Ulkoilua Helsingissä

Kissat ovat vihdoin oppineet ulkoilemaan myös Helsingissä pihallamme. Valjaat päällä käppäily alkaa sujua, vaikka niiden pukemista vähän vielä vastustetaankin. Tosin remmissä kissat eivät ole oppineet kävelemään, ainakaan sinne, minne ihminen haluaisi. Välillä kissat pääsevät jahtaamaan oravia ja lintuja, ja sekös on mukavaa. Yhtään selkärankaista luontokappaletta kissamme eivät ole onnistuneet metsästämään, mutta onhan niiden katseleminenkin jännittävää.


Kotona on kokeiltu uutta ruokaa: isoja, raakoja naudan palasia. Aiemmin olemme syöttäneet kissoille silloin tällöin raakaa naudan jauhelihaa, joka on kelvannut erinomaisesti, mutta nykyinen suosikkimme on isot lihapalat. Niissä riittää puuhaa ja pureskeltavaa useammaksikin toviksi, ja saavatpahan kissat samalla kunnolla töitä hampailleen.

Juhannusjuoksuja

Koko perhe vietti juhannusta mökillä Maaningalla. Kissoille uusi mökki tarjosi paljon virikkeitä: metsästettäviä itikoita kyllästymiseen asti, ison pihan lintuineen sekä kapeiden portaiden päässä olevan nukkumaparven, josta pääsi kätevästi kiipeämään uunin ja keittiön kaappien päälle.

Paluumatkalla piipahdettiin Mikkelissä, missä sai juosta kunnolla pellolla. Katso linkki Youtubesta.

Pekka Töpöhännän jäljillä

Kukka kävi viikonloppuna emännän ja emännän isän kanssa Upsalassa moikkaamassa emännän siskon perhettä. Kukka pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa lentokoneeseen, jossa matkustaminen sujui kuin vanhalta tekijältä. Turvatarkastuksessakin pientä söpöliiniämme ihailtiin ja kyseltiin rodusta lisätietoja. Ruotsin puolella tarkastettiin ihka ensimmäistä kertaa Kukan passi, mikä lämmitti emännän mieltä, onhan rokotusten ja vasta-ainetestien suorittamiseen laitettu aika paljon rahaa ja aikaa (ja verta, isännän huomautus).

Perillä Upsalassa Kukka sai ihmetellä emännän siskon 1- ja pian 4-vuotiaita lapsia. Aina kiltti kissamme otti pikku ihmiset tyynesti vastaan ja antoi heidän paijata siinä missä isompienkin ihmisten. Tai, no, 1-vuotiasta Kukka myös hirvitti aika paljon, etenkin silloin, kun peto tuli kohti eikä isompia ihmisiä ollut vieressä. Kissan leikkejä ja etenkin syömistä oli kuitenkin kiva ja vähemmän pelottava seurata. Kukka oli vierailulla melkein kuin kotonaan, aamulla revittelykin oli sen mukaista. Käytös oli jopa vähän vieraskoreaa, sillä leivänmetsästäjämme jätti ihailtavan hyvin ruokapöydät rauhaan. Taisi pöydän altakin saada riittävästi muruja. :)

Kukan näyttelyura otti harppauksen eteenpäin, kun Kukka oli lauantaina tuomarin paras naaras. Tuomari Glen Sjöbom tykkäsi tosi paljon Kukan kropasta, oli kuulemma tarpeeksi painava ja lihaksikas. Muutenkin tuli kovasti kehuja pikkuneidistämme. Glenin arvostelua oli todella mukava seurata, koska hän selitti yleisölle ja tuomarioppilaalleen perusteellisesti eri kissaroduista, joten samalla ehkä oppi itsekin eri rotujen ominaisuuksista. Tuomarin parhaat kissat saivat pokaalin, joten nyt on meillä ensimmäinen pokaalikin ruusukkeiden lisäksi. Paneelissa Kukka käyttäytyi hienosti ja sai yhden äänen, voiton vei joku kalju kissa.

