Valmistautumista synnytykseen

Kukan laskettuun aikaan on päivää vaille viikko. Emokissan massa on tällä hetkellä 4,49 kg eli noin kilon verran enemmän kuin normaalisti. Kovin isoa pentuetta emme siis näillä kiloilla odota. Molemmissa kyljissä on kuitenkin tuntunut pentujen liikkeiksi epäiltyä nykimistä.

Tänään laitoimme synnytyspesän valmiiksi. Pesä on tehty huolellisesti pakkasessa ja desinfiointiaineella puhdistetusta pahvilaatikosta, jonka pohjalla on vanha lakana ja pyykeitä. Synnytyksen ajaksi on tarkoitus laittaa alustaksi vielä kroonikkovaippa. Kissat ovat viihtyneet aika hyvin pahvilaatikoissa, joten toivottavasti Kukka kelpuuttaa rakennelman pentupesäksi. Ainakin tuleva emo on jo kertaalleen oma-aloitteisesti käynyt tutkimassa laatikon sisältäpäin. Armi on tarkistanut pesän viereen kasatut synnytyksessä oletettavasti tarvittavat tarvikkeet: desinfiointiainetta, talouspaperia, kynä ja paperia, digitaalivaaka ja varmuuden vuoksi (kasvattajakurssilla mainostettu) viskipullo. Jotta parketilla olisi edes jokunen mahdollisuus selvitä pennutuksesta ehjänä, olohuoneen lattialle hankittiin vahakangas, josta lapsukaisten tahroja on helppo pyyhkiä pois. Valmiiksi on myös hankittu matalareunaisia hiekkalaatikoita odottamaan sitä aikaa, kun pennut opettelevat niitä käyttämään.

Kukka tykkää makoilla tätä nykyä aiempaa tilaavievämmässä asennossa jalat levällään sivulla, joten kissojen kamerapesä taitaa olla sille liian pieni. Vaikka viime aikoina kissakameroissa ei ole ollut paljon toimintaa, asiaan on luvassa parannus. Kissalan kotisivuille on tulossa pentukamera, joka näyttää melkein live-kuvaa pentujen elämästä, kunhan ne syntyvät.

Lehmänmahakissa ja toukkalähetys

Kissat palasivat kahden viikon maalaiskomennukselta Helsinkiin. Maalaiselo oli ilmeisesti mukavaa, sillä kuljetuskoppiin tunkemista vastustettiin kovasti. Armi haroi jaloillaan vastaan ja Kukka livahti sylistä karkuun ennen kopitusta, juoksi uunin ja pianon takaa kiertäen raput yläkertaan ja luikki sängyn alle kauimmaiseen nurkkaan. Onneksi kissan muisti on lyhyt tai ainakin ruuanhimo iso, sillä ruokalautasen kilinä sai Kukan tulemaan nopeasti esille.

Kotona Kukan massaksi punnittiin sunnuntai-iltana, vajaat kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, noin 4,4 kg, eli vain 900 g painoa on tullut lisää. Vatsa on pyöristynyt melkoisesti molemmilta puolilta ja keikkuu hauskasti puolelta toiselle kissan löntystellessä ruokakupille. Mahan vaappumisesta tulee vähän mieleen lehmä, ja tissitkin ovat jo kissaksi kunnioitettavan turpeat, joskaan ne eivät taitaisi pärjätä vertailussa vielä edes hieholle. Aluksi näytti siltä, että oikealla puolella mahaa olisi enemmän tavaraa, mutta nyt kyljet näyttävät suunnilleen yhtä pyöreiltä. Tosin joissakin röhnötysasennoissa oikea takajalka törröttää ulospäin vasenta enemmän, ja joskus takajalat ovat ihan miten sattuu, kuten alla olevassa kuvassa. Pentujen määrä on kuitenkin meille vielä täysi arvoitus ja pysynee sellaisena vielä yli viikon. Veikata kuitenkin aina voi, joten emännän hatusta vedetty veikkaus on 4 ja isännän 3.

Kukka on hiljalleen siirtynyt syömään penturuokaa. Ruokahalu on entisellään eli pikkuinen on aina valmis syömään eikä nirsoile uusillekaan makuelämyksille. Kukan annoskokoja on hieman kasvatettu, mutta muuten kissat ovat syöneet normaalisti eli kolmesti päivässä märkäruokaa ja kerta-annos raksuja. Lisäksi Kukan ruokavalioon on tullut piimä, jota se latkii lautaselta silloin kun sitä huvittaa. Armi ei tuollaisista hapatuksista perusta, ainoa sille kelpaava drinkki olisi kerma. Mikä vääryys, ettei sitä ole joka päivä tarjolla.

Zooplussalta tilattu ruokapaketti oli tullut joululomalla ja sisälsi pienen jouluyllätyksen: tilauksessa oli mukana kuolleita, pieniä toukkia ja erittäin paha haju. Tarkemman kaivelun ja analyysin jälkeen paljastui, että yksi Miamor-pussi oli joskus aikojen alussa vuotanut, homehtunut ja homehduttanut saman pahvipakkauksen ympärilläkin olevat pussit ja arvatenkin houkutellut toukat paikalle. Onneksi löydös kuitenkin rajoittui yhteen 12 annospussin pahvipakkaukseen, joten koko tilaus ei joutunut roskiin. Tällä kertaa purkit ja pussukat oli sentään pakattu sen verran hyvin, ettei yksikään paketti ollut kuljetuksessa hajonnut. Elämme toivossa, että vielä joskus Zooplussan tilaus ja toimitus sujuu ongelmitta.

