Syyskuulumisia

Kävimme Kukan kanssa nappaamassa CACS-sertin RUROKin näyttelystä Vantaalta 22.8. Samana päivänä tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun ihastuimme Kukkaan ja ostimme sen samasta näyttelystä. Nyt Kukkaa odottaa toivottavasti pitkähkö mammaloma ennen seuraavaa näyttelyä. Armin kanssa osallistumme vielä Seinäjoen näyttelyyn lokakuun alussa.

Eläinlääkäristä tuli testitulokset, joiden mukaan Kukka on veriryhmää A, ja FeLV- ja FIV-testit olivat negatiiviset. Ensimmäinen juoksu pillereiden jälkeen oli viikko sitten ja seuraavaa jo odotellaan, joten toivotaan, että valitsemamme uros saadaan pian FIFen rekisteriin ja astutuspuuhat käyntiin.

Kissat ovat huomanneet, että syksy on tullut. Armi on alkanut aamuöisin vaatia taas pääsyä peiton alle (mikäli on muistanut sänkyyn tullakaan uudesta, hienosta pesästään). Parvekkeen ovi ei ole enää koko ajan auki eivätkä kissat viitsi siellä kovin pitkään kökkiä viilenevissä illoissa, mutta pihalla ulkoilu vielä maistuisi. Kesätauon jälkeen Armi on myös palannut opiskelukissaksi: se kiipeää kivasti emännän syliä lämmittämään tämän opiskellessa pöytänsä ääressä.

Muukalaisena vieraan järjestön näyttelyssä

Kävimme elokuisena viikonloppuna tutustumassa CFA:n maailmaan CFF:n eli Cat Fanciers of Finlandin näyttelyssä Helsingissä. CFA on amerikkalainen rotukissajärjestö, kun taas Euroopassa toimii kattojärjestö FIFe, tosin kyllä täältäkin löytyy sekä CFA:han että toiseen amerikkalaisjärjestö Ticaan rekisteröityjä kissoja. Sama kissa voi myös olla rekisteröitynä useampaan järjestöön.

Kukka osallistui näyttelyyn noviisina, koska sitä ei ole rekisteröity CFA:han. CFA:n näyttelyssä voi käydä noviisina kaksi kertaa, ja jos haluaa kissalleen sen mahdollisesti hankkimat tittelit, kissa on rekisteröitävä. Systeemi on aika nerokas, koska hyvällä tuurilla yhtenä näyttelyviikonloppuna voi valmistua Championiksi, jolloin kissa täytyykin rekisteröidä, jos sille haluaa tittelin. :) Näin varmaan käy Kukallekin, koska se saavutti Championin titteliä varten riittävästi ”winner ribboneita”, eli oli jokaisessa kuudessa kehässä luokkansa ykkönen. (Se tosin oli myös ainoa leikkaamaton, suklaatäplikäs ocinaaras noviisiluokassa.)

Kotiin tuomisiksi meille tuli 24 nauhaa (ovat kuulemma hyviä kirjanmerkkejä): joka kehästä sininen ykköspalkinto, musta värin parhaan palkinto, sini-valko-punainen winner ribbon sekä kolmesta kehästä ruskea rodun parhaan nauha ja kolmesta oranssi rodun toiseksi parhaan nauha. Lauantaina rodun parhaan kissan nauhasta oli kilpailemassa kolme ocicattia ja sunnuntaina kaksi.

CFA:ssa kaikki tuomarit arvostelevat kaikki kissat. Leikkaamattomat, leikatut ja pennut kilpailevat omissa sarjoissaan. Lyhyt- ja pitkäkarvaisista valitaan erikseen kolme parasta leikkaamatonta ja kaksi leikattua, mutta muuten tuomarin finaalikissojen eli 10 parhaan kissan joukko koostuu sekä lyhyt- että pitkäkarvoista. Pitkäkarvaiset tuntuivatkin menestyvän paremmin finaaleissa. Näytteilleasettajat vievät kissat omista häkeistä numeroituihin häkkeihin odottamaan vuoroaan, tuomari hakee häkistä kissan pöydälleen ja tutkii sitä hetken, palauttaa häkkiin ja antaa sille nauhat. Kun rotu on arvosteltu ja tulokset kirjattu ylös, kissan voi viedä takaisin omaan häkkiinsä, josta se sitten taas viedään seuraavaan kehään, kun oma vuoro tulee.

