keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Onnea Armi 3 vuotta!

Kaunis 3-vuotias Armi 28.12.2011.

Ihana Armi vietti tänään 3-vuotissyntymäpäiväänsä. Armin juhlapäivään on kuulunut rapsutuksia, loikoilua lämpimällä uuninpankolla sekä vähän Kukan poikien suorittamaa jahtaamista. Juhlapäivästä huolimatta (tai sen kunniaksi, lääkisläisen perheessä kun asuu) Armi kävi myös rokotuksessa. Armi nimittäin osallistuu Suomen venäjänsiniset ry:n esittelynäyttelyyn Malmin VPK-talolla 22.1. Eläinlääkärissä neitonen kävi myös vaa'alla, joka näytti sopivat 4,1 kg.





keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Näyttelyreissulla Turussa 26.-27.11.

Viime viikonloppuna oli Boragon eli Pekan ja Bombaxin eli Pellen vuoro edustaa Kukkatarhaa Turun rotukissayhdistyksen näyttelyssä ja totutella näyttelymaailmaan. Mamma Kukkakin otettiin mukaan sertien toivossa.


Pekka ja mitali.


Pojat ovat kasvaneet aikamoisiksi jötkäleiksi. Pekalle on kertynyt painoa 4,2 kg ja Pellelle 4,0 kg (Kukka painaa 4,0 kg ja Armi 4,1 kg). Ne ovat söpösti pennunpyöreitä eivätkä ulkonäön perusteella ole kärsineet ainakaan ruuan puutetta. Kun kissat ovat syömässä, Kukka ja pojat näyttävät samankokoisilta, mutta liikkuessaan Kukka on korkeampi, pitempi, sirompi ja jäntevämpi. Ocicateilla kokoero urosten ja naaraiden välillä on suuri, ja sen huomaa jo nyt kun vertaa mammaa pentuihinsa. Täytyy varmaan alkaa bodata enemmän, että jaksaa poikia esitellä näyttelyissä, ei nimittäin ole ihan kevyttä hommaa edes nelikiloisen kissan pitäminen asennossa joskus pitkiksikin venähtävissä vertailuarvioinneissa.

Pelle antaa venyttää itseään hienosti.

Lauantaina arvosteluun osallistui koko kolmikko. Pelle Miljoonajalka sai Luigi Comoriolta arvostelun EX1 ja vuolaasti kehuja. Tuomarin parhaan valinnassa Pelle oli neljästä pennusta toinen upean abyn jälkeen. Pekka ja Kukka olivat lauantaina Jarmo Räihän arvostetavina. Pekasta Räihän ensimmäinen kommentti oli "Onpa sillä kaunis pää!" ja heti perään toinen kommentti "Onko tämä tosiaan luokassa 12(=pennut 3-6kk)?" Pekka sai kovasti kehuja, vaikka onkin vielä keskenkasvuinen. Pekka voitti isoisänsä Wispan värin parhaan valinnassa ja antoi tuomarin parhaan valinnassakin hyvän vastuksen, voiton vei kuitenkin toinen kissa. Kukka oli lauantaina vähän huonolla tuulella arvosteluissa. Ehkä ihan oikeutetustikin, mammaraukka kun revittiin pesästään unesta ja nälkäisenä suoraan arvosteluun. Kukka on aina kiltti arvostelussa, mutta nyt se kyllä vähän urputti eikä oikein antanut itseään venyttää, joten Kukaksi sillä oli känkkäränkkäpäivä. Kukka sai kuitenkin sertinsä, joten olimme päivän tuloksiin oikein tyytyväisiä.


Kun palattiin Helsinkiin, pojatkin saivat nauttia näyttelytuomisista.


Sunnuntaina Pelle oli vain Pekan kaverikissana mukana, arvosteluun osallistuivat Pekka ja Kukka, tuomarinaan Fabio Brambilla. Tällä kertaa Kukka älyttiin herättää ajoissa ja ruokkia ennen arvostelua, joten se oli taas oma mukava itsensä, istui nätisti tuomarin pöydällä, vaikka vähän jännityksestä tärisikin, ja sai hienosti sertinsä. Reipas Pekka ihastutti tuomarinsa myös sunnuntaina ollen sekä värin paras isäänsä Felistä vastaan käydyssä kisassa että tuomarin paras kuudesta pennusta! Näin nähtiin jo kolmas Kukkatarhan pentu paneelissa, mikä oli meille todellinen juhlahetki. Paneelin voitto meni melkein kaikilla äänillä molempina päivinä burmillalle, mutta meille tärkeintä oli nähdä oma, hyvinkäyttäytyvä kissa muiden upeiden pentujen joukossa loppukilpailussa. Hienoa, Pekka! Molemmat pojat käyttäytyivät koko viikonlopun ajan todella kauniisti ja reippaasti, joten niiden kanssa on mukava käydä näyttelyissä jatkossakin.

Maanantaiaamuna emäntä sai seurakseen kolme opiskelukissaa!

Turussa nähtiin Kukkatarhan B-pentuja viimeistä kertaa pentuluokassa. Seuraavan kerran olemme URK:n näyttelyssä Tikkurilassa juuri kun pennut täyttävät 6 kk eli 10.-11.12. Mukaan tulevat lauantaina Kukka, Pekka, Brassia ja Onni sekä sunnuntaina Kukka, Pekka, Brassia ja Elli, lisäksi Pelle tulee Pekan seurakissaksi molemmiksi päiviksi. Tervetuloa moikkaamaan meitä ja rapsuttelemaan Kukkatarhan kissoja sekä ihastelemaan satoja muita kisuja!

tiistai 29. marraskuuta 2011

Ery-Sydin näyttelyraportti

Kukkatarhan Bellium eli Onni teki näyttelydebyyttinsä Ery-Sydin näyttelyssä lauantaina 19.11., seuranaan Elli. Brassia piti Kukkatarhan mainetta yllä sunnuntaina.

Komea ja kookas kollipoika Onni omistajansa sylissä näyttelyssä. Kuva Jari Ruohonen.

