torstai 26. huhtikuuta 2012

Kalakukkojen esiintymisalueella näyttelemässä

Näyttelyn jälkeen voi vähän ramaista, niin kissaa kuin ihmistäkin. Pelle näyttää mallia, kuinka rentoudutaan sylissä.

Pääsiäisen jälkeen olimme isolla porukalla kissanäyttelyssä, tällä kertaa Kuopiossa asti. Mukaan napattiin Elli ja Kukka sekä Mikkelistä Pelle ja Pekka. Kukkatarhan vauvat ovat nyt kasvaneet virallisesti aikuisiksi, ainakin näyttelymaailmassa, sillä ne pääsivät ensimmäistä kertaa havittelemaan sertejä. Eikä se pelkäksi havitteluksi jäänyt, vaan kaikki pokkasivat hienosti sertit molempina päivinä, Elli avoimesta luokasta ja Pekka ja Pelle kastraattiluokasta. Kukka valmistui ensimmäiseen kastraattititteliin eli Premieriksi lauantaina.

Kukkatarhan Savon-vierailu oli muutenkin näyttelymenestyksen puolesta voitokas ja suorastaan mahtavan hieno. Elli oli molempina päivinä värin paras, Pekka oli lauantaina tuomari Arja Martikaisen paras kastraattiuros viidestä kastraattikollista. Aika hyvin juuri 10 kk täyttäneeltä, vielä aika keskenkasvuiselta jässikältä! Paneelissa Pekka sai yhden äänenkin ja esitti itsensä oikein komeasti. Kukka oli vuorostaan sunnuntaina Martikaisen paras kastraattinaaras. Kyllä oli upeaa nähdä oma kissa paneelissa sekä lauantaina että sunnuntaina. Menestyksen kruunasi molempina päivinä mammakissa Kukka, joka oli kategorian III paras siitosnaaras sekä lauantaina että sunnuntaina! Sen kunniaksi saatiin kotiin kaksi lautasen kokoista, upeaa Savon väreissä olevaa ruusuketta ja kaksi pokaalia.

Lauantain tuomari, CFA-vierailija Pam DelaBar tykkäsi kovasti Kukan kropasta. Hänen mukaansa Kukka pärjäisi kropallaan kolleillekin, ja hän ihmetteli, miten kastraatilla on niin paljon lihasta (jos nyt vähän rasvaakin siinä taitaa olla, ainakin omistajien mielestä). Sunnuntaina Arja Martikainen totesi, että hyvä, jos Kukka pysyy nykyisessä painossaan eikä saa enää yhtään lisää, vaikka se vaikeaa voi ollakin. Voi, kyllä tuota mammaa on tarkalla ruokavaliolla pidettykin steriloinnin jälkeen, mutta sillä vaan on aina ollut hyvä ruokahalu, ja nyt se on oikein superhyvä. Mutta yritetään. Muuten Kukasta tuli tutut kommentit: hyvä väri, kontrasti, kroppa, turkki, silmät, ilme, pää vähän kapea. Aika ihmehän se olisi ollut, jos jotain kovin uutta olisi arvosteluissa ollutkaan, onhan tuota kissaa jo aika hirmuisesti näyttelytetty.

Elliä jänskätti matka alkuun kovasti. Yökyläily vieraassa paikassa pelotti, kun seurana oli vieläpä jotain ällöjä poikiakin, joille piti rähistä. Vaikka oli eri huoneessa, niin silti niiden luo olisi pitänyt kuitenkin päästä, mutta jos pääsi, niin alkoi kiroiluttaa. Mamma toimi rauhan lähettiläänä, joka sai oleilla välillä myös Ellin kanssa ilman kovin suuria rähinöitä, mitä nyt välillä piti äidille vähän äksyillä, mutta se kai on ihan luonnollista. Näyttelyssä Elli oli lauantaina aika kärttyinen oltuaan yön vieraassa paikassa ja melko vieraiden ihmisten kanssa, mutta antoi kuitenkin hyvin venyttää itseään ja oli kiltisti arvostelussa. Mitä nyt koko ajan piti pientä urputusta ja taisi vähän sähähtääkin tuomarille Donatella Mastrangelolle. Tuomarilta tulikin yksi osuvimmista arvosteluista: "Complaining but correct ö (naama suu auki -hymiö)". Sunnuntaina Elli oli Satu Hämäläisen arvostelussa ja oli muuten oikein kiltti, mutta piti koko ajan pientä kitinää. Sähinät ja murinat olivat jo loppuneet, ja häkissäkin oltiin oikein sievää ja hyvätapaista tyttöä, kun ei enää jännittänyt yhtä paljon. Elli sai molemmilta tuomareilta kehuja hyvästä päästään, erityisesti hyvästä boksista, turkista, täplistä, kontrastista, rakenteesta. Elli on vielä pieni ja hintelä, nuori kun on, mutta erittäin lupaava neitokainen.

