Onnea, SC Kukka!

SC Moosegrove Orqideas Doiradas, valmistui 15.1.2012 Helsingissä.

Kukka saavutti tammikuun puolivälissä Suomen rotukissayhdistys ry:n näyttelyssä Kaapelitehtaalla Supreme Championin tittelin, joka on korkein FIFen näyttelyluokkien titteli. Kukka keräsi titteliään varten 23 sertiä. Nuorten luokat mukaan lukien neitosen näyttelyuralle on mahtunut yhteensä 28 näyttelyä eri puolella Suomea sekä Ruotsissa, Virossa ja Latviassa. Aikamoinen saavutus, siis. Tittelinsä kunniaksi Kukka sai Ocicat ry:ltä hienon pokaalin ja kasvattajaltaan nimikoidun fleecehuovan, josta tuli heti kaunottaren uusi suosikkimakuualusta.

Kukka sai oikein hyvät arvostelut molempina päivinä. Lauantain tuomari Yan Roca-Folch sanoi, ettei anna luokassa 3 sertiä, jos kissassa on mitä tahansa vikaa tai se käyttäytyy huonosti, mutta Kukassa ei kerta kaikkiaan ollut vikaa, joten se sai sertinsä helposti, vaikka oli tuomarin mielestä vielä vähän nuori noin korkeaan luokkaan. Brassia oli lauantaina samalla tuomarilla, joka oli sitä mieltä, että tytär on jopa emoaan parempi. Brassia jäi omassa luokassaan kuitenkin toiseksi häviten pitemmälle kehittyneelle yli 9 kk vanhalle, oikein kauniille kilpakumppanilleen. Sama kohtalo oli omassa luokassaan Ellillä, joka hävisi Brassian voittaneen kissan sisarelle. Nuorten luokissa kehityshaitari on laaja, mukana on juuri 6 kk täyttäneitä pikkuisia sekä vähän alle 10 kk vanhoja, likipitäen jo aikuisia. Aika usein vanhemmat nuoret tuntuvat pärjäävän paremmin, varsinkin roduissa, joissa kehitytään hitaammin.

Onni lienee pennuista pisimmälle kehittynyt, sillä poika on kasvanut valtavasti ja painoi 7 kk iässä jo yli 5 kg. Onnilla on upea, pitkä kroppa pelkkää lihasta. Onni voitti sunnuntaina suklaatäplikkäitten pentujen ja nuorten värin parhaan tittelin. Onni on kerrassaan upea, ja mikä showkissan luonne! Poika oli vasta kolmatta kertaa näyttelyssä, mutta käyttäytyi kuin todellinen konkari. Onni puski tuomaria, keikisteli pöydällä ja oli kaikin puolin mahtavan ihana, ystävällinen ja rento. Tuomarin parhaan valinnassa Onni hävisi monet kerrat best in showna olleelle junior winner -sfinksille, joten meillä oli vähän huono tuuri vastuksen suhteen, mutta hyvän vastuksen Onni olisi antanut kenelle tahansa. Pekka oli mukana molempina päivinä, mutta poika on vielä niin keskenkasvuinen, että enemmästä menestyksestä kuin EX1:stä oli turha haaveilla. Eikä tuolla niin väliäkään, Pekkaa oli ihana esitellä tuomarille ja yleisölle, se kun on niin hyväluonteinen ja rauhallinen. Pellekin oli mukana Pekan seurana ja yleisön ilona sekä juhlistamassa emonsa uutta titteliä.

Mitäs jännää tuo pysti mahtaa sisältää...

URK:n näyttelyssä 10.-11.12.2011

Kukkatarhan Borago, Bombax ja Bellium 11.12.2011.

Parempi myöhään kun ei milloinkaan, totesi kiireinen kissankasvattaja edellisvuoden näyttelykuulumisista vihdoin kertoessaan.

Joulukuussa osallistuimme Uudenmaan rotukissayhdistyksen näyttelyyn kahtena päivänä Kukan, Pekan ja Brassian kanssa ja yhtenä päivänä Ellin ja Onnin kanssa. Pelle oli myös mukana Pekan kaverikissana, muttei osallistunut arvosteluun. Pennut täyttivät näyttelypäivänä 6 kk, joten edessä oli ensimmäistä kertaa nuorten luokat. Isompien nuorten joukossa uudet nuoret olivat vielä hyvin junnun näköisiä, mutta kokemusta ja Kukan sertejä näyttelyssä oltiinkin keräämässä.

Pekka ottaa rennosti.

Kukan lauantai ei mennyt yhtä hyvin kuin yleensä. Juuri Kukan vuorolla näyttelypöydän lähellä vedettiin sähköjohtoja alakerrasta toiseen kerrokseen, mikä pelotti Kukkaa. Normaalisti melko rento neitonen tuijotti järkyttyneenä korvat pystyssä ja silmät suurina tapahtunutta, ja saikin tuomari Monica Bokströmiltä moitteet liian pystyistä korvista ja pyöreistä silmistä (yleensä Kukka on saanut korvistaan ja etenkin silmistään vain kehuja). Nämä ja tuomarin mielestä liian kapea pää veivät Kukalta sertin. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Kukka on jäänyt ilman sertiä. Kuulemma luokassa 5 serti olisi vielä tullut, mutta luokassa 3 pitäisi olla täydellinen, joten serti jäi saamatta. Onni ja Brassia arvioitiin lupaaviksi, kuten yleensä. Vaikka tuomari kertoi yleisöllekin vertailuarvostelussa, että kissat ovat hyvin erilaisia, niin arvosteluseteleissä kumpikin saivat lähes identtiset arvostelut. Pitkään mietittyään tuomari valitsi Onnin nuorista parhaaksi, mutta värin parhaasta kilpailtiin kaikkien leikkaamattomien kesken, joten sen voitti luonnollisesti aikuinen kissa.

Brassialla on asiaa.

Sunnuntaina Kukkakin sai sertinsä taas leikiten. Brassialla oli suunnilleen samanikäinen kilpasisko luokassaan, ja Brassia oli näistä kahdesta voittaja. Elli ja Pekka olivat sunnuntaina vuorostaan Bokströmillä. Tuomari mieltyi todella kovasti Ellin ulkonäköön, mutta ikävä kyllä neitonen oli noussut väärällä käpälällä pedistään ylös ja keskittyi lähinnä rähjäämiseen. Tuomari sanoi, että olisi halunnut valita Ellin paneeliin, mutta rähinän takia sinne meni toinen nuori. Pekka oli ihanakäytöksinen, kuten aina, mutta keskenkasvuinen poika ei sulattanut kumpanakaan päivänä tuomariensa sydämiä. Sen sijaan sunnuntain perheluokassa Pekka ihastutti tuomari Donatella Mastrangeloa aivan erityisesti. Perheluokassa kilpaili emo, isä ja lapsi, joka oli meillä Pekka. Sekä Kukka että Felis olisivat tuomarin mielestä saaneet olla pitempikroppaisia, mutta Pekan tuomari olisi kuulemma halunnut mukaansa. Sunnuntaina Kukka oli kuitenkin lopulta kategorian III paras siitosnaaras, joten näyttelyviikonloppu päättyi oikein mukavissa tunnelmissa eikä lauantain sertittömyys enää kotiin lähtiessä mieltä painanut.

Sinistäplikkäitten mafia 11.12.2011: poika, isä ja isänisä (Kukkatarhan Borago, Onnikatin Blueberry Boy, Chocolatedot Wispa).

Sinitäplikkäät sivukuvassa.

Sovussa uunilla

Siniset takapuolet, sovussa uunilla.

Viikko siihen meni, mutta tänään kaikki kissat makoilivat samaan aikaan uunilla. Toisin sanottuna poikien sinnikkyys palkittiin ja ne pääsivät ilmeisesti vaivihkaa hiipimään nukkuvien aikuisten seuraan. Ruokailut ovat sujuneet jo useamman päivän yhdessä keittiön lattialla. Kukka yrittää vieläkin vierottaa poikia eikä yleensä päästä niitä liian lähelle suhisematta, mikä on ihan hyväkin toistaiseksi, mammaa kun ei ole vielä leikattu. Eiköhän tästä nelikosta vielä ihan kaveriporukka kehkeydy.

Kaikki koossa!

Onnea Armi 3 vuotta!

Kaunis 3-vuotias Armi 28.12.2011.

Ihana Armi vietti tänään 3-vuotissyntymäpäiväänsä. Armin juhlapäivään on kuulunut rapsutuksia, loikoilua lämpimällä uuninpankolla sekä vähän Kukan poikien suorittamaa jahtaamista. Juhlapäivästä huolimatta (tai sen kunniaksi, lääkisläisen perheessä kun asuu) Armi kävi myös rokotuksessa. Armi nimittäin osallistuu Suomen venäjänsiniset ry:n esittelynäyttelyyn Malmin VPK-talolla 22.1. Eläinlääkärissä neitonen kävi myös vaa'alla, joka näytti sopivat 4,1 kg.

Näyttelyreissulla Turussa 26.-27.11.

Viime viikonloppuna oli Boragon eli Pekan ja Bombaxin eli Pellen vuoro edustaa Kukkatarhaa Turun rotukissayhdistyksen näyttelyssä ja totutella näyttelymaailmaan. Mamma Kukkakin otettiin mukaan sertien toivossa.

Pekka ja mitali.

Pojat ovat kasvaneet aikamoisiksi jötkäleiksi. Pekalle on kertynyt painoa 4,2 kg ja Pellelle 4,0 kg (Kukka painaa 4,0 kg ja Armi 4,1 kg). Ne ovat söpösti pennunpyöreitä eivätkä ulkonäön perusteella ole kärsineet ainakaan ruuan puutetta. Kun kissat ovat syömässä, Kukka ja pojat näyttävät samankokoisilta, mutta liikkuessaan Kukka on korkeampi, pitempi, sirompi ja jäntevämpi. Ocicateilla kokoero urosten ja naaraiden välillä on suuri, ja sen huomaa jo nyt kun vertaa mammaa pentuihinsa. Täytyy varmaan alkaa bodata enemmän, että jaksaa poikia esitellä näyttelyissä, ei nimittäin ole ihan kevyttä hommaa edes nelikiloisen kissan pitäminen asennossa joskus pitkiksikin venähtävissä vertailuarvioinneissa.

Pelle antaa venyttää itseään hienosti.

Lauantaina arvosteluun osallistui koko kolmikko. Pelle Miljoonajalka sai Luigi Comoriolta arvostelun EX1 ja vuolaasti kehuja. Tuomarin parhaan valinnassa Pelle oli neljästä pennusta toinen upean abyn jälkeen. Pekka ja Kukka olivat lauantaina Jarmo Räihän arvostetavina. Pekasta Räihän ensimmäinen kommentti oli "Onpa sillä kaunis pää!" ja heti perään toinen kommentti "Onko tämä tosiaan luokassa 12(=pennut 3-6kk)?" Pekka sai kovasti kehuja, vaikka onkin vielä keskenkasvuinen. Pekka voitti isoisänsä Wispan värin parhaan valinnassa ja antoi tuomarin parhaan valinnassakin hyvän vastuksen, voiton vei kuitenkin toinen kissa. Kukka oli lauantaina vähän huonolla tuulella arvosteluissa. Ehkä ihan oikeutetustikin, mammaraukka kun revittiin pesästään unesta ja nälkäisenä suoraan arvosteluun. Kukka on aina kiltti arvostelussa, mutta nyt se kyllä vähän urputti eikä oikein antanut itseään venyttää, joten Kukaksi sillä oli känkkäränkkäpäivä. Kukka sai kuitenkin sertinsä, joten olimme päivän tuloksiin oikein tyytyväisiä.

Kun palattiin Helsinkiin, pojatkin saivat nauttia näyttelytuomisista.

Sunnuntaina Pelle oli vain Pekan kaverikissana mukana, arvosteluun osallistuivat Pekka ja Kukka, tuomarinaan Fabio Brambilla. Tällä kertaa Kukka älyttiin herättää ajoissa ja ruokkia ennen arvostelua, joten se oli taas oma mukava itsensä, istui nätisti tuomarin pöydällä, vaikka vähän jännityksestä tärisikin, ja sai hienosti sertinsä. Reipas Pekka ihastutti tuomarinsa myös sunnuntaina ollen sekä värin paras isäänsä Felistä vastaan käydyssä kisassa että tuomarin paras kuudesta pennusta! Näin nähtiin jo kolmas Kukkatarhan pentu paneelissa, mikä oli meille todellinen juhlahetki. Paneelin voitto meni melkein kaikilla äänillä molempina päivinä burmillalle, mutta meille tärkeintä oli nähdä oma, hyvinkäyttäytyvä kissa muiden upeiden pentujen joukossa loppukilpailussa. Hienoa, Pekka! Molemmat pojat käyttäytyivät koko viikonlopun ajan todella kauniisti ja reippaasti, joten niiden kanssa on mukava käydä näyttelyissä jatkossakin.

Maanantaiaamuna emäntä sai seurakseen kolme opiskelukissaa!

Turussa nähtiin Kukkatarhan B-pentuja viimeistä kertaa pentuluokassa. Seuraavan kerran olemme URK:n näyttelyssä Tikkurilassa juuri kun pennut täyttävät 6 kk eli 10.-11.12. Mukaan tulevat lauantaina Kukka, Pekka, Brassia ja Onni sekä sunnuntaina Kukka, Pekka, Brassia ja Elli, lisäksi Pelle tulee Pekan seurakissaksi molemmiksi päiviksi. Tervetuloa moikkaamaan meitä ja rapsuttelemaan Kukkatarhan kissoja sekä ihastelemaan satoja muita kisuja!

Ery-Sydin näyttelyraportti

Kukkatarhan Bellium eli Onni teki näyttelydebyyttinsä Ery-Sydin näyttelyssä lauantaina 19.11., seuranaan Elli. Brassia piti Kukkatarhan mainetta yllä sunnuntaina.

Komea ja kookas kollipoika Onni omistajansa sylissä näyttelyssä. Kuva Jari Ruohonen.

Onni on kasvanut hienosti ja näyttää oikein komealta kollipojalta. Ja mikä luonne pojalla onkaan! Ensikertalaisemme oli ihanan rauhallinen ja reipas eikä tuntunut paljon näyttelyä stressaavan. Tuomarin pöydällä herra oleskeli rauhallisesti, välillä leikki, puski tuomaria ja istui arvostelusetelin päälle, jotta sai varmasti huomiota. Tuomari Olga Komissarova tykkäsi pojasta, mutta pitkän harkinnan jälkeen vertaisarvostelussa toinen ocipoika vei voiton pienempien täpliensä ansiosta ja Onnin saaliiksi jäi EX2. Vastikään valmistuneelta tuomarilta oli tainnut jäädä kotiläksyt lukematta ocicatien standardin osalta, sillä hän sanoi, että ocicatissa tärkeintä on, että sillä on paljon pieniä täpliä. Standardi ei sano täplien lukumäärästä mitään, vain muodosta, jonka pitäisi olla kuin peukalonpäällä painettu. Meitä ei tulos jäänyt harmittamaan, Onni on kuitenkin aivan ihana, kaunis ja hyväluonteinen koti- ja showkissa. Onnia pidellessä tuntui kuin olisi Kukkaa pidellyt, sillä molemmat ovat nyt suunnilleen samankokoisia ja -värisiä ja Onni tosiaan antoi venyttää itseään kuin näyttelykonkari.

Onnia ei näyttelytouhu paljon näytä stressaavan. Kuva Laura Piekkola.

