Uusi kissakamera

Isäntä on ahkeroinut toisen kissakameran kissalamme nettisivuille. Koska Kukka omi Armilta ensimmäisen pesäkamerapaikan, tarkoituksemme oli saada Armillekin oma kamerapaikka. Tosin ensimmäisen päivän kokemusten perusteella Kukka on varsinainen linssilude, sillä tänään se on yhtäkkiä keksinyt käyttää hyvin paljon myös Armin kamerapaikkaa.

Armi on viihtynyt viime aikoina erinomaisesti ikkunalaudalla, koska allaoleva patteri hohkaa siihen lämpöä, joka jää kivasti verhon ja ikkunan väliin. Tosin tänään Armi keksi, että kylppärissä pyykinpesukoneen päällä voi myös ottaa ihanaa vessanpatterilämpöä, joten se on viihtynyt iltapäivän siellä. Armi on muutenkin liikkuvaisempi nukkumapaikkojen suhteen, joten saa nähdä, onnistummeko uudellakaan kameralla saamaan Armin kellottelua kissakameraan. Kyllä se edelleen satunnaisesti nukkuu vanhassakin pesässä, jos Kukka on muualla. Mallina olo taitaa olla Armin mielestä kuitenkin aika väsyttävää puuhaa.

Astutus tapahtunut

Kukka vieraili Pepin luona parin päivän ajan. Tuloksena oli 12-14 astumista, joista ensimmäinen tapahtui 18.11. Nyt odottelemme jännittyneinä, tuottaako vierailu tulosta. Ihan helppo morsian Kukka ei ollut, vaan Pepin piti lämmitellä sitä kuusi tuntia. Kotiin palatessa Armi oli ihmeissään, että mikä otus sieltä oikein palasi, Kukalta se vähän näytti, mutta haisi niin omituiselle, että sille piti ensimmäinen ilta sähistä, jos se yritti liian lähelle.

Kotona Kukka on viettänyt rauhaisaa lepäilyaikaa. Kiima ei ole vielä loppunut täysin, vaan tyttönen mouruilee silloin tällöin, kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin ennen astutusta. Tämä lienee kuitenkin normaalia käytöstä. Kolmen viikon päästä pitäisi nisien turvota ja punoittaa ja viiden viikon päästä maha kasvaa kunnolla, jos tulosta tulee. Pentujen laskettu aika olisi tällöin noin 21.1.2011. Netissä on hauska kissojen "raskauskalenteri", joka kertoo, mitä missäkin vaiheessa raskauden aikana tapahtuu, kun syöttää lomakkeeseen astutuspäivän: http://www.purrinlot.com/preg.htm. Kalenterin mukaan Kukka on nyt hedelmöittymisvaiheessa, jonka jälkeen  hedelmöityneet munasolut vaeltavat kohti kohdun sarvia ja kasvavat blastokysteiksi ensi viikon alussa.

Mrrraaa mouu-urr kurrr

Kukka aloitti vihdoin kauan odotetun, suloisen kiimalaulelun ja kieriskelyn. Kukapa olisi uskonut, että yöllä korvaan karjuva kissa suorastaan parantaa ihmisen unen laatua, mutta näköjään niinkin voi käydä, kun kiimaa tarpeeksi kauan joutuu odottamaan. Huomenna menemme katsomaan, kuinka Pepin charmi puree Kukkaan tällä kertaa. Jos kaikki menee hyvin, pennut syntyvät tammikuun loppupuolella ja ovat luovutusiässä pääsiäisen tienoilla.

Astutusta varten kissoja on pitkästä aikaa madotettu. Viime syksynä Kukan ulostenäytteet lähetettiin postissa tutkittaviksi eikä niistä minkäänlaista parasiittia löytynyt, mutta päätimme kuitenkin noudattaa astutusohjeita. Ovathan nuo kisut periaatteessa ulkoilleetkin kesällä silloin tällöin, tosin saaliit ovat jääneet pienenpuoleisiksi, kärpäsistä ei kissa taida suolinkaisia saada. Huolellisen pähkäilyn jälkeen emäntä päätyi kokeilemaan matolääkkeeksi Flubenolia. Sitä on saatavilla pastana kissoille ja koirille ja purutabletteina koirille, tosin vaikuttava aine, vahvuus ja annostus on täsmälleen sama tahnassa ja tableteissa. Kissojemme ruokailu- ja lääkintätavat tuntien valitsimme tabletit, jotka olivat myös huomattavasti pastaa halvemmat. Valinta osoittautui hyväksi, sillä Kukka söi tabletinpalat herkkuina ja Armillekin ne sai helposti kipattua kurkkuun. Emme siis pääse tälläkään kertaa päivittelemään, kuinka kissa kapusi verhoja pitkin karkuun tai syljeskeli tablettejä nurkan takana. Taitaa olla rotukissoilta lääkitsemisen vastustamisen taidot degeneroituneet.

