tiistai 11. lokakuuta 2011

Kukkatarhan kissalan näyttelydebyytti

Kes-Kisin näyttelyn saldo, kuvassa Kukan, Ellin, Pellen ja Pekan hankkimat palkinnot lauantailta ja sunnuntailta.

Viime viikonloppuna olimme yli vuoden tauon jälkeen kissanäyttelyssä. Kehiin palasi GIC Kukka ja ensiesiintymisensä tekivät Elli, Brassia, Pekka ja Pelle. Alkuun vähän jännitti, kuinka selviämme kissojen kuskaamisesta neljälle eri tuomarille, mutta lopulta kaikki meni hyvin, oikeastaan aivan loistavasti.

Kukkatarhan Brassia, la EX1 NOM
Brassiaa vähän jännittää, mutta hyvin se antaa itseään käsitellä.

Brassia tuli mukaan lauantaiksi toisen omistajansa Safan kanssa Jämsän kautta. Junamatka Hyvinkäältä oli sujunut hyvin, mutta majapaikassa toinen kissa oli ollut sen verran järkyttävä kokemus, että Brassia oli opetellut vähän murisemaankin sille. Näyttelyssä tyttönen käyttäytyi kuitenkin hyvin, mitä nyt välillä vähän sähisi, kun kiusattiin kaikenlaisella ronkkimisella ja pöydällä pitämisellä. Brassia sai kehuja väristään, täplistään, kontrastistaan ja ruumiinrakenteestaan. Tuomari Sabine Drieling tykkäsi lopulta Brassiasta niin paljon, että neitonen pääsi tuomarin parhaana pentuna paneeliin asti! Brassialla oli siis kunnia olla Kukkatarhan ensimmäinen kisu paneelissa, aika hienoa. Yhden äänenkin se nappasi paneelissa.

Kukkatarhan Brassavola, la EX1, su EX1 NOM
Elli jaksoi leikkiä ja touhuta myös näyttelyhäkissä.

Elli otettiin matkaan Espoosta perjantai-iltana. Tällä tytöllä on todella sisua ja sinnikkyyttä, sillä se jaksoi mouruta autossa koko matkan Helsingistä Mikkeliin, Mikkelistä Jyväskylään, puoli matkaa Jyväskylästä Mikkeliin, koko matkan Mikkelistä Jyväskylään, puoli matkaa Jyväskylästä Mikkeliin ja koko matkan Mikkelistä Helsinkiin. Onneksi tytöllä on kuitenkin vielä aika pieni ääni, ettei tarvinnut korvatulppia hommata. Näyttelyssä Elliä tietenkin alkuun vähän jännitti. Lauantain tuomari Marianne Kuipers-Kossen oli sitä mieltä, että Elli olisi muuten tosi hyvä, mutta nenän kyömy häiritsi. Oceilla saa toki olla kyömy ja jotkut tuomarit sitä arvostavatkin, mutta tämä ei. Sunnuntaina Martti Peltonen tykkäsi Ellistä niin paljon, että valitsi tämän parhaaksi pennukseen neljän pennun joukosta, ja niinpä myös sunnuntaina nähtiin Kukkatarhan kasvatti parhaiden pentujen paneelissa. Erityisesti Martti Peltonen kehui Ellin täpliä, nehän ovat kuin peukalon päällä painettuja, kuten standardissa sanotaan. Ellillä oli tuomareiden mielestä myös erinomainen pää ja profiili, hyvä kroppa, jalat ja häntä, hyvin asettuneet ja hyvänkokoiset korvat ja yleisvaikutelmana suloinen ja lupaava, ystävällinen pentu.

Kukkatarhan Bombax, la ja su EX2, su Ocicat ry:n erikoispalkinto
Pelle lähikuvassa.

Pellen tuomareina olivat lauantaina Arja Martikainen ja sunnuntaina Marianne Kuipers-Kossen. Molemmat kehuivat kovasti Pellen väriä, täpliä, ilmettä, korvia ja kroppaa. Pää on hieman pieni kuten emolla, mutta kuono-osa ja profiili lupaavasti kehittymässä. Harmiksemme Pellen hännänpäästä, viimeisestä luusta, löytyi kuitenkin pieni paksunnos. Todennäköisesti se kasvaa pikku knikiksi hännän kehittyessä, joten Pellellä ei ole asiaa aikuisluokkiin kuin kastraattina. Harmi, sillä Pelle olisi todella lupaavan näköinen muuten. Pelle saikin Ocicat ry:ltä kannustuspalkinnoksi hienon pokaalin. Kyllä Pelleä vielä näyttelyissäkin nähdään, pentuna ja nuorena luultavasti lähinnä Pekan kaverikissana, mutta aikuisena sitten kastraattiluokissa, joissa häntäviat eivät haittaa. Viikko sitten paksunnosta ei ollut vielä tunnettavissa, mutta häntäviat voivat tulla melko myöhäänkin ilmi, siihen asti kun häntä kasvaa.