Onni on kasvanut hienosti ja näyttää oikein komealta kollipojalta. Ja mikä luonne pojalla onkaan! Ensikertalaisemme oli ihanan rauhallinen ja reipas eikä tuntunut paljon näyttelyä stressaavan. Tuomarin pöydällä herra oleskeli rauhallisesti, välillä leikki, puski tuomaria ja istui arvostelusetelin päälle, jotta sai varmasti huomiota. Tuomari Olga Komissarova tykkäsi pojasta, mutta pitkän harkinnan jälkeen vertaisarvostelussa toinen ocipoika vei voiton pienempien täpliensä ansiosta ja Onnin saaliiksi jäi EX2. Vastikään valmistuneelta tuomarilta oli tainnut jäädä kotiläksyt lukematta ocicatien standardin osalta, sillä hän sanoi, että ocicatissa tärkeintä on, että sillä on paljon pieniä täpliä. Standardi ei sano täplien lukumäärästä mitään, vain muodosta, jonka pitäisi olla kuin peukalonpäällä painettu. Meitä ei tulos jäänyt harmittamaan, Onni on kuitenkin aivan ihana, kaunis ja hyväluonteinen koti- ja showkissa. Onnia pidellessä tuntui kuin olisi Kukkaa pidellyt, sillä molemmat ovat nyt suunnilleen samankokoisia ja -värisiä ja Onni tosiaan antoi venyttää itseään kuin näyttelykonkari.

Onnia ei näyttelytouhu paljon näytä stressaavan. Kuva Laura Piekkola.

Ellillä oli vuorossa jo viides näyttely pentuluokassa. Ellin lilaa väriä Komissrova ei täysin ymmärtänyt, sillä hän sanoi, että kunhan kontrasti kehittyy, turkista tulee hyvä. Diluutioväreillähän yleensä pohjaväri vanhemmiten tummuu ja juuri pennuilla on hyvä kontrasti, joka yleensä alkaa pikku hiljaa heikentyä kissan vanhetessa. Ellinkin kontrasti on lilaksi oikein hyvä ja täplät hienot. Elli oli tuomarin mielestä liloista ja suklaista ocipennuista paras, mutta tuomarin parhaan valinnassa jäi kuudesta pennusta neljänneksi. Elli on edelleen todellinen ADHD-kissa, koko ajan vaatii leikitystä tai toimintaa tai alkaa kitistä tylsyyttä. Varsinaista rähjäämistä Elli ei harrasta, vaan lähinnä ilmoittaa välillä kitinällään, että voisi nyt just tehdä jotain muutakin kuin vaikkapa olla hiljaa paikallaan tuomarin lääpittävänä. Elli ja Onni olivat vierekkäisssä häkeissä ja välillä kurkkivat toisiaa verkon raosta, uskalsivatpa laittaa käpälääkin toisen puolelle, jos vaikka olisi saanut toisen lelun kaapattua itselleen.

On se Onni vaan niin ihana. Kuva Jari Ruohonen.

Sunnuntaina Brassia oli omistajansa kanssa paikalla aivan itsekseen kasvattajan ollessa muissa tehtävissä. Kaunis Brassia edustikin Kukkatarhaa hienosti, sillä tyttönen oli tuomari Elena Noskovan paras pentu. Valitettavasti Brassiaa ei silti nähty paneelissa, sillä se sai äkillisen ripulikohtauksen häkissään arvostelun jälkeen, joten päätimme, että varmuuden vuoksi sen oli parempi viettää loppu aika omassa häkissään vessan lähettyvillä. Brassia oli tuomarinkin mukaan "a bit unhappy today", mutta ei kai se ole ihme, jos riepotellaan maha kipeänä. Maanantaina vatsavaivat vielä jatkuivat, mutta tiistaista eteenpäin kisunen on taas onneksi ollut terve ja iloinen.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Terveiset Tallinnan näyttelyreissulta

Marraskuun toisena viikonloppuna suuntasimme Tallinnaan, toiveissa saada Kukalle pari sertiä ulkomailta ja Ellille lisää näyttelykokemusta. Elli tuli meille torstai-iltana. Olimme odottaneet, että mammakissa olisi vähän rähissyt pikkukissalle, mutta kissojen yhteiselo lähtikin ihan rauhallisesti käyntiin. Pikemminkin se oli Elli, joka vähän sähisi ja murisi emolleen, mutta kuitenkin peräkkäin kirmailtiin leikinomaisesti ja yö meni rauhallisesti. Kun pennut olivat pieniä, niillä oli tapana kaataa emännän paperiroskis aina, joten se otettiinkin sitten pentujen ajaksi pois käytöstä. Kaatajakin taisi paljastua, sillä Elli ryntäsi melkein heti meille tultuaan kaatamaan roskiksen vanhaan tapaan. Kirjahyllyssä se myös kiipeili kuten ennen vanhaan, ja parvekkeella piti kiivetä puuhun, vaikka se nyt olikin vaikeampaa näyttelyä varten tylsytetyillä kynsillä.

Elli lauantaina näyttelyssä, kuva Pekka Savolainen.

Autossa Elli oli ihmeen hiljaa, ilmeisesti se on alkanut tajuta, ettei hirmuinen mouruaminen auta, vaan matkaan lähdetään, jos niin on päätetty. Suuntasimme bussilla ja ratikalla Katajanokalle, jossa kissat nostettiin King Toursin pikkubussiin laivamatkan ajaksi ja ihmiset pääsivät kansipaikoille laivaan. Tallinnassa jatkoimme pikkubussilla hotelli Suteen. Hotellihuone oli mukavan iso ja siellä ei ollut kokolattiamattoa, mikä on kissojen kanssa bonusta, koska matkahiekkiksestä matolle lentäviä puruja ei ihan helposti saa pelkällä pikku harjalla ja rikkalapiolla siivottua. Kukka on esitellyt kotona kovasti kiipeilytaitojaan, ja nytkin hotellihuoneessa oli näytön paikka. Ei mennyt kauankaan hotelliin saapumisesta, kun kylppäristä kuului pientä kolinaa ja Kukka oli löytänyt pehmustetun ja lämpimän kissapedin. Kukka oli kiivennyt ensin vessanpöntölle, sitten peilin alla olevalta tasolta suihkukaapin päälle ja nukkumaan korkealla olevaan pyyhetelineeseen. Kisut tottuivat toisiinsa nopeasti, ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä nukuttiin jo söpösti lähekkäin ihmisten vieressä sängyssä. Sunnuntain näyttelyssä tuplasturdin väliseinänkin pystyi jo avaamaan eikä kissojen välille syntynyt rähinää.

