lauantai 26. maaliskuuta 2011

Maalaistolloilu alkakoon


Kissat muuttivat tänään emäntänsä kanssa Mikkeliin kuukaudeksi. Bussimatka sujui hienosti, ja perillä odotti lämmin uuninpankko. Lunta on maassa vielä kasoittain, mutta toivotaan, että ulkoiluakin päästään jo vähän aloittelemaan. Toistaiseksi virikkeitä on riittänyt sisälläkin. Kukka on kävellyt ensimmäistä kertaa verhotangon päällä, pitihän sen päästä kokeilemaan, millainen maisema näkyy keittiön kaapiston päältä. Jouluna pullukka täpläkissa ei meinannut jaksaa uunille hypätä, mutta nyt pikku laiheliinimme hyppelee ja kiipeilee ketterästi kuin Armi konsanaan. Armille toivotaan liikunnallista kuukautta, sillä Kukan kupilla norkoilu alkaa näkyä kastraattiköllykän mahan alla.

Kukan maalaiselo katkeaa toivottavasti lähiviikkoina yhdeksi viikonlopuksi. Kukalle on löytynyt uusi, komea sulhanen, joten toiveissa olisi astutusreissu maalta etelään mahdollisimman pian!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Kissa, joka sanoo "kraah"

Mitä kissa sanoo? - Miau.
Mitä Kukka sanoo? - Kraa-kraa.

Kukka opetti eilen emännän siskon lapsille erilaista eläintiedettä. Ehkä se on riikinkukon sulalla leikkiessään alkanut valmistautua linnunpyyntiin. Jos kuulostaa varikselta, pääsee ehkä lähemmäksi saaliita. Virallinen selitys hassuun ääntelyyn on tietenkin kiima, mutta mistä sitä tietää, vaikka kissalla olisi muitakin, salaisia tarkoitusperiä.


Videota ääninäytteestä täytyy odottaa seuraavaan kiimaan, sillä karjahteleva leijona, kurlaava sammakko, määkivä lammas ja raakkuva varis ovat aamun aikana korvautuneet tavallisella vinkunaukuvalla kissalla.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Myyrän tutkimustulos

Evirasta tuli Myyrän ruumiinavauksen tulokset. Myyrällä todettiin hyperlipidemiaan viittaavat löydökset: anemia, samean värinen veri, voimakas keuhkopöhö, rintaontelossa nestettä, vaalea maksa ja suurehko sydän. Bakteeritulehdusta ei ollut.

Hyperlipidemia on harvinainen sairaus, josta löytyy vain hyvin vähän tietoa. Koirilla tautia on tavattu enemmän, mutta kissoillakin joitakin tapauksia. Taudista on useampiakin muotoja, mutta perusvika on siinä, että vereen kertyy liikaa triglyseridejä ja kolesterolia. Tauti voi olla peittyvästi periytyvä yhden tai useamman geenin virheestä johtuva tai idiopaattinen eli kokonaan tuntemattomasta syystä johtuva. Ilmeisesti Suomessa tautia on osattu tutkia vasta muutaman vuoden ajan, eikä siitä tunnu maailmaltakaan löytyvän kovin paljon tietoa. Jos jollain on lisätietoja sairaudesta, ottaisin sitä mielelläni vastaan.