Viikonloppuna ahkeroimme kissalan nettisivuille uuden logon ja värit sekä käyntikorttipohjan. Nyt vaan odotellaan, josko pentuja tulisi, että niitä pääsisi markkinoimaan. Logon mallina oli tietenkin eräs tuttu itsensäskannailija.

Leluja säästöbudjetilla

Joskus halvimmat lelut ovat niitä parhaita. Kukalla on riittänyt hupia pahvilaatikosta, jonka kylkeen leikattiin kissanmentävä kolo. Siitä voi jännästi väijyä vanhaa viuhkalelua tai laseria. Kun lootan kääntää toisin päin, se toimii normaalina leikkilaatikkona, johon ja josta voi hypellä illan riehuhetkinä. Toinen kiva, uusi lelu on ollut kuohuviinipullon korkki. Se kierii hauskasti ja ennalta-arvaamattomasti lattialla kun sitä vähän tönii pikku tassuilla. Bonuksena korkin jyrsiminen pitää hampaat puhtaina.

Miesvieraita

Siitoskissamme Kukka, Vuoden Turhake 2010, päätti lopettaa kiimansa sen jälkeen, kun sulhaskissa Pepin (kuvissa) rekisteröinti FIFeen oli valmis. Sitä ennen kiimoja oli kunnioitettavasti joka toinen viikko 1,5 kuukauden ajan, mutta nyt meillä on eletty hissukseen mouruamatta jo kuukausi. Ei ole kasvattamisen yrittäminen helppoa, ei. Isäkissan rekisteröinnin piti kestää 1-2 viikkoa, mutta se kestikin 1-2 kuukautta. Meidän kissallamme taas piti olla säännöllinen ja liiankin usein tuleva kiimakierto.

Koska kiiman odottaminen alkaa viedä hermot niin meiltä kuin isäkissan perheeltäkin, olemme epätoivoissamme yrittäneet kaikenlaisia vippaskonsteja. Meillä on pidetty tehokkaasti valoja päällä, jotta syksyinen valoisan ajan vähäisyys ei olisi esteenä kiimalle. Lopulta päätimme katsoa, josko luonto tekisi tehtävänsä. Lainasimme tiistai-iltana Pepin ja Pepin kaverin meille pariksi tunniksi kyläilemään.

Pepi otti lunkisti uudessa paikassa, tutki heti paikat, leikki kissojen leluilla ja kiehnäsi kovasti kehräten ihmisten kyljissä. Pepi hurmasi välittömästi ihmisväen todella ihanalla luonteellaan. Sen sijaan Kukka ei ollut riiuusta ollenkaan vakuuttunut ja seurasi tuohtuneena kollin touhuja parin metrin päästä. Jos tunkeilija yritti päästä lähemmäs, Kukka ilmaisi selkeästi sähisemällä ja päästämällä avaruusoliokurinaa, ettei lähempi tuttavuus ollut sopivaa. Jäämme kuitenkin toiveikkaina odottamaan, josko tuoreet kollien tuoksut saisivat Kukan kiiman heräämään ennen ensi kevättä.

Armista IP

Kävimme lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna sukuloimassa ja kissanäyttelemässä Pohjanmaalla. Kissanäyttely oli meidän kohdallamme yksipäiväinen ja -kissainen. Tällä kertaa häkkieläimenä oli Armi, joka käyttäytyikin oikein mallikkaasti, mitä nyt vähän jännityksestä pöydällä tärisi. Armi nappasi hienosti kolmannen sertinsä luokassa 8 ja valmistui täten International Premieriksi. Tuomarina oli Alexey Shchukin, kuten Cesiksessä, joten tarvitsimme vielä kontran, jonka antoi Lone Lund. Luokassa 8 kaikkien sertien on nimittäin oltava eri tuomareilta, jotta kissa valmistuisi IP:ksi, ja jos sattuu samoja tuomareita, täytyy jonkun muun tuomarin vahvistaa kissan serti kontrasigneerauksella.