Lauantaina näyttelyssä Kukka oli neljästä suklaatäplikkäästä ocinaaraasta paras ja pääsi siten tuomarin parhaan naaraan valintaan. Valinnassa oli mukana 7 kissaa, joista tuomari Laura Burani tiputti pois kissoja yksitellen. Lopulta kissoja oli jäljellä vielä kolme, joista yksi oli Kukka. Siinä sitä alkoi emännän käsikin vähän vapista melkein neljän kilon punttia kannatellessa. (Entäs sitten, kun kollipojat kasvavat isoiksi...) Lopulta Kukka tuli valinnassa toiseksi, aika hyvin kovatasoisessa kisassa. Sertin Kukka sai molempina päivinä, joten matkan tärkein tavoite saavutettiin. Sunnuntaina Kukan sisko vei ocityttöjen voiton ja olikin paneelissa asti.

Kukka lauantaina näyttelyssä, kuva Pekka Savolainen.

Elli oli Jyväskylän jälkeen toisella näyttelymatkallaan. Pikkuneitiä vähän jännitti ja koko ajan esittelijä sai yrittää keksiä väkkärällemme tekemistä, jotta sen ei olisi tarvinnut valittaa tylsyyttään tai kiemurrella alas tuomarin pöydältä. Molempina päivinä Ellin tulos oli EX1 ja tuomarin parhaan valinnoissa toinen sija. Elli on todella kaunis neitokainen, lilana vähän haalean näköinen verrattuna moniin muihin täpläkissoihin, mutta värinsä edustajana erittäin hieno. Luonnekin on mukava, hyvin aktiivinen, reipas ja hellyydenkipeä. Elliä näemme varmasti jatkossakin näyttelykehissä.

Matkanjärjestäjänä meillä toimi King Tours Pohjanmaalta. Minibussi kuljetti kissat laivaan ja ihmiset ja kissat Tallinnassa hotellille, näyttelypaikalle ja takaisin satamaan. Matkanjärjestäjän valintakriteerinä oli se, että lähdön piti olla 17.30, meidänhän olisi pitänyt tehdä työ- ja opiskelupäivät, joten myöhäinen lähtö olisi ollut enemmän kuin tärkeä. Muutamaa päivää ennen reissua matkanjärjestäjä kuitenkin ilmoitti, että lähtö onkin satamasta 11.30. Siinä sitten järjesteltiin kahden ihmisen perjantait uudestaan, mikä ei ollut ihan helppoa. Muuten matka toimi hyvin, mutta tuo viime hetken lähtöajan muutos ei ehkä kannusta meitä valitsemaan samaa firmaa uudelleen.

Harmi-kissa maastoutuu, kuva Terhi Launiainen.

Armi oli matkamme ajan hoidossa, jossa se sai uuden kutsumanimen Harmi. Olisimme odottaneet, että ujompi kissaneitokaisemme olisi ehkä vähän aikaa lymyillyt sohvan alla piilossa, mutta sitten rauhoittunut ja tullut sohvakissaksi, kuten 1,5 vuotta sitten, kun se oli viimeksi yksin hoidossa. Mutta vielä mitä, nyt se keskittyi huutamaan lähes kaiket yöt. Jos sitä ei huomioinut, se oli läpsinyt tassulla hoitajaansa naamaan. Ensi kerralla huonotapainen kissavieras taitaa lähteä mukaan näyttelyreissulle eikä sitä jätetä hyvälle hoitajalle lähelle kotia, ainakaan yksiöön hyppimään hoitajaraukkansa niskassa.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Kukkatarhan kissalan näyttelydebyytti

Kes-Kisin näyttelyn saldo, kuvassa Kukan, Ellin, Pellen ja Pekan hankkimat palkinnot lauantailta ja sunnuntailta.

Viime viikonloppuna olimme yli vuoden tauon jälkeen kissanäyttelyssä. Kehiin palasi GIC Kukka ja ensiesiintymisensä tekivät Elli, Brassia, Pekka ja Pelle. Alkuun vähän jännitti, kuinka selviämme kissojen kuskaamisesta neljälle eri tuomarille, mutta lopulta kaikki meni hyvin, oikeastaan aivan loistavasti.

Kukkatarhan Brassia, la EX1 NOM
Brassiaa vähän jännittää, mutta hyvin se antaa itseään käsitellä.

Brassia tuli mukaan lauantaiksi toisen omistajansa Safan kanssa Jämsän kautta. Junamatka Hyvinkäältä oli sujunut hyvin, mutta majapaikassa toinen kissa oli ollut sen verran järkyttävä kokemus, että Brassia oli opetellut vähän murisemaankin sille. Näyttelyssä tyttönen käyttäytyi kuitenkin hyvin, mitä nyt välillä vähän sähisi, kun kiusattiin kaikenlaisella ronkkimisella ja pöydällä pitämisellä. Brassia sai kehuja väristään, täplistään, kontrastistaan ja ruumiinrakenteestaan. Tuomari Sabine Drieling tykkäsi lopulta Brassiasta niin paljon, että neitonen pääsi tuomarin parhaana pentuna paneeliin asti! Brassialla oli siis kunnia olla Kukkatarhan ensimmäinen kisu paneelissa, aika hienoa. Yhden äänenkin se nappasi paneelissa.

Kukkatarhan Brassavola, la EX1, su EX1 NOM
Elli jaksoi leikkiä ja touhuta myös näyttelyhäkissä.

Elli otettiin matkaan Espoosta perjantai-iltana. Tällä tytöllä on todella sisua ja sinnikkyyttä, sillä se jaksoi mouruta autossa koko matkan Helsingistä Mikkeliin, Mikkelistä Jyväskylään, puoli matkaa Jyväskylästä Mikkeliin, koko matkan Mikkelistä Jyväskylään, puoli matkaa Jyväskylästä Mikkeliin ja koko matkan Mikkelistä Helsinkiin. Onneksi tytöllä on kuitenkin vielä aika pieni ääni, ettei tarvinnut korvatulppia hommata. Näyttelyssä Elliä tietenkin alkuun vähän jännitti. Lauantain tuomari Marianne Kuipers-Kossen oli sitä mieltä, että Elli olisi muuten tosi hyvä, mutta nenän kyömy häiritsi. Oceilla saa toki olla kyömy ja jotkut tuomarit sitä arvostavatkin, mutta tämä ei. Sunnuntaina Martti Peltonen tykkäsi Ellistä niin paljon, että valitsi tämän parhaaksi pennukseen neljän pennun joukosta, ja niinpä myös sunnuntaina nähtiin Kukkatarhan kasvatti parhaiden pentujen paneelissa. Erityisesti Martti Peltonen kehui Ellin täpliä, nehän ovat kuin peukalon päällä painettuja, kuten standardissa sanotaan. Ellillä oli tuomareiden mielestä myös erinomainen pää ja profiili, hyvä kroppa, jalat ja häntä, hyvin asettuneet ja hyvänkokoiset korvat ja yleisvaikutelmana suloinen ja lupaava, ystävällinen pentu.

