lauantai 30. tammikuuta 2010

Kiimoja ja kalapuikkoja


Heitämme pian hyvästit raakkuvalle Loch Nessin kissallemme. Jo toista kertaa tänä vuonna kiimassa oleva Kukka haki eläinlääkäriltä pillerit, jotta pikkuisen ei tarvitse koko ajan mouruta ja kieriskellä kiimaisena. Nyt odottelemme kiiman loppumista ja pillereitten vaikutuksen alkamista.

Kissat osoittivat tänään taas kekseliäisyytensä, kun isäntäväki jätti kalapuikkoja pakasterasiaan pöydälle jäähtymään. Kansi aukeaa tietysti helpommin, kun rasian tiputtaa lattialle ja pyöräyttää sitä pari kertaa ympäri, minkä jälkeen kala-ateria on saatavilla. Onneksi touhu ei ollut täysin äänetöntä, joten isäntäväellekin ehdittiin pelastaa runsaasti lounastarpeita.

Koska kissoista ei ole nyt uusia kuvia, laitetaan tähän lapsuuskuvat tytöistämme noin 5 kk ikäisinä.


sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Kukka viikonloppumatkailee 2

Kissoille ostettiin bussimatkailua varten uusi, isolta käsilaukulta näyttävä olkalaukkumallinen kuljetuskassi, jota Kukka pääsi testaamaan viikonloppumatkallaan maalla. Uusi kassi on talvella lämpimämpi kuin muoviset kuljetuskopat, lisäksi sen kanssa mahtuu kivasti yhdelle bussinpenkille, jos kulkimessa on ahdasta. Erikoisbonuksena voi seurata ihmisten hämmästyneitä ilmeitä, kun jostain kuuluu kissan ääntä, vaikkei äänen lähdettä näy missään. Tai pääsee säikyttelemään viereisellä penkillä istuvaa matkustajaa, kun yhtäkkiä sylissä olevasta pikku kassista kuuluu mau ja ponnahtaa ylös kissan pää. Tai saa hullun leiman, kun juttelee käsilaukulleen.

Perjantain menomatkalla emäntä ehti pohtia useammankin kerran kissan mukaan ottamisen järkevyyttä, kun se vähän väliä kertoi matkan tylsyydestä vinkumalla. Aina ei pikkukissa ole sylissä matkustaessaankaan näemmä ihan parasta matkaseuraa. Perillä kissan mukanaolo olikin jo oikein mukavaa. Topi ja Kukka jatkoivat sujuvasti yhteiseloaan siitä, mihin edellisenä viikonloppuna jäätiin. Nyt niitä ei enää tuntunut toisen läsnäolo haittaavan. Kukka oli aina alakerrassa puuhailemassa silloin kun siellä oli ihmisiä eikä antanut koiran häiritä itseään, mitä nyt välillä huitaisi käpälällä, jos karvapallo tuli liian lähelle. Onneksi Topi ei ole trimmaajaa nähnyt vähään aikaan, niin kissan kynsi pysähtyy viimeistään karvasuojukseen, jos nyt edes koiraan asti yltää. Kukka uskalsi jopa pestä itseään ja leikkiä tuvan matolla, vaikka koira katseli touhua metrin päästä.

Kukka hiippaili mielellään ihmisten perässä pitkin taloa ja tuli nopeasti luokse kutsuttaessa, ellei sitten ollut jäänyt vahingossa vangiksi jonkin oven taakse hiljaa perässä kulkiessaan. Kissa näytti todella nauttivan tutkimusretkistään isossa talossa. Paluumatkalla bussissa se oli niin väsynyt, että nukkui taas kiltisti sylissä koko matkan ja oli emännälle oikein mieluisaa matkaseuraa.

Kuljetuslaatikoista tykkäävä Armi ihastui sunnuntai-iltana uuteen kassiin siinä määrin, että otti sen uudeksi lepopaikakseen. Siinä sai emäntäkin hieman säikähtää, kun oli korjaamassa lattialla kyljellään olevaa laukkua talteen, ja yhtäkkiä sieltä kuului närkästynyt mau, kun rouvan unia oli häiritty. Tilannetta kauempaa seurannut Kukka näytti hämmentyneeltä. Kuinka joku viitsii olla kassissa ihan vapaaehtoisesti, vaikka vapaa sylikin olisi tarjolla?

