Rokotus ja riehuntaa

Kissaperheen mahdollisen kesälomamatkan valmistelu on alkanut. Kävimme ottamassa Armille rabiesrokotuksen, jos vaikka pääsisimme Upsalaan sukuloimaan kesällä. Kukka oli ehditty rokottaa jo kasvatuskodissa. Neljän kuukauden päästä molemmista kissoista testataan, että vasta-aineita on muodostunut, jotta saadaan matkustuspaperit kuntoon.

Armi käyttäytyi rokotusreissulla kuin pieni enkeli. Menomatkalla se sanoi kaksi kertaa mau, muuten oli ihan hiljaa ja rauhassa kopassaan. Lääkärissäkin Armi käyttäytyi loistavasti eikä lotkauttanut korvaansakaan, kun piikki tökättiin kankkuun.

Kotona kissat ovat olleet hieman riehutuulella. Eilen kotiin tullessa vastassa oli kahden kissan lisäksi teurastettu talouspaperirulla ja rei'ille pureskeltu pakasterasia, joka oli ollut aamulla tiskipöydällä odottamassa pesua kanaruuan jäljiltä. Kantta eivät pikku termiitit olleet saaneet auki, mutta pieniä reikiä oli joka sivulla, ja yleensä niin hillitty Armikin kuljeskeli ympäriinsä purkki suussaan. Lisäksi lattialta löytyi isohko palapelin pala, vaikka meillä ei edes ole palapelejä koko asunnossa. Kaikki tapahtui tietenkin juuri sinä päivänä, kun olin kehunut, että kissat eivät ikinä tuhoa paikkoja tai riehu liikaa. Ehkä tämä oli se poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Kissaverkosta oravapyydys

Harmiksemme kissoilla loistavasti toimiva parvekeverkko on osoittautunut ikäväksi oravapyydykseksi. Pyytämättä ja yllättäen saatu oravasaalis on tähän mennessä ollut kolme kuollutta ja kaksi selviytyjää. Tänä aamuna, kun kissat olivat pääsemässä parvekkeelle, parvekeverkko heilui hurjasti ja nurkasta löytyi orava sotkeutuneena verkkoon. Oravaa irrotettiin melkein vartti puremia väistellen ja irtosihan se hengissä ja ulkoisesti hyväkuntoisen näköisenä, mutta kun se laskettiin vapaaksi, se hyppäsi parvekkeen reunalta puuhun ja jäi retkottamaan sinne elottoman näköisenä. Liekö raukka saanut sydärin kovista koettelemuksistaan.

Aluksi taktiikkana oli kiinnittää verkko niin tiukasti joka puolelta, etteivät siitä oravat, kissat tai muut eläimet pääse kulkemaan, mutta jostain oravia silti parvekkeelle pääsi. Pari päivää sitten yläosat avattiin oravien juoksureittejä varten, mutta tänä aamuna kolmas orava koki silti karun kohtalonsa.

Kissat ovat parvekeulkoilusta innoissaan, mutta jos oravauhreja yhä tulee, täytyy miettiä kissojen ulkoilulle uusia vaihtoehtoja. Kuvassa pienet saalistajamme seuraavat oravanpelastusoperaatiota sisältä käsin.

Viikonlopun vauhdit ja vaaralliset tilanteet

Olimme lauantaina esittelemässä ja ihastelemassa kissoja Venäjänsiniset ry:n esittelynäyttelyssä. Armia näyttelytouhu vähän hirvitti, mutta Kukka oli esittelyissä tavalliseen tapaansa hyvin kiltisti, vaikka olikin kiimassa. Kokeilimmepa Kukan kanssa agilityäkin, tosin heikohkolla menestyksellä. Kotona pikkukissa hyppii ja ryömii lelun perässä vaikka mihin, mutta muitten kissojen tuoksut kiinnostivat nyt enemmän kuin nopea esteistä selviytyminen. Ensi kerralla lienee myös syytä ottaa houkuttimeksi jotain muuta kuin pelkkä lelu, ehkä syöppöömme tehoaisi paremmin ruokapalan kutsu. Esittelynäytttely oli ainakin meidän ihmisten mielestä todella mukava kokemus. Paikalla oli sopivasti ihmisiä ja kissoja ja tavallisista näyttelyistä poiketen kotiinkin pääsi lähtemään hyvissä ajoin. Tosin emme matkustaneet kotiin suoraan, vaan Mikkelin kautta.

Mikkelissä meitä odotti sunnuntaina pienet sukujuhlat emännän vanhempien luona. Kissat oli suljettu takkahuoneeseen pois juhla-alueelta, mutta monet vieraat kävivät kuitenkin pieniä perheenlisäyksiämme silittelemässä ja ihailemassa. Armi oli vähän stressaantunut näyttelystä ja reissaamisesta eikä halunnut Kukkaa lähelleen, mutta ihmisille känkkäränkkämme sentään oli ystävällinen, joskin hieman varautunut. Oikean kissan tapaan Armi viihtyi parhaiten uunin päällä, jossa sai lämmön lisäksi olla rauhassa pikkukissalta ja pienimmiltä lapsilta. Kukka taas jaksoi nauttia rapsutuksista ja lapsivieraiden kanssa leikkimisestä. Tosin viimein nähtiin sekin, että Kukkakin väsyi totaalisesti leikkimiseen ja piiloutui lopulta laatikkoon sängyn alle, kun lapset kävivät liian hurjiksi.

Yöllä maalla oli satanut lunta, johon kissat saivat myös syksyn ensikosketuksensa. Armi kipitti ulos rappusille tyytyväisenä, mutta kääntyikin salamannopeasti takaisin, kun etutassut upposivat lumeen. Armin mielestä saisi varmaan olla aina kesä, lämmin ja kärpäsiä (vaikka onneksi niitä riittää maalla vähän myös talvella - ja ihmisten onneksi kissat ovat mestareita kärpästen eliminoinnissa).