Sunnuntain tuomari oli britti Janet Green, joka ei arvostelussa paljon puhunut, lähinnä hän totesi lopuksi, että kissalla on hyvät mittasuhteet ja se esiteltiin hienosti. Niinpä emännälle jäi vähän epäselväksi, oliko tuomari tykännyt Kukasta vai ei. Tuomari väkersi pitkään papereittensa kanssa ennen nominointeja, ja kun lopulta tp-valintaan otettujen kissojen numerot laitettiin esille, mukana ei ollut Kukan numeroa. Ilmeisesti kyseessä oli vahinko, mutta emäntä ei älynnyt käydä kysymässä asiasta, kun naaraitten valinta vieläpä tehtiin ensimmäisenä, joten Kukka jäi pois tp-valinnoista. Arvostelusetelissä oli kuitenkin niin paljon kehuja, että kyllä Kukan olisi varmasti pitänyt olla mukana valinnoissa. Ensi kerralla emäntä ehkä osaa jo mennä kysymään, olisiko kissan kuitenkin syytä olla mukana valinnoissa vai onko se tarkoituksella jätetty pois. Harmi ei ollut suuren suuri, sillä näyttelyssä oli sellainen mukava käytäntö, että ne kissat, jotka eivät päässeet paneeliin, saivat lähteä jo 14.30. Näin meille jäi enemmän aikaa viettää aikaa siskon perheen kanssa, vaikka ihan vähän jäikin kaihertamaan, mitä tp-valinnassa olisi tällä kertaa Kukasta sanottu.

Kukan arvostelut lauantaina, tuomari Glen Sjöbom:
Type: "Ex hona med superkropp!(alleviivattu)"
Huvud: "Ex huvud med härlig look"
Ögon: "Ex!"
Öron: "Ex stabb?, lite höga"
Päls: "Ex lat?, ok spots, ex ?, kvalite"
Svans: "Ex längd"
Kondition: "Ex"
Allmänt intryck: "Lovande!"(alleviivattu)
Bedömningsresultat: EX1 CAGCIB NOM

Kukan arvostelut sunnuntaina, tuomari Janet Green:
Type: "exc. confernation?, super ?, well proportioned"
Head: "super wedge, good muzzle, exc. neck, exc. profile"
Eyes: "perfect almond shape, color harmonizes well"
Ears: "exc. ? general shape & size, super position"
Coat: "exc. quality, well spotted, good ground colour"
Tail: "tapers nicely to correct black tip"
Condition: "super"
General impression: "Pleasing exhibit, well shown"
Judgement: EX1 CAGCIB

Samaan aikaan Helsingissä elettiin Armitonta menoa, sillä isäntä oli häissä Oulussa ja Armi hoidossa Mikkelissä. Armi vietti viikonloppulomansa lähinnä leväten ja vähän ulkoillen. Maalla oli varmasti ihan mukavaa, mutta kyllä Armi taisi tykätä kotiin palaamisestakin, sillä ainakin maanantaina se purisi kovasti isännän ja emännän sylissä kotiin päästyään.

Kissamatkalla Latviassa

Kävimme viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa kissanäyttelyssä ulkomailla Uudenmaan rotukissayhdistyksen matkalla. Kohteena oli viehättävä keskiaikainen kaupunki Cesis Latviassa. Reissun järjestelyt toimivat hyvin ja kissatkin matkustivat oikein hienosti, vaikka aluksi vähän jännitimmekin, miten ne pärjäävät yksin autokannella laivamatkalla ja jaksavat sen jälkeen istua bokseissaan bussissa. Onneksi kummallakin oli jo ennen matkaa rutkasti kokemusta autoilusta ja bussimatkailusta, joten bussissa saattoi ottaa hyvinkin rennosti.


Aluksi matkaan piti lähteä vain Kukan, Armihan lopetti näyttelyuransa maaliskuussa Pohjanmaalla. Lopulta päätimme kuitenkin lähteä matkaan koko perheen voimin. Tuttuun tapaan Kukka osallistui näyttelyyn molempina päivinä ja Armi vain sunnuntaina. Saimme ne kolme ulkomaan sertiä, joita lähdimme hakemaan, joten näyttelytuloksiin voi olla tyytyväinen. Lisäksi matkalla pääsi tutustumaan moneen mukavaan kissaihmiseen, joten näyttelyt kotimaassa olevat varmasti vielä mukavampia tulevaisuudessa, kun niissä on enemmän tuttuja.


