoitusta muistuttavaa ääntä tuomarin pöydällä, vaikka se muuten rauhalliselta tuntuikin. Taisivat tyttösellämme hormonit olla vähän pinnassa, varsinkin kun muut ocit ja häkkinaapurit tuntuivat olevan melkein pelkkiä poikia. Kukalle olisi tarkoitus löytää sulhanen loppusyksyksi, joten saahan sitä jo vähän uroksia ihmetelläkin (kunhan vielä toistaiseksi pysyvät riittävän kaukana).

Armin arvostelu la 31.7, tuomari Marteinn Tausen Islannista:
Tyyppi: "elegant long body"
Pää: "short wedge with almost straight nose and flat skull"
Silmät: "green - a bit rounded almonds"
Korvat: "good size - well set"
Turkki: "whort silver blue - medium dark. good texture"
Häntä: "in proportion to body"
Kunto: "ex"
Yleisvaikutelma "well balanced and well presented"
Arvostelutulos: EX1 CAPIB

Kukan arvosteli la 31.7. tuomari Fabio Brambilla Italiasta, mutta hänen käsialansa oli sen verran epäselvää, että siitä sai selvää suunnilleen aina "nice/ex (söherö)". Ei siinä varmaan mitään kovin uutta eikä ihmeellistä tullut esille... Arvostelutulos EX1 CAGCIB GIC.

Kukan arvostelu su 1.8, tuomari Sirpa Lindelöf Ruotsista:
Tyyppi: "nice size and muscles"
Pää: "ex profile, ex muzzle, very nice chin"
Silmät: "ex shape and size"
Korvat: "ex shape, ex setting"
Turkki: "warm colours, ex contrasts, ex texture"
Häntä: "excellent"
Kunto: "excellent"
Yleisvaikutelma: "nice, calm lady"
Arvostelutulos: EX1 CACS

Bigfootin paluu

2010-07-27T18:08:00.006+03:00

Emäntä oli alkanut epäillä, että Kukka olisi oppinut jotain taannoisesta kimalaisen lennosta, kun se ei tuntunut uskaltavan kunnolla läimiä perhosia käpälällään maalla, ja kimalaisiakin se nuuhki vähän kauempaa, mutta ei yrittänyt saada kiinni. Epäilys osoittautui kuitenkin vääräksi, kun pieni metsästäjä tuli parvekkeelta käpälä leipälapiona. Turvotuksen aiheuttajaa ei havaittu, mutta todennäköisesti se oli parvekekukkamme mettä janonnut pistävä hyönteinen. Onneksi bigfootin turvotus laski melko pian eikä se tuntunut muutenkaan menoa juuri haittaavan.

Kun Kukka turvotti käpäläänsä parvekkeella Helsingissä, Armi vietti kissanpäiviä maalla. Leikattuna kissana Armi sai jäädä sinne viikoksi hoitoon, kun kahden kissan kanssa emännällä olisi ollut bussissa haasteellisempaa matkustaa. Armi sai ulkoilla maalla aidatulla pihalla tuntikausia päivittäin. Kuulemma se tuli aina kiltisti syömään sisälle, mutta olisi heti halunnut mennä takaisin pihalle, jos vain olisi päässyt. Istui Armi sentään iltaisin vähän sylissäkin rapsuteltavana. Ulkoilun tuloksena Armilla on nyt entistäkin komeammat reisilihakset. Kukka ja emäntä hakivat kesälomalaisen pois seuraavana viikonloppuna, joten kyllä Kukkakin pääsi taas pariksi päiväksi nauttimaan vapauden hurmasta - ja silittelevistä lapsista ja aikuisista.

Kuumia kissoja URKissa

2010-07-11T17:17:00.007+03:00

Kävimme Kukan kanssa URKin kissanäyttelyssä Tikkurilassa lauantaina ja sunnuntaina. Emäntä puuhaili vähän mukana näyttelyn järjestelyissä, autellen näyttelyn pystytyksessä, näyttelyn aikana infopöydässä ja sihteeristössä sekä toimien näyttelyn ensiapuvastaavana. Purkamisapunakin piti olla, mutta kuumuus sai Kukan käymään sen verran kierroksilla, että piti ajatella kissan parasta ja lähteä sen kanssa suosiolla kotiin ennen purku-urakkaa. Oli kuitenkin oikein mukavaa osallistua järjestelyihin ja nähdä, mitä kaikkea näyttelyn järjestämiseen liittyy.

Näyttely järjestettiin urheiluhallissa, jossa ei ollut ilmastointia, joten lämmintä riitti. Emäntä on suuri lämpimien ilmojen ystävä, jota itseään ei kuumuus haitannut. Kukkakin nukkui suurimmaksi osaksi häkissä kuumassa pesässään, kunnes pesä sunnuntaina oli otettava pois, kun lämpötila oli 32 astetta. Kukka käyttäytyi tällä kertaa hieman aiempaa huonommin eli narisi tuomarien käsittelyssä, liekö syynä ollut kuumuus vai hormonit, kun kiimakin tuntui tulevan pillereiden läpi. Ei käytöstä kuitenkaan voi huonoksi sanoa, sillä monet kissat narisevat, kurnuttavat ja sähisevät paljon enemmän joka kerta, mutta Kukalle käytös oli harvinaista. Kuumuus tuntui olevan monille ihmisille ja kissoille vähän liikaa sunnuntaina, ja näyttelystä saikin lähteä pois kahden jälkeen, jos kissa ei ollut paneelissa tai jos kissan kuljettaja ei ollut toimihenkilö. Toimihenkilöemäntänsä takia Kukka joutui siis kärvistelemään vielä vähän pitempään näyttelypaikalla, mutta onneksi hallin pukuhuoneissa oli viileämpää ja Kukkakin pääsi hallitilasta kopassaan pukuhuoneeseen viilentymään.

Kukan lauantain 10.7.2010 arvostelut, tuomari Louis Coste:
Tyyppi: "super colour, ex balance for this ? girl"
Pää: "ex wedge eith super oci expression, ex top ex box and chin"
Silmät: "nice shape ex expression"
Korvat: "super set ? and ? size"
Turkki: "ex contrast ex spots ? warm colour"
Häntä: "ex length ex shape ex contrast"
Kunto: "ex"
Yleisvaikutelma: "a super one"
Arvostelutulos: "EX1 CAGCIB"

Kukan arvosteli sunnuntaina 11.7. Lotte Borch, joka käsitteli ihanan lempeästi kissoja, mutta jonka käsialasta on mahdoton saada selvää. Tuomari tykkäsi kovasti mm. Kukan väristä, mutta pää on vielä kroppaan nähden vähän liian pieni. Ei mitään yllättävää, siis. Serti tuli häneltäkin.

Armia on tarkoitus näyttelyttää vielä sen verran, että se saisi kotimaasta kaksi sertiä, minkä jälkeen ensimmäinen näyttelykissamme saa jäädä viettämään kotikissan päiviä. Armikin oli ilmoitettu URKin näyttelyyn lauantaiksi, mutta sille oli ilmestynyt päähän vähän naarmuja, joiden aiheuttajaksi epäilemme erään täplikkään, leikkisän otuksen suussa olevia valkoisia kappaleita. Koska näyttelyssä kaikenlaisia taudinaiheuttajia luultavasti on paljon enemmän kuin kotona, päätettiin kissa jättää parantumaan kotiin. Seuraavan kerran Armi on toivottavasti tavattavissa SUROKin näyttelyssä lauantaina ja Kukka molempina päivinä.

