Maalaistolloilu alkakoon

Kissat muuttivat tänään emäntänsä kanssa Mikkeliin kuukaudeksi. Bussimatka sujui hienosti, ja perillä odotti lämmin uuninpankko. Lunta on maassa vielä kasoittain, mutta toivotaan, että ulkoiluakin päästään jo vähän aloittelemaan. Toistaiseksi virikkeitä on riittänyt sisälläkin. Kukka on kävellyt ensimmäistä kertaa verhotangon päällä, pitihän sen päästä kokeilemaan, millainen maisema näkyy keittiön kaapiston päältä. Jouluna pullukka täpläkissa ei meinannut jaksaa uunille hypätä, mutta nyt pikku laiheliinimme hyppelee ja kiipeilee ketterästi kuin Armi konsanaan. Armille toivotaan liikunnallista kuukautta, sillä Kukan kupilla norkoilu alkaa näkyä kastraattiköllykän mahan alla.

Kukan maalaiselo katkeaa toivottavasti lähiviikkoina yhdeksi viikonlopuksi. Kukalle on löytynyt uusi, komea sulhanen, joten toiveissa olisi astutusreissu maalta etelään mahdollisimman pian!

Lämpimät lomaterveiset

Kissojen joululoma on sujunut rauhaisasti uuninpankolla köllötellessä. Armi vietti 2-vuotissynttäreitään 28.12. Kissa kun on, leluja tai muita lahjoja sille ei annettu, mutta kahvikermaa kissat sentään iltapalalla saivat. (Itse asiassa pari lelua tilattiin Zooplussalta jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta normaalin muutaman päivän toimitusajan sijasta toimitusaika tuntuukin olevan tällä kertaa muutaman viikon.) Kuvassa Armi poseeraa uudessa kissoille neulotussa villapaidassa. Kissat tosin taitavat olla sitä mieltä, että uuni on paitaa parempi lämmittäjä.

Kukka on voinut paksusti. Koska tarkka vaaka unohtui kotiin kaupunkiin, painon kasvamisesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta kyllä pikkutyttömme jo aikamoinen jötikkä on. Leveyttä on tullut huomattavasti lisää keskivartalolle. Suurin muutos taitaa kuitenkin olla käyttäytymisessä: mattoja ei ole ruovittu revityksillä kasaan kertaakaan, vaan villit juoksupyrähdykset ovat vaihtuneet rauhallliseen jolkotteluun. Uunille hyppääminen alkaa olla mahan kanssa jo hankalaa, mutta onneksi hommaan saa tarvittaessa apua palveluskunnalta.

Tissien tiirailua

 
Emäntä on viime aikoina tarkkaillut urakalla tissejä, päivät syöpätautien kurssilla sairaalassa ja illat kissan tissejä kotona. Armiin verrattuna Kukan tissit ovat selvästi isommat ja punoittavat, joten meillä lienee syytä odottaa iloista perhetapahtumaa tammikuussa. Vahvistuksena tissimittarille Kukan paino on myös noussut 2,5 viikossa jo 300 g, mikä on selkeä lisä ennen niin tasaisesti 3,5 kg painaneelle kissalle. Meille tullee siis pentuja! Muutenkin mammakissamme tuntuu jo nyt rauhallisemmalta kuin ennen. Seurankipeyden lisääntymisestä on vaikea sanoa mitään, kun Kukka on jo syksystä lähtien nukkunut emännän kainalossa ja ollut muutenkin aina superihana seurakissa, joka hengailee aina siellä, missä ihmisetkin.

Viikonlopun vietimme Mikkelissä. Kissat pääsivät nauttimaan talven mukana tulevista eduista, kuten lämpimästä uuninpankosta. Uuninpankko on jännä paikka. Siellä molemmat makoilevat ihan rauhassa ylimpinä ystävinä, kun taas kotona useimmiten Armi harmistuu ja vaihtaa maisemaa, jos Kukka yrittää ryömiä liian lähelle nukkumaan. Armi pääsi myös saunomaan useampaankin kertaan. Mikäs sen kivempaa kuin torkkua päivät uuninpankolla ja kieriskellä illat saunan lauteilla. Pikku miinus talvelle tuli siitä, että ulkoilu ei enää oikein maistunut. Rapulla pystyi juuri ja juuri kärvistelemään muutaman minuutin, mutta hyiyök, lumeen ei ollut kissoilla minkäänlaista hinkua.