FIFen näyttelyistä poiketen tuomarit eivät annan kirjallista arvostelua, ja aika harva edes kertoi mitään kissasta. Kissa oli yleensä pöydällä noin puoli minuuttia, joten kovin tarkkaan tuomarit eivät niitä tuntuneet katsovan. Yksi tuomari kertoi kaikista kissoista yleisölle, ja sitä oli todella mukava seurata, mutta pääasiassa vähän häiritsi se, ettei tuomarin arvosteluperusteita kuullut kuin finaalikissoista. Kukka jatkaa näyttelyuraansa jatkossakin pääasiassa tutuissa FIFen näyttelyissä, mutta poissuljettuja eivät ole myöskään vierailut muiden järjestöjen tilaisuuksiin.

Ulkoilua, uusi eläinlääkäri, ja taas ulkoilua

Kukka kävi maanantaina eläinlääkärissä siitosnaaraan tarkastuksessa. Etukäteen emäntä valmensi kissaa verikokeen ottoa varten juoksuttamalla sitä paljon ulkona maalla viikonloppuna, tavoitteena oli tietysti väsyttää kissa niin, ettei se jaksaisi lääkärissä venkoilla. Viime kerralla verinäyte otettiin kissan lisäksi myös isännästä, mutta tällä kertaa lääkärikäynti meni todella hienosti eikä verinäytteen otossa räpiköity ollenkaan. Kävimme ensimmäistä kertaa Espoon eläinlääkäriasemalla Perkkaalla, ja paikka tuntui oikein hyvältä. Ei edellisessäkään lääkäriasemassa ollut varsinaisesti vikaa, mutta kun se sijaitsi toisella puolella kaupunkia, emme enää jaksaneet sinne kissoja roudata, varsinkin kun siellä oli melkein aina eri eläinlääkäri, joten edes kummempaa hoitosuhdetta ei muodostunut.

Espoossa eläinlääkäri Anna-Clara Blomqvist osasi käsitellä kissaa todella hyvin eikä Kukka ollut moksiskaan, vaikka siitä valutettiin neljä pientä putkea verta. Eläinlääkäri sanoi, että yleensä on olemassa kahdenlaisia kissoja: joitakin täytyy puristaa lujasti kiinni näytteiden otossa ja toisia ei saisi pitää kiinni juuri lainkaan. Kukka lukeutui selkeästi jälkimmäisiin, sillä se oli rauhassa paikallaan, kun isäntä vain kevyesti piti sitä kiinni ja silitteli. Verinäytteiden ja sienitestin oton lisäksi eläinlääkäri kopeloi Kukan mahan, munuaiset, kohdun, nisät ja hännän, ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Kyllä meillä siihen malliin mourutaankin, että toivottavasti sopiva uros syksyksi löytyy. Pillereitä ei ole syöty reiluun viikkoon, ja nyt jo on havaittavissa selkeitä kiiman merkkejä.


Kissoilla ovat koittaneet kunnon kissanpäivät nyt kotonakin, kun pihallemme saatiin aita. Periaatteessa kissa tietysti hyppäisi 1,2-1,5 metrin korkuisen verkkoaidan yli leikiten, mutta ainakin toistaiseksi sitä ei ole meillä edes yritetty. Maalla on samanlainen aita, eivätkä ne sielläkään juuri koskaan edes mene aidalle asti, kun pihassa on touhuttavaa lähempänäkin. Toki kissoja valvotaankin pihalla erittäin tarkasti. On todella mukavaa katsoa, miten ne nauttivat, kun ne saavat ottaa vapaana pikku spurtteja ja kiivetä vähän matkaa puihinkin. Niillä tuntuu olevan jonkinlainen vaisto siitä, ettei puuhun mennä niin korkealle, etteikö sieltä pystyisi hyppäämään alas. Armi on alkanut tykätä ulkoilusta niin paljon, että välillä se istuu sisällä ulko-oven edessä ja mouruaa vimmatusti, kun ulos tekisi mieli. Ihmisväki kuvitteli, että vain kiimassa oleva kissa pitää ihmeellistä ääntä, mutta kyllä se leikattukin ulkoiluvimmainen tyttö osaa aika metakan päästää.