Kuinka kissasta tehdään siili

2010-07-05T21:05:00.004+03:00

Otetaan yksi reilun vuoden vanha ocicat, jota ei ole vielä koskaan pesty. Laitetaan se suihkukaappiin, haetaan olohuoneesta takaisin suihkukaappiin, laitetaan vessan ovi kunnolla kiinni. Laitetaan kissa taas suihkukaappiin, haetaan se vessan ovelta takaisin suihkukaappiin ja laitetaan suihkukaapin ovi kunnolla kiinni. Suihkutetaan vettä kissan selkään. Estetään kissaa hyppimästä kovin monta kertaa päättömästi suihkukaapin seinille. Vaahdotetaan hieman kissasampoota kissan turkkiin. Huuhdellaan, estäen kissan hyppelyä suihkukaapin seiniä vasten. Avataan suihkukaapin ovi, kiedotaan kissa pyyhkeeseen. Avataan vessan ovi. Kuivataan olohuoneen parketista tassujen ja ravistelun jälkiä. Ihaillaan pörröistä siiliä. Yritetään ottaa valokuva, jossa siilin piikit eivät kuitenkaan näy niin hyvin kuin luonnossa.

Siilistä saadaan taas sileäkarvainen kissa antamalla sen kuivatella itsensä kielellään sekä ihmisten käsien silityksellä lämpimässä kesäillassa.

Ulkoilua Helsingissä

2010-07-02T22:50:00.006+03:00

Kissat ovat vihdoin oppineet ulkoilemaan myös Helsingissä pihallamme. Valjaat päällä käppäily alkaa sujua, vaikka niiden pukemista vähän vielä vastustetaankin. Tosin remmissä kissat eivät ole oppineet kävelemään, ainakaan sinne, minne ihminen haluaisi. Välillä kissat pääsevät jahtaamaan oravia ja lintuja, ja sekös on mukavaa. Yhtään selkärankaista luontokappaletta kissamme eivät ole onnistuneet metsästämään, mutta onhan niiden katseleminenkin jännittävää.

Kotona on kokeiltu uutta ruokaa: isoja, raakoja naudan palasia. Aiemmin olemme syöttäneet kissoille silloin tällöin raakaa naudan jauhelihaa, joka on kelvannut erinomaisesti, mutta nykyinen suosikkimme on isot lihapalat. Niissä riittää puuhaa ja pureskeltavaa useammaksikin toviksi, ja saavatpahan kissat samalla kunnolla töitä hampailleen.

Juhannusjuoksuja

2010-06-28T15:48:00.006+03:00

Koko perhe vietti juhannusta mökillä Maaningalla. Kissoille uusi mökki tarjosi paljon virikkeitä: metsästettäviä itikoita kyllästymiseen asti, ison pihan lintuineen sekä kapeiden portaiden päässä olevan nukkumaparven, josta pääsi kätevästi kiipeämään uunin ja keittiön kaappien päälle.

Paluumatkalla piipahdettiin Mikkelissä, missä sai juosta kunnolla pellolla. Katso linkki Youtubesta.

Pekka Töpöhännän jäljillä

2010-06-22T19:32:00.009+03:00

Kukka kävi viikonloppuna emännän ja emännän isän kanssa Upsalassa moikkaamassa emännän siskon perhettä. Kukka pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa lentokoneeseen, jossa matkustaminen sujui kuin vanhalta tekijältä. Turvatarkastuksessakin pientä söpöliiniämme ihailtiin ja kyseltiin rodusta lisätietoja. Ruotsin puolella tarkastettiin ihka ensimmäistä kertaa Kukan passi, mikä lämmitti emännän mieltä, onhan rokotusten ja vasta-ainetestien suorittamiseen laitettu aika paljon rahaa ja aikaa (ja verta, isännän huomautus).

Perillä Upsalassa Kukka sai ihmetellä emännän siskon 1- ja pian 4-vuotiaita lapsia. Aina kiltti kissamme otti pikku ihmiset tyynesti vastaan ja antoi heidän paijata siinä missä isompienkin ihmisten. Tai, no, 1-vuotiasta Kukka myös hirvitti aika paljon, etenkin silloin, kun peto tuli kohti eikä isompia ihmisiä ollut vieressä. Kissan leikkejä ja etenkin syömistä oli kuitenkin kiva ja vähemmän pelottava seurata. Kukka oli vierailulla melkein kuin kotonaan, aamulla revittelykin oli sen mukaista. Käytös oli jopa vähän vieraskoreaa, sillä leivänmetsästäjämme jätti ihailtavan hyvin ruokapöydät rauhaan. Taisi pöydän altakin saada riittävästi muruja. :)

Kukan näyttelyura otti harppauksen eteenpäin, kun Kukka oli lauantaina tuomarin paras naaras. Tuomari Glen Sjöbom tykkäsi tosi paljon Kukan kropasta, oli kuulemma tarpeeksi painava ja lihaksikas. Muutenkin tuli kovasti kehuja pikkuneidistämme. Glenin arvostelua oli todella mukava seurata, koska hän selitti yleisölle ja tuomarioppilaalleen perusteellisesti eri kissaroduista, joten samalla ehkä oppi itsekin eri rotujen ominaisuuksista. Tuomarin parhaat kissat saivat pokaalin, joten nyt on meillä ensimmäinen pokaalikin ruusukkeiden lisäksi. Paneelissa Kukka käyttäytyi hienosti ja sai yhden äänen, voiton vei joku kalju kissa.

Sunnuntain tuomari oli britti Janet Green, joka ei arvostelussa paljon puhunut, lähinnä hän totesi lopuksi, että kissalla on hyvät mittasuhteet ja se esiteltiin hienosti. Niinpä emännälle jäi vähän epäselväksi, oliko tuomari tykännyt Kukasta vai ei. Tuomari väkersi pitkään papereittensa kanssa ennen nominointeja, ja kun lopulta tp-valintaan otettujen kissojen numerot laitettiin esille, mukana ei ollut Kukan numeroa. Ilmeisesti kyseessä oli vahinko, mutta emäntä ei älynnyt käydä kysymässä asiasta, kun naaraitten valinta vieläpä tehtiin ensimmäisenä, joten Kukka jäi pois tp-valinnoista. Arvostelusetelissä oli kuitenkin niin paljon kehuja, että kyllä Kukan olisi varmasti pitänyt olla mukana valinnoissa. Ensi kerralla emäntä ehkä osaa jo mennä kysymään, olisiko kissan kuitenkin syytä olla mukana valinnoissa vai onko se tarkoituksella jätetty pois. Harmi ei ollut suuren suuri, sillä näyttelyssä oli sellainen mukava käytäntö, että ne kissat, jotka eivät päässeet paneeliin, saivat lähteä jo 14.30. Näin meille jäi enemmän aikaa viettää aikaa siskon perheen kanssa, vaikka ihan vähän jäikin kaihertamaan, mitä tp-valinnassa olisi tällä kertaa Kukasta sanottu.

