tiistai 31. joulukuuta 2013

Draculaa, discoa ja muita kissan nimiä

D-pentujen rekisteröintiä viivytettiin lähes viimeiseen saakka, koska vaalean pennun väriä ei osattu varmuudella päättää - eikä siitä ihan täyttä varmuutta ole vieläkään. Pentu on vaalea ja punertava, kropaltaan kanelimainen, mutta hännänpää ja naamakuviot ovat ehkä kuitenkin enemmän suklaan kuin kanelin. Rekisteröintipapereihin merkittiin siis kaksi suklaatäplikästä poikaa, ruskea tyttö ja ruskea poika.

Kukkatarhan Degarmoara, "Prinsessa".

Nimet pennut saivat Kukkatarhan perinteiseen tapaan latinankielisten kasvien mukaan. Tytöstä tuli Kukkatarhan Degarmoara. Degarmoara on Brassia-orkideasta jalostettu hybridiorkidea, joten mikäpä Brassian tytölle paremmin sopisikaan. Lempinimi tytöllä on toistaiseksi ollut Prinsessa. Pentu muuttaa sijoituskissaksi Helsinkiin, joten uusi perhe nimennee prinsessansa vielä uudelleen. Jäämme jännityksellä odottamaan uutta kutsumanimeä.

Kukkatarhan Discocactus, Kukkatarhan Dracula Felix, Kukkatarhan Digitalis.

Vaalea suklaapoika sai nimen Kukkatarhan Digitalis. Digitalis purpurea sopii nimen esikuvaksi hyvin vaalealle ja punertavalle, eloisalle pojalle. Toivottavasti pennun edesottamukset eivät kotona niin paljon uutta perhettä rasita, että heille tulisi siksi liikaa sydämentykyttelyä ja digitalislääkkeen tarvetta… Digitalis sai kodin Helsingistä, jossa se täyttää norskien ja muiden pitkäkarvakissojen jättämää kissanmentävää aukkoa.

Ovatko nämä naskalit Draculan hampaat? /Are these the teeth of Dracula?

Ei, kun ne onkin Discocactuksen piikit. / No, they are thorns of Discocactus.


Tummempi suklaa on nimeltään Discocactus. Uskokaa tai älkää, kyllä se on ihan oikea latinankielinen kasvinnimi. Sen enempää perusteluita ei olekaan kuin että nimi oli meistä hyvin hauska. Discocactus muuttaa Espooseen perheensä ensimmäiseksi kissaksi.

"Mustikka", Kukkatarhan Dracula Felix 2 kk / "Blueberry" 2 months.

Ruskeatäplikkäästä pojasta "Mustikasta" tuli Kukkatarhan Dracula Felix. Kuten ruskea sisarensa, poika sai nimensä orkidealajikkeen mukaan. Toivottavasti nimi ei ole liian pelottava uuden, vielä tuntemattoman kodin mielestä. Dracula Felix etsii siis yhä kotia. Poimi tästä ihana Mustikka elämääsi makeuttamaan!



Kukkatarhan Dracula Felix 1 kk / 1 month.

Our D litter kittens have finally got their official names. They are named after Latin garden plants, as Kukkatarhan kittens always are. The girl, our Princess, is called Kukkatarhan Degarmoara. Degarmoara is a hybrid orchid originating from orchid Brassia, like our princess and her mom. The blond chocolate is called Kukkatarhan Digitalis, named after digitalis purpurea. I hope his new family doesn't need digitalis for palpitation because of this wild little darling. The dark chocolate boy is called Kukkatarhan Discocactus. Discocactus really is a plant name, funny enough for a handsome kitten boy. The tawny boy, "Blueberry"is called Kukkatarhan Dracula Felix. Dracula doesn't refer to a vampire but to an orchid genus like his mom's and tawny sister's names.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Reippaina rokotettavina



Pennut valmistautuivat joulun viettoon käymällä tarkastettavina ja rokotettavina synnyinpaikassaan eläinklinikka Animuksessa. Kaikkien sydämet, navat, silmät, korvat, hampaat ja muutkin kissanosat olivat kunnossa. Ei siitä tosin ollut etukäteen epäilystäkään, sillä kaikki ovat kasvaneet ja kehittyneet erittäin hyvin. Tarkastusten jälkeen pennut ja emo saivat ensimmäiset rokotteensa. Rokotus taisi vähän kirvellä, mutta pennut suoriutuivat urakasta kunnialla eikä kotona enää reissua muisteltu, vaan viiletettiin pallojen perässä kuten ennenkin.