Pissoja ja hiiriä

Kukka päätti viime viikonloppuna osoittaa olevansa erittäin sukukypsä ja kollinkaipuinen naaras. Tähän asti kiimat ovat olleet lähinnä viikon kestäviä mouruamisia, mitkä on kestänyt, kiitos korvatulppien. Nyt asiaan on tullut muutos, kun pikkukissamme on oppinut merkkaamaan. Työhuoneen sängyn käyttö vessana ei siis ollutkaan protesti putsaamattomasta hiekkalaatikosta, hiekan vähyydestä tai muistakaan vessa-asioista, vaan kiimamerkkailua. Kukka osoitti merkkailutaitonsa silmiemme edessä juuri, kun olimme päässeet viikonlopuksi maalle. Siinä se ruikkasi telkkarin viereen pikku merkit ihmisten ihmetellessä vieressä. Muutama lisämerkkauskin tuli suoritettua, joten kissa pääsi loppuviikonlopuksi asumaan pääasiassa kylppäriin ja saunaan.

Välillä emäntä heltyi ja päästi Kukan juoksemaan muuallekin asuntoon, jossa se lähinnä kieriskeli vimmatusti sängyillä ja lattialla, kulki kyykyssä takapuoli pitkällä ja tietenkin mourusi. Kollin puutteessa se yritti lähennellä jopa vanhaa, kastroitua villakoiraakin. Topi-raukka oli touhusta ihmeissään, yleensä kun pilkulliselta pikkuhirviöltä tulee vain kynttä, jos sen päästää liian lähelle. Ulkonakin käytiin hyvin tiukan valvonnan alaisena. Maalla ei onneksi ilmeisesti ollut lähistöllä leikkaamattomia kolleja, koska vaikka neitokaisemme teki uloskin pieniä hajumerkkejä, ei vieraita kissoja näkynyt.

Sisällä Kukka oli niin hormonihuuruissa, ettei se edes ymmärtänyt kovin paljon ruuan perään. Kyllähän se ruokakupin aina jossain vaiheessa tyhjensi, mutta ei puhettakaan, että koiran tai ihmistenkään ruokia olisi tarvinnut piilotella normaalisti niin innokkaalta ruuanmetsästäjältämme. Sienipiirakkakin oli aivan koskematon, vaikka se unohtui puoleksi päiväksi keittiön pöydälle jäähtymään, Armihan ei ole kovin paha luvattomien ruokasaaliiden metsästäjä. Metsästäjänä Armi kuitenkin kunnostautui, mutta ei ruokapöydillä, vaan ulkona. Hiirikissan alkumme nimittäin saalisti oikein näppärästi pihalta kaksi päästäistä. Jyrsijätuntemusta sen olisi tosin hyvä vielä opetella, jotta ensi kerralla saaliit olisivat puutarhan satoa mässäileviä myyriä eikä viattomia hyönteisten syöjiä, jotka eivät kelpaa  ruuaksi kissalle.

Sunnuntai-iltana kotona Kukka oli mouruamisesta ilmeisesti niin väsynyt, että iltapalan syötyään se hyppäsi suoraan sänkyyn, painautui kerälle ja nukkui siinä hiljaa lähes koko yön. Onneksi kiima siitä sitten alkoikin loppua, ja nyt torstaina olemme jo saaneet olla omituisessa hiljaisuudessa muutaman päivän ajan. Hiljaisuuden lisäksi kissat leikkivät taas keskenään, Kukka on innostunut leluista ja malttaa välillä tulla sohvalle viereen nukkumaan. Kukan sulhasen Pepin rekisteröinti FIFeen valmistui tänään, joten toivottavasti Kukan mouruaminen tuottaa tulosta seuraavassa kiimassa, joka ajoittunee noin viikon päähän.

Juhannusjuoksuja

Koko perhe vietti juhannusta mökillä Maaningalla. Kissoille uusi mökki tarjosi paljon virikkeitä: metsästettäviä itikoita kyllästymiseen asti, ison pihan lintuineen sekä kapeiden portaiden päässä olevan nukkumaparven, josta pääsi kätevästi kiipeämään uunin ja keittiön kaappien päälle.

Paluumatkalla piipahdettiin Mikkelissä, missä sai juosta kunnolla pellolla. Katso linkki Youtubesta.

Kissojen kesäloma

Kissat saivat viettää viime viikon maalaislomaa emännän tutustuessa sairaalatyöhön Mikkelissä. Yhden ihmisen bussimatka kahden kissan kanssa sujui hyvin, kun lähtiessä ja tullessa mukana oli ylimääräinen käsipari auttamassa emännän tavaroitten kantamisessa. Armia taisi bussimatka vähän jännittää, koska se halusi matkustaa lattialla omassa kuljetuskopassaan. Konkaribussikissa Kukka sen sijaan oli välillä penkillä, välillä sylissä ja välillä Armin vieressä kopassa. Kukka herätti taas ihastusta emännän sylissä kiltisti istuessaan. Pelastipa Kukka kuulemma erään kanssamatkustajan päivänkin, kun se lipaisi silittämään tulleen naisen kättä.