Kukan arvostelut lauantaina, tuomari Glen Sjöbom:
Type: "Ex hona med superkropp!(alleviivattu)"
Huvud: "Ex huvud med härlig look"
Ögon: "Ex!"
Öron: "Ex stabb?, lite höga"
Päls: "Ex lat?, ok spots, ex ?, kvalite"
Svans: "Ex längd"
Kondition: "Ex"
Allmänt intryck: "Lovande!"(alleviivattu)
Bedömningsresultat: EX1 CAGCIB NOM

Kukan arvostelut sunnuntaina, tuomari Janet Green:
Type: "exc. confernation?, super ?, well proportioned"
Head: "super wedge, good muzzle, exc. neck, exc. profile"
Eyes: "perfect almond shape, color harmonizes well"
Ears: "exc. ? general shape & size, super position"
Coat: "exc. quality, well spotted, good ground colour"
Tail: "tapers nicely to correct black tip"
Condition: "super"
General impression: "Pleasing exhibit, well shown"
Judgement: EX1 CAGCIB

Samaan aikaan Helsingissä elettiin Armitonta menoa, sillä isäntä oli häissä Oulussa ja Armi hoidossa Mikkelissä. Armi vietti viikonloppulomansa lähinnä leväten ja vähän ulkoillen. Maalla oli varmasti ihan mukavaa, mutta kyllä Armi taisi tykätä kotiin palaamisestakin, sillä ainakin maanantaina se purisi kovasti isännän ja emännän sylissä kotiin päästyään.

Kissamatkalla Latviassa

2010-06-15T21:22:00.019+03:00

Kävimme viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa kissanäyttelyssä ulkomailla Uudenmaan rotukissayhdistyksen matkalla. Kohteena oli viehättävä keskiaikainen kaupunki Cesis Latviassa. Reissun järjestelyt toimivat hyvin ja kissatkin matkustivat oikein hienosti, vaikka aluksi vähän jännitimmekin, miten ne pärjäävät yksin autokannella laivamatkalla ja jaksavat sen jälkeen istua bokseissaan bussissa. Onneksi kummallakin oli jo ennen matkaa rutkasti kokemusta autoilusta ja bussimatkailusta, joten bussissa saattoi ottaa hyvinkin rennosti.

Aluksi matkaan piti lähteä vain Kukan, Armihan lopetti näyttelyuransa maaliskuussa Pohjanmaalla. Lopulta päätimme kuitenkin lähteä matkaan koko perheen voimin. Tuttuun tapaan Kukka osallistui näyttelyyn molempina päivinä ja Armi vain sunnuntaina. Saimme ne kolme ulkomaan sertiä, joita lähdimme hakemaan, joten näyttelytuloksiin voi olla tyytyväinen. Lisäksi matkalla pääsi tutustumaan moneen mukavaan kissaihmiseen, joten näyttelyt kotimaassa olevat varmasti vielä mukavampia tulevaisuudessa, kun niissä on enemmän tuttuja.

Kukan tuomari oli lauantaina hollantilainen Stephe Bruin, jonka arvostelut hieman ihmetyttivät meitä. Tuomarin mielestä Kukka ei ollut ollenkaan suklaatäplikäs, vaan kaneli. Myöhemmin kuulimme, että kyseinen tuomari haluaa usein muulloinkin vaihtaa kissojen värejä, joten emme sen enempää jaksaneet hämmentyä normaalista poikkeavista kommenteista, Kukkahan on saanut aiemmissa näyttelyissä nimenomaan kehuja väristään ja turkistaan. Sunnuntain tuomari Martti Peltonen antoikin sitten tutumman kuuloiset arvostelut. Molemmat tykkäsivät etenkin Kukan kunnosta, mikä ei ole ihme, onhan sitä yritetty juoksuttaa ja hypityttää kunnolla pitkin kevättä. Kilpailu leikkaamattomien kissojen kesken oli kova, joten tuomarin parhaaksi Kukka ei päässyt, vaikka molempina päivinä olikin valinnassa mukana. Oceja oli näyttelyssä vain kaksi, joten värin parhaasta ei päästy mittelemään. Näyttelyssä oli hieman erilainen kissavalikoima kuin kotimaassa, etenkin meitä ihmetytti erilaisten kaljujen kissojen suuri määrä.

Armi vietti lauantain näyttelypäivän hotellihuoneessa, ensin omassa rauhassaan ja myöhemmin isännän sylikissana. Vaikka Armi ja Kukka eivät aina ylimpiä ystävyksiä olekaan, etenkään silloin kun Kukkaa painituttaisi ja Armia ei, niin niistä oli kyllä selvästi iloa ja seuraa toisilleen. Illat ne rymistelivät keskenään. Näyttelyssä sunnuntaina Armi oli aluksi aika stressaantunut ja yritti etsiä pakotietä näyttelyhäkistä, mutta kun ovet eivät auenneet, se ryömi Kukan viereen samaan pesään ja siellä pienet karvapallomme lepäilivät sievästi vierekkäin ison osan näyttelypäivästä. Hankimme ennen näyttelyä oman tupla-Sturdin näyttelyhäkiksi, ja se oli loistava ostos ainakin ensimmäisen näyttelyviikonlopun perusteella. Kissoille oli turvaa toisistaan, mutta silti ne pääsivät halutessaan kauemmaksi toisistaan häkin toiseen päähän.

Näyttelyn järjestelyt eivät menneet aivan putkeen, koska sunnuntaina arvostelusetelien saaminen kesti todella kauan. Toisen suomalaisen matkanjärjestäjän matkalla paluu oli jo sunnuntaina, joten osa heistä joutui lähtemään kohti laivaa ennen setelien saapumista ja jännittämään, tulevatko ne postissa tai jotain kautta perille. Meillä oli onneksi aikaa odotella arvosteluseteleitä ja ihastella oman seurueen ja muitakin kissoja paneelissa, koska paluumme oli vasta maanantaina. Ehdittiinpä illalla vielä katsella vähän Cesiksen nähtävyyksiä ja illastaakin koko porukalla, mikä oli oikein mukavaa. Kaiken kaikkiaan matka sujui oikein hyvin, joten eiköhän ainakin Kukan kanssa käydä Baltiassa sertin metsästyksessä toistekin. Harmillisesti ruusukkeita eivät saaneet kuin kategorian parhaat kissat, mutta eiköhän niitä ehditä vielä Suomestakin hankkia.