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Kukka viikonloppumatkailee



Kukka kävi viikonloppuna emäntänsä kanssa tutustumassa bussimatkailuun ja maalla odottavaan koiraan. Bussimatkailu neitokaisen kanssa sujuu oikein hyvin silloin, kun se saa olla sylissä. Koko kolmen ja puolen tunnin matkan Kukka makaili rauhassa, mitä nyt välillä käänsi kylkeä ja sanoi tavallisen, hiljaisehkon maun. Sen sijaan kuljetuskoppaan joutuminen Helsingin paikallisbussissa ja Mikkelissä matkalla bussipysäkiltä perille sai kissan esittelemään koko äänivalikoimaansa surkeasta vikinästä vaativaan mouruamiseen. Sille pitäisi varmaan hankkia turvavyövaljaat autoon, kun kopassa oleminen tuntuu niin surkealta.

Maalla Kukka oli innoissaan, siellä kun oli niin paljon juoksutilaa. Kissa ja koira käyttäytyivät vielä aika lailla kuten kissa ja koira, vaikka edistystä ainakin syksyyn nähden onkin tapahtunut. Kukka ei viitsinyt enää juosta Topia karkuun, vaan meni yleensä jonkun tuolin alle odottelemaan, jos koira tuli lähelle. Jos koira tuli liian lähelle, Kukka kertoi sen sähinällä, murinalla tai jopa etutassulla huitaisemalla, onneksi kuitenkaan osumatta. Topilla on nuoruusvuosiltaan huono kokemus pihapiirin kissasta, joka raapaisi sitä silmään, joten ei liene ihmekään, ettei poika ole kovin innostunut reviirilleen tunkevista kateista.

Armi nautti Kukan poissaollessa täysin siemauksin ainoana kissana olemisesta. Se oli isäntää kohtaan superseurallinen kehruukone, joka purisi sylissä tuntikausia ilman pientä häiriötekijää. Näytti se tosin ihan tyytyväiseltä Kukan palattuakin.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Hyvää uutta vuotta


Kissat ja emäntä viettivät vuodenvaihteen Mikkelin pakkasissa. Tai, no, suurimmaksi osaksi kuitenkin lämpimissä sisätiloissa, tällä kertaa kun avovintinkin pakkaset tuntuivat liian tuimilta. Jouluna tutuksi tullut uunin pankko oli nytkin iltaisin kovassa käytössä.

Kukka sai taas toimia sukulaislasten opaskissana kissojen silittelyn ja sylissä pitämisen maailmaan. Pikkukissa jaksoi juosta lelujen perässä milloin tahansa ja tuli rohkeasti ihmettelemään lasten omia leikkejä. Ihailtavasti Kukka kesti myös pikku Edvinin, 7 kk, vähän kovakouraisetkin lähestymisyritykset. Ehkä Ruotsissakin kohta kinutaan kissaa emännän siskon perheeseen (tosin perheen isä ei tuntunut olevan asiasta aivan yhtä innoissaan, ainakaan vielä). Armi katseli lasten touhuja vanhemman kissan arvokkuudella vähän kauempaa. Antoi sekin kyllä vanhempien lasten silitellä itseään ja opetella itsenäisemmän kissan lähestymistä.

Kukka ja 13-vuotias villakoira Topi alkoivat näyttää siltä, että niiden ystävystyminen on hyvinkin mahdollista. Topi saattoi monta kertaa mennä kissojen ohi haukkumatta tai jahtaamatta, eikä Kukkakaan sännännyt karkuun tai sähissyt joka kerta. Kun ruuasta oli kyse, ne saattoivat olla keittiössä alle puolen metrin päässä toisistaan ihan sovussa. Yhtenä aamuna, kun Topi nukkui pöydän ääressä emännän sylissä, Kukka hiipi pöydälle ja nuuhki koiran päätä nenä kiinni sen karvoissa. Ne saattaisivat hyvinkin osata leikkiä keskenään jahtaamisleikkejä, kunhan totuttelu jatkuu. Kukalla taitaa olla edessä pari viikonloppumatkaa maalle alkuvuodesta.