keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Näyttelyreissulla Turussa 26.-27.11.

Viime viikonloppuna oli Boragon eli Pekan ja Bombaxin eli Pellen vuoro edustaa Kukkatarhaa Turun rotukissayhdistyksen näyttelyssä ja totutella näyttelymaailmaan. Mamma Kukkakin otettiin mukaan sertien toivossa.


Pekka ja mitali.


Pojat ovat kasvaneet aikamoisiksi jötkäleiksi. Pekalle on kertynyt painoa 4,2 kg ja Pellelle 4,0 kg (Kukka painaa 4,0 kg ja Armi 4,1 kg). Ne ovat söpösti pennunpyöreitä eivätkä ulkonäön perusteella ole kärsineet ainakaan ruuan puutetta. Kun kissat ovat syömässä, Kukka ja pojat näyttävät samankokoisilta, mutta liikkuessaan Kukka on korkeampi, pitempi, sirompi ja jäntevämpi. Ocicateilla kokoero urosten ja naaraiden välillä on suuri, ja sen huomaa jo nyt kun vertaa mammaa pentuihinsa. Täytyy varmaan alkaa bodata enemmän, että jaksaa poikia esitellä näyttelyissä, ei nimittäin ole ihan kevyttä hommaa edes nelikiloisen kissan pitäminen asennossa joskus pitkiksikin venähtävissä vertailuarvioinneissa.

Pelle antaa venyttää itseään hienosti.

Lauantaina arvosteluun osallistui koko kolmikko. Pelle Miljoonajalka sai Luigi Comoriolta arvostelun EX1 ja vuolaasti kehuja. Tuomarin parhaan valinnassa Pelle oli neljästä pennusta toinen upean abyn jälkeen. Pekka ja Kukka olivat lauantaina Jarmo Räihän arvostetavina. Pekasta Räihän ensimmäinen kommentti oli "Onpa sillä kaunis pää!" ja heti perään toinen kommentti "Onko tämä tosiaan luokassa 12(=pennut 3-6kk)?" Pekka sai kovasti kehuja, vaikka onkin vielä keskenkasvuinen. Pekka voitti isoisänsä Wispan värin parhaan valinnassa ja antoi tuomarin parhaan valinnassakin hyvän vastuksen, voiton vei kuitenkin toinen kissa. Kukka oli lauantaina vähän huonolla tuulella arvosteluissa. Ehkä ihan oikeutetustikin, mammaraukka kun revittiin pesästään unesta ja nälkäisenä suoraan arvosteluun. Kukka on aina kiltti arvostelussa, mutta nyt se kyllä vähän urputti eikä oikein antanut itseään venyttää, joten Kukaksi sillä oli känkkäränkkäpäivä. Kukka sai kuitenkin sertinsä, joten olimme päivän tuloksiin oikein tyytyväisiä.


Kun palattiin Helsinkiin, pojatkin saivat nauttia näyttelytuomisista.


Sunnuntaina Pelle oli vain Pekan kaverikissana mukana, arvosteluun osallistuivat Pekka ja Kukka, tuomarinaan Fabio Brambilla. Tällä kertaa Kukka älyttiin herättää ajoissa ja ruokkia ennen arvostelua, joten se oli taas oma mukava itsensä, istui nätisti tuomarin pöydällä, vaikka vähän jännityksestä tärisikin, ja sai hienosti sertinsä. Reipas Pekka ihastutti tuomarinsa myös sunnuntaina ollen sekä värin paras isäänsä Felistä vastaan käydyssä kisassa että tuomarin paras kuudesta pennusta! Näin nähtiin jo kolmas Kukkatarhan pentu paneelissa, mikä oli meille todellinen juhlahetki. Paneelin voitto meni melkein kaikilla äänillä molempina päivinä burmillalle, mutta meille tärkeintä oli nähdä oma, hyvinkäyttäytyvä kissa muiden upeiden pentujen joukossa loppukilpailussa. Hienoa, Pekka! Molemmat pojat käyttäytyivät koko viikonlopun ajan todella kauniisti ja reippaasti, joten niiden kanssa on mukava käydä näyttelyissä jatkossakin.

