sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kukkatarhan kastraattikvartetti

Tötteröpää steriloinnin jälkitunnelmissa.

Kukka steriloitiin SC-tittelin saavuttamisen jälkeen, heti seuraavalla viikolla. Vähän haikealta tuntui viedä Kukka leikattavaksi, sillä se oli erinomainen emo, ja olisi ollut ihanaa saada vielä lisää Kukan pentuja hoidettaviksi. Kukan sisaruksia ja sukulaisia on kuitenkin sen verran paljon jalostuksessa, että päätimme, että jatkamme kasvatusta Kukan tyttärillä. Kasvatusperiaattena meillä on yrittää pitää ocicatien geenipooli runsaana ja käyttää mahdollisimman paljon eri kissoja jalostukseen, jalostuskissat ja sopivat yhdistelmät tarkkaan harkiten.

Mammakissa oli aika kipeän oloinen pari päivää leikkauksesta ja lähinnä nukkui. Kolmantena päivänä se alkoi piristyä ja leikki jo kuten ennenkin, mitä nyt kauluri vähän menoa hidasti ensimmäisen viikon ajan.  Kiltisti se kuitekin tötteröä päässään piti, jotta haava sai parantua rauhassa. Kukan jälkeen samalla viikolla Onnin omistajat käyttivät Onnin kastroitavana. Pelle päätettiin kastroida hyvissä ajoin ennen URKin näyttelyä maaliskuun alussa, joten aika tilattiin helmikuun alkupuolelle. Pekkaa oli tarkoitus pitää leikkaamattomana siltä varalta, että pojalle löytyisi sopiva morsian ennen kuin kollitavat alkavat. Pekka ei ollut aiemmin laulanut eikä muutenkaan kollitellut, joten olimme toiveikkaita, että se olisi yhtä rauhallinen ja merkkaamaton kuin isänsä, joka ei vielä 1,5-vuotiaana Kukan astuttuaan ollut merkkaillut. Pekka kuitenkin päätti toisin. Se aloitti laulamisen ja hurjan merkkailun yhtäkkiä, joten eihän siinä muuta voinut kuin tilata Pekallekin aika kastroitavaksi. Ennen näyttelyä rokotuksista ja kastraatiosta on kuluttava vähintään 2 viikkoa, joten poika ehdittiin kastroida juuri sopivasti ennen URKin näyttelyä. Tästä lähtien meidät tavoittaa siis kastraattiluokista Kukan ja poikien kanssa, mutta Elli ja Brassia ovat vielä leikkaamattomia ja toivottavasti tulevia Kukkatarhan emoja.

Kukka on muuttunut entistä ihanammaksi steriloinnin jälkeen. Ennenkin Kukka oli ihana ja seurallinen ja loikoili välillä sylissäkin, mutta nyt siitä on tullut oikea superseurakissa. Kukka kiipeää aina syliin opiskeluseuraksi tai sohvalle telkkarin ääreen pehmeäksi sylinlämmittimeksi. Se on alkanut myös kehrätä entistä enemmän. Itse asiassa Kukka käyttäytyy nyt aika samoin kuin tiineenä ja toissasyksyn juoksutauollaan. Hormonit tuntuvat vaikuttavan kissoilla paljon luonteeseenkin. Vaikka kuinka pitäisi naarasta pillereillä, niin ei niillä täysin voi hormonihyrräystä estää, ainakaan meillä ei voinut.

Kukka ja Pekka kiipeilemässä maalla.

Kissat pääsivät viikonloppuna viettämään hiihtolomaa Mikkeliin emännän tullessa paikkakunnalle parin viikon työkomennukselle. Kukka on tosiaan aivan kuin eri kissa nyt. Vielä jouluna ja tammikuussa se sähisi ja murisi pojilleen, jos nämä tulivat lähelle. Nyt on ääni muuttunut kellossa totaalisesti. Pojat olivat aluksi aivan ihmeissään, kun Kukka niitä lähestyi. Jos Kukka vähänkin värähti, pojat väistivät tai heittäytyivät alistuvina selälleen. Aika pian ne kuitenkin huomasivat, että mamma on sittenkin ihan kiva, ja jo varttitunnin jälkeen Kukka ja Pelle nuolivat toisiaan. Tosin illalla vasta tällä viikolla leikattu Pekka alkoi muistella kollitouhuja ja yritti koko ajan Kukan selkään. Pelle katsoi mallia veljestään ja jatkoi yrittämistä. Lopulta seuraavana iltana kissat pääsivät sopivasta yhteiselosta yhteisymmärrykseen ja alkoivat nukkua ja leikkiä yhdessä. Kerrassaan suloinen täplätrio! Armi ei ole suloisuudesta ihan niin varma, mutta onneksi täällä maalla on tilaa ja rauhallisempi kissa pääsee halutessaan omiin oloihinsa.