Pekka oli lauantaina Arja Martikaisella ja sunnuntaina Sabine Drielingillä. Molemmat tuomarit tykkäsivät Pekan isosta kropasta ja lihaksikkuudesta ja hyvästä oci-ilmeestä, tosin Arja Martikaisen mielestä silmät olivat vähän syvällä päässä, mutta kuitenkin hyvän muotoiset. Pekka on Kukan lapsukaisista varmaankin kaikkein lapsimaisin vielä, joten olimme ihmeissämme Pekan paneelipaikasta. Onneksi poika oli sillä hetkellä tuomarin sylissä, niin se ei tippunut hämmästyneen kasvattajansa käsistä, kun TP-voitto tuli. Pekalla on rautaiset hermot, joten kyllä siinä on ainesta hyväksi näyttelykissaksi, kunhan poika vielä kasvaa eikä menetä kontrastiaan, siniset kun helposti tummuvat vanhetessaan, jolloin kontrasti heikkenee.

Pelle oli lauantaina Pam DelaBarilla ja sunnuntaina Sabine Drielingillä. Pelle sai erityisesti kehuja silkkisestä turkistaan, lihaksistaan, kuviostaan ja yleensä siitä, että poika on lupaavasti kehittynyt ja tasapainoinen ocicat. Luonnekin on kohdallaan, sillä Pelle oli pöydällä superkiltisti, vaikka vähän jännittikin. Onneksi tuomaria sai käydä vähän puskemassa välillä ja leikkimässä tuomarin kynällä. Pelle ja Kukka saivat viettää näyttelypäivät samassa sturdissa kahdestaan, ja voi sitä emon riemua, kun sai pestä koko päivän poikaansa ja nukkua samassa (liian pienessä) pesässä. Pelle ja Kukka toimivat myös kahden tuttavaperheen ja muidenkin ohikulkijoiden lapsivarmoina silityskissoina, onhan ne emännän siskon lasten hommaan hyvin kouluttamia.

Näyttelyn jälkeen pojat palasivat Mikkeliin, Elli Espooseen ja Kukka ja pidennetyllä pääsiäislomalla Mikkelissä ollut Armi Helsinkiin. Pari päivää meillä oli rauhallista, kun aikuiset nukkuivat matkaväsymystään pois (kissat, ihmiset eivät tähän ehtineet, vaikka olisi tarvetta ollutkin). Muutaman päivän jälkeen täällä alkoi taas Kukan tuttu valitus, ettei ole tekemistä, ja automaattinen kirjava, karvainen herätyskello on toiminut torkkuhälyttimellä joka aamu tehokkaasti: ensin neljältä, sitten viideltä, sitten kuudelta ja sen jälkeen jo melkein jatkuvasti puolen tunnin ajan siihen asti, että varsinainen herätyskello alkaa rämistä. Mamman tekemisen puutetta helpottanee viikonloppu, jolloin pojat tulevat taas kylään. Suunnitelmissa on sunnuntaina 29.4. Rurokin näyttely eli päivä PetExpossa Helsingin Messukeskuksessa. Sinne odotetaan niin Elliä, Onnia, Brassiaa, Pekkaa, Pelleä kuin Kukkaakin, joten tervetuloa rapsuttamaan, jos siellä päin liikutte!