Pennut ovat kasvaneet oikein mukaviksi kissoiksi. Kaikille maistuu niin raakaruoka, raksut kuin märkäruokakin. Jälkkäriksi käydään emon maitobaarissa. Kaikki pennut oppivat nopeasti sisäsiisteiksi. Ei tämä ihme ollut, olihan emo-Brassiakin pentueensa ensimmäinen laatikolle oppinut. Pennut ovat oppineet hyvin käyttämään raapimispuuta ja pikku pennuiksi ne osaavat harvinaisen hyvin olla raapimatta ihmisten jalkoja ja käsiä, myös leikin yhteydessä. Näistä tulee varmasti oikein mukavia seuralaisia uusiin koteihinsa. Ruskeatäplikäs poika on vielä kotia vailla! Olisiko siinä teille uusi perheenjäsen?

Eläinlääkäri tutkii, että kaikki on kunnossa ennen kuin pentu saa rokotuksen. / The vet examining the blond boy. Everything is fine, then the vaccination.


Innokkaat pennut odottamassa omaa vuoroaan, kun vaaleaa veljeä tutkitaan. / Kittens waiting for their turn while the blond brother is examined and vaccinated.


Johan tää riitti. Lähdetään jo! / I've enough of this. Let's go home!

The kittens got their first vaccinations before Christmas. Everything went well, all the babies were fine and healthy. They didn't seem to mind the vaccinations. They all ran and played wildly as soon as they returned home. They have grown up nicely and become very nice little cats. All eat dry food, wet food and raw meat. Of course, mom gives them milk, too. They have all been house-trained for weeks. They know how to use a scratching tree instead of furniture or hand or feet. Very sweet and clever kitties, indeed. By the way, the tawny boy is still looking for his new home.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Kurkistelua pentupesästä

Brassian pennut ovat kasvaneet hurjaa vauhtia. Viikon iässä painot olivat 240-260 g, eli varsin erinomaiset, onhan kissanpennun tarkoitus tuplata painonsa ensimmäisen elinviikkonsa aikana. Brassian sektiohaavan kanssa oli alkuun ongelmia, sillä ahnaasti tisseillä nahistelevat lapsukaiset polkivat ihon pinnalliset tikit jo muutamassa päivässä rikki. Sen jälkeen haavaan tuli tulehdus. Eläinklinikka Animuksessa oli taas aivan loistava palvelu, joten Brassian haava saatiin uudella antibioottikuurilla ja paikallishoidoilla kuntoon.

On meillä oikeesti silmät jo auki. Mutta nukutaan silti mieluummin silmät kiinni. / Sleeping beauties.

Pennut availivat silmiään viikon iässä, ja nyt kaikilla on jo silmät auki. Voi, kuinka suloisia nappisilmiä pikkuiset ovatkaan! Ensimmäiset epäröivät askeleet kohti pentupesän reunojakin on otettu. Saa nähdä, kuinka pitkään lapsukaiset pesässä viihtyvät. Brassia on edelleen ollut antaumuksella pentujaan hoitava superemo, mutta onpa mamma jo sen verran raaskinut jättää pesääkin, että on houkuteltuna ihmisten kanssa leikkinytkin. Aktiivinen ja leikkisä ocicat se on emokissakin.

Tummempi suklaatäplikäs poika kurkistelemassa. / The darker choc boy.

Pojille alkaa olla alustavasti jo kodit tarjolla. Tyttöpentu etsii sijoituskotia, mieluiten mahdollisimman läheltä Helsinkiä, niin ehtisin aikanaan olla paremmin mukana tytön pentutouhuissa. Jos sijoitusnaaras kiinnostaa, niin ota vaan rohkeasti yhteyttä!

Onks pakko olla koko ajan valokuvamallina, jos ei haluu? / The girl is a bit tired of being a photo model.


