G-kolmikko ja viralliset nimet

G-pentueen kissanristiäisissä ei mennyt kieli niin pahasti solmuun latinankielisten kasvinnimien kanssa kuin yleensä. Tällä kertaa kissanpentujemme viralliset nimet lienevät vähän helpompia tai ainakin tutumpia muillekin kuin vannoutuneille hortonomeille.

Tytöt leikin pyörteissä. / The girls playing.

Gerbera on yksi lempikukistani, joten ajattelin jo etukäteen, että jos pentueeseen syntyy tyttö, siitä tulee Gerbera. Valitsimme tämän nimen hopeatäplikkäälle tytölle.

Kukkatarhan Gerbera

Savusolidi tyttö oli syntyessään aikamoinen taistelija, joka jaksoi sinnitellä ja vinkua reippaasti, vaikka syntyikin ihan yllättäen lattialle ja oli niin kovin pieni. Taistelijatytön nimeksi tuli miekkalilja eli Kukkatarhan Gladiolus.

Kukkatarhan Gladiolus

Pojat ovat olleet pentueissamme aika usein puita, niin nytkin. Erikoisen väriselle pojan nimen innoittajana on erikoinen, ikivanha rohdoskasvi neidonhiuspuu. Mustasta pojasta tuli siis Kukkatarhan Ginkgo.

Kukkatarhan Ginkgo

The letter G gave an opportunity to give our new litter Latin plant names that also other than professional plant biologists might recognise. Gerbera is one of my favourite plants, so the ebony silver spotted girl became Kukkatarhan Gerbera. The ebony smoke girl was quite a fighter at birth, so she is called Kukkatarhan Gladiolus (sword lily). The boys in our litters are quite often named after trees. The black boy with his rather special colour was inspired of a "living fossil", maidenhair tree, and he became Kukkatarhan Ginkgo.

Kukkatarhan Gerbera, Gladiolus & Gingko

Uusia pentuja ja värejä

Aura ja pennut, 1 vrk. / Aura and kittens, 1 day.

Nyt kun F-pentue on lähtenyt synnyinkodistaan, on vihdoin aika(a) esitellä Kukkatarhan G-pentue. Pentueen vanhemmat ovat kanelitäplikäs Aura (Boliviliki Arwen) ja hopeatäplikäs Samu (Northalla Sunlight). Pennut syntyivät 65. tiineysvuorokaudella sunnuntai-iltana 5.6. Olin käynyt katsomassa Auraa sunnuntaina alkuillasta, ja kaikki näytti aivan normaalilta tiineyden loppuvaiheelta. Auran käytös oli sijoituskodin mukaan muuttunut hieman sunnuntaina iltapäivästä, mutta odottelimme synnytyksen silti menevän alkuviikon puolelle. Aura päätti kuitenkin toisin, ja juuri nukkumaan käydessäni klo 23 maissa sain puhelun, että ensimmäinen pentu olikin yllättäen lattialla.

Aura oli synnyttänyt tumman pienokaisen samassa huoneessa, missä muu perhe oli käymässä yöpuulle. Aura suoriutui puuhasta niin hiljaa ja omatoimisesti, että vasta napanuoran katkaisusta kuuluva maiskutus paljasti perhetilanteen muutoksen. Onneksi sijoituskoti on vain parin kilometrin päässä, joten pääsin pian paikalle kätilöimään. Ensimmäinen pentu oli kovin äänekäs ja sinnikäs, vaikka olikin pieni, vain 77 g. Kun saavuin paikalle, syntyi pian toinen, tumma, 95 g painoinen möhkäle, ja ennen vuorokauden vaihtumista kolmas, 85 g.

Tytöt rivissä ja poika ketarat levällään, ikää 1 vrk. / The girls eating, boy relaxing, age 1 day.

Kolmas pentu oli tyttö ja hopeatäplikäs, mutta kaksi muuta herättivät ihmetystä. Ensimmäinen oli tyttö ja toinen poika, mutta ne värit! Kuivuttuaan ensimmäinen paljastui mustasavuksi ja toinen mustasolidiksi, jolla on valkoinen medaljonki rinnassa ja yhden jalan varpaankärjissä hiven valkoista. Nämä täplättömät ovat ocicatille rotumääritelmän mukaan hyväksymättömiä värejä, joten näyttelytitteleitä kissat eivät metsästä, mutta muuten ne ovat eksoottisista väreistään huolimatta ihan puhdasverisiä ocicateja. Solidien ja savujen lisäksi välillä täplikkäistä vanhemmista syntyy myös tabbykuvioisia ocicateja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Kukkatarhaan syntyi muita kuin täplikkäitä pentuja. On jännittävää nähdä, minkänäköisiä tummia panttereita noista kehittyy. Yksi asia on kuitenkin hieman harmillinen: mustien pentujen kuvaaminen on todella haastavaa! Jatkamme tämän uuden taidon opettelua pentujen kasvun tahdissa.