Kukkatarhan Bombax, la ja su EX2, su Ocicat ry:n erikoispalkinto
Pelle lähikuvassa.

Pellen tuomareina olivat lauantaina Arja Martikainen ja sunnuntaina Marianne Kuipers-Kossen. Molemmat kehuivat kovasti Pellen väriä, täpliä, ilmettä, korvia ja kroppaa. Pää on hieman pieni kuten emolla, mutta kuono-osa ja profiili lupaavasti kehittymässä. Harmiksemme Pellen hännänpäästä, viimeisestä luusta, löytyi kuitenkin pieni paksunnos. Todennäköisesti se kasvaa pikku knikiksi hännän kehittyessä, joten Pellellä ei ole asiaa aikuisluokkiin kuin kastraattina. Harmi, sillä Pelle olisi todella lupaavan näköinen muuten. Pelle saikin Ocicat ry:ltä kannustuspalkinnoksi hienon pokaalin. Kyllä Pelleä vielä näyttelyissäkin nähdään, pentuna ja nuorena luultavasti lähinnä Pekan kaverikissana, mutta aikuisena sitten kastraattiluokissa, joissa häntäviat eivät haittaa. Viikko sitten paksunnosta ei ollut vielä tunnettavissa, mutta häntäviat voivat tulla melko myöhäänkin ilmi, siihen asti kun häntä kasvaa.

Pelle osoitti myös houdinimaisia taitoja. Kun oma ihmisväki oli poistunut muita kissoja katsomaan, Pelle päätti opetella sturdin vetoketjun avaamistempun ja kiivetä pöydälle katselemaan hallia vähän uudesta vinkkelistä. Onneksi lähellä sattui olemaan tarkkaavainen näytteilleasettaja sekä ocicat-konkareita, jotka pelastivat karkulaisen. Vastapäisessä häkkirivistössä olleen kissan omistaja oli nimittäin huomannut pöydällä olevan kissan ja kysynyt lähellä olevilta ihmisiltä arasti, eikö kissan pitäisi olla häkissä eikä pöydällä. Ja kyllä, olisihan sen pitänyt olla. Onneksi Pelle jäi tutkimaan pöydällä olleita ruokapurkkeja eikä mielinyt sittenkään kauemmas karkuun. Lämmin kiitos tuntemattomalle näyttelykävijälle sekä Eija Välipirtti-Sillanpäälle ja Arja Martikaiselle Pellen palauttamisesta häkkiin! Jatkossa meillä varmistetaan aina sturdin vetoketjut lukoilla tai rautalangoilla, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan. Onneksi kissanäyttelyissä on mukavia ja auttavaisia ihmisiä, jotka pelastavat meitä tumpeloita katastrofeilta.

Kukkatarhan Borago, la EX1, su EX1 BIV
Pekka ja isänsä Felis mittelemässä värin parhaan tittelistä.

Pekka on ollut kotona uuden isäntänsä mussukka, jota nukutetaan sylissä ja rapsutellaan minkä ehditään. Pekka on veljeään Pelleä hieman rauhallisempi tapaus, joka nukkuu ja syö enemmän. Näyttelyssä Pekka osoittautui oikeaksi unelmakissaksi. Rauhallinen, viihtyy sylissä eikä liiemmin pelkää, rähjää eikä venkoile. Vähän vielä venytysten kanssa on harjoittelemista, mutta eihän pennulta voi liikoja vaatia. Pekan tuomarina oli lauantaina Minna Krogh ja sunnuntaina Mira Fonsén. Lihaksikkuus sai kehuja molemmilta tuomareilta, samoin profiili, ilme, väri, kontrasti ja häntä. Lauantaina Pekalla oli ihan liian isot korvat, mutta sunnuntaina hyvänkokoiset. Uskomme tässä asiassa sunnuntain tuomaria. :) Lauantaina isä Felis oli värin paras, sunnuntaina oli Pekan vuoro. Pekkaa ja Pelleä oli ihana katsoa, kun ne nukkuivat ja telmivät häkissään. Poikia käytiin myös paljon ihailemassa ja silittelemässäkin, enkä ihmettele yhtään, kyllähän ne ovat aivan mahtavan suloisia.

GIC Moosegrove Orqideas Doiradas, la EX1 CACS, su EX1 CACS kat. III paras siitosnaaras

Kukka palasi näyttelykehiin yli vuoden tauon jälkeen. Alkuun jännitimme, miten se käyttäytyisi, sillä Mikkelissä yökylässä se ei sietänyt ollenkaan poikiaan, vaan rähjäsi ja murisi niille. Onneksi maalla on helppo eristää kissoja eri tiloihin, jotta poikien tai Ellin ei tarvinnut katsella eikä kuunnella rähjäystä. Näyttelyssä mammakissa kuitenkin muisti, miten siellä ollaan, eikä rähissyt ollenkaan, vaan oli oikein kiltti oma itsensä. Kukka sai molempina päivinä sertit ja oli lauantaina suklaatäplikkäistä ocinaaraista paras. Arvostelutekstit olivat tutunkuuloisia, onhan Kukan kanssa kierretty jo aika paljon näyttelyitä. Erityisesti kehuttiin Kukan kroppaa, lämmintä väriä, kontrastia, silmiä, pään muotoa ja profiilia sekä korvia. Pientä miinusta tuli pään pienestä koosta, vaikka hoikkeliinimme onkin hyvin sopusuhtainen.

Sunnuntaina näyttelyn päätteeksi koimme vielä suuria riemun hetkiä, kun Kukka valittiin kategorian III parhaaksi siitosnaaraaksi pentujensa menestyksen perusteella (99,33 pisteellä). Saimme kotiin ensimmäisen ison pokaalin, ja kyllä sitä onkin ihailtu joka ilta. Kaiken kaikkiaan Kukkatarhan ensimmäinen näyttely oli siis erittäin menestyksekäs ja hieno kokemus. Pennut käyttäytyivät hyvin ja saivat parempia arvosteluja kuin osasimme odottaakaan. Huippua!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Ohjeita hoitotoimenpiteisiin

Kuinka leikataan Kukkatarhan pennuilta kynnet

1. Etsitään kynsisakset.
2. Etsitään kissanpentu.
3. Leikataan kynsiä kaikessa rauhassa.
4. Hätistellään vuoroaan odottavaa pentua kauemmaksi.
5. Kuunnellaan kehräystä.