Armin arvostelut 13.6.2010, tuomari Alexey Schukin
Type: "exc refined boning long body muscular"
Head: "wedge flat planes could be a bit more distinctive"
Eyes: "green, bright color"
Ears: "med. large a bit flaring"
Coat: "could be shorter, silkier and lighter by overtone"
Condition: "Lovely large and well balanced calm lady."
Judgment: EX1 CAPIB

Kukan arvostelut 12.6.2010, tuomari Stephe Bruin
Type: "large girl elegant build"
Head: "well shaped ? ? muzzle / profile shaped"
Eyes: "green / exc shape / ?"
Ears: "well shaped / set"Coat: "lovely close-? coat lovely broken dots, clear pattern / exc contrast (cinnamonish chad?!)
Tail: "fine tail"
Condition: "Top! (my compliments!)"
Overall impression: "very pretty girl in lovely cond."
Judgment: EX1 CACIB IC

Kukan arvostelut 13.6.2010, tuomari Martti Peltonen
Type: "nicely athletic with ex boning, nice legs"
Head: "correctly modified oci-wedge, a bit flat top of head, ok profile, correct muzzle-part"
Eyes: "ex 'look'! nice eye size"
Ears: "ex size & base, well-set, could be a bit more tilted"
Coat: "super tight coat! ex colour & pattern"
Tail: "ex tail!"
Condition: "outstanding!"
Overall impression: "nice young female!"
Judgment: EX1 CAGCIB

Kissojen kesäloma

2010-05-24T15:24:00.004+03:00

Kissat saivat viettää viime viikon maalaislomaa emännän tutustuessa sairaalatyöhön Mikkelissä. Yhden ihmisen bussimatka kahden kissan kanssa sujui hyvin, kun lähtiessä ja tullessa mukana oli ylimääräinen käsipari auttamassa emännän tavaroitten kantamisessa. Armia taisi bussimatka vähän jännittää, koska se halusi matkustaa lattialla omassa kuljetuskopassaan. Konkaribussikissa Kukka sen sijaan oli välillä penkillä, välillä sylissä ja välillä Armin vieressä kopassa. Kukka herätti taas ihastusta emännän sylissä kiltisti istuessaan. Pelastipa Kukka kuulemma erään kanssamatkustajan päivänkin, kun se lipaisi silittämään tulleen naisen kättä.

Perillä Armi oli aluksi ihmeissään, kun tuttu paikka uunin pankolla ei ollutkaan ihanan lämmin vaan kalsean kylmä, aurinko kun oli lämmittänyt taloa niin paljon, ettei uunia tarvinnut enää lämmittää. Onneksi sisältä löytyi kuitenkin kasapäin muita lämpimiä nukkumapaikkoja. Sää oli melkein koko viikon ihanan aurinkoinen, joten ulkonakin kelpasi kissojen viilettää. Aluksi ulkoilu järjestettiin pääasiassa illalla, jotta suuremmilta yhteydenotoilta pistävien pörriäisten kanssa vältyttiin. Parin ensimmäisen päivän jälkeen kirsikka- ja omenapuut puhkesivat hienoon kukkaloistoon, jolloin kimalaiset siirtyivät ylös puihin ja kissatkin saivat ulkoilla myös aurinkoiseen aikaan. Siinä mielessä ajoitus oli loistava, että samoihin aikoihin ilmestyivät myös itikat, joten iltaisin ei tehnyt ihmistenkään mieli kovin paljon ulkona seisoskella.

Kissat näyttivät nauttivan täysin siemauksin vapauden hurmasta isolla, aidatulla pihalla. Pihalla otettiin villejä spurtteja, juostiin peräkkäin, yritettiin saalistaa lentäviä öttiäisiä, välillä kiivettiin vähän puihinkin. Toki kissat antoivat myös kiltisti kiinni, tulivat yleensä luokse kutsuttaessa ja kipittivät hirmuista vauhtia sisälle ulkoilun päätteeksi, kun vähän kolisutti ruokakuppeja. Joku hyöty siitäkin siis on, etteivät ne ole vielä oppineet saalistamaan kunnollisia myyrä- tai lintuvälipaloja.

Kukka ja kimalainen

2010-05-11T18:01:00.007+03:00

Männä viikolla kissat saivat uudet vänttiset eli kissanvaljaat, toisella kun oli ennestään vain kanilta perityt, vähän pienet valjaat ja toisen vanhat vänttiset kokoa S olivat jääneet pieniksi. Koska molemmat ovat melko siroja ja pitkäkroppaisia, uusien valjaitten koko on S/M eli rintaremmi kokoa M ja vatsaremmi S. Koko tuntuu olevan sopiva, ja toimituskin oli nopea. Sähköpostitilaus jätettiin tiistai-iltana ja perjantaina valjaat olivatkin jo postilaatikossa.

Vaikka emännän mielestä uudet valjaat ovat superhienot ja kivat, niitten menestys kissojen keskuudessa ei ole ollut päätähuimaava. Tänään Kukka yritti kaikin keinoin väistellä valjaita laittavan emännän käsiä, vaikka toki tulikin aina kutsuttaessa luokse, kiltti ja toimelias kun on. Kissojen mielestä parvekkeella nököttäminen on kyllä ihan jees, mutta kun pitää mennä maan tasalle avoimelle pihalle, se on ihan hirveenkauheenpelottavaa. Ehkä se on liikenteen meteli ja keväisen pihan avonaisuus, mikä hirvittää, maalla kun kissat ovat juoksennelleet aivan innoissaan ulkona aidatulla pihalla, kaukana liikenteestä. Niinpä valjastelu on meillä toistaiseksi sitä, että kun kissa kannetaan keskemmälle pihaa, sieltä juostaan äkkiä rapulle ja seistään sitten siinä silmät pyöreinä. Armi sentään uskaltaa vähän nuuhkia alakerran parvekkeitten alusia ja maistella heinänkorsia nurmikolla.

Kukalle sattui kaiken lisäksi tänään paha arviointivirhe, mikä ei ainakaan lisännyt innostusta ulkoiluun. Kun Kukka kannettiin keskelle pihaa, se ryntäsikin äkkiä eteenpäin, poispäin kotiovesta, mikä oli sille ihan tavatonta. Syy oli toki luonnollinen, mutta emännän mielestä karmaiseva: hurja metsästäjä oli äkännyt kivan pikku kimalaisen pörräävän heinikossa. Kömpelö otus oli helppo saada kiinni, ja siinä sitten kissa seisoskeli ihmeissään kimalainen etutassujen alla. Seisoskelua ei kestänyt kauan, vaan yhtäkkiä kuului pieni rääkäisy ja kissa säntäsi rapulle. Kimalainen oli tainnut kertoa, ettei se oikein arvostanut kissan leikkejä. Kukka taisi muistaa hyönteisen ikävän kohtelun ainakin hetken, sillä maassa kipittävä muurahainen sai sen vain katsomaan vipellystä kauempaa ja siirtymään syrjään, kun peto hiipi Kukkaa kohti.

Sisällä Kukan etutassu turposi melkoiseksi. Turvonnut leipälapio ei tuntunut kuitenkaan Kukkaa itseään haittaavan, sillä se hyppeli ikkunalaudoilla, kiipeili ja revitteli Armin kanssa kuten normaalistikin. Tassu ei aristanut kopelointia eikä kissalla näyttänyt olevan muita oireita. Emäntä kipaisi siis apteekissa ostamassa kyypakkauksen, antoi ohjeen mukaisesti puolikkaan tabletin kimalaisen uhrille ja jäi odottelemaan turvotuksen laskemista. Kukalle on onneksi helppo syöttää pillerit laittamalla ne päivän nappula-aterian joukkoon. Siinä samassa menee näköjään niin e-pilleri kuin hydrokortisonikin, kunhan joukossa vain on superherkkuja eli raksuja.

Mistähän kissat oppivat, mitä ei saa pyydystää ja mikä on vaaratonta? Mikseivät ne tyydy kunnon saaliisiin, kuten hiiriin ja lintuihin? Toivotaan, että tästä kesästä ei tule kovin pistiäispitoista, tai sitten pitää ulkoiluttaa kissoja vain silloin, kun aurinko ei paista. Lisäksi pitäisi keksiä, miten saisi opetettua kissat tykkäämään valjastelusta. Tavoitteena olisi päästä vielä joskus pienelle kävelylenkille valjaissa, mutta nähtäväksi jää, miten valjastelun kohteet tavoitteeseen reagoivat.