Ellillä oli vuorossa jo viides näyttely pentuluokassa. Ellin lilaa väriä Komissrova ei täysin ymmärtänyt, sillä hän sanoi, että kunhan kontrasti kehittyy, turkista tulee hyvä. Diluutioväreillähän yleensä pohjaväri vanhemmiten tummuu ja juuri pennuilla on hyvä kontrasti, joka yleensä alkaa pikku hiljaa heikentyä kissan vanhetessa. Ellinkin kontrasti on lilaksi oikein hyvä ja täplät hienot. Elli oli tuomarin mielestä liloista ja suklaista ocipennuista paras, mutta tuomarin parhaan valinnassa jäi kuudesta pennusta neljänneksi. Elli on edelleen todellinen ADHD-kissa, koko ajan vaatii leikitystä tai toimintaa tai alkaa kitistä tylsyyttä. Varsinaista rähjäämistä Elli ei harrasta, vaan lähinnä ilmoittaa välillä kitinällään, että voisi nyt just tehdä jotain muutakin kuin vaikkapa olla hiljaa paikallaan tuomarin lääpittävänä. Elli ja Onni olivat vierekkäisssä häkeissä ja välillä kurkkivat toisiaa verkon raosta, uskalsivatpa laittaa käpälääkin toisen puolelle, jos vaikka olisi saanut toisen lelun kaapattua itselleen.

On se Onni vaan niin ihana. Kuva Jari Ruohonen.

Sunnuntaina Brassia oli omistajansa kanssa paikalla aivan itsekseen kasvattajan ollessa muissa tehtävissä. Kaunis Brassia edustikin Kukkatarhaa hienosti, sillä tyttönen oli tuomari Elena Noskovan paras pentu. Valitettavasti Brassiaa ei silti nähty paneelissa, sillä se sai äkillisen ripulikohtauksen häkissään arvostelun jälkeen, joten päätimme, että varmuuden vuoksi sen oli parempi viettää loppu aika omassa häkissään vessan lähettyvillä. Brassia oli tuomarinkin mukaan "a bit unhappy today", mutta ei kai se ole ihme, jos riepotellaan maha kipeänä. Maanantaina vatsavaivat vielä jatkuivat, mutta tiistaista eteenpäin kisunen on taas onneksi ollut terve ja iloinen.

Terveiset Tallinnan näyttelyreissulta

Marraskuun toisena viikonloppuna suuntasimme Tallinnaan, toiveissa saada Kukalle pari sertiä ulkomailta ja Ellille lisää näyttelykokemusta. Elli tuli meille torstai-iltana. Olimme odottaneet, että mammakissa olisi vähän rähissyt pikkukissalle, mutta kissojen yhteiselo lähtikin ihan rauhallisesti käyntiin. Pikemminkin se oli Elli, joka vähän sähisi ja murisi emolleen, mutta kuitenkin peräkkäin kirmailtiin leikinomaisesti ja yö meni rauhallisesti. Kun pennut olivat pieniä, niillä oli tapana kaataa emännän paperiroskis aina, joten se otettiinkin sitten pentujen ajaksi pois käytöstä. Kaatajakin taisi paljastua, sillä Elli ryntäsi melkein heti meille tultuaan kaatamaan roskiksen vanhaan tapaan. Kirjahyllyssä se myös kiipeili kuten ennen vanhaan, ja parvekkeella piti kiivetä puuhun, vaikka se nyt olikin vaikeampaa näyttelyä varten tylsytetyillä kynsillä.

Elli lauantaina näyttelyssä, kuva Pekka Savolainen.

Autossa Elli oli ihmeen hiljaa, ilmeisesti se on alkanut tajuta, ettei hirmuinen mouruaminen auta, vaan matkaan lähdetään, jos niin on päätetty. Suuntasimme bussilla ja ratikalla Katajanokalle, jossa kissat nostettiin King Toursin pikkubussiin laivamatkan ajaksi ja ihmiset pääsivät kansipaikoille laivaan. Tallinnassa jatkoimme pikkubussilla hotelli Suteen. Hotellihuone oli mukavan iso ja siellä ei ollut kokolattiamattoa, mikä on kissojen kanssa bonusta, koska matkahiekkiksestä matolle lentäviä puruja ei ihan helposti saa pelkällä pikku harjalla ja rikkalapiolla siivottua. Kukka on esitellyt kotona kovasti kiipeilytaitojaan, ja nytkin hotellihuoneessa oli näytön paikka. Ei mennyt kauankaan hotelliin saapumisesta, kun kylppäristä kuului pientä kolinaa ja Kukka oli löytänyt pehmustetun ja lämpimän kissapedin. Kukka oli kiivennyt ensin vessanpöntölle, sitten peilin alla olevalta tasolta suihkukaapin päälle ja nukkumaan korkealla olevaan pyyhetelineeseen. Kisut tottuivat toisiinsa nopeasti, ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä nukuttiin jo söpösti lähekkäin ihmisten vieressä sängyssä. Sunnuntain näyttelyssä tuplasturdin väliseinänkin pystyi jo avaamaan eikä kissojen välille syntynyt rähinää.

