Susi sisällä - ja ulkona

Meillä asuu pieni susi. Se ulvoo ulko-ovella "auuuuuu-auuu-uuu" etenkin aurinkoisella ilmalla. Välillä ulvonta on tuloksekasta ja siniharmaa eläin pääsee pihalle vapauteen. Siellä se vaanii lintuja ja ajaa oravan puuhun. Välillä se leikkii lammasta suden vaatteissa ja maistelee heiniä. Liha-aterian rapina saa sen kuitenkin palaamaan sisälle ja muuttumaan sohvalla sylissä köllöttäväksi kotikissaksi.

Susi russin vaatteissa. Saisiko olla aamukahvia?

Kukka painaa nyt noin 3 viikkoa ennen laskettua aikaa 4,4 kg, 900 g enemmän kuin normaalisti. Maha pullottaa sekä molemmista kyljistä että alhaalta, joten veikkaus on, että ainakin kolme pentua olisi tulossa. Tietyissä asennoissa kyljissä tuntuu selvästi pentumuhkurat. Pentujen liikkeitä ei ole varmuudella vielä erotettu emon hengityksestä ja muusta liikehdinnästä. Mammakissa pitää hyvin huolta ruoka-ajoistaan herättämällä emäntänsä viikonloppunakin viimeistään seitsemältä. Syömisen ja nukkumisen lisäksi top3-listalla on silläkin ulkoilu, vaikka ulos pyrkimisen se jättääkin pikku suden tehtäväksi.

Odotettavissa olevan Kukan pentueen isäkissa Felis, aivan ihana seurakissa.

Köllöttelyä Kukan päivänä

Nimpparisankari 13.5. kuukautta ennen laskettua aikaa.

Kukka vietti eilen Kukan päivää leppoisasti, lähinnä nukkuen ja syöden. Muutenkin mammakissa on ollut hyvin rauhallinen ja viihtynyt ihmisten lähellä, mutta kuitenkin omissa oloissaan. Normaalista poiketen se ei nyt juurikaan perusta silittelystä ja lääppimisestä eikä kiipeä syliin niin kuin normaalisti, vaikka aina hakeutuukin sinne lepäilemään, missä ihmiset ovat. Varmasti kissa tietää nyt parhaiten, mikä on sille hyväksi, joten rauhassa se on saanut ollakin. Ruoka maistuu hyvin ja sitä on annettu niin paljon kuin kissan maha vetää. Maha on kasvanut jo selvästi ja kyljissä tuntuu muhkuroita.

Odottaminen taitaa vähän väsyttää.

Ulkoilua kissat ovat harrastaneet nyt päivittäin. Pihan kasvillisuus on lisääntynyt sen verran, että liikenteen äänet eivät enää niin kovaa kuulu, ja ehkä kissat ovat niihin jo tottuneetkin niin, että uskaltavat pihalla käyskennellä. Eihän kaupungissa valjaat päällä ulkoilu niin kivaa ole kuin maalla aitauksessa vapaana kirmailu, mutta kyllä täälläkin joka ilta ainakin Armi mouruaa ovella, että pihalle olisi päästävä. Onneksi Armilla on nätti ja hiljaisehko ääni. Armi on ollut Kukan odotuksesta mielissään, sillä Kukka ei ole enää jaksanut painia Armin kanssa eikä ole ollut muutenkaan häiriöksi. Armille on ollut sylipaikka vapaana opiskelu- ja tv-kissana aina kun se on syliin halunnut, koska toinen sylinvaltaaja makoilee mieluummin pöydällä tai sängyssä. Onneksi meillä on kaksi kissaa, niin ihmisillekään ei tule sylikissavajetta.

Iloisia yllätyksiä!

Kukan nisät alkoivat viime viikolla turvota ja kissan käytös on muutenkin ollut hyvin rauhallinen, aivan kuten viime raskauden aikanakin. Täpläkissamme nukkuu paljon ihmisten sängyssä, syö mitä vain ja miten paljon vain, kehrää ihmisille (harmi kyllä, Kukalle se on aika poikkeavaa) ja ottaa muutenkin tosi lunkisti. Valeraskaus mielessämme menimme sitten tänään eläinlääkärille ultraan, ihan varmuuden vuoksi vain. Ultrassa koimme iloisen yllätyksen: Kukan mahassa näkyi useampikin pieni kissanalku! Yhden sydämen sykettä saimme myös seurata monitorilta ja saimmepa tästä mukaan kuvankin. Vaikea uutista olisi ollut muuten uskoakaan. Ehkä kissat olivat sitten niin häveliäitä, että me ihmiset emme kuulleet tai nähneet minkäänlaisia astumisen merkkejä, vaikka koko ajan oli joku sisällä kuuloetäisyyden päässä. Kyllä nyt  tuntuu aika hölmöltä, mutta silti kovin onnelliselta.