The kittens are developing well. At the age of only one week they weighed 240-260 g. All of them have opened their eyes. They have already shown some interest on the world outside their nest. Luckily they can't really walk, so mom doesn't have to worry about them running around the house - yet. We had some problems with Brassia's C-section wound. The kittens managed to unstitch Brassia's stitches and the wound became infected. Luckily we got very good help from the local clinic Animus and Brassia's belly is well again. Brassia is devoted to her babies but she has already managed to leave the kittens for 5 minutes to play with her people. An ocicat is playful and active even as a young mom.


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Onko kissanpentua suloisempaa?

Kuinka ihania pienet kissanpennut voivatkaan olla! Emoa ja pentuja voisi vain tuijottaa pesän vieressä tuntikausia tajuamatta mitään kesäajan päättymisestä tai muustakaan ajan kulusta.

Brassian neljä kissalasta opettelemassa vastasyntyneen kissanpennun elämää.

Brassian "virallinen" laskettu aika oli torstaina 24.10. Illalla Brassia teki kovasti pesää, kehräsi siellä ja oli poikkeuksellisen riippuvainen emännästään. Selvät lähestyvän synnytyksen merkit olivat siis ilmassa. Aamuun mennessä ei kuitenkaan mitään tapahtunut, ja tuleva emokin oli jo lähes entisenlaisensa, söikin jälleen ihan hyvällä ruokahalulla. Koska viime keväänä pentujen syntymä viivästyi ja lopulta pennut syntyivät kuolleina, päätin perjantaiaamuna, että on parasta tehdä varmuuden vuoksi sektio, olihan jo 67. tiineysvuorokausi menossa ja viikonloppu tulossa. Saimme onneksi ajan läheiseltä eläinklinikka Animukselta perjantaiksi klo 16.15. Enää ei tarvinnut huolestuneena seurata kissan touhuiluja ja miettiä, alkaako synnytys vai ei. (Ei siinä tosin siltikään kovin hyvin maanantain tenttiin lukemiseen voinut keskittyä, vaikka ajan saatuani näin ajattelinkin.)

Päivän kuluessa ei tosiaankaan mitään synnytykseen viittaavaa tapahtunut, joten matkasimme klinikalle. Animuksessa meidät otettiin erittäin ystävällisesti ja asiantuntevasti vastaan. Brassiakin käyttäytyi erittäin mallikelpoisesti koko ajan, vaikkei kovin suuri eläinlääkärikäyntien fani olekaan ollut. Röntgenkuvasta nähtiin, että ainakin neljä pentua oli tulossa. Sitten vaan kissa unten maille ja auttamaan pentuja maailmaan.

Sektio oli kissalamme ensimmäinen, joten vähän siinä itse kutakin jännitti. Pentuja tuli neljä: ruskeatäplikäs tyttö (103 g), ruskeatäplikäs poika (104 g), tumma suklaatäplikäs poika (107 g) ja vaalea, todennäköisesti suklaatäplikäs poika (113 g). Normaaliin synnytykseen verrattuna pennut tulivat kaikki ihmisten kuivattaviksi ja lämmiteltäviksi yhdellä rytinällä ja emon nukutusaineista tokkuraisina, joten siinä riitti kaikille apukäsillekin puuhaa. Paperipyyhe ei todellakaan ole pennun kuivaukseen yhtä hyvä kuin emon kieli. Onneksi pennut saatiin pidettyä jokseenkin lämpiminä lämpöalustoilla ja vällyjen alla, ja pikku hiljaa ne alkoivat vikistä ja liikehtiä, kuten normaalit vastasyntyneet. Emokin saatiin nopeasti ommeltua kiinni ja heräteltyä, jonka jälkeen pääsimme uuden perheen kanssa ajamaan kotiin.

