Buxus ja Brassia malttoivat leikkien lomassa hetkeksi pysähtyä kuvattaviksi.
Kissalan ihmisväki oli kolme vuorokautta matkalla, ja kylläpä pikkuiset olivat sinä aikana kasvaneet ja kehittyneet! Nyt vilistetään hurjasti peräkkäin, kiivetään sohvalle ja sänkyyn, hypitään kiipeilypuun ylimmälläkin tasolla ja osataan myös hypätä puusta alas. Reviiri on laajentunut talon koko alakertaan, vaikka takkahuoneessa pennut edelleen pääasiassa asuvat. Kissakameran kannalta pentujen vilkkaus on hankalaa, mutta yritämme edelleen ajoittain saada kameraa aseteltua niin, että siinä näkyisi kissoja.
Pennut ovat tottuneet lapsiin emännän sukulaislasten avustuksella. Kiltisti ne antavat silittää ja nostella itseään ja kiipeävät niin isojen kuin pientenkin katsojien syliin. Maalla asuu myös 14,5-vuotias Topi-villakoira, joten koirakokemuksiakin pennuille täällä kertyy. Koira on hyvin rauhallinen ja mieluummin väistää pentuja kuin jää niiden ihmeteltäväksi, jos vain sattuu pentuja huomaamaan. Armikin väistää pentuja, mikäli ehtii. Jos se saa pennun näköpiiriinsä, se lähinnä sähisee ja murisee kauempana, ja pennut katsovat sitä vähän ihmeissään. Armi on saanut isossa talossa olla rauhassa, joten vähän jännitämme, kuinka se suvaitsee pentuja, kun muutamme viikonvaihteessa takaisin Helsinkiin. Toivotaan, että se alkaa suvaita pentuja. Onneksi emokissa ei jaksa tätikissan purnauksesta välittää, vaan on edelleen oma superkiltti itsensä.
Kukkaa vähän pentujen hoito jo haukotuttaa, mutta kärsivällisesti se edelleen lapsukaisiaan ruokkii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti