keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Odotuksen synkkä loppu

Kissankasvatus voi olla joskus aika ikävääkin puuhaa. Pennut ovat ihania, mutta kun asiat menevät pieleen, niin se ottaa välillä koville. Nyt näin kävi Brassian pentueen kohdalla. Pentujen laskettu aika oli 11.4. ja pennut syntyivät lopulta kuolleina varhain maanantaiaamuna 15.4. Tiineysaika meni hyvin muuten, mutta synnytys ei vain meinannut edetä ponnistusvaiheeseen. Sunnuntaiaamuna päätin, että pitäisi mennä päivystykseen tarkastukseen, kun oli jo 69. tiineysvuorokausi menossa. Viikin pieneläinsairaalasta sanottiin, että 1-2 vrk voi hyvin vielä odottaa, ja toinenkin eläinlääkäri oli sitä mieltä, että pitäisi odottaa seuraavaan aamuun. Seuraavana aamuna meidän olikin tarkoitus käydä eläinlääkärissä, mutta synnytys ehti käynnistyä ennen kuin klinikat aukesivat. Synnytys eteni normaalisti ja Brassia synnytti hyvin, mutta ikävä kyllä kaksi suklaatäplikästä pentua olivat jo kuolleet eikä eläviä syntynyt. Ainakin toinen pennuista oli vielä liikkunut sunnuntai-iltana, mutta jotain ehti mennä pieleen - joko yön aikana tai sitten jossain muussa vaiheessa tiineyden aikana tapahtui jotain, mikä vahingoitti pentujen kehitystä.

Jälkiviisaus ei ole yleensä hyväksi hoitopäätöksiä tehdessä, koska päätökset täytyy tehdä parhaan sillä hetkellä olevan tiedon perusteella. Vaikka lopputulos olikin nyt huono, niin en kuitenkaan kadu päätöstä jättää viemättä pennut väkisin sunnuntaina päivystykseen. Ehkä niissä oli jotain vikaa eikä niitä olisi voinut pelastaa, vaikka ne olisikin saatu elävinä ulos. Jos on pakko pennuista luopua, niin mieluummin ennen kuin niitä on letkuruokkinut pari viikkoa. Vaikka ei toki voi tietää, mitä olisi tapahtunut, mutta emme siis jossittele enempää tai mieti, että entä jos sittenkin olisi tehty toisin. Näin nyt vain kävi. Kissanpentujen kuolema ei ole harvinaista, mutta kyllä se on surullista, etenkin, kun näin käy omalle kohdalle. Erityisen raskasta kaikki on Brassian kodille, joka on huolehtinut kissasta koko ajan mitä parhaalla tavalla. En tosiaankaan haluaisi, että sijoituskodit joutuisivat tällaisia kokemaan. Lohtuna meillä on toki se, että Brassia itse on toipunut hyvin. Ensimmäisen aamupäivän se etsi pentuja, mutta se on palautunut hyvin, eihän raskaus sen menoa paljon hidastanut eikä synnytyskään lopulta ollut fyysisesti erityisen raskas.

Pennut vietiin seuraavana aamuna Eviralle kuolinsyyn selvitykseen. Lisäksi niistä leikattiin toinen korva ja pätkä häntää, jotka postitettiin Hannes Lohen kissojen geenitutkimusprojektiin. Brassia on tarkoitus astuttaa vielä keväällä uudestaan, ellei Eviran tutkimuksista selviä mitään estettä suunnitelmille eli esimerkiksi epäilyä vakavasta perinnöllisestä viasta. Toivotaan, että ensi kerralla meillä on parempi onni mukana.

Breeding can sometimes be quite depressing. Brassia was supposed to give birth last Thursday but the delivery didn't start until early morning this Monday. The delivery went otherwise normally but the both the kittens were born dead. We are so sorry for the lost. Luckily Brassia is doing fine now. The kittens will be examined by a vet pathologist. If there are no serious genetic defects suspected we are planning to mate Brassia again this spring. We hope we will have more luck then.