Hopeatäplikäs pikkukissa ja kaksi tummaa möhkälettä. / A spotted kitty and something dark.

We have new kittens! Aura gave birth to three kittens on June 5th. I visited Aura in the afternoon after 64 days of pregnancy, but the mom-to-be was very calm. Some hours later, at 11 p.m, however, Aura's family suddenly noticed the first, dark kitten on their bedroom floor. I hurried to Aura's home to see the second and third kitten born within the same hour. 

The delivery was surprisingly fast, but surprising were also the colors of the kittens. The third one was a "normal" ebony silver spotted female (85 g at birth), but the first one seems to be ebony smoke girl (77 g), and the second one, ebony solid boy with some white in his chest and toe tips of one foot (95 g). Smoke and solid (and tabby) are rare ocicat patterns that sometimes occur from spotted parents. These kittens are purebred ocicats despite their pattern not accepted for (FIFe) cat shows. These are the first Kukkatarhan ocicats that are not spotted. They look quite cute and exciting, but we are now facing a big challenge. We must learn how to take photos of black cats.

Viikon vanhat pikku pallerot. / Age 1 week.

Juhannuskauhut ja -riemut

Kukkatarhan F-pennut muuttivat emonsa huomista pois juuri ennen juhannusta. Kukkatarhan ihmisväki oli päättänyt välttää vitostien juhannusruuhkat poistumalla maalle pentujen luovutuksen jälkeen, tyttöpentu Nelli (aiemmin Fridana tunnettu) mukanaan. Nelliä piti odottaa maalla isoisomummo Kukka, joka viime vuonna hoiti hyvin Nellin enoa Killeä ennen pojan muuttoa maailmalle. Rennon juhannuksen aloituksen sijasta Kukka järjestikin meille kovasti huolta ja murhetta karkaamalla jo ennen tuloamme.

Etsimme Kukkaa jalkaisin, polkupyörillä ja autolla ympäri maaseudun metsiä, polkuja, metsäautoteitä ja isompia teitä. Printtasimme kasapäin katoamisilmoituksia, joita jaoimme postilaatikoihin ja ilmoitustauluille. Naapureita ja vähän kauempana asuvia kyläläisiäkin jututettiin ja tietoa kadonneesta kissasta levitettiin. Kukaan ei ollut kuitenkaan kissarouvaamme nähnyt. Etsintöjä jatkettiin kuitenkin ahkerasti. Juhannuspäivänä kävimme kiertelemässä naapuruston ulkorakennusten liepeitä, ja viimein tuttu vinkuna alkoi vastata huutoihimme naapurin ulkorakennuksesta. Pian tutut karvajalatkin tulivat näkyviin puuliiterin räystäslautojen alta. Kukka oli ilmeisesti kiivennyt  ihan ketterästi puuliiterin vintille, muttei päässyt sieltä itse alas. Onneksi löysimme sopivan paikan, josta tikkaitten avulla kissarouva nostettiin turvaan. Kukka antoi hyvin kiinni tutuille ihmisilleen ja kehräsi kovasti kotiin päästyään. Kova jano ja nälkä sillä oli, karvaa lähti tavallista enemmän ja vaikutti se hieman hoikistuneeltakin, mutta muuten kissa oli onneksi kunnossa. Nelli on tosin joutunut vielä hipsimään pois reissusta vähän stressaantuneen mummokissan luota, mutta onneksi Nellillä on kasapäin leluja sekä uusia leikittäjiä seuranaan.

Aurinko alkoi paistaa meillekin juhannuspäivänä, kun Kukka saatiin takaisin kotiin. / Kukka back at her sofa.

The F kittens left for their new homes last week. The girl Nelli (formerly known as Frida) moved to Mikkeli to meet her great-great-grandmother Kukka. Except that no Kukka was waiting for her, but  arranged us a very stressful midsummer holiday. Kukka had run away before we arrived to the countryside. We were looking for her around the village by walking, bikes and car, asked the neighbors, and spread her photos all over the region. Nobody had seen the poor cat lady. Finally, after a few days of active searching, Kukka responded to our calls from a neighbor's shed. What a relief! She had climbed over some wood stacks and could not climb down by herself. Kukka was in rather good condition, despite being very thirsty, hungry, and tired. Back at home she was happy sleeping on the sofa and being pampered by her people, but Nelli has to wait a bit until Kukka will have new cat company. Surely Nelli will soon wrap Kukka around her paws, just like her uncle Kille did last year. Until that, Nelli is lucky to have lots of new toys and friendly cat-loving people around her.