Kukan tuomari oli lauantaina hollantilainen Stephe Bruin, jonka arvostelut hieman ihmetyttivät meitä. Tuomarin mielestä Kukka ei ollut ollenkaan suklaatäplikäs, vaan kaneli. Myöhemmin kuulimme, että kyseinen tuomari haluaa usein muulloinkin vaihtaa kissojen värejä, joten emme sen enempää jaksaneet hämmentyä normaalista poikkeavista kommenteista, Kukkahan on saanut aiemmissa näyttelyissä nimenomaan kehuja väristään ja turkistaan. Sunnuntain tuomari Martti Peltonen antoikin sitten tutumman kuuloiset arvostelut. Molemmat tykkäsivät etenkin Kukan kunnosta, mikä ei ole ihme, onhan sitä yritetty juoksuttaa ja hypityttää kunnolla pitkin kevättä. Kilpailu leikkaamattomien kissojen kesken oli kova, joten tuomarin parhaaksi Kukka ei päässyt, vaikka molempina päivinä olikin valinnassa mukana. Oceja oli näyttelyssä vain kaksi, joten värin parhaasta ei päästy mittelemään. Näyttelyssä oli hieman erilainen kissavalikoima kuin kotimaassa, etenkin meitä ihmetytti erilaisten kaljujen kissojen suuri määrä.


Armi vietti lauantain näyttelypäivän hotellihuoneessa, ensin omassa rauhassaan ja myöhemmin isännän sylikissana. Vaikka Armi ja Kukka eivät aina ylimpiä ystävyksiä olekaan, etenkään silloin kun Kukkaa painituttaisi ja Armia ei, niin niistä oli kyllä selvästi iloa ja seuraa toisilleen. Illat ne rymistelivät keskenään. Näyttelyssä sunnuntaina Armi oli aluksi aika stressaantunut ja yritti etsiä pakotietä näyttelyhäkistä, mutta kun ovet eivät auenneet, se ryömi Kukan viereen samaan pesään ja siellä pienet karvapallomme lepäilivät sievästi vierekkäin ison osan näyttelypäivästä. Hankimme ennen näyttelyä oman tupla-Sturdin näyttelyhäkiksi, ja se oli loistava ostos ainakin ensimmäisen näyttelyviikonlopun perusteella. Kissoille oli turvaa toisistaan, mutta silti ne pääsivät halutessaan kauemmaksi toisistaan häkin toiseen päähän.


Näyttelyn järjestelyt eivät menneet aivan putkeen, koska sunnuntaina arvostelusetelien saaminen kesti todella kauan. Toisen suomalaisen matkanjärjestäjän matkalla paluu oli jo sunnuntaina, joten osa heistä joutui lähtemään kohti laivaa ennen setelien saapumista ja jännittämään, tulevatko ne postissa tai jotain kautta perille. Meillä oli onneksi aikaa odotella arvosteluseteleitä ja ihastella oman seurueen ja muitakin kissoja paneelissa, koska paluumme oli vasta maanantaina. Ehdittiinpä illalla vielä katsella vähän Cesiksen nähtävyyksiä ja illastaakin koko porukalla, mikä oli oikein mukavaa. Kaiken kaikkiaan matka sujui oikein hyvin, joten eiköhän ainakin Kukan kanssa käydä Baltiassa sertin metsästyksessä toistekin. Harmillisesti ruusukkeita eivät saaneet kuin kategorian parhaat kissat, mutta eiköhän niitä ehditä vielä Suomestakin hankkia.