Pelle osoitti myös houdinimaisia taitoja. Kun oma ihmisväki oli poistunut muita kissoja katsomaan, Pelle päätti opetella sturdin vetoketjun avaamistempun ja kiivetä pöydälle katselemaan hallia vähän uudesta vinkkelistä. Onneksi lähellä sattui olemaan tarkkaavainen näytteilleasettaja sekä ocicat-konkareita, jotka pelastivat karkulaisen. Vastapäisessä häkkirivistössä olleen kissan omistaja oli nimittäin huomannut pöydällä olevan kissan ja kysynyt lähellä olevilta ihmisiltä arasti, eikö kissan pitäisi olla häkissä eikä pöydällä. Ja kyllä, olisihan sen pitänyt olla. Onneksi Pelle jäi tutkimaan pöydällä olleita ruokapurkkeja eikä mielinyt sittenkään kauemmas karkuun. Lämmin kiitos tuntemattomalle näyttelykävijälle sekä Eija Välipirtti-Sillanpäälle ja Arja Martikaiselle Pellen palauttamisesta häkkiin! Jatkossa meillä varmistetaan aina sturdin vetoketjut lukoilla tai rautalangoilla, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan. Onneksi kissanäyttelyissä on mukavia ja auttavaisia ihmisiä, jotka pelastavat meitä tumpeloita katastrofeilta.

Kukkatarhan Borago, la EX1, su EX1 BIV
Pekka ja isänsä Felis mittelemässä värin parhaan tittelistä.

Pekka on ollut kotona uuden isäntänsä mussukka, jota nukutetaan sylissä ja rapsutellaan minkä ehditään. Pekka on veljeään Pelleä hieman rauhallisempi tapaus, joka nukkuu ja syö enemmän. Näyttelyssä Pekka osoittautui oikeaksi unelmakissaksi. Rauhallinen, viihtyy sylissä eikä liiemmin pelkää, rähjää eikä venkoile. Vähän vielä venytysten kanssa on harjoittelemista, mutta eihän pennulta voi liikoja vaatia. Pekan tuomarina oli lauantaina Minna Krogh ja sunnuntaina Mira Fonsén. Lihaksikkuus sai kehuja molemmilta tuomareilta, samoin profiili, ilme, väri, kontrasti ja häntä. Lauantaina Pekalla oli ihan liian isot korvat, mutta sunnuntaina hyvänkokoiset. Uskomme tässä asiassa sunnuntain tuomaria. :) Lauantaina isä Felis oli värin paras, sunnuntaina oli Pekan vuoro. Pekkaa ja Pelleä oli ihana katsoa, kun ne nukkuivat ja telmivät häkissään. Poikia käytiin myös paljon ihailemassa ja silittelemässäkin, enkä ihmettele yhtään, kyllähän ne ovat aivan mahtavan suloisia.

GIC Moosegrove Orqideas Doiradas, la EX1 CACS, su EX1 CACS kat. III paras siitosnaaras

Kukka palasi näyttelykehiin yli vuoden tauon jälkeen. Alkuun jännitimme, miten se käyttäytyisi, sillä Mikkelissä yökylässä se ei sietänyt ollenkaan poikiaan, vaan rähjäsi ja murisi niille. Onneksi maalla on helppo eristää kissoja eri tiloihin, jotta poikien tai Ellin ei tarvinnut katsella eikä kuunnella rähjäystä. Näyttelyssä mammakissa kuitenkin muisti, miten siellä ollaan, eikä rähissyt ollenkaan, vaan oli oikein kiltti oma itsensä. Kukka sai molempina päivinä sertit ja oli lauantaina suklaatäplikkäistä ocinaaraista paras. Arvostelutekstit olivat tutunkuuloisia, onhan Kukan kanssa kierretty jo aika paljon näyttelyitä. Erityisesti kehuttiin Kukan kroppaa, lämmintä väriä, kontrastia, silmiä, pään muotoa ja profiilia sekä korvia. Pientä miinusta tuli pään pienestä koosta, vaikka hoikkeliinimme onkin hyvin sopusuhtainen.

Sunnuntaina näyttelyn päätteeksi koimme vielä suuria riemun hetkiä, kun Kukka valittiin kategorian III parhaaksi siitosnaaraaksi pentujensa menestyksen perusteella (99,33 pisteellä). Saimme kotiin ensimmäisen ison pokaalin, ja kyllä sitä onkin ihailtu joka ilta. Kaiken kaikkiaan Kukkatarhan ensimmäinen näyttely oli siis erittäin menestyksekäs ja hieno kokemus. Pennut käyttäytyivät hyvin ja saivat parempia arvosteluja kuin osasimme odottaakaan. Huippua!