Tieto diagnoosista aiheutti meissä hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta helpotti, että Myyrän kuolema ei johtunut puutteellisesta tai väärästä hoidosta, esim. siitä että maitoa olisi letkutettu vahingossa keuhkoihin, eikä mitään olisi ilmeisesti ollut tehtävissä, pentu vaan oli lähtökohtaisesti viallinen, vaikka olikin niin ihana. Toisaalta kuolinsyy antaa aihetta pohtia Kukan (ja Pepin) jatkokäyttöä jalostuksessa. Jos kyseessä on periytyvä tauti, viallisten geenien levittäminen ei tunnu järkevältä. Toisaalta, resessiivisten tautigeenien poistaminen populaatiosta on hyvin vaikeaa, kun geenitestiä ei tunneta, sillä tässäkin tapauksessa ainakin toisen sekä Kukan että Pepin vanhemmista pitäisi olla tautigeenin kantajia, eikä tunnu järkevältä yhtäkkiä poistaa kaikkia mahdollisia kissoja jalostuksesta. Kahden kantajan pennuista tilastollisesti 25 % on sairaita, 25 % ei kanna sairausgeeniä ja 50 % on kantajia eli ilmiasultaan terveitä. Toisaalta, hyperlipidemian perinnöllisyydestä tai perinnöllisyystavasta ei ole tietoa. Jos kaikki mahdollisesti jotain viallista, tunnettua geeniä kantavat yksilöt karsitaan jalostuksesta, populaatio voi pienentyä liikaa ja sitten voi tulla esiin uusia sairauksia. Kaikillahan on viallisia geenejä perimässään vaikka kuinka paljon ja mutaatiot synnyttävät uusia koko ajan, mutta yleensä viat eivät tule esille. Peittyvästi periytyvät sairaudet tulevat yleensä ilmi sisäsiitoksissa, ja nyt ei ainakaan siitä ollut kyse, kun 7 polveen asti sisäsiitosaste oli nolla. Toisaalta, kaikkien ihmistenkään geenit eivät aina sovi yhteen niin, että heille syntyisi terveitä jälkeläisiä, joten varmasti näin voi olla myös kissoilla.

Tarkkaan asiaa pohdiskeltuamme päätimme, että Kukkaa käytetään vielä siitokseen. Kukan vanhemmat ja sisarukset ovat terveistä pentueista ja Kukan linjat vaikuttavat muutenkin terveiltä. Lisäksi Kukka on itse terve, huippuluonteinen ja osoittautui ensimmäisen, kovaonnisen pennutuksen yhteydessä hyväksi emoksi. Etsimme siis parhaillaan pentueen isäksi uutta kollia, joka olisi varmuuden vuoksi hyvin eri linjoista kuin Pepi. Jos kaikki menee hyvin, toivomme, että jo alkukesästä pentukamerassa olisi uutta vilskettä. Jalostuksen jatkosuunnitelmia tehdään sitten, kun nähdään, millaisia pentuja tulee.

Sairaita kissoja syntyy varmasti aina välillä, kun kissoja kasvatetaan. Ongelmista vaikeneminen ei kuitenkaan poista niitä. Näin ollen minusta on tärkeää olla avoin myös silloin, kun kasvatuksessa asiat menevät pieleen. Päämääräni on tietenkin kasvattaa terveitä pentuja ja ylläpitää ja edistää ocicatien terveyttä. Jos siitoskissojen, niiden vanhempien ja jo syntyneiden jälkeläisten terveydestä ja sairauksista/vioista olisi enemmän tietoa, osattaisiin kenties käyttää entistä paremmin yhteensopivia yksilöitä jalostuksessa. Jalostuskissat ovat yleensä myös sen verran nuoria, että olisi järkevää seurata pitempäänkin niiden ja niiden sukulaisten terveyttä, jotta voisi jalostustyössä kunnolla vaikuttaa rodun terveyden ylläpitämiseen. Harmi, ettei kissoille ole vielä sellaisia rekistereitä, joihin tietoja voisi koota, sillä nyt tietoja on äärimmäisen vaikea saada käsiinsä. Kissojen sairauksien periytyvyydestä tiedetään vielä hyvin vähän, joten esim. geenitestaukseen ei voi sairauksien vastustamisessa tukeutua, vaan tarvitaan tietoa ja oivalluksia. Aion siis jatkossakin raportoida avoimesti myös vastoinkäymisistämme, sillä uskon, että tietoa levittämällä voidaan estää tulevia epäonnistumisia.