Armin arvostelut 13.6.2010, tuomari Alexey Schukin
Type: "exc refined boning long body muscular"
Head: "wedge flat planes could be a bit more distinctive"
Eyes: "green, bright color"
Ears: "med. large a bit flaring"
Coat: "could be shorter, silkier and lighter by overtone"
Condition: "Lovely large and well balanced calm lady."
Judgment: EX1 CAPIB

Kukan arvostelut 12.6.2010, tuomari Stephe Bruin
Type: "large girl elegant build"
Head: "well shaped ? ? muzzle / profile shaped"
Eyes: "green / exc shape / ?"
Ears: "well shaped / set"Coat: "lovely close-? coat lovely broken dots, clear pattern / exc contrast (cinnamonish chad?!)
Tail: "fine tail"
Condition: "Top! (my compliments!)"
Overall impression: "very pretty girl in lovely cond."
Judgment: EX1 CACIB IC

Kukan arvostelut 13.6.2010, tuomari Martti Peltonen
Type: "nicely athletic with ex boning, nice legs"
Head: "correctly modified oci-wedge, a bit flat top of head, ok profile, correct muzzle-part"
Eyes: "ex 'look'! nice eye size"
Ears: "ex size & base, well-set, could be a bit more tilted"
Coat: "super tight coat! ex colour & pattern"
Tail: "ex tail!"
Condition: "outstanding!"
Overall impression: "nice young female!"
Judgment: EX1 CAGCIB

Kissojen kesäloma

Kissat saivat viettää viime viikon maalaislomaa emännän tutustuessa sairaalatyöhön Mikkelissä. Yhden ihmisen bussimatka kahden kissan kanssa sujui hyvin, kun lähtiessä ja tullessa mukana oli ylimääräinen käsipari auttamassa emännän tavaroitten kantamisessa. Armia taisi bussimatka vähän jännittää, koska se halusi matkustaa lattialla omassa kuljetuskopassaan. Konkaribussikissa Kukka sen sijaan oli välillä penkillä, välillä sylissä ja välillä Armin vieressä kopassa. Kukka herätti taas ihastusta emännän sylissä kiltisti istuessaan. Pelastipa Kukka kuulemma erään kanssamatkustajan päivänkin, kun se lipaisi silittämään tulleen naisen kättä.

Perillä Armi oli aluksi ihmeissään, kun tuttu paikka uunin pankolla ei ollutkaan ihanan lämmin vaan kalsean kylmä, aurinko kun oli lämmittänyt taloa niin paljon, ettei uunia tarvinnut enää lämmittää. Onneksi sisältä löytyi kuitenkin kasapäin muita lämpimiä nukkumapaikkoja. Sää oli melkein koko viikon ihanan aurinkoinen, joten ulkonakin kelpasi kissojen viilettää. Aluksi ulkoilu järjestettiin pääasiassa illalla, jotta suuremmilta yhteydenotoilta pistävien pörriäisten kanssa vältyttiin. Parin ensimmäisen päivän jälkeen kirsikka- ja omenapuut puhkesivat hienoon kukkaloistoon, jolloin kimalaiset siirtyivät ylös puihin ja kissatkin saivat ulkoilla myös aurinkoiseen aikaan. Siinä mielessä ajoitus oli loistava, että samoihin aikoihin ilmestyivät myös itikat, joten iltaisin ei tehnyt ihmistenkään mieli kovin paljon ulkona seisoskella.

Kissat näyttivät nauttivan täysin siemauksin vapauden hurmasta isolla, aidatulla pihalla. Pihalla otettiin villejä spurtteja, juostiin peräkkäin, yritettiin saalistaa lentäviä öttiäisiä, välillä kiivettiin vähän puihinkin. Toki kissat antoivat myös kiltisti kiinni, tulivat yleensä luokse kutsuttaessa ja kipittivät hirmuista vauhtia sisälle ulkoilun päätteeksi, kun vähän kolisutti ruokakuppeja. Joku hyöty siitäkin siis on, etteivät ne ole vielä oppineet saalistamaan kunnollisia myyrä- tai lintuvälipaloja.

Kukka ja kimalainen

Männä viikolla kissat saivat uudet vänttiset eli kissanvaljaat, toisella kun oli ennestään vain kanilta perityt, vähän pienet valjaat ja toisen vanhat vänttiset kokoa S olivat jääneet pieniksi. Koska molemmat ovat melko siroja ja pitkäkroppaisia, uusien valjaitten koko on S/M eli rintaremmi kokoa M ja vatsaremmi S. Koko tuntuu olevan sopiva, ja toimituskin oli nopea. Sähköpostitilaus jätettiin tiistai-iltana ja perjantaina valjaat olivatkin jo postilaatikossa.