Kuinka kissa punnitaan

Nyt otetaan kissanpennusta mittaa! Miten niin kissanpennun punnitseminen on muka vaikeaa? Fille näyttää esimerkkiä, kuinka kissanpentu punnitaan. 

How to measure the weight of a kitten, featuring Fille.

Tarvitaan yksi kissanpentu ja vaaka. / You need a kitten and a scale.

Odota, että kissanpentu kiipeää kuppiin. / Wait for a kitten to climb on the scale.

Hahhaa, eihän tämä ole yhtään vaikeaa tai kamalaa! / This is fun!

Voiko tähän käydä nukkumaan? / Can I sleep here?

Fille ulos kupista, on seuraavan pennun vuoro! / Out from the cup, Fille, it's your sibling's turn.

F-pentujen eka neuvolakäynti

F-pennut ovat jo 9-viikkoisia, joten tällä viikolla niillä oli ensimmäinen "neuvolakäynti". Voi, kuinka hienosti ja reippaasti pikkuiset eläinlääkärissä olivatkaan! Kukaan ei vikissyt, sähissyt, murissut eikä muutenkaan vastustellut toimenpiteitä eikä reissaamista kuljetuskopassa. (Paitsi Elsaa vähän arvelutti kuljetuskoppaan meno, kuten yleensäkin, vaikka hyvin sekin matkusti.)

Fille ja Fabbe.

Rokotusten jälkeen ilta meni pennuilla hieman normaalia rauhallisemmin riehuessa, mutta erityisiä sivuvaikutuksia ei tullut. Pentujen normaali riehuntatahti on puoli tuntia leikkiä ja jytistystä, jonka päälle otetaan parin tunnin tupluurit. Nuori emo Elsakin innostuu välillä leikin pyörteisiin pentustensa kanssa. Riehunnan lomassa tietysti syödään antaumuksella niin emon maitoa kuin erilaisia penturuokia ja lihoja. Painot pennuilla olivat eläinlääkärissä 8,5 viikon iässä 1,1-1,4 kg, eli ruoka on tosiaankin pennuille maistunut. Frida alkaa erottua veljistään sirompana ja tyttömäisenä, kun taas iso jässikkä Fabbe on ollut pentueen painokuningas jo syntymästään asti.

Vasemmalta / left: Fille, Fabbe, Frank, Frida.

Elsakin oli eläinlääkärissä mukana uusituttamassa rokotuksiaan. Vaikka Elsa hoitaa pentujaan antaumuksella, se on säilynyt neljän pennun imetyksestä huolimatta loistavassa kunnossa. Eläinlääkärikin ihmetteli, miten hyväkuntoinen emo Elsa oli. Turkkikin on edelleen kiiltävä ja tiheä ahkerasta imetyksestä huolimatta. Elsa näyttää nyt pitkine raajoineen ja kroppineen melkein itämaiselle kissalle, vaikka ruokahalu on valtava. Päivittäin menee monta kupillista nappuloita, märkäruokaa ja raakaruokaa. Puntarilla ahkera mässäily ei näkynyt, sillä vaaka näytti erittäin sutjakalle fitnesskissalle vain 3,8 kiloa. Elsalla on hyvät raamit, joihin kasvatella massaa juhannuksen jälkeen, kun pennut muuttavat uusiin koteihinsa.

Frida vielä jaksaa sylitellä, kun veljet jo nukkuvat. / Frida is still awake, while her brothers are fast asleep.

This week, the 8.5-week-old kittens visited a vet to get their first vaccinations. The brave little sweethearts behaved very well. Mom's milk, and dry, wet, and raw food have helped the kittens to gain weight 1.1-1.4 kg, Frida being the lightest, and Fabbe the biggest. The first night after the vet appointment, the kittens were somewhat calmer than usually, but no evident side effects were seen. Now they are back to their usual business, playing half an hour and, after that, sleeping two.

Frank, Frida, Fille.

Mom Elsa was also with us for her vaccination.  The vet praised Elsa's great condition, muscles and coat. Elsa has now almost a body of an oriental cat, with her long and skinny legs and body. Even though this fitness mom daily eats big bowls of dry, wet and raw food, she weighed only 3.8 kg. Being a young mom, Elsa loves playing with her kittens. It's adorable to see the little kitties and mom pampering each other after a wrestling match.

Fabbe, oman tiensä kulkija nukkumapaikkojen valinnassakin. / Fabbe, the tired lonesome cowboy.

Kissanristiäiset

F-pennut ovat saaneet viralliset nimensä eli latinankieliset F-kirjaimella alkavat kasvien nimet. Pojista tuli tällä kertaa puita ja tytöstä perinteisesti kukka.

Kukkatarhan Fagus, 3 viikkoa/weeks.

Kukkatarhan Fagus - Fabbe on taloussuklaatäplikäs pojanjötikkä, jonka nimi tarkoittaa pyökkiä. Fabbe on oman tiensä kulkija, joka lähti pesästä tutkimaan ympäristöään jo 3-viikkoisena. Fabbe on rauhallinen kaveri, joka ei paljon käsittelystä stressaa.

Kukkatarhan Fraxinus, 3 viikkoa.

Kukkatarhan Fraxinus - Frank. Pikkutäpläisestä maitosuklaapojasta tuli saarni. Frank ja Frida ovat vielä sen verran samannäköisiä, että kaksikko täytyy useimmiten erottaa hännän alta.

Kukkatarhan Ficus, 3 viikkoa.

Kukkatarhan Ficus - Fille. Kanelitäplikkään söpöliinipojan nimen innoittaja oli viikuna.

Kukkatarhan Fritillaria, 3 viikkoa.

Kukkatarhan Fritillaria - Frida. Tytöt ovat usein Kukkatarhan pentueissa saaneet nimensä orkideojen mukaan, mutta F-kirjaimella alkavia orkideoja ei tällä kertaa löytynyt, joten Fridasta tuli lilja, tarkemmin määriteltynä pikarililja. Niissäkin on melkoisen täplikkäitä lajikkeita.

This week we have been thinking F words a lot. Not because of kittens behaving badly, but because of F kittens have got their official names. This time the boys are trees, and, traditionally, the girl became a flower.

Kukkatarhan Fagus.

Fabbe, the brave and calm, darker chocolate spotted boy became Kukkatarhan Fagus (ash).

Kukkatarhan Ficus.

Fille, the sweet cinnamon spotted boy, got his name from fig, he became Kukkatarhan Ficus.

Kukkatarhan Fraxinus (vas/left), Fritillaria (kesk/middle), Ficus.

Frank, one of the tiny spotted siblings, became Kukkatarhan Fraxinus (beech). Frank and Frida look very similar to each other. The best way is, so far, to look under their tails (which is usually not very handy with photos).

The girls of our litters usually are orchids, but we found no Latin orchid names beginning with the letter F. So Frida, the other kitty with tiny spots, became a lily called Kukkatarhan Fritillaria.

Pentupesän noin 2 viikon hyvät ja huonot uutiset

Yli vuoden odotuksen jälkeen Kukkatarhan kissalassa on jälleen pentuja! Emo on edellisen pentueen  oma kasvattimme Elsa eli Kukkatarhan Eulophia, isä ihana kanelitäplikäs komistus Moto eli Uniikki Morfeus. Sukutaulu on täällä.

Pennut syntyivät tiineysvuorokauden 67 aamuna perjantaina 18.3. Edellispäivästä asti Elsa oli hieman levoton, mutta antoi kuitenkin meidän ja sijoitusperheensä odotella onnellista perhetapahtumaa aamuun asti. Ensimmäisen pennun häntä ja välillä takajalka alkoivat vilkkua puoli seitsemältä, ja sieltä mätkähti lopulta 109 g painoinen, komea kollinalku. Seuraavat pennut tulivat vauhdilla, ja ennen yhdeksää pentupesässä piipitti viisi pientä täpläkissaa, kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Pentujen painot olivat 109, 104, 102, 94 ja 78 g. Pienimmän pennun koko aluksi vähän huolestutti, koska pentu oli selvästi vähän heiveröisempi kuin muut, mutta sekin alkoi heti syödä ja taistella tisseistä reippaasti, joten saimme huokaista helpotuksesta.

Fabbe syntymäpäivänsä iltana. Painoa ei ollut 12, vaan 121 g. / Fabbe at his first night, weighing not 12 but 121 g.

Isoin poika, taloussuklaan värinen isotäpläinen pentu sai kutsumanimekseen Fabbe. Kanelitäplikäs, isohkotäpläinen poika totuttelee syntymäkodissaan nimeen Fille. Pikkutäpläistä kanelia minikissaa alettiin kutsua Fifiksi. Suklaatäplikäs minitäpläinen kaksikko Frida ja Frank ovat vielä niin samannäköisiä, että useimmiten täytyy kurkata hännän alle, kun sisaruksia yrittää tunnustaa. 