SUROKissa sertinhaussa

Armi palasi kotimaan näyttelykehiin SUROKin näyttelyssä lauantaina 31.7. Armilla oli luokassaan kilpailua, joten emäntä oli etukäteen varma, että serti jäi nyt saamatta. Sininen neitokaisemme ihastutti tuomaria vihreillä silmillään, hyvällä kropallaan ja turkillaan, ja lopulta Armi veikin tiukan sertikamppailun voiton! Nyt Armi on yhden sertin päässä International Premierin tittelistä, joten ainakin kerran Armi on vielä nähtävissä kotimaan näyttelykehissä, todennäköisesti Ilmajoella lokakuun alussa. Heikki Siltala otti muutaman hienon kuvan Armista, joista yksi yllä. Loput voi käydä ihastelemassa hänen galleriastaan lauantailta.

Kukallakin oli lauantaina juhlapäivä, sillä Kukka valmistui Grand International Championiksi. Omistajia tapahtumasta ei tosin voi kovin paljon kehua, sillä Kukka meinasi jäädä pois arvostelusta, kun omistajat luuhasivat yläkerran kissatarvikemyyntitiskeillä sillä aikaa, kun nopea tuomari arvosteli kissoja alakerrassa. Kun emäntä tuli tarkastamaan, missä arvosteluissa mennään, Kukka olikin jo tuomarin pöydällä. Kiitos vielä Luukkasen Sirkalle, joka onneksemme nappasi Kukan häkistä ja vei sen assistentille arvostelun alkaessa! Onneksi oci-ihmisiin on jo ehtinyt tutustua näyttelyissä sen verran, että meitä tumpeloita ei jätetty yksin... Assistentti Sari Kulha esitteli Kukan todella kauniisti tuomarille, tuloksena serti, valmistuminen ja pääsy TP-valintoihin. TP-kisassa oli viisi naarasta, joista yleisön mukaan tuomari katseli todella pitkään Kukkaa ja mouruavaa koratia, mutta lopulta huono käytös palkittiin ja korat vei voiton. Tuomariltamme ei tosin edes nähty naarasta paneelissa, koska koratin omistaja veti kuitenkin pahansisuisen tyttönsä paneelista pois.

Sunnuntaina Kukka oli ensimmäistä kertaa 3. luokassa ja sai sertinsä. Kukka käyttäytyi näyttelyssä molempina päivinä erittäin hyvin, mitä nyt pari kertaa sähähti hiljaa muille naaraille, jos niitä tuli liian lähelle. Lisäksi Kukasta kuului vähän hassua kurinan ja mouruamisen sekoitusta muistuttavaa ääntä tuomarin pöydällä, vaikka se muuten rauhalliselta tuntuikin. Taisivat tyttösellämme hormonit olla vähän pinnassa, varsinkin kun muut ocit ja häkkinaapurit tuntuivat olevan melkein pelkkiä poikia. Kukalle olisi tarkoitus löytää sulhanen loppusyksyksi, joten saahan sitä jo vähän uroksia ihmetelläkin (kunhan vielä toistaiseksi pysyvät riittävän kaukana).