Perillä Armi oli aluksi ihmeissään, kun tuttu paikka uunin pankolla ei ollutkaan ihanan lämmin vaan kalsean kylmä, aurinko kun oli lämmittänyt taloa niin paljon, ettei uunia tarvinnut enää lämmittää. Onneksi sisältä löytyi kuitenkin kasapäin muita lämpimiä nukkumapaikkoja. Sää oli melkein koko viikon ihanan aurinkoinen, joten ulkonakin kelpasi kissojen viilettää. Aluksi ulkoilu järjestettiin pääasiassa illalla, jotta suuremmilta yhteydenotoilta pistävien pörriäisten kanssa vältyttiin. Parin ensimmäisen päivän jälkeen kirsikka- ja omenapuut puhkesivat hienoon kukkaloistoon, jolloin kimalaiset siirtyivät ylös puihin ja kissatkin saivat ulkoilla myös aurinkoiseen aikaan. Siinä mielessä ajoitus oli loistava, että samoihin aikoihin ilmestyivät myös itikat, joten iltaisin ei tehnyt ihmistenkään mieli kovin paljon ulkona seisoskella.

Kissat näyttivät nauttivan täysin siemauksin vapauden hurmasta isolla, aidatulla pihalla. Pihalla otettiin villejä spurtteja, juostiin peräkkäin, yritettiin saalistaa lentäviä öttiäisiä, välillä kiivettiin vähän puihinkin. Toki kissat antoivat myös kiltisti kiinni, tulivat yleensä luokse kutsuttaessa ja kipittivät hirmuista vauhtia sisälle ulkoilun päätteeksi, kun vähän kolisutti ruokakuppeja. Joku hyöty siitäkin siis on, etteivät ne ole vielä oppineet saalistamaan kunnollisia myyrä- tai lintuvälipaloja.

Rahan menoa ja ulkoilua

Loppuviikosta tuli postissa kissojen rabiesvasta-ainetestien tulokset. Onneksi molemmilla vasta-aineita oli riittävästi, sillä yhden kissan näytteen analyysi maksoi 81,48 euroa plus eläinlääkärikulut. Kunhan Kukka toukokuussa saa uusintarokotteet, kissoille tehdään passit ja niillä saa sitten matkustella jopa rabiesvapaassa Ruotsissa, kunhan muistaa pitää rokotteet voimassa.

Kissojen aiheuttamat kulut kasvoivat myös kahdella syvällä lautasella, kun Armi päätti laittaa hellan levyn päälle ja siinä olleet puurolautaset pamahtivat rikki. Liedessä on kyllä lapsilukko, mutta se ei toimi tietenkään silloin, kun toisella levyllä on puuro kypsymässä. Muutenkin kissat tuntuvat saavan lapsilukon helpostikin pois päältä, jos sattuvat vahingossa sillä nappulalla pitempään seisomaan. Kissat lienevät lapsilukkoasioissa osaavampia kuin lapset ja monet aikuiset. :)


Kukka kävi emäntänsä kanssa bussilla Mikkelissä viikonloppuna. Lauantaina aamupäivällä oli mukavan lämmin auringonpaiste, ja Kukka pääsi pihalle pyydystämään ötököitä. Sunnuntaina satoi räntää ja oli tuulista, mutta pikkukissa halusi silti lähteä emännän kanssa kävelylle. Se käveli pellolla ja tutustui pihapiiriin ja varastorakennuksiin kuin koira: juoksi emännän perässä minne tämä menikin, tuli luokse kutsuttaessa ja lisäksi piti koko ajan kontaktia vinkumalla. Ei ehkä kovin tehokasta myyränpyyntiä ajatellen, mutta ehkä luonto opettaa senkin homman jossain vaiheessa. Valjaissa Kukka ei suostu edelleenkään liikkumaan, mutta ilman valjaita sitä on mukava ulkoiluttaa maalla, kun ei tarvitse pelätä autoja tai muita vaaroja. Helsingissä täytyy olla enemmän sisätiloissa tai pelkästään parvekkeella, ellei valjastelu ala jossain vaiheessa sujua vähän paremmin.

Pääsiäislomailua

Kissat pääsivät pääsiäisenä ulkoilun makuun maalla. Sää oli plussan puolella eli riittävän lämmin, ja lumikin oli paikoitellen sopivasti sulanut. Vähäinen vesisade ei haitannut liikaa, kun muisti pysytellä rappujen tai räystäitten alla. Pikku kuraisuus ei ollut riittävä este, kun jalkoja muisti välillä ravistella kuivaksi. Linnut pysyttelivät harmillisesti lumialueiden takana, joten toistaiseksi piti tyytyä vain katselemaan pienten paistien lentoa.