Maanantaiaamuna emäntä sai seurakseen kolme opiskelukissaa!

Turussa nähtiin Kukkatarhan B-pentuja viimeistä kertaa pentuluokassa. Seuraavan kerran olemme URK:n näyttelyssä Tikkurilassa juuri kun pennut täyttävät 6 kk eli 10.-11.12. Mukaan tulevat lauantaina Kukka, Pekka, Brassia ja Onni sekä sunnuntaina Kukka, Pekka, Brassia ja Elli, lisäksi Pelle tulee Pekan seurakissaksi molemmiksi päiviksi. Tervetuloa moikkaamaan meitä ja rapsuttelemaan Kukkatarhan kissoja sekä ihastelemaan satoja muita kisuja!

tiistai 29. marraskuuta 2011

Ery-Sydin näyttelyraportti

Kukkatarhan Bellium eli Onni teki näyttelydebyyttinsä Ery-Sydin näyttelyssä lauantaina 19.11., seuranaan Elli. Brassia piti Kukkatarhan mainetta yllä sunnuntaina.

Komea ja kookas kollipoika Onni omistajansa sylissä näyttelyssä. Kuva Jari Ruohonen.

Onni on kasvanut hienosti ja näyttää oikein komealta kollipojalta. Ja mikä luonne pojalla onkaan! Ensikertalaisemme oli ihanan rauhallinen ja reipas eikä tuntunut paljon näyttelyä stressaavan. Tuomarin pöydällä herra oleskeli rauhallisesti, välillä leikki, puski tuomaria ja istui arvostelusetelin päälle, jotta sai varmasti huomiota. Tuomari Olga Komissarova tykkäsi pojasta, mutta pitkän harkinnan jälkeen vertaisarvostelussa toinen ocipoika vei voiton pienempien täpliensä ansiosta ja Onnin saaliiksi jäi EX2. Vastikään valmistuneelta tuomarilta oli tainnut jäädä kotiläksyt lukematta ocicatien standardin osalta, sillä hän sanoi, että ocicatissa tärkeintä on, että sillä on paljon pieniä täpliä. Standardi ei sano täplien lukumäärästä mitään, vain muodosta, jonka pitäisi olla kuin peukalonpäällä painettu. Meitä ei tulos jäänyt harmittamaan, Onni on kuitenkin aivan ihana, kaunis ja hyväluonteinen koti- ja showkissa. Onnia pidellessä tuntui kuin olisi Kukkaa pidellyt, sillä molemmat ovat nyt suunnilleen samankokoisia ja -värisiä ja Onni tosiaan antoi venyttää itseään kuin näyttelykonkari.

Onnia ei näyttelytouhu paljon näytä stressaavan. Kuva Laura Piekkola.

Ellillä oli vuorossa jo viides näyttely pentuluokassa. Ellin lilaa väriä Komissrova ei täysin ymmärtänyt, sillä hän sanoi, että kunhan kontrasti kehittyy, turkista tulee hyvä. Diluutioväreillähän yleensä pohjaväri vanhemmiten tummuu ja juuri pennuilla on hyvä kontrasti, joka yleensä alkaa pikku hiljaa heikentyä kissan vanhetessa. Ellinkin kontrasti on lilaksi oikein hyvä ja täplät hienot. Elli oli tuomarin mielestä liloista ja suklaista ocipennuista paras, mutta tuomarin parhaan valinnassa jäi kuudesta pennusta neljänneksi. Elli on edelleen todellinen ADHD-kissa, koko ajan vaatii leikitystä tai toimintaa tai alkaa kitistä tylsyyttä. Varsinaista rähjäämistä Elli ei harrasta, vaan lähinnä ilmoittaa välillä kitinällään, että voisi nyt just tehdä jotain muutakin kuin vaikkapa olla hiljaa paikallaan tuomarin lääpittävänä. Elli ja Onni olivat vierekkäisssä häkeissä ja välillä kurkkivat toisiaa verkon raosta, uskalsivatpa laittaa käpälääkin toisen puolelle, jos vaikka olisi saanut toisen lelun kaapattua itselleen.