Lauantaina näyttelyssä Kukka oli neljästä suklaatäplikkäästä ocinaaraasta paras ja pääsi siten tuomarin parhaan naaraan valintaan. Valinnassa oli mukana 7 kissaa, joista tuomari Laura Burani tiputti pois kissoja yksitellen. Lopulta kissoja oli jäljellä vielä kolme, joista yksi oli Kukka. Siinä sitä alkoi emännän käsikin vähän vapista melkein neljän kilon punttia kannatellessa. (Entäs sitten, kun kollipojat kasvavat isoiksi...) Lopulta Kukka tuli valinnassa toiseksi, aika hyvin kovatasoisessa kisassa. Sertin Kukka sai molempina päivinä, joten matkan tärkein tavoite saavutettiin. Sunnuntaina Kukan sisko vei ocityttöjen voiton ja olikin paneelissa asti.

Kukka lauantaina näyttelyssä, kuva Pekka Savolainen.

Elli oli Jyväskylän jälkeen toisella näyttelymatkallaan. Pikkuneitiä vähän jännitti ja koko ajan esittelijä sai yrittää keksiä väkkärällemme tekemistä, jotta sen ei olisi tarvinnut valittaa tylsyyttään tai kiemurrella alas tuomarin pöydältä. Molempina päivinä Ellin tulos oli EX1 ja tuomarin parhaan valinnoissa toinen sija. Elli on todella kaunis neitokainen, lilana vähän haalean näköinen verrattuna moniin muihin täpläkissoihin, mutta värinsä edustajana erittäin hieno. Luonnekin on mukava, hyvin aktiivinen, reipas ja hellyydenkipeä. Elliä näemme varmasti jatkossakin näyttelykehissä.

Matkanjärjestäjänä meillä toimi King Tours Pohjanmaalta. Minibussi kuljetti kissat laivaan ja ihmiset ja kissat Tallinnassa hotellille, näyttelypaikalle ja takaisin satamaan. Matkanjärjestäjän valintakriteerinä oli se, että lähdön piti olla 17.30, meidänhän olisi pitänyt tehdä työ- ja opiskelupäivät, joten myöhäinen lähtö olisi ollut enemmän kuin tärkeä. Muutamaa päivää ennen reissua matkanjärjestäjä kuitenkin ilmoitti, että lähtö onkin satamasta 11.30. Siinä sitten järjesteltiin kahden ihmisen perjantait uudestaan, mikä ei ollut ihan helppoa. Muuten matka toimi hyvin, mutta tuo viime hetken lähtöajan muutos ei ehkä kannusta meitä valitsemaan samaa firmaa uudelleen.

Harmi-kissa maastoutuu, kuva Terhi Launiainen.

Armi oli matkamme ajan hoidossa, jossa se sai uuden kutsumanimen Harmi. Olisimme odottaneet, että ujompi kissaneitokaisemme olisi ehkä vähän aikaa lymyillyt sohvan alla piilossa, mutta sitten rauhoittunut ja tullut sohvakissaksi, kuten 1,5 vuotta sitten, kun se oli viimeksi yksin hoidossa. Mutta vielä mitä, nyt se keskittyi huutamaan lähes kaiket yöt. Jos sitä ei huomioinut, se oli läpsinyt tassulla hoitajaansa naamaan. Ensi kerralla huonotapainen kissavieras taitaa lähteä mukaan näyttelyreissulle eikä sitä jätetä hyvälle hoitajalle lähelle kotia, ainakaan yksiöön hyppimään hoitajaraukkansa niskassa.