Lämpimät lomaterveiset

Kissojen joululoma on sujunut rauhaisasti uuninpankolla köllötellessä. Armi vietti 2-vuotissynttäreitään 28.12. Kissa kun on, leluja tai muita lahjoja sille ei annettu, mutta kahvikermaa kissat sentään iltapalalla saivat. (Itse asiassa pari lelua tilattiin Zooplussalta jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta normaalin muutaman päivän toimitusajan sijasta toimitusaika tuntuukin olevan tällä kertaa muutaman viikon.) Kuvassa Armi poseeraa uudessa kissoille neulotussa villapaidassa. Kissat tosin taitavat olla sitä mieltä, että uuni on paitaa parempi lämmittäjä.

Kukka on voinut paksusti. Koska tarkka vaaka unohtui kotiin kaupunkiin, painon kasvamisesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta kyllä pikkutyttömme jo aikamoinen jötikkä on. Leveyttä on tullut huomattavasti lisää keskivartalolle. Suurin muutos taitaa kuitenkin olla käyttäytymisessä: mattoja ei ole ruovittu revityksillä kasaan kertaakaan, vaan villit juoksupyrähdykset ovat vaihtuneet rauhallliseen jolkotteluun. Uunille hyppääminen alkaa olla mahan kanssa jo hankalaa, mutta onneksi hommaan saa tarvittaessa apua palveluskunnalta.

Hyvää joulua!

Hyvää joulua ja lämpimiä uuninpankkoja vuodelle 2011 toivottavat Armi, Kukka ja ihmisväki.

Uunin lämmössä kaupungissa

Armi on vaihtanut taas nukkumapaikkaa. Lyhyeksi taisi jäädä Armin kameravierailut, kun ikkunalauta ei olekaan enää pop. Onneksi sentään pilkkuveijari siellä joskus löhöilee. Armi on aika neuvokas citykissa. Kun täällä ei ole leivinuunia, niin hätätapauksessa induktioliesikin kelpaa. Kyllä senkin levyt ovat välillä mukavan lämpimät tai uunista riittää lämmintä puhallusta kissankin tarpeisiin.

Kukka on aloitellut viidettä tiineysviikkoa voiden melko paksusti. Painoa on tullut kuukaudessa lisää vajaa puoli kiloa, tämän aamun lukema oli 3,92 kg. Ihan tarkkaa alkupainoa meillä ei ole tiedossa, kun vasta saimme hankittua tarkan vaa'an, mutta kolmen ja puolen kilon hujakoissa se oli. Kukan mahassa pitäisi olla kissanalkuja, joilla on jo kaikkien elinten aihiot ja sydämetkin ovat alkaneet sykkiä.

Strategisia mittoja

Kissat punnittiin tänään uudella pentuja varten ostetulla keittiövaa'alla. Samalla kertaa innostuimme myös ottamaan muita strategisia mittoja mittanauhalla. Koska kissat eivät olleet mittaustouhuista kovin innoissaan, paitsi Kukka, joka olisi mielellään nakerrellut mittanauhaa, mitoissa lienee muutaman sentin heittoja suuntaan, jos toiseenkin. Senttimetrilukemat ovat yllättävän samansuuruiset, vaikka Armi näyttää selvästi Kukkaa korkeammalta, pitemmältä ja kapeammalta. Ainakin se venyy pitemmäksi tarvittaessa. Kukan takapää on selvästi levinnyt tiineyden myötä, ja painoakin on tullut lisää niin paljon, että sen  tuntee kissaa nostaessa.

Armi
Paino: 3,77 kg
Kropan ympärys etujalkojen takaa: 35 cm
Vyötärönympärys takajalkojen edestä: 37 cm
Kropan pituus lavoista takapäähän: 38 cm
Säkäkorkeus: 30 cm
Hännän pituus: 30 cm


Kukka
Paino: 3,85 kg
Kropan ympärys etujalkojen takaa: 38 cm
Vyötärönympärys takajalkojen edestä: 42 cm
Kropan pituus lavoista takapäähän: 37 cm
Säkäkorkeus: 27 cm
Hännän pituus: 27 cm

Tissien tiirailua

 
Emäntä on viime aikoina tarkkaillut urakalla tissejä, päivät syöpätautien kurssilla sairaalassa ja illat kissan tissejä kotona. Armiin verrattuna Kukan tissit ovat selvästi isommat ja punoittavat, joten meillä lienee syytä odottaa iloista perhetapahtumaa tammikuussa. Vahvistuksena tissimittarille Kukan paino on myös noussut 2,5 viikossa jo 300 g, mikä on selkeä lisä ennen niin tasaisesti 3,5 kg painaneelle kissalle. Meille tullee siis pentuja! Muutenkin mammakissamme tuntuu jo nyt rauhallisemmalta kuin ennen. Seurankipeyden lisääntymisestä on vaikea sanoa mitään, kun Kukka on jo syksystä lähtien nukkunut emännän kainalossa ja ollut muutenkin aina superihana seurakissa, joka hengailee aina siellä, missä ihmisetkin.

Viikonlopun vietimme Mikkelissä. Kissat pääsivät nauttimaan talven mukana tulevista eduista, kuten lämpimästä uuninpankosta. Uuninpankko on jännä paikka. Siellä molemmat makoilevat ihan rauhassa ylimpinä ystävinä, kun taas kotona useimmiten Armi harmistuu ja vaihtaa maisemaa, jos Kukka yrittää ryömiä liian lähelle nukkumaan. Armi pääsi myös saunomaan useampaankin kertaan. Mikäs sen kivempaa kuin torkkua päivät uuninpankolla ja kieriskellä illat saunan lauteilla. Pikku miinus talvelle tuli siitä, että ulkoilu ei enää oikein maistunut. Rapulla pystyi juuri ja juuri kärvistelemään muutaman minuutin, mutta hyiyök, lumeen ei ollut kissoilla minkäänlaista hinkua.