Vähän emoa väsyttää, mutta ei se raaski käydä nukkumaan, kun on paljon hoidettavaa.
Kotona vielä vähän tokkurainen Brassia pääsi ensimmäisenä kuljetusboksistaan. Se meni heti toisen boksin luo sitä tutkimaan, ja kun pentujen päällä ollut viltti siirrettiin syrjään, Brassia tiesi välittömästi, mistä oli kyse, ja meni pentuja nuolemaan. Pesue siirrettiin pentupesään tutustumaan toisiinsa. Alkuun meitä jännitti, miten sektioitu emo ymmärtää pentuhommat ja tuleeko siltä maitoa heti, mutta huolet olivat turhia. Voi, sitä kasvattajan ja sijoitusperheen onnea, kun pesästä alkoi melko pian kuulua maiskutusta! Tunnin sisällä viimeinenkin vauva oli keksinyt, mikä oli homman nimi. Brassiaa tuntuivat vielä rauhoittavat lääkkeet nukuttavan, mutta siinä se nuokkui pentujen vieressä kuin vanha tekijä. Oikea superemo, kuten äitinsäkin oli. 

Elämä pentupesässä on siis lähtenyt hyvin käyntiin. Alle vuorokaudessa syntymäpainoon oli tullut lisää 7-17 g. Vaikka Brassialla on kaksi nisää per pentu, niin silti parhaasta paikasta käy jatkuva kinaaminen ja sisaruksia potkitaan syrjään, minkä ehditään. Sellaista se on kissanpentujen elämä. Olemme kovin onnellisia tästä pentueesta. Kuvia ja päivityksiä tulee lisää, kunhan ehdimme pois pentupesän ympäriltä perheonnea ihmettelemästä.


Illan tullen uni voitti pikku ruokailijankin. (Kuva Safa Abd-el Rahim)

Our D litter was born on October 25th. Because last spring Brassia's delivery was delayed and the two kittens were born dead, we didn't want to risk this litter and the kittens were born with C-section during the pregnancy day 67. Everything went well and Brassia got four beautiful kittens: a tawny spotted girl and a boy and two chocolate spotted boys. When we arrived home from the clinic, Brassia knew immediately what to do with these tiny little creatures. She started licking them dry and clean, and the babies soon started to look for something to drink. Within an hour after arriving home everyone had discovered mom's milk bar. Now they are fighting about the best seats in the bar, even though there are eight nipples for four kittens. That's kittens' life, I suppose. We are so happy with these little ones!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Onnea kaksivuotiaille B-lapsosille

Kukkatarhan kullannuput eli B-pennut täyttivät tänään 2 vuotta. Onnea Pelle, Pekka, Buxus, Onni, Brassia ja Elli!

Kukka nauttimassa kesäpäivästä pihallamme Helsingissä.


Viikonloppuna valmistauduimme synttäreihin Hyvinkään näyttelyssä. Näyttelykissoilla 2 vuoden ikä on sillä tavalla maaginen lukema, että kasvattajaluokissa täytyy vähintään kahden kissan viidestä olla alle 2-vuotiaita ja siitoskissaluokassa kolmesta pennusta yhden on oltava alle 2. Näin ollen Kukan menestyksekäs ura siitosnaaraskisoissa on päättynyt. Kukka poistui siitoskisoista voitokkaana ollen sekä lauantaina että sunnuntaina Hyvinkäällä paras siitoskissa! Kiitos Pellen, Pekan, Onnin ja viime ja toissa vuonna myös Ellin ja Brassian, voittoja siitosnaarasluokissa kertyi Kukalle yhteensä peräti 12: tänä vuonna 3, viime vuonna 7 ja vuonna 2011 kaksi. Viime vuonna Kukka oli myös Suomen kissaliiton 3. paras siitosnaaras. Aika huimaa!



Pelle kuuntelee, visertävätkö stadilaiset varpuset eri tavalla kuin savolaiset.

Onpas täällä iso hiekkalaatikko, ja vielä pihalla!

Kukka oli lauantaina tuomarinsa paras kastraattinaaras ja pääsi näin parhaiden kissojen loppukilpailuun eli paneeliin. Kaikki aikuiset eli Kukan lisäksi Onni, Pelle ja Pekka saivat molempina päivinä sertinsä. Mukana näytelmissä olivat myös Cissus ja Alyna, jotka saivat nuorten luokista hyvät arvostelut. Kerrassaan onnistunut näyttelyviikonloppu, jolle nostimme hyvillä mielin maljat kuohuvaa niin lauantaina kuin sunnuntainakin.

Pekalle riittivät sisätiloisssa olevat linnut.