Kuinka putsataan Kukkatarhan pennuilta korvat

1. Etsitään pumpulia ja kastetaan se lämpimään veteen.
2.-5. Kuten kynsienleikkuussa.




Myönnettäköön, että nämä pennut on vähän huonosti kissojen tavoille opetettu, kun niitten käsittely on niin helppoa. Kynsiä on leikattu vasta kahdesti, mutta molemmat kerrat ovat olleet ihan yhtä vaivattomia. Ihanat pikkuiset!

torstai 8. syyskuuta 2011

Uudet kodit kaikilla


Buxus on löytänyt kodin Turusta, joten kaikilla pennuilla on nyt tiedossa uusi koti. Tehosterokotteen aika on maanantaina, joten jos kaikki menee hyvin eikä rokotuksesta tule sivuvaikutuksia, Brassavola eli Elli muuttaa uuteen kotiinsa jo keskiviikkona. Buxus ja Brassia haetaan perjantaina ja Bombax ja Borago viedään Mikkeliin lauantaina. Samalla saadaan ihana Armi kotiin pitkän kesäloman jäljiltä. Onneksi meille jää pennuista vielä viikoksi Onni eli Bellium, niin ei tarvitse ihan heti kaikista pikkuisista luopua.

Kukka on edelleen sietänyt lapsukaisiaan hyvin, mitä nyt välillä vähän sähistään, jos riiviöt liikaa emon hännässä roikkuvat tai koko ajan tissille tunkevat. Vieläkin maitobaarista kuitenkin saa silloin tällöin lisäravintoa. Kukka on osoittanut pieniä kiiman merkkejä, kieriskelee sohvalla ja sängyssä ja mouruaa hieman normaalia enemmän. Vähän etäisyyttä se on ottanut pentuihin tulemalla ihmisväen sänkyyn nukkumaan öisin aina välillä. Pennuistakin on alkanut olla Kukalle leikkiseuraa, välillä emo ja lapset juoksevat rallia peräkkäin ja emo jopa vähän painii pikkuistensa kanssa. Aika suloisia ovat kaikki seitsemän.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Isot pikkuiset

Pennut 12 viikkoa käyvät yhä emon tissillä. Kyllä, on siellä alimmaisena emokin.

Pikku kissat eivät ole enää ihan pieniä, sillä ne täyttivät perjantaina 12 viikkoa ja olisivat jo iän puolesta luovutuskelpoisia. Tosin tehosterokotus otetaan vasta viikon päästä, jotta suojasta tulisi mahdollisimman hyvä, joten luovutukseen on vielä reilu viikko jäljellä. Onneksi, ettei tarvitse ihan vielä näistä söpöliineistä luopua!

 Suklaat puussa: edessä Brassia ja Buxus, takana Bellium.

Kokoakin on pentue kasvanut ihan kiitettävästi. Perjantaina 12-viikkoisena suurin oli Borago, 1900 g. Lähelle on kirinyt Bellium, 1880 g sekä Bombax, 1850 g. Seuraavana painotaulukossa ovat tasakokoinen suklaakaksikko Brassia, 1790 g, ja Buxus, 1780 g. Brassia ja Buxus ovat rakenteeltaan vähän erilaisia muihin nähden, leveitä ja rotevia, joten painotulos oli yllättävä, sillä niitä luulisi nostellessa ainakin yhtä painaviksi kuin veljensä. Pahnanpohjimmainen Brassavola on myös kooltaan pienin, 1510 g, mutta minkä se koossa häviää, tarmossa se sen ottaa leikiten takaisin. Eikä energinen Elli painissakaan isommilleen häviä, vaan rökittää Pekkaa ja muita isoja rontteja siinä missä muutkin.

Borago esittelee kung fu -taitojaan, Brassia tarkkailee suoritusta lattialta.

Ihana Buxus on edelleen kotia vailla. Buxus on reipas, leikkisä, helliteltävä ja komea. Kun se on jossain lepäilemässä ja sitä kutsuu, se naukuu aina nätisti takaisin. Siitä voi siis tulla melko puhelias, mutta äänen voimakkuus on kuitenkin maltillinen. Eivätkä pennut mitenkään rasittavuuteen asti juttele, lähinnä mukavasti vastailevat takaisin. Aamuisin keittiössä ne osaavat olla aika äänekkäitä ruokaa kerjätessään. Hyvin ovat pikkuiset syöneet kaikenlaisia ruokia, mitä niille on tarjottu. Vielä kun saa välillä vähän maitoa jälkkäriksi, niin ei ihmekään, että ovat noin isoiksi jötiköiksi kasvaneet.

torstai 25. elokuuta 2011

Buxus etsii uutta kotia


Buxukselta on löytynyt pieni mutka hännänpäästä, joten ihana kissapoika etsii uutta kotia lemmikkinä. Buxuksen oli tarkoitus mennä näyttelykissaksi, mutta häntävikaiset voivat osallistua näyttelyihin vain kastraatteina, joten aiempi varaus peruuntui.

Torstaina eläinlääkärin tarkastuksessa lääkäri kehui erityisesti Buxuksen (ja Brassian) raamikasta rakennetta ja luustoa. Silloin ei vielä mitään mutkaa huomattu. Maanantaina emännän palattua kolmen päivän reissulta mutka oli kuitenkin nähtävissä kun häntää katsoi, sekä tietenkin kokeiltavissa. Siitä ei ole tietoa, onko mutkan takana liian rajujen leikkien aiheuttama ruhje vai onko se synnynnäinen vika, joka yhtäkkiä tuli esille. Varmaa traumaa ei ole nähty eikä kuultu, mutta aluksi hännän pää hieman aristi.  Mutka saattaa kissan kasvaessa jonkin verran suoristua tai pysyä ennallaan, mutta varsinaista haittaa siitä ei kissalle pitäisi olla, vaan vika on kissan kannalta kosmeettinen.


