sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Onnea, SC Kukka!

SC Moosegrove Orqideas Doiradas, valmistui 15.1.2012 Helsingissä.

Kukka saavutti tammikuun puolivälissä Suomen rotukissayhdistys ry:n näyttelyssä Kaapelitehtaalla Supreme Championin tittelin, joka on korkein FIFen näyttelyluokkien titteli. Kukka keräsi titteliään varten 23 sertiä. Nuorten luokat mukaan lukien neitosen näyttelyuralle on mahtunut yhteensä 28 näyttelyä eri puolella Suomea sekä Ruotsissa, Virossa ja Latviassa. Aikamoinen saavutus, siis. Tittelinsä kunniaksi Kukka sai Ocicat ry:ltä hienon pokaalin ja kasvattajaltaan nimikoidun fleecehuovan, josta tuli heti kaunottaren uusi suosikkimakuualusta.

Kukka sai oikein hyvät arvostelut molempina päivinä. Lauantain tuomari Yan Roca-Folch sanoi, ettei anna luokassa 3 sertiä, jos kissassa on mitä tahansa vikaa tai se käyttäytyy huonosti, mutta Kukassa ei kerta kaikkiaan ollut vikaa, joten se sai sertinsä helposti, vaikka oli tuomarin mielestä vielä vähän nuori noin korkeaan luokkaan. Brassia oli lauantaina samalla tuomarilla, joka oli sitä mieltä, että tytär on jopa emoaan parempi. Brassia jäi omassa luokassaan kuitenkin toiseksi häviten pitemmälle kehittyneelle yli 9 kk vanhalle, oikein kauniille kilpakumppanilleen. Sama kohtalo oli omassa luokassaan Ellillä, joka hävisi Brassian voittaneen kissan sisarelle. Nuorten luokissa kehityshaitari on laaja, mukana on juuri 6 kk täyttäneitä pikkuisia sekä vähän alle 10 kk vanhoja, likipitäen jo aikuisia. Aika usein vanhemmat nuoret tuntuvat pärjäävän paremmin, varsinkin roduissa, joissa kehitytään hitaammin.

Onni lienee pennuista pisimmälle kehittynyt, sillä poika on kasvanut valtavasti ja painoi 7 kk iässä jo yli 5 kg. Onnilla on upea, pitkä kroppa pelkkää lihasta. Onni voitti sunnuntaina suklaatäplikkäitten pentujen ja nuorten värin parhaan tittelin. Onni on kerrassaan upea, ja mikä showkissan luonne! Poika oli vasta kolmatta kertaa näyttelyssä, mutta käyttäytyi kuin todellinen konkari. Onni puski tuomaria, keikisteli pöydällä ja oli kaikin puolin mahtavan ihana, ystävällinen ja rento. Tuomarin parhaan valinnassa Onni hävisi monet kerrat best in showna olleelle junior winner -sfinksille, joten meillä oli vähän huono tuuri vastuksen suhteen, mutta hyvän vastuksen Onni olisi antanut kenelle tahansa. Pekka oli mukana molempina päivinä, mutta poika on vielä niin keskenkasvuinen, että enemmästä menestyksestä kuin EX1:stä oli turha haaveilla. Eikä tuolla niin väliäkään, Pekkaa oli ihana esitellä tuomarille ja yleisölle, se kun on niin hyväluonteinen ja rauhallinen. Pellekin oli mukana Pekan seurana ja yleisön ilona sekä juhlistamassa emonsa uutta titteliä.

Mitäs jännää tuo pysti mahtaa sisältää...

URK:n näyttelyssä 10.-11.12.2011

Kukkatarhan Borago, Bombax ja Bellium 11.12.2011.
Parempi myöhään kun ei milloinkaan, totesi kiireinen kissankasvattaja edellisvuoden näyttelykuulumisista vihdoin kertoessaan.

Joulukuussa osallistuimme Uudenmaan rotukissayhdistyksen näyttelyyn kahtena päivänä Kukan, Pekan ja Brassian kanssa ja yhtenä päivänä Ellin ja Onnin kanssa. Pelle oli myös mukana Pekan kaverikissana, muttei osallistunut arvosteluun. Pennut täyttivät näyttelypäivänä 6 kk, joten edessä oli ensimmäistä kertaa nuorten luokat. Isompien nuorten joukossa uudet nuoret olivat vielä hyvin junnun näköisiä, mutta kokemusta ja Kukan sertejä näyttelyssä oltiinkin keräämässä.