Pelle, Pekka ja Kukka jäivät näyttelytouhujen jälkeen meille Helsinkiin hoitoon. Ihan yhtä hyviä ulkoilumaastoja täällä ei ole kuin Mikkelissä, mutta Kukka ja Pelle sentään ovat ottaneet kaupunkipihaakin hyvin haltuunsa. Pekka on keskittynyt enemmän sohvanvaltaamiseen, mikä sekin on kissakodissa tärkeä tehtävä.

Kukkatarhan B litter turned 2 years today. Happy birthday, Pelle, Pekka, Buxus, Onni, Brassia and Elli! Last weekend we were in Hyvinkää cat show with Kukka, Pekka, Pelle, Onni, Cissus and Alyna. All the adults got their certifications and the judges also liked our youngsters. Kukka was NOM on Saturday. Kukka was also BIS breeding female both days! This was Kukka's last competition in breeding class. During 2011-2013, Kukka has been the best breeding female 13 times. We are very proud and happy of our darling Kukka and all the Kukkatarhan cats.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Eviran raportti

Brassian kahden kuolleena syntyneen pennun avausraportti tuli Evirasta tänään. Pentujen kuolinpainot olivat 83 ja 97 g. Pienemmällä pennulla oli raportin mukaan selvästi alikehittyneet keuhkot, isommalla ei ollut selkeää rakenteellista vikaa. Muut elimet vaikuttivat normaaleilta. Bakteereja ei ollut osoitettavissa. Molemmat olivat naaraita, kuten olin arvellutkin. Raportin perusteella ei siis epäillä varsinaista perinnöllistä vikaa eikä sellaista syytä, mikä estäisi kissojen jalostuskäytön. Ehkä meillä oli vain todella huono tuuri. :( Nyt odottelemme Brassian seuraavaa juoksua, jotta pääsisimme astuttamaan neitokaisen uudelleen. Jospa seuraavalla kerralla menisi paremmin.

We got the pathologist's report of Brassia's dead litter today. The smaller kitten had underdeveloped lungs. Neither of the kittens had any other visible faults in their organs so there is no reason why not to breed with Brassia or Armas another time. Now we are waiting for Brassia's heat and hope that the next time we will be more lucky.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Pellen silkkiturkin salaisuus


Pelle vieressään terveystuote Borago.

Kastraattipojallamme Pellellä on aina ollut todella silkkinen, upea turkki. Nyt siihen taisi löytyä syy, onhan Pelle asunut veljensä Kukkatarhan Boragon kanssa koko ikänsä. Alkuvuodesta ilmestyneessä Terve potilas –lehdessä mainostettiin Boragoa näin:

”Eräänä varsin kiireisenä ajanjaksona elämässäni ihostani tuli kuiva ja herkkä, erityisesti kyynärpäissä. Ihoni oli kireämpi ja elottomampi kuin aikaisemmin. Silloin kokeilin Boragoa ja siitä olen erittäin iloinen tänä päivänä. Jo muutaman viikon käytön jälkeen koin että iho tuntui raikkaalta ja kimmoisalta, yksinkertaisesti sanottuna sekä pehmeältä että sileältä. - - Voin todella suositella Boragoa, nyt ihoni toimii taas niin kuin pitääkin.”

Kissan silittelyn on jo aiemmin todettu alentavan verenpainetta. Nyt Pekan silittely parantaa ihoakin. Tervetuloa kokeilemaan!

In a Finnish magazine there was an ad of a new product called Borago. According to the ad, Borago gives you very soft skin. This might explain why our Pelle has fantastic, silky coat. Pelle has lived all his life with his brother Pekka, Kukkatarhan Borago.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Odotuksen synkkä loppu