Buxus on todella komea ocipoika, sillä on kaunis turkki ja erinomainen ocicatin ilme. Luonteeltaan se on reipas ja aktiivinen. Se tuntuu olevan pennuista äänekkäimpiä ja ilmoittaa, jos joku asia ei ole kohdallaan. Yleensä se tuntuu kuitenkin olevan eloonsa hyvin tyytyväinen. Parasta hupia ovat huiskalelut ja rapisevat pallot sekä tietenkin sisarusten kanssa painiminen. Buxus etsii kotia rakastettuna lemmikkinä. Jos haluaisit Buxuksesta oman kissakaverin, otathan yhteyttä.

maanantai 22. elokuuta 2011

Supermama Kukka

Pennut kävivät viime viikolla rokotettavina ja sirutettavina ja saivat Kissaliitosta rekisterikirjat. Eläinlääkäri totesi pennut hyvin kasvaneiksi, napatyrättömiksi ja urosten kivekset laskeutuneiksi. Lisäksi emo sai vuosittaiset tehosterokotuksensa. Kaikki käyttäytyivät hienosti. Pennut vähän maukuivat piikkien pistelyjen hetkellä, paitsi Bellium, joka oli ihan hiljaa ja kiltisti avustajan sylissä toimenpiteiden ajan. Kukka ei myöskään jaksanut piikeistä stressata, vaan näytti lapsosilleen hienosti mallia, kuinka eläinlääkärissä käyttäydytään.

Kukka on muutenkin edelleen oikea superäiti. Edelleen se jaksaa imettää lapsiaan, antaa niiden muksia tassuilla päähän ja purra korvia, leikkiä hännällä ja yrittää muutenkin painia emon kanssa. Toivottavasti Kukan tyttäret aikoinaan ovat yhtä hyviä äitejä, ainakin Kukka on ollut erinomainen esikuva. Kertaakaan se ei ole edes sähissyt pennuilleen, ja jos ihmiset joskus sähisevät pennuille, kun nämä esimerkiksi yrittävät purra tai raapia ihmisten jalkoja, Kukka tulee usein syyttävästi viereen katsomaan, että miksi hänen lapsiaan komennetaan. Ihana mammakissa!

 Pienet maidonimijät ovat hyökänneet joukolla pahaa-aavistamattoman, lattialla levänneen emon kimppuun.

Mihin se emo nyt jo hävis?

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Bellium etsii kotia!


Suklaatäplikäs hurmuripoika Kukkatarhan Bellium on yhä kotia vailla syyskuun puolivälin tienoilta alkaen. Bellium on kaunis, lämpimänsävyinen ocicat. Sillä on upea kontrasti ja ihanan silkkinen, lyhyt turkki, jota on todella mukava silittää. Sylikissanakin pikku Pelle on viihtynyt. Se tykkää erityisesti huiskalelujen perässä juoksemisesta ja rapisevista pikku hiiristä tai palloista sekä kiipeilypuussa, sohvalla ja kirjahyllyssä kiipeilystä. Bellium on tottunut myös lapsiin ja vähän koiraankin. Ulkonäkönsä puolesta tämä kissapoika sopisi näyttelykehiinkin, mikäli uusi koti sitä haluaisi joskus näyttelyttää, mutta pelkäksi lemmikiksikin sen voi ottaa.


Ocicatina Belliumista kasvanee sosiaalinen, leikkisä ja reipas kissa. Ocista saa ihanan, puuhakkaan kotilemmikin ja seuralaisen, mutta halutessaan ocin kanssa voi harrastaa niin kissa-agilityä kuin näyttelyitäkin tai opettaa sille pieniä temppuja, kuten tassun antamista tai istumista käskystä.


Jos haluaisit Belliumista itsellesi kissakaverin, ota yhteyttä!

torstai 4. elokuuta 2011

Rähinää, luopumisen tuskaa ja uusia koteja

Kuvissa pennut näyttävät isommilta kuin ne oikeasti ovat.

Armi ei ole oppinut hyväksymään pentuja, vaikka niin toivoimme. Maalla isossa talossa yhteiselo sujui hyvin, mutta kaupungissa Armi ei oikein saa olla rauhassa pennuilta. Eilisaamuna kissojen välit kiristyivät entisestään. Armin käydessä hiekkalaatikolla pentu yritti tunkea sinne samaan aikaan, mihin Armi hermostui, sähähti ja huitaisi pentua tassullaan. Lähellä ollut Kukka ei suvainnut pentunsa kohtelua ja yritti käydä Armin kimppuun. Onneksi varsinaista tappelua ei päässyt syntymään, vaan Armi saatiin siirrettyä omaan rauhaansa toiseen huoneeseen. Eilen illalla Armi halusi vähän hiippailla muuallakin talossa ja parvekkeella, mikä sujui murinoita ja sähinöitä lukuunottamatta onneksi ihan hyvin. Tähän asti meillä olikin selvitty pelkällä Armin sähinällä ja murinalla, jota pennut eivät näytä pelkäävän, mutta enää ei oteta enempää tappeluriskiä. Armi saa siis muuttaa perjantaina takaisin maalle odottelemaan pentujen kasvua.

Armi ja Topi eivät olleet parhaita kavereita, mutta oppivat sietämään toisiaan ja elelemään rauhanomaisesti rinnakkain, joskus jopa ihan oikeasti rinnakkain.

Maalla onkin eletty surullisia päiviä, sillä Topi-villakoira piti lopettaa maanantaina 14 v 9 kk iässä, kun sen jalat eivät enää kunnolla kantaneet. Olihan se muutenkin jo lähes kuuro ja sokea, refluksitauti yskitti sitä välillä kovasti, munuaisarvot olivat koholla ja koira vaati viime aikoina paljon hoivaa. Kevään aikana Topi alkoi mennä hiljalleen huonompaan kuntoon ja tiedossa oli, että viimeiset viikot alkoivat olla käsillä, mutta rakkaan lemmikin lopetuspäätös oli silti vaikea. Topi oli hyvä koira, jonka oli nyt aika päästä vaivoistaan, vaikka ihmiset sitä jäivätkin kaipaamaan.


Näillä näkymin pennuista yksi muuttaa syksyllä maalle Mikkeliin täyttämään talon lemmikin paikkaa. Valinta tehtäneen Bombaxin ja Boragon välillä, mutta helppoa se ei ole, sillä molemmilla on omat kannattajansa. Tytöt ovat menossa sijoituskissoiksi, toisen koti on jo varmistunut Espoosta ja toista tullaan ensi viikolla katsomaan. Buxus on saamassa uuden kodin Pohjois-Karjalasta. Ihana, silkkiturkkinen Bellium on vielä rakastavaa kotia vailla, joten kiinnostuneet, ottakaa yhteyttä!

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Pennut 7 viikkoa

Brassavola halusi tunkea välttämättä kuvaan mukaan, kun Belliumia kuvattiin.