Hauskaa vappua!

2010-05-01T09:51:00.001+03:00

Koiran turkin terveydeksi

2010-04-30T12:53:00.002+03:00

On se kätevää, että kun syöttää kissoille ruotsalaisista valmistettua ruokaa, koiran turkki pysyy terveenä!

Kissat ovat todenneet, että Mjaun pateet ja palat hyytelössä ovat tosi hyviä ruokia muutenkin. Makuja on paljon ja kaikki hyviä, ruuissa ei ole turhia hiilareita tai sokereita ja pakkaus on omistajien kannalta mitä mainioin pahvitetra, jolloin ei tule metallijätettä. Aiemmin olemme tilanneet erittäin samankaltaisia, silmämääräisesti arvioiden jopa identtisiä ruotsalaisruokia merkkiä Bozita Zooplussalta, mutta Mjau-purkkeja pitäisi saada ihan Prismoistakin. Testiryhmä suosittelee.

Superihana väri, mutta vähän keskenkasvuinen

2010-04-25T20:25:00.006+03:00

Kukka osallistui viikonloppuna Messukeskuksessa RUROKin järjestämään PetExpo-kissanäyttelyyn. Messukeskuksessa oli samaan aikaan myös pienoismalleja ja radio-ohjattavia härpäkkeitä esittelevä ModelExpo sekä lapsimessut, joten väkeä paikalla riitti. Isännällekin oli kerrankin tekemistä koko näyttelyn ajaksi, kun ModelExpossa pääsi katselemaan rc-lennokkeja ja muita tekniikan ihmeitä.

Kukka otti näyttelyreissun rauhallisesti, väenpaljoudesta turhia stressaamatta. Pöydällä esiintyminen sujuu nykyään oikein mallikkaasti, mutta sylissä tuomarointia odotellessa pitää välillä vähän mouruta emännälle. Kukka sai kaksi sertiä Champion-luokassa, joten kotimaan näyttelyt on toistaiseksi kierretty. Seuraavaksi Kukan ohjelmassa onkin näyttely Latvian Cesiksessä kesäkuussa. Jospa se ehtisi siihen mennessä vähän kasvaakin.

Tuomarit pitivät jälleen Kukasta, mutta vähän keskenkasvuinenhan se vielä on, etenkin pään pitäisi vielä kehittyä. Lauantaina Kukka oli tuomarin mielestä väriryhmänsä parhaan värinen ja kontrastinen, ja sunnuntainakin tuli kovasti kehuja väristä. Islannin tuhka oli vaikuttanut kissanäyttelyn tuomareihinkin, joten meillä oli sunnuntaina sama tuomari kuin Turussa kuukausi aiemmin. Se harmitti vähän siinä mielessä, että olisi ollut kiva kuulla välillä jonkun muunkin tuomarin arvostelut. Miinusta järjestäjille tuli myös ruusukkeiden koosta, ne kun olivat ihan säälittävän pienet. ;)

Pekka Savolainen otti kuvan Kukasta lauantailta (http://pekkasavolainen.galleria.fi/kuvat/). Ilme on aika jännä. Ei taida emäntä arvatakaan, miten se kissa ilveilee silloin kun emäntä ei huomaa...

Lauantain 24.4. arvostelut, tuomari Arja Martikainen:
Tyyppi: "Hyvät mittasuhteet, hieman pyöreä :), ex lihaksisto, ex rintakehä"
Pää: "naisellinen, hieman litteä otsa, vahva leveä nenä, kuono-osa kohtuullinen"
Silmät: "hyvä koko ja muoto, kaunis väri"
Korvat: "ex muoto, koko ja sijainti"
Turkki: "SUPER kaunis väri, ex kuvio, ex laatu"
Häntä: "ex muoto, pituus hyvä"
Kunto: "ex"
Yleisvaikutelma: "kaunis nuori naaras"
Arvostelutulos: EX1 CACIB

Sunnuntain 25.4. arvostelut, tuomari Carin Sahlberg:
Tyyppi: elegantti naaras, silti lihaksia ja erinom luusto"
Pää: "kiilan muoto, hieman suora profiili, hyvä leuka ja kuono-osa"
Silmät: "erinom muoto, hyvä väri"
Korvat: "erinom muoto, hieman korkealla"
Turkki: "erittäin lyhyt, vartalonmyötäinen, erinom kuviot ja kontrasti, lämmin pohjaväri"
Häntä: "erinom muoto & pituus"
Kunto: "erinom"
Yleisvaikutelma: "kaunis nuori naaras"
Arvostelutulos: EX1 CACIB

Armin linkkivinkki

2010-04-22T17:22:00.004+03:00

Ihmisväki on töllötellyt viime päivinä nettikamerasta virolaista amurinleopardin pentuetta. Eilen illalla myös Armi innostui kissapetojen seurailusta. Pieni pantterimme istui pöydällä tietokoneen edessä pitkän aikaa, tuijotteli isompien lajitoveriensa perhe-elämää ja yrittipä vähän läpsäistäkin näyttöä tassullaan. Oma minileopardimme sai kuulla pantterilta närkästynyttä sähinää yrittäessään mukaan katselutuokioon. Ehkä Armia vähän hämmensi, että mistä noita täpläturkkeja oikein tulee.

Emoa ja pentuja voi ihailla täällä: http://www.interactivezoo.eu/pesa.html

Rahan menoa ja ulkoilua

2010-04-20T16:16:00.005+03:00

Loppuviikosta tuli postissa kissojen rabiesvasta-ainetestien tulokset. Onneksi molemmilla vasta-aineita oli riittävästi, sillä yhden kissan näytteen analyysi maksoi 81,48 euroa plus eläinlääkärikulut. Kunhan Kukka toukokuussa saa uusintarokotteet, kissoille tehdään passit ja niillä saa sitten matkustella jopa rabiesvapaassa Ruotsissa, kunhan muistaa pitää rokotteet voimassa.

Kissojen aiheuttamat kulut kasvoivat myös kahdella syvällä lautasella, kun Armi päätti laittaa hellan levyn päälle ja siinä olleet puurolautaset pamahtivat rikki. Liedessä on kyllä lapsilukko, mutta se ei toimi tietenkään silloin, kun toisella levyllä on puuro kypsymässä. Muutenkin kissat tuntuvat saavan lapsilukon helpostikin pois päältä, jos sattuvat vahingossa sillä nappulalla pitempään seisomaan. Kissat lienevät lapsilukkoasioissa osaavampia kuin lapset ja monet aikuiset. :)

Kukka kävi emäntänsä kanssa bussilla Mikkelissä viikonloppuna. Lauantaina aamupäivällä oli mukavan lämmin auringonpaiste, ja Kukka pääsi pihalle pyydystämään ötököitä. Sunnuntaina satoi räntää ja oli tuulista, mutta pikkukissa halusi silti lähteä emännän kanssa kävelylle. Se käveli pellolla ja tutustui pihapiiriin ja varastorakennuksiin kuin koira: juoksi emännän perässä minne tämä menikin, tuli luokse kutsuttaessa ja lisäksi piti koko ajan kontaktia vinkumalla. Ei ehkä kovin tehokasta myyränpyyntiä ajatellen, mutta ehkä luonto opettaa senkin homman jossain vaiheessa. Valjaissa Kukka ei suostu edelleenkään liikkumaan, mutta ilman valjaita sitä on mukava ulkoiluttaa maalla, kun ei tarvitse pelätä autoja tai muita vaaroja. Helsingissä täytyy olla enemmän sisätiloissa tai pelkästään parvekkeella, ellei valjastelu ala jossain vaiheessa sujua vähän paremmin.