Kuvassa yksi Kukan tulevista pennuista.

Nyt on siis aika esitellä Kukan salarakas kuukauden takaa, Onnikatin Blueberry Boy eli Felis. Felis on todella kiltti ja komea kolli, joka ainakin meillä ollessaan käyttäytyi rauhallisesti ja ystävällisesti niin Kukkaa kuin ihmisiäkin kohtaan. Se myös kehräsi ihanasti ja paljon. Syliinkin se välillä tunki ihan väkisinkin, joten luonne tuntui olevan juuri sellainen kuin isäkissalta toivoimme. Felis on isokokoinen, mikä sopiikin hyvin pikkuiselle Kukallemme, jospa pennut eivät jäisi ihan kirpuiksi. Täplät ovat keskisuuret ja komeat ja kontrasti hyvä. Felis on sinitäplikäs, joten pentujen värit voivat olla ainakin suklaa ja ruskea, ja jos Kukka kantaa diluutiogeeniä, niin myös lila tai sininen. Mahdollinen on myös kaneli, jos molemmat ovat kanelin kantajia. Felis on titteliltään Champion, ja kohta ilmeisesti kansainvälinen sellainen eli IC. Pentujen sukutaulu on täällä, sukutaulusta puuttuva pentueen isänisä on sinitäplikäs englannintuonti Chocolatedot Wispa ja isänisänemä Chocolatedot Humbug.

Takaisin Helsingissä

Kissat ovat palanneet lähes viiden viikon maalaiskomennukselta Helsinkiin. Maalla oli niin mukavaa, että Helsingissä on kerätty pari päivää voimia pääosin nukkumalla. Eikä ihme, sillä niin paljon touhua kissoilla maalla olikin. Ulkona oli niin lämmintä, että siellä piti köpötellä koko ajan. Välillä toki käytiin sisällä pikaisilla torkuilla, mutta heti kun joku ihminen meni ovea kohti, ainakin toinen kissa seurasi perässä. Onneksi ulkona oli ihmisillekin ihana ilma ja paljon puuhasteltavaa.

Armi kunnostautui lopulta myyräkissana, mitä olikin kauan odotettu. Alkuun homma näytti epätoivoiselta, kun kissat lähinnä läpsivät ja kantoivat jyrsijää suussaan, mutta eivät saaneet siltä henkeä pois. Lopulta pihalle alkoi kuitenkin ilmestyä kuolleita, lämpimiä myyriä, kun Armi oli ulkona. Puutarhassa vilistävien myyrien kanssa taistellut majapaikan isäntäväki oli siis Armiin tyytyväinen. Kukkaan ei oltu ihan niin tyytyväisiä, sillä se yritti pyydystää jyrsijöiden sijaan ennemminkin sisi- ja vesiliskoja. Onneksi sillä oli niitäkin kohtaan niin hellät otteet, että pienet matelijat saatiin yleensä pelastettua ilman katkenneitä häntiä tai muita ulkoisia vammoja. Taisi Kukalla olla mielessä pennun hellä kanniskelu, kun otteet olivat niin varovaiset, vaikka täpläkissallamme onkin valtava puruvoima, kun se niin tahtoo. (Puruvoima on selvinnyt vahingossa, kun Kukka on tarttunut epähuomiossa sormeen ruokapalan sijasta, muuten se ei toki ole ikinä ihmistä purrut tai edes yrittänyt.)

Armilla on nyt metsästysretkien tuloksena todella komeat lihakset. Painoa lähti maalla 100 g, mutta kissa näyttää nyt paljon lihaksikkaammalta kuin talven jälkeen. Armin paino on nyt 3,9 kg, mikä on sille varmaankin oikein hyvä. Russinaaraaksi Armi tuntuu olevan aika reilun kokoinen, mutta kuitenkin siro eikä mikään pullero. Meidän kissoista Armi on selvästi isompi, jos kissat ovat vierekkäin. Hassua sikäli, että kun kissaa hankimme, halusimme pienehkön kissan, ja venäjänsinisiä kuvattiin pieniksi/keskisuuriksi. Ocien sen sijaan pitäisi olla melko suuria kissoja, mutta Kukka on Armia pienempi, vaikkakin vahvemman oloinen. Molemmat ovat tietysti meidän omistajien mielestä juuri oikean kokoisia. Kukalle alkoi maalla taas ruoka maistua ja neiti sai painoa lisää jopa 300 g. Kukka olikin vähän alipainoinen ruipelo pennutuksen jälkeen, mutta on nyt oikein hyvässä kunnossa, painoa on vajaat 3,8 kg.

Vappuhulina ei kissoihin juurikaan tarttunut, kuten kuvista näkyy...