Aina viikkopäivitykset tekisi mieli aloittaa päivittelyllä, että ovatpa pennut kasvaneet ja kehittyneet hurjasti, joten kerrotaan nyt alkuun jotain muuta. Kuten esimerkiksi se, että vaikka hiekkalaatikolla kyllä periaatteessa käydään, niin eilisaamuna löytyi silti emännän kumisaappaasta kunnon lammikko pissiä. Hiekkalaatikoissa käydään kyllä raapimassa purut lattialle, mutta aina ei kaikilta suju tarpeiden teko oikeaan paikkaan, vaan esim. sohva tai lattialle unohtunut kangaskassi saattaa olla houkuttelevampi vaihtoehto ainakin yhdelle tai parille nimeltä mainitsemattomalle yksilölle.

Vallan villiä menoa takkahuoneen sohvalla.

Sitten kehittymättömyydestä kehitysjuttuihin. Pennut ovat jatkaneet reviirinlaajennusoperaatiota. Pihalla rapulla on jo käyty ja olohuoneessa revitellään nyt aamujen lisäksi myös iltaisin. Onpa osa pennuista kiivennyt portaita pitkin yläkertaankin. Kukka on suhtautunut rauhallisesti pentujen juoksenteluun, mutta yläkerrasta se sentään kävi kantamassa pennun pois. Hienostihan ne rappusia kipittivät, mutta niiden harkintakykyyn ja alas tippumattomuuteen ei voi vielä niin paljon luottaa, että nyt on rakenneltu rappusiin porttirakennelmat kiipeilyn esteeksi.

Buxus ja Brassia, varsin samannäköiset pikku suklaatäpläkisut.

Kirjallisuus ja vieraat kulttuurit ovat alkanee kiinnostaa pentuja. Tänä aamuna kirjahyllystä oli kaivettu lattialle kirja Sulkakäärme ja jaguaarijumala - Meksikon ja Guatemalan intiaanikulttuurit. Tai ehkä sana sulka kiinnosti pentuja, sillä kaikenlaiset huiskat ovat ihan hittileluja. Emokin välillä innostuu näyttämään lapsukaisille, kuinka huiskaa jahdataan. Lasten kahvikutsujakin on meillä vietetty. Bombax, Borago ja Buxus pyörittivät eilisiltana vinhasti kaapin alta löytämäänsä pientä, muovista kahvikuppia.  Huopapallojen kanssa on kiva painia, samoin erilaisten isojen potkuhiirien. Myös pikkuhiiriä on kiva heitellä ympäriinsä. Palloista pikkuiset eivät niin perusta kuin painikaverina, vaikka toiveena onkin, että pikkuocit oppisivat palloa joskus noutamaan. Erityinen hitti on ollut alunperin lehtipinon ympärillä ollut muovinaru, jota on kiva jahdata. Pikkukissit irrottivat narun solmun ihan itse ja repivät narun irti lehtien ympäriltä. Aika taitavia epeleitä.

Lopulta otetaan torkut sohvan selkänojalla, jotta jaksetaan taas hetken päästä olla valmiina uusiin leikkeihin. 

Loppuun viikkopunnituksen tuloksia (syntymä - 1 vko - 2 vko - 3 vko - 4 vko - 5 vko - 6 vko - 7 vko):
Bombax 86 - 198 - 285 - 387 - 511 - 620 - 792 - 957
Borago 109 - 215 - 293 - 370 - 476 - 610 - 786 - 973
Buxus 100 - 205 - 288 - 377 - 482 - 614 - 753 - 914
Bellium 87 - 187 - 264 - 357 - 467 - 585 - 786 - 945
Brassia 94 - 210 - 306 - 413 - 518 - 629 - 780 - 914
Brassavola 91 - 187 - 258 - 339 - 437 - 552 - 706 - 853

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Pennut 6 viikkoa

Buxus ja Brassia malttoivat leikkien lomassa hetkeksi pysähtyä kuvattaviksi.

Kissalan ihmisväki oli kolme vuorokautta matkalla, ja kylläpä pikkuiset olivat sinä aikana kasvaneet ja kehittyneet! Nyt vilistetään hurjasti peräkkäin, kiivetään sohvalle ja sänkyyn, hypitään kiipeilypuun ylimmälläkin tasolla ja osataan myös hypätä puusta alas. Reviiri on laajentunut talon koko alakertaan, vaikka takkahuoneessa pennut edelleen pääasiassa asuvat. Kissakameran kannalta pentujen vilkkaus on hankalaa, mutta yritämme edelleen ajoittain saada kameraa aseteltua niin, että siinä näkyisi kissoja.

Pennut ovat tottuneet lapsiin emännän sukulaislasten avustuksella. Kiltisti ne antavat silittää ja nostella itseään ja kiipeävät niin isojen kuin pientenkin katsojien syliin. Maalla asuu myös 14,5-vuotias Topi-villakoira, joten koirakokemuksiakin pennuille täällä kertyy. Koira on hyvin rauhallinen ja mieluummin väistää pentuja kuin jää niiden ihmeteltäväksi, jos vain sattuu pentuja huomaamaan. Armikin väistää pentuja, mikäli ehtii. Jos se saa pennun näköpiiriinsä, se lähinnä sähisee ja murisee kauempana, ja pennut katsovat sitä vähän ihmeissään. Armi on saanut isossa talossa olla rauhassa, joten vähän jännitämme, kuinka se suvaitsee pentuja, kun muutamme viikonvaihteessa takaisin Helsinkiin. Toivotaan, että se alkaa suvaita pentuja. Onneksi emokissa ei jaksa tätikissan purnauksesta välittää, vaan on edelleen oma superkiltti itsensä.
Kukkaa vähän pentujen hoito jo haukotuttaa, mutta kärsivällisesti se edelleen lapsukaisiaan ruokkii.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Pennut 5 viikkoa

Brassia luottaa vielä eniten emon ruokatarjontaan.

Eilen tuli täyteen 5 viikkoa kissalasten elämän seuraamista. Pikkukissat ovat oppineet syömään kiinteitä ruokia viikon aikana. Osa tykkää vielä enemmän emon kuin emännän ruokapalveluista, mutta osalle maistuu ruoka jo emonkin kupista. Pentujen ruokalistalla on ollut vuorotellen teollisia pennuille tarkoitettuja märkäruokia sekä raakaruokaa, jauhettua sian sydäntä, broilerin siipeä ja broilerin luista ja rustoista jauhelihaa Multicatilla höystettynä. Maistoipa eilen Bombax penturaksujakin emon lautaselta.

