maanantai 24. toukokuuta 2010

Kissojen kesäloma

Kissat saivat viettää viime viikon maalaislomaa emännän tutustuessa sairaalatyöhön Mikkelissä. Yhden ihmisen bussimatka kahden kissan kanssa sujui hyvin, kun lähtiessä ja tullessa mukana oli ylimääräinen käsipari auttamassa emännän tavaroitten kantamisessa. Armia taisi bussimatka vähän jännittää, koska se halusi matkustaa lattialla omassa kuljetuskopassaan. Konkaribussikissa Kukka sen sijaan oli välillä penkillä, välillä sylissä ja välillä Armin vieressä kopassa. Kukka herätti taas ihastusta emännän sylissä kiltisti istuessaan. Pelastipa Kukka kuulemma erään kanssamatkustajan päivänkin, kun se lipaisi silittämään tulleen naisen kättä.

Perillä Armi oli aluksi ihmeissään, kun tuttu paikka uunin pankolla ei ollutkaan ihanan lämmin vaan kalsean kylmä, aurinko kun oli lämmittänyt taloa niin paljon, ettei uunia tarvinnut enää lämmittää. Onneksi sisältä löytyi kuitenkin kasapäin muita lämpimiä nukkumapaikkoja. Sää oli melkein koko viikon ihanan aurinkoinen, joten ulkonakin kelpasi kissojen viilettää. Aluksi ulkoilu järjestettiin pääasiassa illalla, jotta suuremmilta yhteydenotoilta pistävien pörriäisten kanssa vältyttiin. Parin ensimmäisen päivän jälkeen kirsikka- ja omenapuut puhkesivat hienoon kukkaloistoon, jolloin kimalaiset siirtyivät ylös puihin ja kissatkin saivat ulkoilla myös aurinkoiseen aikaan. Siinä mielessä ajoitus oli loistava, että samoihin aikoihin ilmestyivät myös itikat, joten iltaisin ei tehnyt ihmistenkään mieli kovin paljon ulkona seisoskella.

Kissat näyttivät nauttivan täysin siemauksin vapauden hurmasta isolla, aidatulla pihalla. Pihalla otettiin villejä spurtteja, juostiin peräkkäin, yritettiin saalistaa lentäviä öttiäisiä, välillä kiivettiin vähän puihinkin. Toki kissat antoivat myös kiltisti kiinni, tulivat yleensä luokse kutsuttaessa ja kipittivät hirmuista vauhtia sisälle ulkoilun päätteeksi, kun vähän kolisutti ruokakuppeja. Joku hyöty siitäkin siis on, etteivät ne ole vielä oppineet saalistamaan kunnollisia myyrä- tai lintuvälipaloja.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Kukka ja kimalainen

Männä viikolla kissat saivat uudet vänttiset eli kissanvaljaat, toisella kun oli ennestään vain kanilta perityt, vähän pienet valjaat ja toisen vanhat vänttiset kokoa S olivat jääneet pieniksi. Koska molemmat ovat melko siroja ja pitkäkroppaisia, uusien valjaitten koko on S/M eli rintaremmi kokoa M ja vatsaremmi S. Koko tuntuu olevan sopiva, ja toimituskin oli nopea. Sähköpostitilaus jätettiin tiistai-iltana ja perjantaina valjaat olivatkin jo postilaatikossa.

Vaikka emännän mielestä uudet valjaat ovat superhienot ja kivat, niitten menestys kissojen keskuudessa ei ole ollut päätähuimaava. Tänään Kukka yritti kaikin keinoin väistellä valjaita laittavan emännän käsiä, vaikka toki tulikin aina kutsuttaessa luokse, kiltti ja toimelias kun on. Kissojen mielestä parvekkeella nököttäminen on kyllä ihan jees, mutta kun pitää mennä maan tasalle avoimelle pihalle, se on ihan hirveenkauheenpelottavaa. Ehkä se on liikenteen meteli ja keväisen pihan avonaisuus, mikä hirvittää, maalla kun kissat ovat juoksennelleet aivan innoissaan ulkona aidatulla pihalla, kaukana liikenteestä. Niinpä valjastelu on meillä toistaiseksi sitä, että kun kissa kannetaan keskemmälle pihaa, sieltä juostaan äkkiä rapulle ja seistään sitten siinä silmät pyöreinä. Armi sentään uskaltaa vähän nuuhkia alakerran parvekkeitten alusia ja maistella heinänkorsia nurmikolla.

Kukalle sattui kaiken lisäksi tänään paha arviointivirhe, mikä ei ainakaan lisännyt innostusta ulkoiluun. Kun Kukka kannettiin keskelle pihaa, se ryntäsikin äkkiä eteenpäin, poispäin kotiovesta, mikä oli sille ihan tavatonta. Syy oli toki luonnollinen, mutta emännän mielestä karmaiseva: hurja metsästäjä oli äkännyt kivan pikku kimalaisen pörräävän heinikossa. Kömpelö otus oli helppo saada kiinni, ja siinä sitten kissa seisoskeli ihmeissään kimalainen etutassujen alla. Seisoskelua ei kestänyt kauan, vaan yhtäkkiä kuului pieni rääkäisy ja kissa säntäsi rapulle. Kimalainen oli tainnut kertoa, ettei se oikein arvostanut kissan leikkejä. Kukka taisi muistaa hyönteisen ikävän kohtelun ainakin hetken, sillä maassa kipittävä muurahainen sai sen vain katsomaan vipellystä kauempaa ja siirtymään syrjään, kun peto hiipi Kukkaa kohti.

Sisällä Kukan etutassu turposi melkoiseksi. Turvonnut leipälapio ei tuntunut kuitenkaan Kukkaa itseään haittaavan, sillä se hyppeli ikkunalaudoilla, kiipeili ja revitteli Armin kanssa kuten normaalistikin. Tassu ei aristanut kopelointia eikä kissalla näyttänyt olevan muita oireita. Emäntä kipaisi siis apteekissa ostamassa kyypakkauksen, antoi ohjeen mukaisesti puolikkaan tabletin kimalaisen uhrille ja jäi odottelemaan turvotuksen laskemista. Kukalle on onneksi helppo syöttää pillerit laittamalla ne päivän nappula-aterian joukkoon. Siinä samassa menee näköjään niin e-pilleri kuin hydrokortisonikin, kunhan joukossa vain on superherkkuja eli raksuja.

Mistähän kissat oppivat, mitä ei saa pyydystää ja mikä on vaaratonta? Mikseivät ne tyydy kunnon saaliisiin, kuten hiiriin ja lintuihin? Toivotaan, että tästä kesästä ei tule kovin pistiäispitoista, tai sitten pitää ulkoiluttaa kissoja vain silloin, kun aurinko ei paista. Lisäksi pitäisi keksiä, miten saisi opetettua kissat tykkäämään valjastelusta. Tavoitteena olisi päästä vielä joskus pienelle kävelylenkille valjaissa, mutta nähtäväksi jää, miten valjastelun kohteet tavoitteeseen reagoivat.

lauantai 1. toukokuuta 2010