Armi sai tällaiset arvostelut:
Tyyppi: "Exc. refine boning. Muscular body."
Pää: "in nice shape. Wedge broad with nice flat planes"
Silmät: "Oblique set expressive green."
Korvat: "Med. sized, exc open at the base."
Turkki: "Short enough a bet seasoned. Could be lighter by overtone."
Kunto/Yleisvaikutelma: "Tender and lovely lady."
Arvostelutulos: EX1 CAPIB IP

Kukka viihdytti isännän isovanhempia seurakissana näyttelyn ajan, se kun oli tarkoitus astuttaa jo syyskuussa, joten näyttelyyn emme täpläturkin kanssa olleet ilmoittautuneet. Se hiipi paapan viereen päiväunille, seurasi sohvalla lehtien lukua, ei yrittänyt yhtään metsästää ruokaa keittiöstä omistajiensa poissaollessa ja käyttäytyi muutenkin oikein mallikelpoisesti. Näin pedattiin taas yösija seuraavalle kyläily- ja mahdollisesti näyttelyreissulle ensi keväälle. :)

Pissoja ja hiiriä

Kukka päätti viime viikonloppuna osoittaa olevansa erittäin sukukypsä ja kollinkaipuinen naaras. Tähän asti kiimat ovat olleet lähinnä viikon kestäviä mouruamisia, mitkä on kestänyt, kiitos korvatulppien. Nyt asiaan on tullut muutos, kun pikkukissamme on oppinut merkkaamaan. Työhuoneen sängyn käyttö vessana ei siis ollutkaan protesti putsaamattomasta hiekkalaatikosta, hiekan vähyydestä tai muistakaan vessa-asioista, vaan kiimamerkkailua. Kukka osoitti merkkailutaitonsa silmiemme edessä juuri, kun olimme päässeet viikonlopuksi maalle. Siinä se ruikkasi telkkarin viereen pikku merkit ihmisten ihmetellessä vieressä. Muutama lisämerkkauskin tuli suoritettua, joten kissa pääsi loppuviikonlopuksi asumaan pääasiassa kylppäriin ja saunaan.

Välillä emäntä heltyi ja päästi Kukan juoksemaan muuallekin asuntoon, jossa se lähinnä kieriskeli vimmatusti sängyillä ja lattialla, kulki kyykyssä takapuoli pitkällä ja tietenkin mourusi. Kollin puutteessa se yritti lähennellä jopa vanhaa, kastroitua villakoiraakin. Topi-raukka oli touhusta ihmeissään, yleensä kun pilkulliselta pikkuhirviöltä tulee vain kynttä, jos sen päästää liian lähelle. Ulkonakin käytiin hyvin tiukan valvonnan alaisena. Maalla ei onneksi ilmeisesti ollut lähistöllä leikkaamattomia kolleja, koska vaikka neitokaisemme teki uloskin pieniä hajumerkkejä, ei vieraita kissoja näkynyt.

Sisällä Kukka oli niin hormonihuuruissa, ettei se edes ymmärtänyt kovin paljon ruuan perään. Kyllähän se ruokakupin aina jossain vaiheessa tyhjensi, mutta ei puhettakaan, että koiran tai ihmistenkään ruokia olisi tarvinnut piilotella normaalisti niin innokkaalta ruuanmetsästäjältämme. Sienipiirakkakin oli aivan koskematon, vaikka se unohtui puoleksi päiväksi keittiön pöydälle jäähtymään, Armihan ei ole kovin paha luvattomien ruokasaaliiden metsästäjä. Metsästäjänä Armi kuitenkin kunnostautui, mutta ei ruokapöydillä, vaan ulkona. Hiirikissan alkumme nimittäin saalisti oikein näppärästi pihalta kaksi päästäistä. Jyrsijätuntemusta sen olisi tosin hyvä vielä opetella, jotta ensi kerralla saaliit olisivat puutarhan satoa mässäileviä myyriä eikä viattomia hyönteisten syöjiä, jotka eivät kelpaa  ruuaksi kissalle.

Sunnuntai-iltana kotona Kukka oli mouruamisesta ilmeisesti niin väsynyt, että iltapalan syötyään se hyppäsi suoraan sänkyyn, painautui kerälle ja nukkui siinä hiljaa lähes koko yön. Onneksi kiima siitä sitten alkoikin loppua, ja nyt torstaina olemme jo saaneet olla omituisessa hiljaisuudessa muutaman päivän ajan. Hiljaisuuden lisäksi kissat leikkivät taas keskenään, Kukka on innostunut leluista ja malttaa välillä tulla sohvalle viereen nukkumaan. Kukan sulhasen Pepin rekisteröinti FIFeen valmistui tänään, joten toivottavasti Kukan mouruaminen tuottaa tulosta seuraavassa kiimassa, joka ajoittunee noin viikon päähän.