Valjaskausi avattu

2010-04-14T19:28:00.004+03:00

Kevään lämpimät säät ovat sulattaneet pihamme nopeasti, joten tänään päästiin kevään ensimmäiselle valjasulkoilulle. Armin kanilta perimät valjaat ovat jääneet talven aikana melkein pieniksi, joten molemmat saivat käydä ulkona erikseen Kukan hienoissa nahkavaljaissa.

Kukka toimi kuten viime syksynä, eli lähinnä seisoi paikoillaan. Ellemme olisi ulkoilleet maalla pääsiäisenä ilman valjaita, voisi kuvitella, etteivät kissamme osaa ulkona juostakaan. Mutta ei, valjaista liikkumattomuudessa on selkeästi kyse. Osittain ehkä myös ohi ajavista autoista ja liikenteen metelistä, joita ei maalla ole. Kukka malttoi kuitenkin olla ulkona maisemia katselemassa vartin ennen kuin sai liikuttua noin 5 metrin matkan ovelle. Toki se sai vähän katsella tiluksia sylistäkin, kun ei vapaaehtoisesti itse kävellyt.

Armi ulkoili pihalla viime kesänä useastikin, mutta nyt, monen kuukauden tauon jälkeen, sitä vähän hirvitti. Armilla oli hieno maataviistävä tyyli, mutta se sentään käveli jonkin verran edestakaisin. Sille riitti viiden minuutin ulkoilu, mutta alku sekin. Ostoslistalle pitää laittaa toiset valjaat ja askartelulistalle toinen talutusremmi.

Kuvat on otettu maalta pääsiäisenä, niissä molemmat näyttävät reippaammilta ja innokkaimmilta kuin tänään pihalla.

Kukka 1 vuotta

2010-04-11T12:15:00.003+03:00

Kissojen juhlaviikonloppu jatkuu, sillä pikku-Kukalla on tänään 1-vuotissynttärit. Synttärisankarin aamupäivään on kuulunut pari linturetkeä parvekkeelle, lasersäteen ja keinokärpäsen metsästystä sekä runsaasti rapsuttelua. Iltaruuaksi kissoille on luvassa vähän raakaa naudan paistia. Koska kissat eivät juhlapäiviään itse tajua, omistajien rankka velvollisuus lienee hoitaa perinteinen synttäriohjelma eli kakun syönti.

Vuosi Armia

2010-04-10T12:53:00.003+03:00

Vuosi sitten oli pitkäperjantai, joten ihana Arminkainen on ollut meillä tänään vuoden. Eipä etukäteen arvattu, miten mukavia ja seurallisia kissat ovat! Nytkin harmaa kaunottaremme makoilee sylissä, purisee ja pesee turkkiaan, välillä emäntääkin lipaisten.

Päivisin on kiva katsella pihan menoa ikkunasta. Tosin pientä miinusta Armilta on tullut viime aikojen säästä. Ikkunalaudalla ei ole pahemmin päässyt kylpemään auringon kuumuudessa, joten aamuisin on pitänyt edelleen ryömiä ihmisten peiton alle lämmittelemään. Parveke on ollut yleisesti ottaen jo kuiva, mutta vanhasta muistista kissat ravistelevat edelleen käpälöitään hauskasti jo puoli metriä ennen parvekkeen kynnystä. Vielä kun lumet sulaisivat pihasta, päästäisiin pitkästä aikaa kokeilemaan valjastelua.

Pääsiäislomailua

2010-04-05T16:16:00.006+03:00

Kissat pääsivät pääsiäisenä ulkoilun makuun maalla. Sää oli plussan puolella eli riittävän lämmin, ja lumikin oli paikoitellen sopivasti sulanut. Vähäinen vesisade ei haitannut liikaa, kun muisti pysytellä rappujen tai räystäitten alla. Pikku kuraisuus ei ollut riittävä este, kun jalkoja muisti välillä ravistella kuivaksi. Linnut pysyttelivät harmillisesti lumialueiden takana, joten toistaiseksi piti tyytyä vain katselemaan pienten paistien lentoa.

Virpomisvitsat olivat niin kiinnostavia, että Armi onnistui kaatamaan painavan maljakon, jossa niitä pidettiin. Seuraavana iltana Kukka puolestaan oppi avaamaan vaatehuoneen oven, jotta pääsi uusiin höyhenleluihin käsiksi. Kukka onnistui irrottamaan kolmen höyhenen nipun vitsasta, ja kylläpä se näyttikin tyytyväiseltä niitä kanniskellessaan. Ensi vuonna täytynee olla kotona palmusunnuntaina ja toivottaa kissanlelujen tuojat tervetulleiksi meille kotiinkin.

Topi sai välillä Kukalta kynttä ja katsoikin viisaammaksi vähän karttaa kirjavaa pienpetoa. Armin kanssa ongelmia ei synny, kun kumpikaan ei vaikuta olevan toisesta kiinnostunut. Armi on vihdoin oppinut ottamaan rennosti myös alakerrassa, jossa se uskaltaa nykyään nukkua muuallakin kuin uunin pankolla. Ulkoilun lisäksi parasta maalla lienee se, että siellä on kunnolla tilaa revittää. Ennen matot ravasi kasaan Topi, nykyään sen tekee Kukka.

Sunnuntaina kissat pääsivät tutustumaan emännän veljen perheen uuteen tulokkaaseen, pikkuiseen Vilma-burmaan. Kukkaa kaveri kiinnosti kovasti, mutta sen verran omituisesti se äänteli ja sähisi, ettei sen kanssa vielä uskaltanut leikkiä. Armia sen sijaan ei olisi voinut vieras kissa vähempää kiinnostaa, pikku tirriäinen kun ei - ainakaan vielä - päässyt Armin pankolle kiipeämään.

Verinäytteitä kissoista ja vähän ihmisestäkin

2010-04-01T11:36:00.009+03:00

Eilen kävimme kissojen kanssa lääkärissä ottamassa rabiesvasta-ainetestit ja rokotuttamassa Armin. Armi oli vuorossa ensimmäisenä ja käyttäytyi verinäytteenotossa oikein hienosti, samoin piikityksessä, mitä nyt vähän sanoi lopussa mour. Kukka seuraili toimenpidettä sylissä ihan kiltisti, mutta kun sen vuoro tuli, eläinlääkäri totesi, että se näyttää siltä, että toimenpide ei ole ihan yhtä helppo kuin Armin kanssa. Oikeassa eläinlääkäri olikin. Kun Kukka tajusi, mitä sille yritettiin tehdä, se päästi kunnon "mulle tehdään vääryyttä"-mouruamisensa, yritti väkisin vetää käpälää pois ja siinä sivussa takakynnet saivat isännästäkin pienen verinäytteen. Kissaltakin näyte kuitenkin saatiin eikä Kukka näyttänyt toimenpiteen jälkeen sitä enää pahalla muistelevan. Lienee totta, että ocicatit ovat eläinlääkärissä melko hankalia, vaikka Kukka onkin muuten aina ollut superkiltti. Nyt toivomme, että vasta-aineita olisi molemmilla riittävästi, ettei hommaa tarvitsisi uusia ja saisimme paperit kuntoon, jos vaikka kesällä matkaamme Ruotsiin. Jos vasta-ainetasot ovat riittävät, testiä ei tarvitse uusia, kunhan pitää rabiesrokotuksen voimassa.

Armilla on pitkäperjantaina meillä asumisen vuosipäivä. Vietämme pääsiäistä maalla, joten kissoilla riittänee puuhaa ja omistajilla lepoa. Toivottavasti vintin kärpäset ovat jo vähän heräilleet, jotta pikku metsästäjät pääsisivät töihin.

Näyttelymatkalla Turussa

2010-03-31T20:25:00.008+03:00

Viime viikonloppuna tutustuimme Turun uppoavaan siltaan ja kävimme palmusunnuntain kunniaksi katselemassa kissoja ilman noitia. Kukka oli mukanamme TUROKin näyttelyssä sunnuntaina ja valmistui Championiksi. Kukan kanssa oli oikein mukavaa olla näyttelyreissulla, sillä se käyttäytyi kuin pieni enkeli. Pöydällä Kukka pysyi ilman, että sitä olisi tarvinnut koko ajan pitää kiinni, tuomari sai räplätä miten paljon tahtoi, kuten aina, ja oman esiintymisensä jälkeen neitokainen lepäili rauhallisena ja tyytyväisenä omistajiensa sylissä katsomossa. Mahtoi pikkuista väsyttää lauantain automatka, kyläilyreissu ja hotelliyö. Tuomari (Carin Sahlberg Suomesta) tykkäsi kovasti Kukasta, vaikkei se vielä ihan täysin aikuiseksi kehittynyt olekaan.

Tässä Kukan arvostelut:
Tyyppi: "elegantti naaras, erinom. luusto ja lihaskunto"
Pää: "kiilan muoto, pehmeä profiili, hyvä leuka, erinom. kuono-osa"
Silmät: "erinom. soikeat, erinom. ilme, hyvä väri"
Korvat: "erinom. muoto ja sijainti"
Turkki: "lyhyt, vartalon myöteinen, kiiltävä, sopivasti aluskarvaa, erinom. kuviot ja kontrasti, erinom. lämmin pohjaväri"
Häntä: "erinom. muoto ja pituus"
Kunto: "erinom."
Yleisvaikutelma: "naisellinen, rauhallinen ja kiltti"
Arvostelutulos: CAC CH

Laatikkoharmeja ja -leikkejä

2010-03-26T15:33:00.009+02:00

Tällä viikolla kokeilimme pihan hiekottamista kissanhiekalla. Syynä oli Zooplussan paketti, joka oli niin rähjääntynyt tänne tullessaan, että yksi hiekkasäkki oli rikki ja vuoti pitkin matkaa ja osa ruokapurkeista oli ihan lytyssä. Toivottavasti ensi kerralla pakkaavat Saksassa tavarat vähän vahvempaan laatikkoon tai edes niin, etteivät ruokapurkit pääse hyppimään, murjomaan ja murjoutumaan.

Vaikka Zooplussan pahvilaatikosta ei tällä kertaa ollut leikkikaluksi, on se hyvä, että talosta löytyi muitakin välineitä laatikkoleikkeihin.

Armin näyttelyarvostelu POH-KIS 7.3.2010

2010-03-11T23:03:00.005+02:00

Tuomari Glenn Sjöbom Ruotsista arvosteli Armin näin:

Tyyppi: "Ex female with lovely body"
Pää: "Ex head with nice look."
Silmät: "Ex!!"
Korvat: "Ex!!"
Turkki: "Short, nice flushy quality, a bit dark"
Häntä: "Ex ? type."
Kunto: "Ex"
Yleisvaikutelma: "Nice and cool ? !"
Arvostelutulos: EX1 CAP PR NOM

Kuvassa Armi assistentin hellässä huomassa paneelissa.

Kukan näyttelyarvostelut POH-KIS 6.-7.3.2010

2010-03-11T22:48:00.006+02:00

Lauantaina tuomarina oli Anne Paloluoma Sundholm, joka kirjoitti arvosteluseteliin näin:

Tyyppi: "Young lady developing very nicely, proportional body!!"
Pää: "Face of a teenager. Ex in modified wedge + muzzle."
Silmät: "So alert expression in ex eyes. Colour under development."
Korvat: "Ex ears far size at setting."
Turkki: "Short coat. Warm body tone + well definied pattern. Beautiful coat."
Häntä: "Moderately long with taper."
Kunto: "Super (ja sydän)"
Yleisvaikutelma: "Promising."
Arvostelutulos: EX1 CAC
Sunnuntaina tuomarina oli Sirpa Lindelöf Ruotsista:

Tyyppi: "elegant, nice muscles"
Pää: "Very nice profile and chin, ex muzzle"
Silmät: "very nice shape and size"
Korvat: "ex shape, nice setting"
Turkki: "ex texture, ex colours, ex pattern and contrast"
Häntä: "excellent"
Kunto: "excellent"
Yleisvaikutelma: "nice, friendly girl"
Arvostelutulos: EX1 CAC

Näyttelymatkalla Seinäjoella

2010-03-10T16:43:00.008+02:00

Kävimme maaliskuun ekana viikonloppuna sukulointi- ja näyttelymatkalla Pohjanmaalla. Kissat näyttivät jo tuntevan Ilmajoen majapaikan, ainakin ne heti automatkan jälkeen osasivat mennä maukumaan siihen nurkkaan, jossa niitä edelliskerralla ruokittiin.

Kukka esiintyi näyttelyssä molempina päivinä ja sai ensimmäiset sertinsä avoimessa luokassa. Suklaatäplikkäitten ocicatien taso oli jälleen kova. Lauantaina tuomari kehui Kukan turkkia ja väriä parhaaksi kilpakumppaneihinsa verrattuna, mutta nuori kissaneito ei ole vielä ihan täysin kehittynyt, joten jäimme värin parhaan aikuisen naaraan valinnassa sijalle kaksi. Ei ollenkaan huono saavutus, kun mukana oli neljä kaunista ja rutkasti näyttelymenestystä hankkinutta konkaria. Sunnuntaina Kukkaa jo hieman pänni ainainen esittely ja se vähän kitisi ja venkoili sylissä, mutta selvisimme kuitenkin arvosteluista hyvin. Myöhemmin päivällä se taas istui kiltisti sylissä katsomossa kun seurasimme muita arvosteluja.