Pekka ottaa rennosti.
Kukan lauantai ei mennyt yhtä hyvin kuin yleensä. Juuri Kukan vuorolla näyttelypöydän lähellä vedettiin sähköjohtoja alakerrasta toiseen kerrokseen, mikä pelotti Kukkaa. Normaalisti melko rento neitonen tuijotti järkyttyneenä korvat pystyssä ja silmät suurina tapahtunutta, ja saikin tuomari Monica Bokströmiltä moitteet liian pystyistä korvista ja pyöreistä silmistä (yleensä Kukka on saanut korvistaan ja etenkin silmistään vain kehuja). Nämä ja tuomarin mielestä liian kapea pää veivät Kukalta sertin. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Kukka on jäänyt ilman sertiä. Kuulemma luokassa 5 serti olisi vielä tullut, mutta luokassa 3 pitäisi olla täydellinen, joten serti jäi saamatta. Onni ja Brassia arvioitiin lupaaviksi, kuten yleensä. Vaikka tuomari kertoi yleisöllekin vertailuarvostelussa, että kissat ovat hyvin erilaisia, niin arvosteluseteleissä kumpikin saivat lähes identtiset arvostelut. Pitkään mietittyään tuomari valitsi Onnin nuorista parhaaksi, mutta värin parhaasta kilpailtiin kaikkien leikkaamattomien kesken, joten sen voitti luonnollisesti aikuinen kissa.

Brassialla on asiaa.
Sunnuntaina Kukkakin sai sertinsä taas leikiten. Brassialla oli suunnilleen samanikäinen kilpasisko luokassaan, ja Brassia oli näistä kahdesta voittaja. Elli ja Pekka olivat sunnuntaina vuorostaan Bokströmillä. Tuomari mieltyi todella kovasti Ellin ulkonäköön, mutta ikävä kyllä neitonen oli noussut väärällä käpälällä pedistään ylös ja keskittyi lähinnä rähjäämiseen. Tuomari sanoi, että olisi halunnut valita Ellin paneeliin, mutta rähinän takia sinne meni toinen nuori. Pekka oli ihanakäytöksinen, kuten aina, mutta keskenkasvuinen poika ei sulattanut kumpanakaan päivänä tuomariensa sydämiä. Sen sijaan sunnuntain perheluokassa Pekka ihastutti tuomari Donatella Mastrangeloa aivan erityisesti. Perheluokassa kilpaili emo, isä ja lapsi, joka oli meillä Pekka. Sekä Kukka että Felis olisivat tuomarin mielestä saaneet olla pitempikroppaisia, mutta Pekan tuomari olisi kuulemma halunnut mukaansa. Sunnuntaina Kukka oli kuitenkin lopulta kategorian III paras siitosnaaras, joten näyttelyviikonloppu päättyi oikein mukavissa tunnelmissa eikä lauantain sertittömyys enää kotiin lähtiessä mieltä painanut.

Sinistäplikkäitten mafia 11.12.2011: poika, isä ja isänisä (Kukkatarhan Borago, Onnikatin Blueberry Boy, Chocolatedot Wispa).

Sinitäplikkäät sivukuvassa.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Sovussa uunilla

Siniset takapuolet, sovussa uunilla.

Viikko siihen meni, mutta tänään kaikki kissat makoilivat samaan aikaan uunilla. Toisin sanottuna poikien sinnikkyys palkittiin ja ne pääsivät ilmeisesti vaivihkaa hiipimään nukkuvien aikuisten seuraan. Ruokailut ovat sujuneet jo useamman päivän yhdessä keittiön lattialla. Kukka yrittää vieläkin vierottaa poikia eikä yleensä päästä niitä liian lähelle suhisematta, mikä on ihan hyväkin toistaiseksi, mammaa kun ei ole vielä leikattu. Eiköhän tästä nelikosta vielä ihan kaveriporukka kehkeydy.

Kaikki koossa!