Tuskaisen jännittäviä aikoja

Pennun ensimmäiset päivät elettiin kissalassa piinaavassa jännityksessä. Pennun paino junnasi paikallaan, vaikka se viettikin pitkiä aikoja tissillä. Perjantaina oli jotain jo tehtävä kiireesti. Onneksi apuun tuli Pepin omistaja Mari Koskela. Mari huomasi, että vaikka pentu makoili tissi suussa, se ei jaksanut juurikaan imeä, joten sen ravinnontarve piti tyydyttää osin kaupallisella kissanmaidonvastikkeella. Opettelimme Marin ohjauksella letkuttamaan pennun suusta mahaan menevällä letkulla, josta pentu sai vastiketta lisäravinnoksi. Lisäksi pentu oli kuivunut, joten opettelimme laittamaan sille neulalla niskanahan alle isotonista suolaliuosta. Letkutuksen ja nesteytyksen jälkeen pentu alkoi imeä tissiäkin paljon tehokkaammin ja paino lähti nousuun. Nyt ollaan muutaman päivän tissiruokinnan ja lisäletkutuksen avulla päästy noin +20 g päivävauhtiin. Lisäruokintaa jatketaan vielä niin pitkään, että pentu pääsee normaaleille "kasvukäyrille" eli ottaa kiinni päivät, jolloin ei tullut lisää painoa, ja sen jälkeen lisää painoa 10-15 g päivässä eli noin 100 g viikossa. Ihmeen reipas pentu oli, vaikka olikin alkuun huonossa kunnossa. Onneksi saimme hyvän avun kokeneelta kasvattajalta, suurkiitos Marille pennun hengen pelastamisesta!

Kukan ruokahalu oli alkuun melko huono ja sillä oli ummetusta. Nesteytimme sitä ruiskulla suoraan suuhun, mikä onnistui ihan hyvin. Lisäksi annoimme Levolac-liuosta 2 ml illalla ja toiset 2 ml aamulla, jonka tuloksena emokissan vatsa alkoi taas toimia. Ruokahalukin on sen myötä parantunut. On Kukalla tosin vararavintoakin kertynyt aika paljon, massa tällä hetkellä on 4.3 kg eli 800 g enemmän kuin ennen astutusta. Kukkaa on onneksi helppo hoitaa, sillä se on erittäin kiltti ja antaa tehdä kaikenlaisia ikäviäkin toimenpiteitä rähisemättä ja venkoilematta, kuten lämmön mittaamisen peräsuolesta, joka myös opeteltiin pennutuksen myötä.

Kissankasvatusoppaissa kerrotaan, että ensimmäiset pari-kolme viikkoa pentujen syntymästä on todella helppoa aikaa, sen kun antaa emon huolehtia pennuista. No, ehkä näin yleensä on, mutta meidän ensimmäisen pentueen kohdalla kävi toisin. Toivotaan, että pentuaika alkaa tästä lähteä sujumaan enemmän oppikirjojen mukaisesti. On tämä ainakin ollut opettavaista. Ensi kerralla varmasti ymmärrämme ja osaamme nesteyttää ja letkuttaa pentua/pentuja nopeammin.

Armi on pitänyt pentuun välimatkaa. Välillä se on käynyt kurkistamassa pentulaatikkoon ja nuuhkaissut pentua, mutta penturaukka on saanut vain vähän sähinää osakseen Armi-tädiltä. Yhtenä päivänä Armi kävi laatikossa pentua vilkaisemassa kun Kukka oli poissa, ja kun Kukka tuli takaisin, sai emo Armilta kunnon sähinät. Olisi luullut, että Kukalla olisi ennemminkin ollut syytä sähistä Armille, mutta näin meidän kissojen välillä tuntuu aina menevän. Kukka ei viitsi turhia sähistä tai rähistä juuri koskaan eikä pahemmin välittää Arminkaan sähähdyksistä. Emon vaistot Kukalla kyllä ovat kohdallaan, sillä sille tulee aina kova hätä, jos pentu vinkuu pesässä yksin (tai letkutuksessa toisessa huoneessa ihmisten kanssa). Muutenkin emo on ottanut roolinsa alkuhämmästyksen jälkeen oikein hyvin hallintaan, ja kaksikon lepäilyä on mukava jäädä tuijottelemaan.

Tervetuloa, Kukkatarhan ensimmäinen pentu!

Tiistaiaamuna 25.1. Kukka oli vähän levoton, nukkui paljon eikä ruoka oikein maistunut, hengitti 26 kertaa minuutissa levossa. Aamupalan se sentään söi, kun tarjolla oli herkkuruokaa. Kahden aikaan päivällä emäntä huomasi, että kyljissä ja selässä alkoi tuntua pientä värinää, joka saattoi olla esisupistuksia. Neljältä Kukka alkoi tehdä vimmalla pesää sturdissa, järjesteli alusia ja järjesteli pennutusta varten laitetun pahvilaatikonkin useamman kerran.

Viiden maissa Kukka alkoi vikistä ja kehrätä voimakkaasti, hengitys oli epätasaisempaa, makuulla noin 40 kertaa minuutissa. Supistukset alkoivat näkyä selvästi, samalla kissa vähän vikisi. 17.20 tuli ruskeaa, hajutonta limaa takapäästä. Kukka alkoi vauhkona järjestellä alusia kynsin, hampain, välillä valittaen. Kuudelta alkoi huohotus ja valitus ja takapään nuoleminen, välillä Kukka yritti levätäkin.

18.20 syntyi nopeasti pentu ja istukka. Ei tietenkään pentulaatikkoon, koska homma eteni yhtäkkiä niin nopeasti, ettei siinä ehtinyt kissan paikkaa enää muuttaa. Hyvähän se oli sturdin toiseenkin puoleen pulauttaa. Pennun paino oli 83 g, väri mustahko. Kukka söi pennun istukan ja napanuoran ja keskittyi melkein heti seuraavaan ponnistukseen. Sieltä tuli nopeasti pieni, vaalea pussi ja iso istukka. Pussissa oli noin 3 cm kokoinen kissasikiö, joka oli kuollut jossain kehityksen vaiheessa, ilmeisesti jo aikaa sitten. Siitä johtui siis varmaankin se, että molemmissa kyljissä oli tuntuvat möykyt.

19.06 pentu pääsi ensimmäistä kertaa tissille. Väriarvio alkoi tarkentua hopeatäplikkääksi, täplätkin alkoivat näkyä kun pentu kuivui. Kukka lepäsi pennun kanssa, mutta seurasi emäntää aina, jos tämä poistui. Siinä ei sitten käyty vessassa tai Armia ruokkimassa ennen kuin isäntä tuli kotiin. Kukka söi myös iltapalaa ihan hyvällä ruokahalulla. Silti se oli välillä hyvin levoton ja pyöri pesässä aivan kuin sillä olisi vielä ollut pentuja synnyttämättä. Toisessa kyljessä tuntui vielä muhkura, joten meitä alkoi epäilyttää, oliko sillä vielä pentuja mahassa. Asiaa pohdiskeltuamme päätimme lopulta lähteä Pieneläinklinikan yöpäivystykseen tarkistuslaskentaan, koska supistuksia ei enää näkynyt.

Pieneläinklinikalla sekä kandi että eläinlääkäri olivat tuntevinaan vielä yhden pennun mahassa. Kuitenkaan ultrassa pennun rakenteita ei saatu näkyviin, joten otettiin vielä röntgenkuva. Siinäkään ei pentujen luisia rakenteita näkynyt, mutta näkyi sen verran epämääräistä pehmytkudosmassaa, että Kukasta otettiin vielä toinenkin röntgenkuva selällään. Siinäkään ei ollut mitään erityistä, joten eläinlääkäri päätyi siihen, että ehkä istukan kohdalla on verenvuotoa tai muuta paksuuntumaa tai kohtu on reaktiivisesti paksuuntunut jostain. Näin päädyttiin ajamaan Kukan ja pennun kanssa takaisin kotiin vointeja seuraamaan. Eläinlääkärikään ei osannut varmasti sanoa pennun sukupuolta, mutta arveli sitä naaraaksi, mitä emäntäkin oli erinäisten kuvien perusteella arvellut, kokemustahan pikkupentujen takapäistä (tai etupäistäkään) kun ei aiemmin ole kertynyt.

Kukka oli kotonakin vielä hyvin levoton, varmaankin eläinlääkärireissu heti synnytyksen jälkeen oli erityisen raskasta. Meille oli kuitenkin tärkeää saada selvyys asiaan, sillä jos mahassa olisi ollut vielä pentu, sen tilanne olisi alkanut olla huono, kun supistukset olivat loppuneet ja 68 raskausvuorokautta mennyt. Syynä syntymän venymiseen oli varmaankin pieni pentue ja osaltaan kuollut sikiökin saattoi siihen vaikuttaa. Pieni pettymyshän se oli, ettei pikkuinen saanut sisaruksia leikkikavereiksi ja ettei päästy muutenkaan ihailemaan oikeaa pentulaumaa, mutta olemme iloisia, että nyt emo ja pikkuinen näyttävät voivan hyvin. Tästä se kasvatustyö lähtee.

Kukalla oli vielä tänään supistuksia, hengitys oli kiihtynyttä ja se näytti ajoittain kivuliaalta, mutta jälkisupistukset seuraavana päivänä kuuluvat kuulemma asiaan. Emo ja pentu ovat löytäneet yhteisen loikoilusävelen, vaikka vielä välillä täytyy vähän vahtia Kukkaa, että pentu saa syötyä, Kukka kun on heti nuolemassa sitä ja samalla työntää pennun pois tissiltä. Pennun paino laski ilmeisesti sairaalakäynnin ja Kukan stressaamisen vuoksi aamulla 74 grammaan, mutta on nyt jo noussut 80:een ja toivottavasti lähtee siitä hyvään nousuun, ettei pentua tarvitse alkaa letkuruokkia. Pentu vaikuttaa kyllä ihan pirteältä ja osaa kertoa, jos sillä on jokin hätä, vaikka pahemmin hätää ei ole tainnut enää ollakaan.

Pentu jää perhepiiriin, joko tänne Helsinkiin tai emännän vanhempien luokse Mikkeliin. Joka tapauksessa, jos se on terve, hyväluonteinen, nätti ja muutenkin sopiva, sille on jo suunniteltu tehtävää Kukkatarhan seuraavana emona. Ennen sitä haluaisimme yrittää, tulisiko syksyllä Kukalle enemmän pentuja. Edellyttäen tietysti, että tämä nykyinen pentuprojekti sujuu loppuun mallikkaasti. Vaikka meillä ei nyt myytäviä pentuja olekaan, niin Kukkaa ja pikkuista voi tulla ihastelemaan meille paikan päällekin, kunhan se ensin pari viikkoa kasvaa.

Odotus jatkuu

Tänään tulee 65 raskausvuorokautta täyteen, mutta synnytys lienee vielä epätodennäköinen. Kukka köpöttelee, tutkii paikkoja, pesee itseään, syö ja nukkuu kuten ennenkin viime päivinä. Ainakaan päällepäin näkyviä supistuksia ei ole havaittu. Painoa on nyt 4,73 kg eli 1,2 kg normaalia enemmän.

Pentupesä on ollut aika ajoin kovassa käytössä. Keskiviikkoiltana Armi oli niin suvaitsevainen, että antoi Kukan tulla viereensä nukkumaan ja samalla pesi tämän korvat ja pään.

Nettisivujen kissavideokamera on kytketty päälle, mutta ajoittain se ei kaikilla toimi. Vikaa selvitelllään viikonloppuna.

Jännittäviä aikoja

Kukalla on raskausvuorokausia nyt 63 eli pentujen syntymä tapahtunee lähipäivinä. Painoa on tähän mennessä kertynyt 4,63 kg eli noin 1,1 kg normaalia enemmän. Maha on pyöristynyt selvästi, mutta pyöreyttä on vaikea saada näkyviin kunnolla valokuvissa, se pitäisi itse nähdä kissan kävellessä tai seistessä tai kokeilla sen maatessa. Vauvamaha vie ilmeisesti sen verran tilaa, että Kukka ei enää syö kerrallaan niin paljon kuin ennen. Viikko sitten meni kerrallaan jopa 150 g pentujen märkäruokaa, mutta nyt ei uppoa edes 100 g kerta-annos, joten Kukan ruokintakertoja on pitänyt vähän lisätä.

Haimme tänään Pepin omistajalta, Boliviliki-kasvattaja Mari Koskelalta lisätarvikkeita pennutusta ja pikkuisia varten: emonmaidonvastiketta ja letkuruokintatarvikkeet sekä keittosuolaliuosta, neuloja ja ruiskuja nesteytystä varten. Toivottavasti paketti säilyy käyttämättömänä, mutta toisaalta helpottaa, jos välineet ovat tarvittaessa lähellä.

Synnytyksen ajankohta aiheuttaa myös pientä lisäjännitystä ulkoisten seikkojen takia. Emännällä on torstai-iltapäivänä tentti ja perjantaiaamupäivänä pakollista opetusta, joten toivottavasti Kukka malttaa pitää pentuja mahassaan ainakin perjantai-iltapäivään asti. (Ja, toisaalta, synnyttää ne ennen ensi maanantain tenttiä.)