Virpomisvitsat olivat niin kiinnostavia, että Armi onnistui kaatamaan painavan maljakon, jossa niitä pidettiin. Seuraavana iltana Kukka puolestaan oppi avaamaan vaatehuoneen oven, jotta pääsi uusiin höyhenleluihin käsiksi. Kukka onnistui irrottamaan kolmen höyhenen nipun vitsasta, ja kylläpä se näyttikin tyytyväiseltä niitä kanniskellessaan. Ensi vuonna täytynee olla kotona palmusunnuntaina ja toivottaa kissanlelujen tuojat tervetulleiksi meille kotiinkin.

Topi sai välillä Kukalta kynttä ja katsoikin viisaammaksi vähän karttaa kirjavaa pienpetoa. Armin kanssa ongelmia ei synny, kun kumpikaan ei vaikuta olevan toisesta kiinnostunut. Armi on vihdoin oppinut ottamaan rennosti myös alakerrassa, jossa se uskaltaa nykyään nukkua muuallakin kuin uunin pankolla. Ulkoilun lisäksi parasta maalla lienee se, että siellä on kunnolla tilaa revittää. Ennen matot ravasi kasaan Topi, nykyään sen tekee Kukka.

Sunnuntaina kissat pääsivät tutustumaan emännän veljen perheen uuteen tulokkaaseen, pikkuiseen Vilma-burmaan. Kukkaa kaveri kiinnosti kovasti, mutta sen verran omituisesti se äänteli ja sähisi, ettei sen kanssa vielä uskaltanut leikkiä. Armia sen sijaan ei olisi voinut vieras kissa vähempää kiinnostaa, pikku tirriäinen kun ei - ainakaan vielä - päässyt Armin pankolle kiipeämään.

Maaseutuelämää

Kissat saivat taas viettää aktiiviviikonloppua maalla. Tai toinen vietti enemmän aktiiviviikonloppua, toinen taas löhöilylomaa. Onneksi ei ollut kovia pakkasia, joten kissatkin uskaltautuivat taas vähäksi aikaa avovintille revittelemään ja kiipeilemään. Armi oli elementissään kattotuolien päällä kiipeillessään, kuten myös uunin pankolla, jossa enin aika taisi kulua.

Kukka sai pari viikkoa sitten autovaljaat, jotta sen ei tarvitsisi möykätä kopassa niin paljon automatkoilla. Pikkukissa istuisi mieluiten sylissä, mutta vieressä fleeceviltin päällä matkustus kelpasi myös ihan hyvin. Valjaat osoittautuivat siis erinomaisiksi huudonvähentäjiksi, mutta aikamoinen puutekin niistä löytyi: turvavyökoloon työnnettävä metalliosa ei sitten parin kerran jälkeen irronnutkaan tökkelistä. Nyt meillä on takapenkiltä yksi paikka varattu pysyvästi kissan turvavöille, kunnes joku keksii, miten ne saa turvavyösysteemistä irti. Onneksi ei ehditty ostaa Armille samanlaisia valjaita, Armi kun muutenkin on hiljaisempi koppamatkustaja.

Kissat ja koira pärjäävät keskenään jo erinomaisesti. Kukka saattaa huitoa Topia vähän etutassullaan, jos poika menee liian lähelle, mutta Topia eivät kissat enää jaksa kiinnostaa. Armikaan ei enää juokse välittömästi karkuun koiran lähestyessä. Kauan siinä meni, mutta sopeutuivat ne viimein toistensa läsnäoloon, ainakin isossa talossa.

Kivitöitä ja ruuanmetsästystä

Vietimme viikonlopun lomailemalla koko perheen voimin Mikkelissä. Armi makasi tyytyväisenä lämpimän uunin päällä ison osan ajasta, vaikka ehtihän se välillä revitellä villisti yläkerrassakin. Armi viihtyi tuttuun tapaansa tunnin saunassa isäntäväen kanssa. Siinäpä on todellinen aavikon kuumuudesta lähtöisin oleva kissaeläin.

Kukka kävi löylyissä vain kääntymässä tutkimusretkiensä lomassa. Kukka oli jo niin rohkea, että kävi tahallaan muutaman kerran Topia läpsimässä, vaikka koira antoikin jo kissojen olla rauhassa. Kukka oli tuttuun tapaansa supersosiaalinen ja pyöri aina siellä, missä oli ihmisiä, ellei sitten lepäillyt Armin vieressä uunilla.