On se Onni vaan niin ihana. Kuva Jari Ruohonen.

Sunnuntaina Brassia oli omistajansa kanssa paikalla aivan itsekseen kasvattajan ollessa muissa tehtävissä. Kaunis Brassia edustikin Kukkatarhaa hienosti, sillä tyttönen oli tuomari Elena Noskovan paras pentu. Valitettavasti Brassiaa ei silti nähty paneelissa, sillä se sai äkillisen ripulikohtauksen häkissään arvostelun jälkeen, joten päätimme, että varmuuden vuoksi sen oli parempi viettää loppu aika omassa häkissään vessan lähettyvillä. Brassia oli tuomarinkin mukaan "a bit unhappy today", mutta ei kai se ole ihme, jos riepotellaan maha kipeänä. Maanantaina vatsavaivat vielä jatkuivat, mutta tiistaista eteenpäin kisunen on taas onneksi ollut terve ja iloinen.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Terveiset Tallinnan näyttelyreissulta

Marraskuun toisena viikonloppuna suuntasimme Tallinnaan, toiveissa saada Kukalle pari sertiä ulkomailta ja Ellille lisää näyttelykokemusta. Elli tuli meille torstai-iltana. Olimme odottaneet, että mammakissa olisi vähän rähissyt pikkukissalle, mutta kissojen yhteiselo lähtikin ihan rauhallisesti käyntiin. Pikemminkin se oli Elli, joka vähän sähisi ja murisi emolleen, mutta kuitenkin peräkkäin kirmailtiin leikinomaisesti ja yö meni rauhallisesti. Kun pennut olivat pieniä, niillä oli tapana kaataa emännän paperiroskis aina, joten se otettiinkin sitten pentujen ajaksi pois käytöstä. Kaatajakin taisi paljastua, sillä Elli ryntäsi melkein heti meille tultuaan kaatamaan roskiksen vanhaan tapaan. Kirjahyllyssä se myös kiipeili kuten ennen vanhaan, ja parvekkeella piti kiivetä puuhun, vaikka se nyt olikin vaikeampaa näyttelyä varten tylsytetyillä kynsillä.

Elli lauantaina näyttelyssä, kuva Pekka Savolainen.

Autossa Elli oli ihmeen hiljaa, ilmeisesti se on alkanut tajuta, ettei hirmuinen mouruaminen auta, vaan matkaan lähdetään, jos niin on päätetty. Suuntasimme bussilla ja ratikalla Katajanokalle, jossa kissat nostettiin King Toursin pikkubussiin laivamatkan ajaksi ja ihmiset pääsivät kansipaikoille laivaan. Tallinnassa jatkoimme pikkubussilla hotelli Suteen. Hotellihuone oli mukavan iso ja siellä ei ollut kokolattiamattoa, mikä on kissojen kanssa bonusta, koska matkahiekkiksestä matolle lentäviä puruja ei ihan helposti saa pelkällä pikku harjalla ja rikkalapiolla siivottua. Kukka on esitellyt kotona kovasti kiipeilytaitojaan, ja nytkin hotellihuoneessa oli näytön paikka. Ei mennyt kauankaan hotelliin saapumisesta, kun kylppäristä kuului pientä kolinaa ja Kukka oli löytänyt pehmustetun ja lämpimän kissapedin. Kukka oli kiivennyt ensin vessanpöntölle, sitten peilin alla olevalta tasolta suihkukaapin päälle ja nukkumaan korkealla olevaan pyyhetelineeseen. Kisut tottuivat toisiinsa nopeasti, ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä nukuttiin jo söpösti lähekkäin ihmisten vieressä sängyssä. Sunnuntain näyttelyssä tuplasturdin väliseinänkin pystyi jo avaamaan eikä kissojen välille syntynyt rähinää.