Valmistautumista synnytykseen

Kukan laskettuun aikaan on päivää vaille viikko. Emokissan massa on tällä hetkellä 4,49 kg eli noin kilon verran enemmän kuin normaalisti. Kovin isoa pentuetta emme siis näillä kiloilla odota. Molemmissa kyljissä on kuitenkin tuntunut pentujen liikkeiksi epäiltyä nykimistä.

Tänään laitoimme synnytyspesän valmiiksi. Pesä on tehty huolellisesti pakkasessa ja desinfiointiaineella puhdistetusta pahvilaatikosta, jonka pohjalla on vanha lakana ja pyykeitä. Synnytyksen ajaksi on tarkoitus laittaa alustaksi vielä kroonikkovaippa. Kissat ovat viihtyneet aika hyvin pahvilaatikoissa, joten toivottavasti Kukka kelpuuttaa rakennelman pentupesäksi. Ainakin tuleva emo on jo kertaalleen oma-aloitteisesti käynyt tutkimassa laatikon sisältäpäin. Armi on tarkistanut pesän viereen kasatut synnytyksessä oletettavasti tarvittavat tarvikkeet: desinfiointiainetta, talouspaperia, kynä ja paperia, digitaalivaaka ja varmuuden vuoksi (kasvattajakurssilla mainostettu) viskipullo. Jotta parketilla olisi edes jokunen mahdollisuus selvitä pennutuksesta ehjänä, olohuoneen lattialle hankittiin vahakangas, josta lapsukaisten tahroja on helppo pyyhkiä pois. Valmiiksi on myös hankittu matalareunaisia hiekkalaatikoita odottamaan sitä aikaa, kun pennut opettelevat niitä käyttämään.

Kukka tykkää makoilla tätä nykyä aiempaa tilaavievämmässä asennossa jalat levällään sivulla, joten kissojen kamerapesä taitaa olla sille liian pieni. Vaikka viime aikoina kissakameroissa ei ole ollut paljon toimintaa, asiaan on luvassa parannus. Kissalan kotisivuille on tulossa pentukamera, joka näyttää melkein live-kuvaa pentujen elämästä, kunhan ne syntyvät.

Lehmänmahakissa ja toukkalähetys

Kissat palasivat kahden viikon maalaiskomennukselta Helsinkiin. Maalaiselo oli ilmeisesti mukavaa, sillä kuljetuskoppiin tunkemista vastustettiin kovasti. Armi haroi jaloillaan vastaan ja Kukka livahti sylistä karkuun ennen kopitusta, juoksi uunin ja pianon takaa kiertäen raput yläkertaan ja luikki sängyn alle kauimmaiseen nurkkaan. Onneksi kissan muisti on lyhyt tai ainakin ruuanhimo iso, sillä ruokalautasen kilinä sai Kukan tulemaan nopeasti esille.

Kotona Kukan massaksi punnittiin sunnuntai-iltana, vajaat kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, noin 4,4 kg, eli vain 900 g painoa on tullut lisää. Vatsa on pyöristynyt melkoisesti molemmilta puolilta ja keikkuu hauskasti puolelta toiselle kissan löntystellessä ruokakupille. Mahan vaappumisesta tulee vähän mieleen lehmä, ja tissitkin ovat jo kissaksi kunnioitettavan turpeat, joskaan ne eivät taitaisi pärjätä vertailussa vielä edes hieholle. Aluksi näytti siltä, että oikealla puolella mahaa olisi enemmän tavaraa, mutta nyt kyljet näyttävät suunnilleen yhtä pyöreiltä. Tosin joissakin röhnötysasennoissa oikea takajalka törröttää ulospäin vasenta enemmän, ja joskus takajalat ovat ihan miten sattuu, kuten alla olevassa kuvassa. Pentujen määrä on kuitenkin meille vielä täysi arvoitus ja pysynee sellaisena vielä yli viikon. Veikata kuitenkin aina voi, joten emännän hatusta vedetty veikkaus on 4 ja isännän 3.

Kukka on hiljalleen siirtynyt syömään penturuokaa. Ruokahalu on entisellään eli pikkuinen on aina valmis syömään eikä nirsoile uusillekaan makuelämyksille. Kukan annoskokoja on hieman kasvatettu, mutta muuten kissat ovat syöneet normaalisti eli kolmesti päivässä märkäruokaa ja kerta-annos raksuja. Lisäksi Kukan ruokavalioon on tullut piimä, jota se latkii lautaselta silloin kun sitä huvittaa. Armi ei tuollaisista hapatuksista perusta, ainoa sille kelpaava drinkki olisi kerma. Mikä vääryys, ettei sitä ole joka päivä tarjolla.