Jos Armi on lämpöhakuinen, niin Kukka on ruokahakuinen. Kaikki ruuat pöydiltä saa piilottaa, ellei halua, että pikku saalistaja käy tekemässä niihin hampaanjälkensä. Kukka onnistui saamaan leipäkorin päälle laitetun kuvun pois paikaltaan ja nakertamaan leipiä, kunnes kuvun päälle pantiin painoksi halko. On pikkukissan ruuanhankkimiskykyä myös ihailtu, jos nyt vähän paheksuttukin. Kukalle on nimittäin luvattu antaa anteeksi pienet ruokarosvoukset, jos se osoittaa kesällä metsästystaitonsa myös myyräjahdissa.

Kukka viikonloppumatkailee 2

Kissoille ostettiin bussimatkailua varten uusi, isolta käsilaukulta näyttävä olkalaukkumallinen kuljetuskassi, jota Kukka pääsi testaamaan viikonloppumatkallaan maalla. Uusi kassi on talvella lämpimämpi kuin muoviset kuljetuskopat, lisäksi sen kanssa mahtuu kivasti yhdelle bussinpenkille, jos kulkimessa on ahdasta. Erikoisbonuksena voi seurata ihmisten hämmästyneitä ilmeitä, kun jostain kuuluu kissan ääntä, vaikkei äänen lähdettä näy missään. Tai pääsee säikyttelemään viereisellä penkillä istuvaa matkustajaa, kun yhtäkkiä sylissä olevasta pikku kassista kuuluu mau ja ponnahtaa ylös kissan pää. Tai saa hullun leiman, kun juttelee käsilaukulleen.

Perjantain menomatkalla emäntä ehti pohtia useammankin kerran kissan mukaan ottamisen järkevyyttä, kun se vähän väliä kertoi matkan tylsyydestä vinkumalla. Aina ei pikkukissa ole sylissä matkustaessaankaan näemmä ihan parasta matkaseuraa. Perillä kissan mukanaolo olikin jo oikein mukavaa. Topi ja Kukka jatkoivat sujuvasti yhteiseloaan siitä, mihin edellisenä viikonloppuna jäätiin. Nyt niitä ei enää tuntunut toisen läsnäolo haittaavan. Kukka oli aina alakerrassa puuhailemassa silloin kun siellä oli ihmisiä eikä antanut koiran häiritä itseään, mitä nyt välillä huitaisi käpälällä, jos karvapallo tuli liian lähelle. Onneksi Topi ei ole trimmaajaa nähnyt vähään aikaan, niin kissan kynsi pysähtyy viimeistään karvasuojukseen, jos nyt edes koiraan asti yltää. Kukka uskalsi jopa pestä itseään ja leikkiä tuvan matolla, vaikka koira katseli touhua metrin päästä.

Kukka hiippaili mielellään ihmisten perässä pitkin taloa ja tuli nopeasti luokse kutsuttaessa, ellei sitten ollut jäänyt vahingossa vangiksi jonkin oven taakse hiljaa perässä kulkiessaan. Kissa näytti todella nauttivan tutkimusretkistään isossa talossa. Paluumatkalla bussissa se oli niin väsynyt, että nukkui taas kiltisti sylissä koko matkan ja oli emännälle oikein mieluisaa matkaseuraa.

Kuljetuslaatikoista tykkäävä Armi ihastui sunnuntai-iltana uuteen kassiin siinä määrin, että otti sen uudeksi lepopaikakseen. Siinä sai emäntäkin hieman säikähtää, kun oli korjaamassa lattialla kyljellään olevaa laukkua talteen, ja yhtäkkiä sieltä kuului närkästynyt mau, kun rouvan unia oli häiritty. Tilannetta kauempaa seurannut Kukka näytti hämmentyneeltä. Kuinka joku viitsii olla kassissa ihan vapaaehtoisesti, vaikka vapaa sylikin olisi tarjolla?

Kukka viikonloppumatkailee

Kukka kävi viikonloppuna emäntänsä kanssa tutustumassa bussimatkailuun ja maalla odottavaan koiraan. Bussimatkailu neitokaisen kanssa sujuu oikein hyvin silloin, kun se saa olla sylissä. Koko kolmen ja puolen tunnin matkan Kukka makaili rauhassa, mitä nyt välillä käänsi kylkeä ja sanoi tavallisen, hiljaisehkon maun. Sen sijaan kuljetuskoppaan joutuminen Helsingin paikallisbussissa ja Mikkelissä matkalla bussipysäkiltä perille sai kissan esittelemään koko äänivalikoimaansa surkeasta vikinästä vaativaan mouruamiseen. Sille pitäisi varmaan hankkia turvavyövaljaat autoon, kun kopassa oleminen tuntuu niin surkealta.