Kissankasvatus voi olla joskus aika ikävääkin puuhaa. Pennut ovat ihania, mutta kun asiat menevät pieleen, niin se ottaa välillä koville. Nyt näin kävi Brassian pentueen kohdalla. Pentujen laskettu aika oli 11.4. ja pennut syntyivät lopulta kuolleina varhain maanantaiaamuna 15.4. Tiineysaika meni hyvin muuten, mutta synnytys ei vain meinannut edetä ponnistusvaiheeseen. Sunnuntaiaamuna päätin, että pitäisi mennä päivystykseen tarkastukseen, kun oli jo 69. tiineysvuorokausi menossa. Viikin pieneläinsairaalasta sanottiin, että 1-2 vrk voi hyvin vielä odottaa, ja toinenkin eläinlääkäri oli sitä mieltä, että pitäisi odottaa seuraavaan aamuun. Seuraavana aamuna meidän olikin tarkoitus käydä eläinlääkärissä, mutta synnytys ehti käynnistyä ennen kuin klinikat aukesivat. Synnytys eteni normaalisti ja Brassia synnytti hyvin, mutta ikävä kyllä kaksi suklaatäplikästä pentua olivat jo kuolleet eikä eläviä syntynyt. Ainakin toinen pennuista oli vielä liikkunut sunnuntai-iltana, mutta jotain ehti mennä pieleen - joko yön aikana tai sitten jossain muussa vaiheessa tiineyden aikana tapahtui jotain, mikä vahingoitti pentujen kehitystä.

Jälkiviisaus ei ole yleensä hyväksi hoitopäätöksiä tehdessä, koska päätökset täytyy tehdä parhaan sillä hetkellä olevan tiedon perusteella. Vaikka lopputulos olikin nyt huono, niin en kuitenkaan kadu päätöstä jättää viemättä pennut väkisin sunnuntaina päivystykseen. Ehkä niissä oli jotain vikaa eikä niitä olisi voinut pelastaa, vaikka ne olisikin saatu elävinä ulos. Jos on pakko pennuista luopua, niin mieluummin ennen kuin niitä on letkuruokkinut pari viikkoa. Vaikka ei toki voi tietää, mitä olisi tapahtunut, mutta emme siis jossittele enempää tai mieti, että entä jos sittenkin olisi tehty toisin. Näin nyt vain kävi. Kissanpentujen kuolema ei ole harvinaista, mutta kyllä se on surullista, etenkin, kun näin käy omalle kohdalle. Erityisen raskasta kaikki on Brassian kodille, joka on huolehtinut kissasta koko ajan mitä parhaalla tavalla. En tosiaankaan haluaisi, että sijoituskodit joutuisivat tällaisia kokemaan. Lohtuna meillä on toki se, että Brassia itse on toipunut hyvin. Ensimmäisen aamupäivän se etsi pentuja, mutta se on palautunut hyvin, eihän raskaus sen menoa paljon hidastanut eikä synnytyskään lopulta ollut fyysisesti erityisen raskas.

Pennut vietiin seuraavana aamuna Eviralle kuolinsyyn selvitykseen. Lisäksi niistä leikattiin toinen korva ja pätkä häntää, jotka postitettiin Hannes Lohen kissojen geenitutkimusprojektiin. Brassia on tarkoitus astuttaa vielä keväällä uudestaan, ellei Eviran tutkimuksista selviä mitään estettä suunnitelmille eli esimerkiksi epäilyä vakavasta perinnöllisestä viasta. Toivotaan, että ensi kerralla meillä on parempi onni mukana.

Breeding can sometimes be quite depressing. Brassia was supposed to give birth last Thursday but the delivery didn't start until early morning this Monday. The delivery went otherwise normally but the both the kittens were born dead. We are so sorry for the lost. Luckily Brassia is doing fine now. The kittens will be examined by a vet pathologist. If there are no serious genetic defects suspected we are planning to mate Brassia again this spring. We hope we will have more luck then.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Toiveissa kevätpentuja

Kukkatarhan Brassia, toivottavasti seuraava emokissamme. Kuva Linnea Nikkola.
Kukkatarhan Brassia, our next mom, we hope. Photo Linnea Nikkola.