Zooplussalta tilattu ruokapaketti oli tullut joululomalla ja sisälsi pienen jouluyllätyksen: tilauksessa oli mukana kuolleita, pieniä toukkia ja erittäin paha haju. Tarkemman kaivelun ja analyysin jälkeen paljastui, että yksi Miamor-pussi oli joskus aikojen alussa vuotanut, homehtunut ja homehduttanut saman pahvipakkauksen ympärilläkin olevat pussit ja arvatenkin houkutellut toukat paikalle. Onneksi löydös kuitenkin rajoittui yhteen 12 annospussin pahvipakkaukseen, joten koko tilaus ei joutunut roskiin. Tällä kertaa purkit ja pussukat oli sentään pakattu sen verran hyvin, ettei yksikään paketti ollut kuljetuksessa hajonnut. Elämme toivossa, että vielä joskus Zooplussan tilaus ja toimitus sujuu ongelmitta.

Tissien tiirailua

 
Emäntä on viime aikoina tarkkaillut urakalla tissejä, päivät syöpätautien kurssilla sairaalassa ja illat kissan tissejä kotona. Armiin verrattuna Kukan tissit ovat selvästi isommat ja punoittavat, joten meillä lienee syytä odottaa iloista perhetapahtumaa tammikuussa. Vahvistuksena tissimittarille Kukan paino on myös noussut 2,5 viikossa jo 300 g, mikä on selkeä lisä ennen niin tasaisesti 3,5 kg painaneelle kissalle. Meille tullee siis pentuja! Muutenkin mammakissamme tuntuu jo nyt rauhallisemmalta kuin ennen. Seurankipeyden lisääntymisestä on vaikea sanoa mitään, kun Kukka on jo syksystä lähtien nukkunut emännän kainalossa ja ollut muutenkin aina superihana seurakissa, joka hengailee aina siellä, missä ihmisetkin.

Viikonlopun vietimme Mikkelissä. Kissat pääsivät nauttimaan talven mukana tulevista eduista, kuten lämpimästä uuninpankosta. Uuninpankko on jännä paikka. Siellä molemmat makoilevat ihan rauhassa ylimpinä ystävinä, kun taas kotona useimmiten Armi harmistuu ja vaihtaa maisemaa, jos Kukka yrittää ryömiä liian lähelle nukkumaan. Armi pääsi myös saunomaan useampaankin kertaan. Mikäs sen kivempaa kuin torkkua päivät uuninpankolla ja kieriskellä illat saunan lauteilla. Pikku miinus talvelle tuli siitä, että ulkoilu ei enää oikein maistunut. Rapulla pystyi juuri ja juuri kärvistelemään muutaman minuutin, mutta hyiyök, lumeen ei ollut kissoilla minkäänlaista hinkua.

Astutus tapahtunut

Kukka vieraili Pepin luona parin päivän ajan. Tuloksena oli 12-14 astumista, joista ensimmäinen tapahtui 18.11. Nyt odottelemme jännittyneinä, tuottaako vierailu tulosta. Ihan helppo morsian Kukka ei ollut, vaan Pepin piti lämmitellä sitä kuusi tuntia. Kotiin palatessa Armi oli ihmeissään, että mikä otus sieltä oikein palasi, Kukalta se vähän näytti, mutta haisi niin omituiselle, että sille piti ensimmäinen ilta sähistä, jos se yritti liian lähelle.

Kotona Kukka on viettänyt rauhaisaa lepäilyaikaa. Kiima ei ole vielä loppunut täysin, vaan tyttönen mouruilee silloin tällöin, kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin ennen astutusta. Tämä lienee kuitenkin normaalia käytöstä. Kolmen viikon päästä pitäisi nisien turvota ja punoittaa ja viiden viikon päästä maha kasvaa kunnolla, jos tulosta tulee. Pentujen laskettu aika olisi tällöin noin 21.1.2011. Netissä on hauska kissojen "raskauskalenteri", joka kertoo, mitä missäkin vaiheessa raskauden aikana tapahtuu, kun syöttää lomakkeeseen astutuspäivän: http://www.purrinlot.com/preg.htm. Kalenterin mukaan Kukka on nyt hedelmöittymisvaiheessa, jonka jälkeen  hedelmöityneet munasolut vaeltavat kohti kohdun sarvia ja kasvavat blastokysteiksi ensi viikon alussa.