Kukan näyttelydebyytti

Kukka täytti tänään puoli vuotta ja osallistui elämänsä ensimmäiseen näyttelyyn, Uudenmaan rotukissayhdistyksen 25-vuotisnäyttelyyn Kirkkonummella. Kukka suhtautui näyttelyssä olemiseen rauhallisesti, vaikka sitä vähän jännittikin. Hienosti käyttäytynyt nuori neitimme oli EX1 ja pääsi tuomarin (Sara Ojaniemi) parhaan nuoren valintaan, mutta ei tullut ihan valituksi asti. Koko kategorian III paras nuori oli Kukan veli Moosegrove Onyx de Obidos, onnittelut ihanan pentueen kasvattajille!

Ulkoilua ja uusia kokemuksia

Kissatyttöjen reviiri laajentui ja monipuolistui tällä viikolla parvekkeen mitalla, kun saimme ripustettua Zooplussalta tilatun kissaverkon. Kissat ovat olleet mielissään uudesta ulkoilumahdollisuudestaan, ja parvekkeella on käyty päivittäin, yleensä useammankin kerran. Armi tuli aluksi aika nopeasti sisälle, mutta tänä aamuna se olisi viihtynyt vesisateesta huolimatta vaikka kuinka pitkään kaupunkia katselemassa. Armi tykkää erityisen paljon lämpimästä, joten saa nähdä, miten hyvin se viihtyy ulkona talvipakkasilla - vai olisiko se ehkä ääri-ilmiöistä tykkäävä extreme-eläin. Toistaiseksi olemme huomanneet, että Armi tykkää loikoilla lämmitetyn saunan lauteilla ja ihmisten peittojen alla, ja kesällä se viihtyi maalla tuntikausia avovintillä, jossa oli yli 40 astetta lämmintä.

Parvekkeelle on tuotu haapa kiipeilypuuksi, mutta ainakaan vielä kissat eivät ole tajunneet yrittää puuta pitkin kiivetä, ehkä niillä on ollut muutenkin tarpeeksi ihmeteltävää ulkoilman ääni- ja hajumaailmassa. Ihmisten kannalta verkko on ainakin näin vihertävään aikaan yllättävän huomaamaton, vaikka aluksi pelkäsimme vähän "vankilaefektiä", kun olohuoneen isoin ikkuna tuli samalla peitettyä verkolla.

Kukka on yrittänyt opetella myös valjaissa ulkoilua, vaikka vieläkin valjaat tuntuvat siitä omituisilta. Kukka kävi emäntänsä kanssa pari viikkoa sitten tutustumassa maalaiselämään emännän vanhempien kotona. Maalla sai juosta vapaana aidatulla, isolla pihalla, ja sekös oli Kukan mieleen - heti kun valjaat otettiin pois. Valjaissa Kukka vain seisoi vinkumassa siinä, mihin sen oli jättänyt, mutta heti kun ne otettiin pois, kissaan tuli vauhtia. Kukka kiipeili erityisen mielissään pihan omenapuihin, tosin onneksi vain niin korkealle, että pystyi hyppäämään helposti alas, sillä Kukka ei ole vielä oppinut kiipeämään runkoa pitkin kuin ylöspäin.

Meillä on kotona kiipeilypuuna lattiasta kattoon ylettyvä koivun runko, jota pitkin Armi osaa jo kiivetä sekä ylös että alas. Puu on vielä vähän keskeneräinen, koska siinä on vasta yksi taso, joten Kukka joutuu vielä katselemaan harmissaan, kun Armi kiipeilee puuta pitkin kirjahyllyyn. Kiipeäminen tuntuu kuitenkin kiinnostavan pikkukissaa sen verran, että eiköhän se pian jo seuraa isompaansa. Sitä paitsi, kissat ovat jo keksineet, että hyllyn päälle pääsee myös hyppäämällä telkkarin päälle ja kiipeämällä pitkin hyllytasoja, joten välillä täällä on jo nyt hurjat kirjahyllyrallit. Kirjojen sijoittelussa hyllyyn saa olla tarkkana, ettei kovin paljon tavaraa lentelisi rallin tiimellyksessä alas.

Kukka tutustui maaseuturetkellä myös bussimatkailuun. Menomatkalla kanssamatkustajien hermot saattoivat joskus olla vähän koetuksella, sillä Kukka kertoi välillä melko kovaäänisesti, miten tylsää matkustus sen mielestä oli. Muuten matka sujui kuitenkin oikein mallikkaasti. Paluumatkalla pikkuinen oli maalaiselämän pyörteistä niin väsynyt, että se nukkui koko kolmen tunnin matkan emännän sylissä ihan hiljaa. Toimintaa maalla riittikin, sillä siellä piti varoa haukkuvaa ja hyppivää Topi-koiraa, mutta silti kuljeskella rohkeasti ympäri taloa tutkimassa paikkoja ja ihmisiä. Leikittäjiäkin oli jonoksi asti, kun emännän veljentyttäret olivat käymässä, ja siitäkös sekä lapset että kissa nauttivat.

Kukan uudet kokemukset jatkuvat taas viimeistään ensi sunnuntaina 11.10. kun se osallistuu ensimmäiseen näyttelyynsä Kirkkonummella. Armi pitää vielä vähän näyttelytaukoa, mutta molemmat kissat ovat tavattavissa Suomen Venäjänsiniset ry:n esittelynäyttelyssä Kilon VPK-talolla lauantaina 17.10. Ja saa niitä tulla katsomaan tänne meillekin milloin vaan kun olemme kotona!