Miesvieraita

Siitoskissamme Kukka, Vuoden Turhake 2010, päätti lopettaa kiimansa sen jälkeen, kun sulhaskissa Pepin (kuvissa) rekisteröinti FIFeen oli valmis. Sitä ennen kiimoja oli kunnioitettavasti joka toinen viikko 1,5 kuukauden ajan, mutta nyt meillä on eletty hissukseen mouruamatta jo kuukausi. Ei ole kasvattamisen yrittäminen helppoa, ei. Isäkissan rekisteröinnin piti kestää 1-2 viikkoa, mutta se kestikin 1-2 kuukautta. Meidän kissallamme taas piti olla säännöllinen ja liiankin usein tuleva kiimakierto.

Koska kiiman odottaminen alkaa viedä hermot niin meiltä kuin isäkissan perheeltäkin, olemme epätoivoissamme yrittäneet kaikenlaisia vippaskonsteja. Meillä on pidetty tehokkaasti valoja päällä, jotta syksyinen valoisan ajan vähäisyys ei olisi esteenä kiimalle. Lopulta päätimme katsoa, josko luonto tekisi tehtävänsä. Lainasimme tiistai-iltana Pepin ja Pepin kaverin meille pariksi tunniksi kyläilemään.

Pepi otti lunkisti uudessa paikassa, tutki heti paikat, leikki kissojen leluilla ja kiehnäsi kovasti kehräten ihmisten kyljissä. Pepi hurmasi välittömästi ihmisväen todella ihanalla luonteellaan. Sen sijaan Kukka ei ollut riiuusta ollenkaan vakuuttunut ja seurasi tuohtuneena kollin touhuja parin metrin päästä. Jos tunkeilija yritti päästä lähemmäs, Kukka ilmaisi selkeästi sähisemällä ja päästämällä avaruusoliokurinaa, ettei lähempi tuttavuus ollut sopivaa. Jäämme kuitenkin toiveikkaina odottamaan, josko tuoreet kollien tuoksut saisivat Kukan kiiman heräämään ennen ensi kevättä.