Kukkatarhan kissalassa jännitetään uusien pentujen syntymää 11.4. tienoilla. Kukan tytär, Ellin sisko Brassia astutettiin helmikuun alussa. Brassian ruokahalu ja seurankipeys alkoivat kasvaa heti astutuksen jälkeen ja nisät alkoivat punottaa pari viikkoa sitten, joten olemme toiveikkaita astutuksen onnistumisen suhteen. Pennut syntyvät ja kasvavat Hyvinkäällä Safa Abd-el Rahimin ja muun Brassian perheen luona. Isäkissa on ruskeatäplikäs nuori herra Hiutaleen Armas Aragorn. Armas on hybridiocicat, jonka isänisä on abessinialainen. Ocicatit polveutuvat alkujaan abessinialaisista, siamilaisista ja amerikkalaisista lyhytkarvoista. Abessinialaisia käytetään edelleen etenkin amerikkalaisessa rotukissojen kattojärjestössä CFA:ssa ocicatien geenipoolin laajentamiseen, ja onpa Suomessakin joitakin hybridejä käytetty, tosin enemmän CFA:n kuin Kissaliiton puolella.

Armas odottelee jo kesää, jotta pääsee lekottelemaan ulkotarhaan. Kuva Jutta Keskinen.
Armas relaxing outdoors last summer. Photo Jutta Keskinen.
Hybridikissaa käytettäessä pitää tietenkin harkita tarkkaan, että kissat sopivat yhteen muutenkin kuin sukutaulultaan (joka on täällä). Brassia ja Armas täydentävät aika hyvin toisiaan. Molemmat ovat vielä nuoria, mutta ovat olleet ainakin tähän asti hyväkuntoisia ja terveitä. Brassia on luonteeltaan kotona aivan ihana, mutta näyttelyissä ja eläinlääkärillä neidon suusta kuuluu sellaista kiroilua, että lempeäluontoinen ja reipas Armas olisi kauhuissaan. Armasta eivät uusi paikka ja vieraat kissat tai ihmiset häiritse, vaan se tuli astutusreissullakin heti kehräämään ja puskemaan kättä. Brassian kuono-osassa on mukavasti leveyttä ja neliömäisyyttä, jota Armaksella saisi olla enemmän. Armaksella taas on päässä pyöreyttä, jota vähän puuttuu Brassialta. Brassia on ehkä aavistuksen liiankin elegantti, pitkäkroppainen ja -jalkainen, Armas taas kummassakin suhteessa lyhyempi ja rotevampi kaveri. Toivotaan, että pennut perivät kummankin vanhempansa parhaat puolet.

Brassiassa on hyvin paljon emonsa Kukan ulkonäköä. Kuva Linnea Nikkola.
Brassia resembles her mom Kukka. Photo Linnea Nikkola.

We are expecting kittens around April 11th. The mother is Kukka's other daughter, Elli's chocolate spotted sister Brassia. The father is a tawny spotted hybrid ocicat Hiutaleen Armas Aragorn, whose grandfather is Abessinian. Ocicats originate from Abessinian, Siamese and American shorthair cats and sometimes it is wise to widen the gene pool of ocicats with hybrids. Of course, the combinations should be planned carefully. I think Brassia and Armas could be a good match in many ways. Brassia is a real sweetheart at home but she gets stressed at cat shows whereas Armas is relaxed and sweet everywhere. Brassia has a good, square box but a bit flat head. Armas has more roundness in his head but his muzzle is quite narrow and short. Brassia is very elegant and Armas more robust. Let's hope that the kittens inherit the best qualities of both their parents.

Armas vuoden ikäisenä pikku kollipoikana viime kesänä. Kuva Jutta Keskinen.
Armas as a 1-year-old "baby" tomcat last summer. Photo Jutta Keskinen.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Armin komea paluu näyttelykehiin

Onko tämä paneelissa oleva kissa meidän Armimme? Kyllä!  (Kuva: Tessa.lv)
Is this lovely lady really our Armi? Yes! (Photo: Tessa.lv)

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna kävimme Tallinnassa mukavalla kissanäyttelymatkalla. Alun perin lupasin lähteä matkaan Onnin perhettä opastamaan, lähtihän Onni ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen. Mukaan saimme toisenkin ensikertalaisen, ihanan eurooppalaiskissa Vertin omistajineen. Koska omilla täpläturkeillani ei ollut vielä akuuttia ulkomaansertin tarvetta, päätin lähteä matkaan Armin kanssa. Ei Armillakaan varsinaisesti ollut sertintarvetta, koska neitokainen on jäänyt eläkkeelle näyttelyhommista jo valmistuttuaan IP:ksi syksyllä 2010. Hyväkuntoisen ja kauniin kissan eläkepäätös kuitenkin kumottiin julmasti ja Armi sai tehdä paluun näyttelykehiin suoraan ulkomaankomennuksella.