Maalla Kukka oli innoissaan, siellä kun oli niin paljon juoksutilaa. Kissa ja koira käyttäytyivät vielä aika lailla kuten kissa ja koira, vaikka edistystä ainakin syksyyn nähden onkin tapahtunut. Kukka ei viitsinyt enää juosta Topia karkuun, vaan meni yleensä jonkun tuolin alle odottelemaan, jos koira tuli lähelle. Jos koira tuli liian lähelle, Kukka kertoi sen sähinällä, murinalla tai jopa etutassulla huitaisemalla, onneksi kuitenkaan osumatta. Topilla on nuoruusvuosiltaan huono kokemus pihapiirin kissasta, joka raapaisi sitä silmään, joten ei liene ihmekään, ettei poika ole kovin innostunut reviirilleen tunkevista kateista.

Armi nautti Kukan poissaollessa täysin siemauksin ainoana kissana olemisesta. Se oli isäntää kohtaan superseurallinen kehruukone, joka purisi sylissä tuntikausia ilman pientä häiriötekijää. Näytti se tosin ihan tyytyväiseltä Kukan palattuakin.

Hyvää uutta vuotta

Kissat ja emäntä viettivät vuodenvaihteen Mikkelin pakkasissa. Tai, no, suurimmaksi osaksi kuitenkin lämpimissä sisätiloissa, tällä kertaa kun avovintinkin pakkaset tuntuivat liian tuimilta. Jouluna tutuksi tullut uunin pankko oli nytkin iltaisin kovassa käytössä.

Kukka sai taas toimia sukulaislasten opaskissana kissojen silittelyn ja sylissä pitämisen maailmaan. Pikkukissa jaksoi juosta lelujen perässä milloin tahansa ja tuli rohkeasti ihmettelemään lasten omia leikkejä. Ihailtavasti Kukka kesti myös pikku Edvinin, 7 kk, vähän kovakouraisetkin lähestymisyritykset. Ehkä Ruotsissakin kohta kinutaan kissaa emännän siskon perheeseen (tosin perheen isä ei tuntunut olevan asiasta aivan yhtä innoissaan, ainakaan vielä). Armi katseli lasten touhuja vanhemman kissan arvokkuudella vähän kauempaa. Antoi sekin kyllä vanhempien lasten silitellä itseään ja opetella itsenäisemmän kissan lähestymistä.

Kukka ja 13-vuotias villakoira Topi alkoivat näyttää siltä, että niiden ystävystyminen on hyvinkin mahdollista. Topi saattoi monta kertaa mennä kissojen ohi haukkumatta tai jahtaamatta, eikä Kukkakaan sännännyt karkuun tai sähissyt joka kerta. Kun ruuasta oli kyse, ne saattoivat olla keittiössä alle puolen metrin päässä toisistaan ihan sovussa. Yhtenä aamuna, kun Topi nukkui pöydän ääressä emännän sylissä, Kukka hiipi pöydälle ja nuuhki koiran päätä nenä kiinni sen karvoissa. Ne saattaisivat hyvinkin osata leikkiä keskenään jahtaamisleikkejä, kunhan totuttelu jatkuu. Kukalla taitaa olla edessä pari viikonloppumatkaa maalle alkuvuodesta.

Näyttelyreissulla Savossa

Sunnuntaina 15.11. kävimme kissojen kanssa ISROKin näyttelyssä Kuopion raviradalla. Näyttelypaikka oli mukavan väljä ja rauhallinen, kun kissoja oli siroteltu eri puolille katsomorakennusta. Lisäbonuksena kissojen lisäksi pääsi katselemaan myös radalla juosseita hevosia, mikä olikin erityisesti emännän mieleen.

Armi käyttäytyi näyttelyssä oikein mallikkaasti. Osa russeista oli aika känkkäränkkätuulella ja sähisi tai venkoili kehässä, mutta Armi vain hieman tärisi välillä jännityksestä, ei kuitenkaan yhtään yrittänytkään rettelöidä. Armi osallistui ensimmäistä kertaa kastraattiluokkaan tuloksena EX2. Puolalainen tuomari Irek Pruchniak ei arvostelun aikana puhunut juuri mitään, mutta onneksi sentään kirjoitti jotain. Tyyppi: "elegant body, ex muscular legs". Pää: "wedge shape, straight nose". Silmät: "open, green". Korvat: "medium, set well". Turkki: "short, dense, with slight silver sheer". Häntä: "ex length, tapering of tips". Kunto: "ex show condition". Yleisvaikutelma: "nice temperament".

Koska kissojemme arvostelu oli melkein samanaikaisesti, isäntäkin pääsi ensimmäistä kertaa esittelemään kissaa tuomarille, tuloksena Kukalle EX1. Kukalla oli myös puolalainen tuomari, Marek Chadaj, joka kirjoitti seuraavia arvioita. Tyyppi: "good harmony corps on proportionally legs". Pää: "correct profile with line forehead, good chin and cheekbones". Silmät: "open, good expression". Korvat: "ex placement". Turkki: "nice contrast color groundcolor and spotted". Häntä: "harmony and correct". Kunto: "v good". Yleisvaikutelma: "promissing kitten".

Viikonloppu ei ollut pelkkää näyttelyä, vaan ehdimme käydä myös vierailemassa kissojen isäntäväen maakuntakodeissa Mikkelissä ja Kuopiossa. Mikkelin-majoitus onkin kissoille jo ennestään tuttua, ja Armi pääsi taas lempipaikkaansa vintin kattotuolien päälle kiipeilemään ja juoksentelemaan ja treenaamaan lihaksikkaita jalkojaan. Kukka opetteli ulkoilua lumessa, mikä oli aluksi vähän kammottavaa, mutta onneksi lintulaudan touhun seuraaminen innosti enemmän kuin lumi pelotti. Kuopiossa kävimme katsastamassa isännän veljen kämpän ja yöpymässä äidin luona, joten kissoille riitti sielläkin paljon ihmeteltävää. Kun vielä paluumatkalla kävimme emännän veljen perheen luona leikityttämässä kissoja, kunnon kyläilykierros oli valmis. Onneksi pikku tyttösemme eivät tunnu uusia paikkoja kovin paljon jännittävän, niin tulee kissareissujen varjolla vähän sukuloituakin.

Viikonlopun vauhdit ja vaaralliset tilanteet

Olimme lauantaina esittelemässä ja ihastelemassa kissoja Venäjänsiniset ry:n esittelynäyttelyssä. Armia näyttelytouhu vähän hirvitti, mutta Kukka oli esittelyissä tavalliseen tapaansa hyvin kiltisti, vaikka olikin kiimassa. Kokeilimmepa Kukan kanssa agilityäkin, tosin heikohkolla menestyksellä. Kotona pikkukissa hyppii ja ryömii lelun perässä vaikka mihin, mutta muitten kissojen tuoksut kiinnostivat nyt enemmän kuin nopea esteistä selviytyminen. Ensi kerralla lienee myös syytä ottaa houkuttimeksi jotain muuta kuin pelkkä lelu, ehkä syöppöömme tehoaisi paremmin ruokapalan kutsu. Esittelynäytttely oli ainakin meidän ihmisten mielestä todella mukava kokemus. Paikalla oli sopivasti ihmisiä ja kissoja ja tavallisista näyttelyistä poiketen kotiinkin pääsi lähtemään hyvissä ajoin. Tosin emme matkustaneet kotiin suoraan, vaan Mikkelin kautta.

Mikkelissä meitä odotti sunnuntaina pienet sukujuhlat emännän vanhempien luona. Kissat oli suljettu takkahuoneeseen pois juhla-alueelta, mutta monet vieraat kävivät kuitenkin pieniä perheenlisäyksiämme silittelemässä ja ihailemassa. Armi oli vähän stressaantunut näyttelystä ja reissaamisesta eikä halunnut Kukkaa lähelleen, mutta ihmisille känkkäränkkämme sentään oli ystävällinen, joskin hieman varautunut. Oikean kissan tapaan Armi viihtyi parhaiten uunin päällä, jossa sai lämmön lisäksi olla rauhassa pikkukissalta ja pienimmiltä lapsilta. Kukka taas jaksoi nauttia rapsutuksista ja lapsivieraiden kanssa leikkimisestä. Tosin viimein nähtiin sekin, että Kukkakin väsyi totaalisesti leikkimiseen ja piiloutui lopulta laatikkoon sängyn alle, kun lapset kävivät liian hurjiksi.

Yöllä maalla oli satanut lunta, johon kissat saivat myös syksyn ensikosketuksensa. Armi kipitti ulos rappusille tyytyväisenä, mutta kääntyikin salamannopeasti takaisin, kun etutassut upposivat lumeen. Armin mielestä saisi varmaan olla aina kesä, lämmin ja kärpäsiä (vaikka onneksi niitä riittää maalla vähän myös talvella - ja ihmisten onneksi kissat ovat mestareita kärpästen eliminoinnissa).