Ensimmäinen viikko pentupesässä sujui leppoisasti. Emo ruokki ja hoiti pentujaan kuin vanha tekijä, ja pennut söivät ja kasvoivat. Painot olivat tuplaantuneet kaikilla jo 6. vuorokautena. Toisella viikolla availtiin silmiä, pikku tyttö Fifi ensimmäisenä ja muut pian perässä. 12. vuorokaudella painot olivat triplaantuneet.

Toisen viikon lopulla alkoi pikku Fifillä mennä huonosti. Keskiviikkona se oli vielä saanut normaalisti lisää painoa, mutta torstaina paino ei enää noussut. Perjantaiaamuna Fifin paino oli tippunut  pari grammaa keskiviikon painosta. Sitä autettiin tissille, jolloin neiti söi ja paino lähti taas nousuun. Iltapäivästä Fifin vointi kuitenkin meni taas huonompaan suuntaan, se ei enää syönyt avustettunakaan, vaan lähinnä nukkui ja hengitti työlään näköisesti. Fifi erottui jo selvästi muista sisaruksistaan pienen kokonsa vuoksi. Parissa päivässä muut pennut olivat kehittyneet Fifiin verrattuna valtavasti, olivat pikku pulleroita maitomassuineen ja alkoivat jo opetella istumista. 

Perjantai-iltana eläinlääkäri kävi katsomassa Fifiä. Siinä ei ollut ulkoisesti havaittavissa muuta poikkeavaa kuin muihin verrattuna pienempi ja riutunut olemus ja raskas hengitys. Keuhkoista ei kuulunut poikkeavaa, mutta varmuuden vuoksi Fifille annettiin antibioottipiikki. Syömättömyyden takia pentu oli kuivunut, joten sitä nesteytettiin. Koska emolta tuli muiden pentujen kasvun perusteella hyvin maitoa, päädyttiin siihen, että pentua ei pakkosyötetä korvikkeella, vaan sitä yritettiin auttaa edelleen nisille syömään itse. Vointi ei hoitoyrityksistä huolimatta kohentunut. Lauantaina teimme eläinlääkärin kanssa raskaan päätöksen pennun lopettamisesta, jotta sen ei tarvinnut enempää kärsiä. Kliinisen arvion perusteellaa kuolinsyy oli keuhkojen kehittymättömyys.

Fifi elää muistoissamme vielä pitkään. / Fifi lives now in our memories.

Fifin elämä oli lyhyt, mutta se jätti pienen tassunjälkensä sydämiimme. Pikku Fifi oli sekä Elsan sijoituskodin että kasvattajan suosikkipentu, koska se oli aluksi pienuudestaan huolimatta niin sinnikäs. Fifin menetys oli murheellista, mutta onneksi pentupesästä katselee sen neljä hyvinvoivaa sisarusta. Eikä enää vain katsele, vaan yrittää jo ottaa varovaisia, uteliaita ensi askelia pesästä poiskin. Varo vaan, Elsa, kohta sinulla pitää kiirettä pentujen paimentamisessa!

Pentukasa, 1. vuorokausi. / Kitten pile, first day.

3. vuorokausi / day.

Melkein 1 viikko /  almost 1 week.

Melkein 2-viikkoinen pentukasa näyttää yhtäkkiä jo ihan erilaiselta. / Kitten pile at almost 2 weeks, suddenly something quite different.

Finally there are kittens purring in our cat nest! Mom is our Elsa, Kukkatarhan Eulophia, and dad is Moto, Uniikki Morfeus. Five kittens were born on March 18th, two chocolate spotted boys Fabbe and Frank, a chocolate spotted girl Frida and a cinnamon spotted boy Fille and girl Fifi. Fifi was very small at birth, only 78 g, while the biggest boy Fabbe weighed 109 g. 

We were a bit worried about Fifi being so tiny at birth, but she grew up like her siblings until March 31st, doubling her birth weight in 6 days and tripling it in 12 days. After that, however, she became feeling poorly. She stopped gaining weight and started breathing heavily, and stopped eating. A vet came to see her and gave her liquids and antibiotics, but she was not getting better. It seemed that her lungs were immature. The next day, at the age of 2 weeks, the vet had to come back to put her down to stop her from suffering. Rest in peace, our little sweetheart Fifi, we will miss you!

Luckily the four other kittens are healthy and give us comfort. They are starting to look more and more like real kittens instead of furry newborn baby cats. They are now training to sit and move. The world outside their baby nest is becoming more and more interesting every day. I wonder, who will be the first one climbing out of the nest.

Istuma- ja kellimistreenejä. / I can sit (almost)!