Armin arvostelu la 31.7, tuomari Marteinn Tausen Islannista:
Tyyppi: "elegant long body"
Pää: "short wedge with almost straight nose and flat skull"
Silmät: "green - a bit rounded almonds"
Korvat: "good size - well set"
Turkki: "whort silver blue - medium dark. good texture"
Häntä: "in proportion to body"
Kunto: "ex"
Yleisvaikutelma "well balanced and well presented"
Arvostelutulos: EX1 CAPIB

Kukan arvosteli la 31.7. tuomari Fabio Brambilla Italiasta, mutta hänen käsialansa oli sen verran epäselvää, että siitä sai selvää suunnilleen aina "nice/ex (söherö)". Ei siinä varmaan mitään kovin uutta eikä ihmeellistä tullut esille... Arvostelutulos EX1 CAGCIB GIC.

Kukan arvostelu su 1.8, tuomari Sirpa Lindelöf Ruotsista:
Tyyppi: "nice size and muscles"
Pää: "ex profile, ex muzzle, very nice chin"
Silmät: "ex shape and size"
Korvat: "ex shape, ex setting"
Turkki: "warm colours, ex contrasts, ex texture"
Häntä: "excellent"
Kunto: "excellent"
Yleisvaikutelma: "nice, calm lady"
Arvostelutulos: EX1 CACS

Bigfootin paluu

Emäntä oli alkanut epäillä, että Kukka olisi oppinut jotain taannoisesta kimalaisen lennosta, kun se ei tuntunut uskaltavan kunnolla läimiä perhosia käpälällään maalla, ja kimalaisiakin se nuuhki vähän kauempaa, mutta ei yrittänyt saada kiinni. Epäilys osoittautui kuitenkin vääräksi, kun pieni metsästäjä tuli parvekkeelta käpälä leipälapiona. Turvotuksen aiheuttajaa ei havaittu, mutta todennäköisesti se oli parvekekukkamme mettä janonnut pistävä hyönteinen. Onneksi bigfootin turvotus laski melko pian eikä se tuntunut muutenkaan menoa juuri haittaavan.

Kun Kukka turvotti käpäläänsä parvekkeella Helsingissä, Armi vietti kissanpäiviä maalla. Leikattuna kissana Armi sai jäädä sinne viikoksi hoitoon, kun kahden kissan kanssa emännällä olisi ollut bussissa haasteellisempaa matkustaa. Armi sai ulkoilla maalla aidatulla pihalla tuntikausia päivittäin. Kuulemma se tuli aina kiltisti syömään sisälle, mutta olisi heti halunnut mennä takaisin pihalle, jos vain olisi päässyt. Istui Armi sentään iltaisin vähän sylissäkin rapsuteltavana. Ulkoilun tuloksena Armilla on nyt entistäkin komeammat reisilihakset. Kukka ja emäntä hakivat kesälomalaisen pois seuraavana viikonloppuna, joten kyllä Kukkakin pääsi taas pariksi päiväksi nauttimaan vapauden hurmasta - ja silittelevistä lapsista ja aikuisista.

Kuumia kissoja URKissa

Kävimme Kukan kanssa URKin kissanäyttelyssä Tikkurilassa lauantaina ja sunnuntaina. Emäntä puuhaili vähän mukana näyttelyn järjestelyissä, autellen näyttelyn pystytyksessä, näyttelyn aikana infopöydässä ja sihteeristössä sekä toimien näyttelyn ensiapuvastaavana. Purkamisapunakin piti olla, mutta kuumuus sai Kukan käymään sen verran kierroksilla, että piti ajatella kissan parasta ja lähteä sen kanssa suosiolla kotiin ennen purku-urakkaa. Oli kuitenkin oikein mukavaa osallistua järjestelyihin ja nähdä, mitä kaikkea näyttelyn järjestämiseen liittyy.