Lauantaina näyttelyssä Kukka oli neljästä suklaatäplikkäästä ocinaaraasta paras ja pääsi siten tuomarin parhaan naaraan valintaan. Valinnassa oli mukana 7 kissaa, joista tuomari Laura Burani tiputti pois kissoja yksitellen. Lopulta kissoja oli jäljellä vielä kolme, joista yksi oli Kukka. Siinä sitä alkoi emännän käsikin vähän vapista melkein neljän kilon punttia kannatellessa. (Entäs sitten, kun kollipojat kasvavat isoiksi...) Lopulta Kukka tuli valinnassa toiseksi, aika hyvin kovatasoisessa kisassa. Sertin Kukka sai molempina päivinä, joten matkan tärkein tavoite saavutettiin. Sunnuntaina Kukan sisko vei ocityttöjen voiton ja olikin paneelissa asti.

Kukka lauantaina näyttelyssä, kuva Pekka Savolainen.

Elli oli Jyväskylän jälkeen toisella näyttelymatkallaan. Pikkuneitiä vähän jännitti ja koko ajan esittelijä sai yrittää keksiä väkkärällemme tekemistä, jotta sen ei olisi tarvinnut valittaa tylsyyttään tai kiemurrella alas tuomarin pöydältä. Molempina päivinä Ellin tulos oli EX1 ja tuomarin parhaan valinnoissa toinen sija. Elli on todella kaunis neitokainen, lilana vähän haalean näköinen verrattuna moniin muihin täpläkissoihin, mutta värinsä edustajana erittäin hieno. Luonnekin on mukava, hyvin aktiivinen, reipas ja hellyydenkipeä. Elliä näemme varmasti jatkossakin näyttelykehissä.

Matkanjärjestäjänä meillä toimi King Tours Pohjanmaalta. Minibussi kuljetti kissat laivaan ja ihmiset ja kissat Tallinnassa hotellille, näyttelypaikalle ja takaisin satamaan. Matkanjärjestäjän valintakriteerinä oli se, että lähdön piti olla 17.30, meidänhän olisi pitänyt tehdä työ- ja opiskelupäivät, joten myöhäinen lähtö olisi ollut enemmän kuin tärkeä. Muutamaa päivää ennen reissua matkanjärjestäjä kuitenkin ilmoitti, että lähtö onkin satamasta 11.30. Siinä sitten järjesteltiin kahden ihmisen perjantait uudestaan, mikä ei ollut ihan helppoa. Muuten matka toimi hyvin, mutta tuo viime hetken lähtöajan muutos ei ehkä kannusta meitä valitsemaan samaa firmaa uudelleen.

Harmi-kissa maastoutuu, kuva Terhi Launiainen.

Armi oli matkamme ajan hoidossa, jossa se sai uuden kutsumanimen Harmi. Olisimme odottaneet, että ujompi kissaneitokaisemme olisi ehkä vähän aikaa lymyillyt sohvan alla piilossa, mutta sitten rauhoittunut ja tullut sohvakissaksi, kuten 1,5 vuotta sitten, kun se oli viimeksi yksin hoidossa. Mutta vielä mitä, nyt se keskittyi huutamaan lähes kaiket yöt. Jos sitä ei huomioinut, se oli läpsinyt tassulla hoitajaansa naamaan. Ensi kerralla huonotapainen kissavieras taitaa lähteä mukaan näyttelyreissulle eikä sitä jätetä hyvälle hoitajalle lähelle kotia, ainakaan yksiöön hyppimään hoitajaraukkansa niskassa.