Vaikka emännän mielestä uudet valjaat ovat superhienot ja kivat, niitten menestys kissojen keskuudessa ei ole ollut päätähuimaava. Tänään Kukka yritti kaikin keinoin väistellä valjaita laittavan emännän käsiä, vaikka toki tulikin aina kutsuttaessa luokse, kiltti ja toimelias kun on. Kissojen mielestä parvekkeella nököttäminen on kyllä ihan jees, mutta kun pitää mennä maan tasalle avoimelle pihalle, se on ihan hirveenkauheenpelottavaa. Ehkä se on liikenteen meteli ja keväisen pihan avonaisuus, mikä hirvittää, maalla kun kissat ovat juoksennelleet aivan innoissaan ulkona aidatulla pihalla, kaukana liikenteestä. Niinpä valjastelu on meillä toistaiseksi sitä, että kun kissa kannetaan keskemmälle pihaa, sieltä juostaan äkkiä rapulle ja seistään sitten siinä silmät pyöreinä. Armi sentään uskaltaa vähän nuuhkia alakerran parvekkeitten alusia ja maistella heinänkorsia nurmikolla.

Kukalle sattui kaiken lisäksi tänään paha arviointivirhe, mikä ei ainakaan lisännyt innostusta ulkoiluun. Kun Kukka kannettiin keskelle pihaa, se ryntäsikin äkkiä eteenpäin, poispäin kotiovesta, mikä oli sille ihan tavatonta. Syy oli toki luonnollinen, mutta emännän mielestä karmaiseva: hurja metsästäjä oli äkännyt kivan pikku kimalaisen pörräävän heinikossa. Kömpelö otus oli helppo saada kiinni, ja siinä sitten kissa seisoskeli ihmeissään kimalainen etutassujen alla. Seisoskelua ei kestänyt kauan, vaan yhtäkkiä kuului pieni rääkäisy ja kissa säntäsi rapulle. Kimalainen oli tainnut kertoa, ettei se oikein arvostanut kissan leikkejä. Kukka taisi muistaa hyönteisen ikävän kohtelun ainakin hetken, sillä maassa kipittävä muurahainen sai sen vain katsomaan vipellystä kauempaa ja siirtymään syrjään, kun peto hiipi Kukkaa kohti.

Sisällä Kukan etutassu turposi melkoiseksi. Turvonnut leipälapio ei tuntunut kuitenkaan Kukkaa itseään haittaavan, sillä se hyppeli ikkunalaudoilla, kiipeili ja revitteli Armin kanssa kuten normaalistikin. Tassu ei aristanut kopelointia eikä kissalla näyttänyt olevan muita oireita. Emäntä kipaisi siis apteekissa ostamassa kyypakkauksen, antoi ohjeen mukaisesti puolikkaan tabletin kimalaisen uhrille ja jäi odottelemaan turvotuksen laskemista. Kukalle on onneksi helppo syöttää pillerit laittamalla ne päivän nappula-aterian joukkoon. Siinä samassa menee näköjään niin e-pilleri kuin hydrokortisonikin, kunhan joukossa vain on superherkkuja eli raksuja.

Mistähän kissat oppivat, mitä ei saa pyydystää ja mikä on vaaratonta? Mikseivät ne tyydy kunnon saaliisiin, kuten hiiriin ja lintuihin? Toivotaan, että tästä kesästä ei tule kovin pistiäispitoista, tai sitten pitää ulkoiluttaa kissoja vain silloin, kun aurinko ei paista. Lisäksi pitäisi keksiä, miten saisi opetettua kissat tykkäämään valjastelusta. Tavoitteena olisi päästä vielä joskus pienelle kävelylenkille valjaissa, mutta nähtäväksi jää, miten valjastelun kohteet tavoitteeseen reagoivat.

Hauskaa vappua!