Kissakameran seuraajien harmiksi pikkukissat ovat päässeet laajentamaan reviiriään saunasta takkahuoneen puolelle. Välillä ne nukkuvat edelleen pesässään tai kiipeilypuun juurella saunan pesuhuoneessa, välillä taas ihan uusissa keksimissään paikoissa. Uusin suosikki on kirjahylly, jonka alaosassa on suljettu ovi. Oli siinä ihmisillä etsimistä, kun pikkuiset olivat keksineet ryömiä hyllyn alta sen taakse ja takakautta suljetun oven taakse kirjahyllyn alahyllylle.

Täältä kuuluu vähän rapinaa. Katsotaanpas... 

...täällähän on pikkukissoja!

Pentujen painot ovat nousseet hyvin (syntymä - 1 vko - 2 vko - 3 vko - 4 vko - 5 vko):

Bombax 86 - 198 - 285 - 387 - 511 - 620
Borago 109 - 215 - 293 - 370 - 476 - 610
Buxus 100 - 205 - 288 - 377 - 482 - 614
Bellium 87 - 187 - 264 - 357 - 467 - 585
Brassia 94 - 210 - 306 - 413 - 518 - 629
Brassavola 91 - 187 - 258 - 339 - 437 - 552

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Pieniä sylikissoja

Pennut ovat osoittaneet kelpo sylikissojen kehitystä. Ne ovat hyvin sosiaalisia ja tulevat aika usein jo ovelle vastaan ihmisten mennessä pentuhuoneeseen. Välillä ne tosin karkaavat toiseen huoneeseenkin, innokkaita ympäristöön tutustujia kun ovat. Vikkeliä ne ovat myös, kuuden ovesta pyrkivän pennun saaminen takaisin pentuhuoneeseen on aikamoista näppäryyttä ja nopeutta vaativa tehtävä. Pentuhuoneessa sitten kiipeillään ahkerasti ihmisten päällä. Pentuja katsoessa kannattaakin olla pitkät lahkeet ja mielellään hihatkin, ellei halua pieniä naarmuja pitkin raajoja, pennut kun tykkäävät kieppua aika taitavastikin ihmisten päällä, mutta välillä otteen lipsuessa tarrataan kynnet tiukasti alustaan kiinni.

Tavallinen tilanne pentuhuoneessa: vähintään kolme pentua kiipeilee sylissä.


Bombaxia alkaa kiipeily jo väsyttää, mutta onneksi sylissä voi ottaa myös tirsat.

Uni on jo vienyt Brassavolasta voiton. 

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Pennut 4 viikkoa

Lapsukaiset täyttivät eilen 4 viikkoa. Viime päivien kehitys on ollut huimaa. Vielä torstaina pennut asuivat vaatehuoneessa pahvilaatikkopesässä, mutta perjantaiaamuna Bombax pääsi korotetun reunankin yli laatikosta pois. Edessä oli siis muutto, jotta pennut eivät katoa vaatehuoneen hämyisiin pikku sokkeloihin. Uudeksi majapaikaksi tuli saunan tilava pesuhuone, jossa pennut saivat alkunsa ja jossa Kukka joitakin kiimojaan on viettänyt. Kukan mielestä paikka oli aivan sopiva, se ei enää ole yrittänyt kuskata pentuja minnekään ja on muutenkin ihan rauhallinen mamma. Pennutkin tykkäävät, kun saavat juoksennella vapaammin. (Ihmisillä voi olla vaikeampaa, tilassa kun on talon ainoa suihku, jota ei nyt siis voi käyttää....)

Bellium ja Borago painivat.

Pennut saivat uuteen huoneeseensa raapimapuun, joka hankittiin pari viikkoa sitten. Emo on jo näyttänyt, kuinka sitä raavitaan, jo on joku pikkuinen jo käynyt vähän kiipeilemässäkin. Muutenkin pennut yrittävät kiipeillä kovasti, niin sturdin seiniä, saunan jakkaraa kuin ihmisten jalkojakin pitkin. Hyvin seurallisia pikkuiset ovat, aina kun ihminen menee huoneeseen, vastassa on liuta pentuja, ellei niillä ole nukkuma-aika. Kovasti ne myös kiipeilevät syliin, varsinkin Bombax ja Borago.


Mamman maito on vielä parasta evästä.


Eilen illalla pennuilla oli tilaisuus maistaa ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa. Bombax ja Bellium olivat ensimmäisinä maistelemassa emolle tarkoitettua Schesirin penturuokaa, makuna tonnikala. Oikeastaan pennuille piti tarjota samaista kanaruokaa, mutta emo hyökkäsi heti kanan kimppuun ja pari pentua tonnikalan. Myös Buxus tuli ruokaa maistelemaan. Myöhemmin illalla tarjolla oli Animondan pentupateeta, joka kelpasi myös Brassavolalle ja hiukan Boragollekin. Tänä aamuna Bombax ja Bellium maistelivat Hill'sin i/d:tä. Päivällä pilkoimme pakastimeen raakoja, jauhettuja broilerin osia, ja rustot ja luut sisältävä jauheliha maistui kaikille muille paitsi Bombaxille. Mamman tissi on kuitenkin vielä pentujen pääruoka, mutta kivasti on alkanut muitten ruokienkin kokeilu. Kukalla on ollut pennuissa kova syöttäminen, mutta hyvin se on homman hoitanut, sillä kaikkien painot ovat nousseet keskimäärin yli 10 g päivässä. Kukka itse on viime päivinä joutunut syömään valtavasti, päivän ruokamäärä on ollut jopa kilon luokkaa! Ymmärtäähän sen, että emon on syötävä paljon, kun pentujen paino on noussut yhteensä noin 100 g päivässä ja eiliseen asti kaikki energia on tullut maidosta, ja pennut liikkuvat kuitenkin jo aika paljon.

Kukka pesee Brassiaa ja Brassavola on menossa mamman luo yli hiekkalaatikon.

Kukka on vielä toistaiseksi ainakin tänään hoidellut pentujensa vessa-asioita, mutta emon pesupalvelu loppunee pian, kun kiinteitä ruokia on jo aloiteltu. Brassia, ainoa, joka ei ole juurikaan muuta edes syönyt kuin emon maitoa, kävi hienosti pennuista ensimmäisenä hiekkalaatikolla tänä aamuna. Toinenkin pikku pissipaakku päivän aikana hiekkikseen tuli, tekijä oli kuulemma joku suklaista. Toivotaan, että muutkin ymmärtävät hiekkisten merkityksen pian.