Näyttely järjestettiin urheiluhallissa, jossa ei ollut ilmastointia, joten lämmintä riitti. Emäntä on suuri lämpimien ilmojen ystävä, jota itseään ei kuumuus haitannut. Kukkakin nukkui suurimmaksi osaksi häkissä kuumassa pesässään, kunnes pesä sunnuntaina oli otettava pois, kun lämpötila oli 32 astetta. Kukka käyttäytyi tällä kertaa hieman aiempaa huonommin eli narisi tuomarien käsittelyssä, liekö syynä ollut kuumuus vai hormonit, kun kiimakin tuntui tulevan pillereiden läpi. Ei käytöstä kuitenkaan voi huonoksi sanoa, sillä monet kissat narisevat, kurnuttavat ja sähisevät paljon enemmän joka kerta, mutta Kukalle käytös oli harvinaista. Kuumuus tuntui olevan monille ihmisille ja kissoille vähän liikaa sunnuntaina, ja näyttelystä saikin lähteä pois kahden jälkeen, jos kissa ei ollut paneelissa tai jos kissan kuljettaja ei ollut toimihenkilö. Toimihenkilöemäntänsä takia Kukka joutui siis kärvistelemään vielä vähän pitempään näyttelypaikalla, mutta onneksi hallin pukuhuoneissa oli viileämpää ja Kukkakin pääsi hallitilasta kopassaan pukuhuoneeseen viilentymään.

Kukan lauantain 10.7.2010 arvostelut, tuomari Louis Coste:
Tyyppi: "super colour, ex balance for this ? girl"
Pää: "ex wedge eith super oci expression, ex top ex box and chin"
Silmät: "nice shape ex expression"
Korvat: "super set ? and ? size"
Turkki: "ex contrast ex spots ? warm colour"
Häntä: "ex length ex shape ex contrast"
Kunto: "ex"
Yleisvaikutelma: "a super one"
Arvostelutulos: "EX1 CAGCIB"

Kukan arvosteli sunnuntaina 11.7. Lotte Borch, joka käsitteli ihanan lempeästi kissoja, mutta jonka käsialasta on mahdoton saada selvää. Tuomari tykkäsi kovasti mm. Kukan väristä, mutta pää on vielä kroppaan nähden vähän liian pieni. Ei mitään yllättävää, siis. Serti tuli häneltäkin.

Armia on tarkoitus näyttelyttää vielä sen verran, että se saisi kotimaasta kaksi sertiä, minkä jälkeen ensimmäinen näyttelykissamme saa jäädä viettämään kotikissan päiviä. Armikin oli ilmoitettu URKin näyttelyyn lauantaiksi, mutta sille oli ilmestynyt päähän vähän naarmuja, joiden aiheuttajaksi epäilemme erään täplikkään, leikkisän otuksen suussa olevia valkoisia kappaleita. Koska näyttelyssä kaikenlaisia taudinaiheuttajia luultavasti on paljon enemmän kuin kotona, päätettiin kissa jättää parantumaan kotiin. Seuraavan kerran Armi on toivottavasti tavattavissa SUROKin näyttelyssä lauantaina ja Kukka molempina päivinä.

Kuinka kissasta tehdään siili

Otetaan yksi reilun vuoden vanha ocicat, jota ei ole vielä koskaan pesty. Laitetaan se suihkukaappiin, haetaan olohuoneesta takaisin suihkukaappiin, laitetaan vessan ovi kunnolla kiinni. Laitetaan kissa taas suihkukaappiin, haetaan se vessan ovelta takaisin suihkukaappiin ja laitetaan suihkukaapin ovi kunnolla kiinni. Suihkutetaan vettä kissan selkään. Estetään kissaa hyppimästä kovin monta kertaa päättömästi suihkukaapin seinille. Vaahdotetaan hieman kissasampoota kissan turkkiin. Huuhdellaan, estäen kissan hyppelyä suihkukaapin seiniä vasten. Avataan suihkukaapin ovi, kiedotaan kissa pyyhkeeseen. Avataan vessan ovi. Kuivataan olohuoneen parketista tassujen ja ravistelun jälkiä. Ihaillaan pörröistä siiliä. Yritetään ottaa valokuva, jossa siilin piikit eivät kuitenkaan näy niin hyvin kuin luonnossa.


Siilistä saadaan taas sileäkarvainen kissa antamalla sen kuivatella itsensä kielellään sekä ihmisten käsien silityksellä lämpimässä kesäillassa.