Armin oli tarkoitus osallistua viimeiseen näyttelyynsä sunnuntaina. Armi käyttäytyi oikein mallikkaasti arvosteluissa, vaikka vähän jännittikin (mutta niin jännitti emäntäkin). Armi sai kolmannen sertinsä kastraattiluokassa ja valmistui näin Premieriksi. Tuomari tykkäsi kovasti Armin vartalosta ja mantelinmuotoisista silmistä. Emännän ei siis tarvinne olla huolissaan kissan painosta, vaikka massaa onkin leikkauksen jälkeen tullut vähän lisää. Miinusta tuomarilta tuli värin tummuudesta. Varsinainen yllätys tuli hieman myöhemmin, sillä tuomari valitsi Armin parhaaksi arvostelemakseen kastraattinaaraaksi. Näin ollen näimme ensimmäisen kerran oman kissamme paneelissa, ja sekös oli hienoa! Armi yritti vähän protestoida minulle, kun tp-arvostelu kesti niin pitkään, mutta syötyään ja levättyään se käyttäytyi taas erinomaisesti paneelissa eikä sähissyt yhdellekään tuomarille.

Armin näyttelymenestys kastraattiluokissa on ollut noususuuntainen. Ensin Kuopiossa tuli tulos EX2, sitten Helsingistä EX1 ja CAP, Laihialta EX1 ja CAP ja mukanaolo tp-valinnassa ja nyt Seinäjoelta EX1, CAP ja NOM. Ainakaan toistaiseksi Armille ei ole suunniteltu enempää näyttelyreissuja, koska seuraavaa titteliä varten pitäisi jo käydä ulkomailla. Kukka sen sijaan näyttäytyy seuraavan kerran Turussa 28.3. ja Helsingissä Messukeskuksessa 24.-25.4.

Maaseutuelämää

2010-03-02T18:08:00.005+02:00

Kissat saivat taas viettää aktiiviviikonloppua maalla. Tai toinen vietti enemmän aktiiviviikonloppua, toinen taas löhöilylomaa. Onneksi ei ollut kovia pakkasia, joten kissatkin uskaltautuivat taas vähäksi aikaa avovintille revittelemään ja kiipeilemään. Armi oli elementissään kattotuolien päällä kiipeillessään, kuten myös uunin pankolla, jossa enin aika taisi kulua.

Kukka sai pari viikkoa sitten autovaljaat, jotta sen ei tarvitsisi möykätä kopassa niin paljon automatkoilla. Pikkukissa istuisi mieluiten sylissä, mutta vieressä fleeceviltin päällä matkustus kelpasi myös ihan hyvin. Valjaat osoittautuivat siis erinomaisiksi huudonvähentäjiksi, mutta aikamoinen puutekin niistä löytyi: turvavyökoloon työnnettävä metalliosa ei sitten parin kerran jälkeen irronnutkaan tökkelistä. Nyt meillä on takapenkiltä yksi paikka varattu pysyvästi kissan turvavöille, kunnes joku keksii, miten ne saa turvavyösysteemistä irti. Onneksi ei ehditty ostaa Armille samanlaisia valjaita, Armi kun muutenkin on hiljaisempi koppamatkustaja.

Kissat ja koira pärjäävät keskenään jo erinomaisesti. Kukka saattaa huitoa Topia vähän etutassullaan, jos poika menee liian lähelle, mutta Topia eivät kissat enää jaksa kiinnostaa. Armikaan ei enää juokse välittömästi karkuun koiran lähestyessä. Kauan siinä meni, mutta sopeutuivat ne viimein toistensa läsnäoloon, ainakin isossa talossa.

Kissojen mukana tuleva lisälaitteet 2

2010-03-01T19:34:00.004+02:00

Kodin putkimies. Tiskialtaan väriin hyvin sointuva putkimies räplää tiskialtaan tulppaa ja pitää röörit puhtaina. (Ainakaan meillä ei ole ollut ongelmia keittiön viemäreissä putkimiehen taloon tulon jälkeenkään.)

Ruuantestaaja. Vikkelä testaaja maistaa niin lihapullat, leivät kuin pullatkin ennen muuta perhettä. Eivätpähän pääse myrkyttäjät tai pilaantunut ruoka iskemään. Bonuksena puisiin, maalaamattomiin keittiökalusteisiin sopiva suojaväri.

Hieroja. Huoltaa väsyneen omistajansa hartiat polkemalla niitä pehmeästi tassuillaan. Lopuksi käpertyy alaselän lämmittimeksi. Huolletaan sopivin väliajoin kynsisaksilla. Toimintasäde jostain syystä vain Mikkelin seutu. Ladataan uunin pankolla.

Kissojen mukana tulevat lisälaitteet

2010-02-20T19:46:00.007+02:00

Tuntoaistiin perustuva karvavekkari. Herättää ihmisväen aamuisin ennen seitsemää äänettömästi, päällä tassuttelemalla. Herätysajan säätäminen tapahtuu perinteisen herätyskellon avulla, käyttämällä sitä parina aamuna tiettyyn aikaan, jolloin karvavekkari säätää itse itsensä uuteen aikaan. Täpläkuosi.

Lämpömittari merkkiäänellä. Ryömii peiton alle talviaamuina, joina pakkasta on ulkona yli 15 astetta. Puriseva käyntiääni. Toimii myös pehmeänä lämpöpatterina. Herkästi kutiavien syytä olla varovainen. Tuotteen väri hopeisen sininen.

Sähköinen töihinkäskijä. Valtaa isännän työtuolin aamulla. Sähkö saadaan silittämällä laitetta pakkaspäivänä fleece tai villapaita päällä. Kuvassa kaksiosainen malli.

Aurinkoista pakkaspäivää

2010-02-18T16:57:00.003+02:00

Tänään on Helsingissä ollut hieno, aurinkoinen ja kylmä pakkaspäivä. Armi vietti päivää, kuten kissan kuuluu: loikomalla auringossa ikkunalaudalla verhon takana, patterista huokuvasta lämmöstä nauttien.

Energistä Kukkaa kiinnosti kovasti, kun emäntä skannasi kuvia esitelmää varten. Pitihän siinä samalla skannata vähän kissaakin.

Kivitöitä ja ruuanmetsästystä

2010-02-15T20:25:00.006+02:00

Vietimme viikonlopun lomailemalla koko perheen voimin Mikkelissä. Armi makasi tyytyväisenä lämpimän uunin päällä ison osan ajasta, vaikka ehtihän se välillä revitellä villisti yläkerrassakin. Armi viihtyi tuttuun tapaansa tunnin saunassa isäntäväen kanssa. Siinäpä on todellinen aavikon kuumuudesta lähtöisin oleva kissaeläin.

Kukka kävi löylyissä vain kääntymässä tutkimusretkiensä lomassa. Kukka oli jo niin rohkea, että kävi tahallaan muutaman kerran Topia läpsimässä, vaikka koira antoikin jo kissojen olla rauhassa. Kukka oli tuttuun tapaansa supersosiaalinen ja pyöri aina siellä, missä oli ihmisiä, ellei sitten lepäillyt Armin vieressä uunilla.

Jos Armi on lämpöhakuinen, niin Kukka on ruokahakuinen. Kaikki ruuat pöydiltä saa piilottaa, ellei halua, että pikku saalistaja käy tekemässä niihin hampaanjälkensä. Kukka onnistui saamaan leipäkorin päälle laitetun kuvun pois paikaltaan ja nakertamaan leipiä, kunnes kuvun päälle pantiin painoksi halko. On pikkukissan ruuanhankkimiskykyä myös ihailtu, jos nyt vähän paheksuttukin. Kukalle on nimittäin luvattu antaa anteeksi pienet ruokarosvoukset, jos se osoittaa kesällä metsästystaitonsa myös myyräjahdissa.