Ulkoilua ja uusia kokemuksia

Kissatyttöjen reviiri laajentui ja monipuolistui tällä viikolla parvekkeen mitalla, kun saimme ripustettua Zooplussalta tilatun kissaverkon. Kissat ovat olleet mielissään uudesta ulkoilumahdollisuudestaan, ja parvekkeella on käyty päivittäin, yleensä useammankin kerran. Armi tuli aluksi aika nopeasti sisälle, mutta tänä aamuna se olisi viihtynyt vesisateesta huolimatta vaikka kuinka pitkään kaupunkia katselemassa. Armi tykkää erityisen paljon lämpimästä, joten saa nähdä, miten hyvin se viihtyy ulkona talvipakkasilla - vai olisiko se ehkä ääri-ilmiöistä tykkäävä extreme-eläin. Toistaiseksi olemme huomanneet, että Armi tykkää loikoilla lämmitetyn saunan lauteilla ja ihmisten peittojen alla, ja kesällä se viihtyi maalla tuntikausia avovintillä, jossa oli yli 40 astetta lämmintä.

Parvekkeelle on tuotu haapa kiipeilypuuksi, mutta ainakaan vielä kissat eivät ole tajunneet yrittää puuta pitkin kiivetä, ehkä niillä on ollut muutenkin tarpeeksi ihmeteltävää ulkoilman ääni- ja hajumaailmassa. Ihmisten kannalta verkko on ainakin näin vihertävään aikaan yllättävän huomaamaton, vaikka aluksi pelkäsimme vähän "vankilaefektiä", kun olohuoneen isoin ikkuna tuli samalla peitettyä verkolla.

Kukka on yrittänyt opetella myös valjaissa ulkoilua, vaikka vieläkin valjaat tuntuvat siitä omituisilta. Kukka kävi emäntänsä kanssa pari viikkoa sitten tutustumassa maalaiselämään emännän vanhempien kotona. Maalla sai juosta vapaana aidatulla, isolla pihalla, ja sekös oli Kukan mieleen - heti kun valjaat otettiin pois. Valjaissa Kukka vain seisoi vinkumassa siinä, mihin sen oli jättänyt, mutta heti kun ne otettiin pois, kissaan tuli vauhtia. Kukka kiipeili erityisen mielissään pihan omenapuihin, tosin onneksi vain niin korkealle, että pystyi hyppäämään helposti alas, sillä Kukka ei ole vielä oppinut kiipeämään runkoa pitkin kuin ylöspäin.

Meillä on kotona kiipeilypuuna lattiasta kattoon ylettyvä koivun runko, jota pitkin Armi osaa jo kiivetä sekä ylös että alas. Puu on vielä vähän keskeneräinen, koska siinä on vasta yksi taso, joten Kukka joutuu vielä katselemaan harmissaan, kun Armi kiipeilee puuta pitkin kirjahyllyyn. Kiipeäminen tuntuu kuitenkin kiinnostavan pikkukissaa sen verran, että eiköhän se pian jo seuraa isompaansa. Sitä paitsi, kissat ovat jo keksineet, että hyllyn päälle pääsee myös hyppäämällä telkkarin päälle ja kiipeämällä pitkin hyllytasoja, joten välillä täällä on jo nyt hurjat kirjahyllyrallit. Kirjojen sijoittelussa hyllyyn saa olla tarkkana, ettei kovin paljon tavaraa lentelisi rallin tiimellyksessä alas.

Kukka tutustui maaseuturetkellä myös bussimatkailuun. Menomatkalla kanssamatkustajien hermot saattoivat joskus olla vähän koetuksella, sillä Kukka kertoi välillä melko kovaäänisesti, miten tylsää matkustus sen mielestä oli. Muuten matka sujui kuitenkin oikein mallikkaasti. Paluumatkalla pikkuinen oli maalaiselämän pyörteistä niin väsynyt, että se nukkui koko kolmen tunnin matkan emännän sylissä ihan hiljaa. Toimintaa maalla riittikin, sillä siellä piti varoa haukkuvaa ja hyppivää Topi-koiraa, mutta silti kuljeskella rohkeasti ympäri taloa tutkimassa paikkoja ja ihmisiä. Leikittäjiäkin oli jonoksi asti, kun emännän veljentyttäret olivat käymässä, ja siitäkös sekä lapset että kissa nauttivat.

Kukan uudet kokemukset jatkuvat taas viimeistään ensi sunnuntaina 11.10. kun se osallistuu ensimmäiseen näyttelyynsä Kirkkonummella. Armi pitää vielä vähän näyttelytaukoa, mutta molemmat kissat ovat tavattavissa Suomen Venäjänsiniset ry:n esittelynäyttelyssä Kilon VPK-talolla lauantaina 17.10. Ja saa niitä tulla katsomaan tänne meillekin milloin vaan kun olemme kotona!