Armia "ihan vähän" jänskättää tuomarille meno. (Kuva Laura Piekkola)
Armi a bit scared before judging. (Photo Laura Piekkola)


Armia vähän hirvitti alkuun näytelmätouhut, mutta kun sen ei tarvinnut kovin läheltä muita kissoja katsella, aika häkissä kului vanhalla rutiinilla. Tuomari Luigi Comorio tykkäsi kovasti Armin kropasta. Armi onkin russinaaraaksi melko iso, mutta varsin hoikka varreltaan. Vaikka patterin vieressä päivänsä viettävän kissan turkin kunto etukäteen vähän kotiväkeä arveluttikin, Comorion mielestä Armin turkki oli oikein hyvässä kunnossa. Armi sai sertinsä ja voitti TP-valinnoissa russikilpasiskonsa paremman turkkinsa ja kroppansa ansiosta.



Omistajakin on vähän hömelön näköinen. (Kuva Laura Piekkola)
The owner looking funnier than the cat. (Photo Laura Piekkola)

Paneelia emäntä taisi jännittää ainakin yhtä paljon kuin kissa. Armi on toki muille kissoille kotona sähissyt ja murissut välillä kovastikin, ei kuitenkaan ihmisille, mutta eihän kissasta uudessa, vieraassa ja järkyttävässä paikassa voi olla varma, etenkään, kun paikalliset assarit eivät aina ole kaikkein kokeneempia kissojen pitelijöitä. Huoli Armin mahdollisesta ryppyilystä osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä Armia esitteli paneelissa taitava ja varmaotteinen itämaiskasvattaja Hanna Kekkonen, joka piteli Armia niin hienosti, että omistaja ei meinannut kissaansa tunnistaa, niin huikealta Armi näytti. Tuomarien mielestä Armi näytti myös upealta, sillä tyttö sai neljä viidestä äänestä ja oli kastraattinaaraiden Best In Show! Omistaja ei edelleenkään tarkkaan tiedä, mitä noiden äänien laskemisen jälkeen pariin minuuttiin tapahtui, koska yllätys ja onnellisuus veivät kaiken keskittymiskyvyn.
Armi poseeraa kotona palkintojensa vieressä ja uuden tapettimme edessä.
BIS Armi at home.

Lauantaina meillä oli muutakin aihetta juhlaan, sillä kasvattini Onni ja matkaseura Vertti valmistuivat International Premiereiksi. Hotellilla oli todella aihetta nostaa maljat kuohuviiniä hienojen kissojemme kunniaksi.


Sunnuntaina oli Armin vuoro jäädä russityttöjen kakkoseksi. Onneksi kissat kilpailivat eri luokissa, joten Armi sai sertinsä, mikä oli tavoitteemmekin. Toinen suomalaisrussi olikin sunnuntaina BIS, joten aika upeita venäjänsinisiä meillä Suomessa on. Onni ja Vertti saivat myös sertinsä, joten oli aika pakata tavarat ja hankkiutua paluulaivaan.

Paluumatkalle meillä oli varattu hytti kissoja varten. Sama hytti taisi tosin olla varattu samanaikaisesti jollekin muullekin. Hytin yöpöydällä nimittäin lojui läppäri salasanoineen, pöydän alla sandaalit ja sängyllä kilpailevan laivayhtiön turvallisuuskatsaus. Respan tyttöjen kanssa neuvoteltuamme saimme uuden hytin ja loppumatka sujui ilman kommelluksia. Kaikkiaan matka oli oikein antoisa ja odotan jo innolla seuraavaa ulkomaan kissanäyttelyreissua, minne se sitten suuntaakaan.

Armi, palkinnot ja tapetti 2.
BIS Armi 2.


We visited cat show in Tallinn in the end of February. I took our Russian blue Armi with me. Armi was BIS neutered female on Saturday and got her CAGPIB certification on Sunday. I am so proud of our darling first cat. :) Our Kukka's son, lovely Onni became International Premier on Saturday.