lauantai 16. maaliskuuta 2013

Toiveissa kevätpentuja

Kukkatarhan Brassia, toivottavasti seuraava emokissamme. Kuva Linnea Nikkola.
Kukkatarhan Brassia, our next mom, we hope. Photo Linnea Nikkola.

Kukkatarhan kissalassa jännitetään uusien pentujen syntymää 11.4. tienoilla. Kukan tytär, Ellin sisko Brassia astutettiin helmikuun alussa. Brassian ruokahalu ja seurankipeys alkoivat kasvaa heti astutuksen jälkeen ja nisät alkoivat punottaa pari viikkoa sitten, joten olemme toiveikkaita astutuksen onnistumisen suhteen. Pennut syntyvät ja kasvavat Hyvinkäällä Safa Abd-el Rahimin ja muun Brassian perheen luona. Isäkissa on ruskeatäplikäs nuori herra Hiutaleen Armas Aragorn. Armas on hybridiocicat, jonka isänisä on abessinialainen. Ocicatit polveutuvat alkujaan abessinialaisista, siamilaisista ja amerikkalaisista lyhytkarvoista. Abessinialaisia käytetään edelleen etenkin amerikkalaisessa rotukissojen kattojärjestössä CFA:ssa ocicatien geenipoolin laajentamiseen, ja onpa Suomessakin joitakin hybridejä käytetty, tosin enemmän CFA:n kuin Kissaliiton puolella.

Armas odottelee jo kesää, jotta pääsee lekottelemaan ulkotarhaan. Kuva Jutta Keskinen.
Armas relaxing outdoors last summer. Photo Jutta Keskinen.
Hybridikissaa käytettäessä pitää tietenkin harkita tarkkaan, että kissat sopivat yhteen muutenkin kuin sukutaulultaan (joka on täällä). Brassia ja Armas täydentävät aika hyvin toisiaan. Molemmat ovat vielä nuoria, mutta ovat olleet ainakin tähän asti hyväkuntoisia ja terveitä. Brassia on luonteeltaan kotona aivan ihana, mutta näyttelyissä ja eläinlääkärillä neidon suusta kuuluu sellaista kiroilua, että lempeäluontoinen ja reipas Armas olisi kauhuissaan. Armasta eivät uusi paikka ja vieraat kissat tai ihmiset häiritse, vaan se tuli astutusreissullakin heti kehräämään ja puskemaan kättä. Brassian kuono-osassa on mukavasti leveyttä ja neliömäisyyttä, jota Armaksella saisi olla enemmän. Armaksella taas on päässä pyöreyttä, jota vähän puuttuu Brassialta. Brassia on ehkä aavistuksen liiankin elegantti, pitkäkroppainen ja -jalkainen, Armas taas kummassakin suhteessa lyhyempi ja rotevampi kaveri. Toivotaan, että pennut perivät kummankin vanhempansa parhaat puolet.

Brassiassa on hyvin paljon emonsa Kukan ulkonäköä. Kuva Linnea Nikkola.
Brassia resembles her mom Kukka. Photo Linnea Nikkola.

We are expecting kittens around April 11th. The mother is Kukka's other daughter, Elli's chocolate spotted sister Brassia. The father is a tawny spotted hybrid ocicat Hiutaleen Armas Aragorn, whose grandfather is Abessinian. Ocicats originate from Abessinian, Siamese and American shorthair cats and sometimes it is wise to widen the gene pool of ocicats with hybrids. Of course, the combinations should be planned carefully. I think Brassia and Armas could be a good match in many ways. Brassia is a real sweetheart at home but she gets stressed at cat shows whereas Armas is relaxed and sweet everywhere. Brassia has a good, square box but a bit flat head. Armas has more roundness in his head but his muzzle is quite narrow and short. Brassia is very elegant and Armas more robust. Let's hope that the kittens inherit the best qualities of both their parents.

Armas vuoden ikäisenä pikku kollipoikana viime kesänä. Kuva Jutta Keskinen.
Armas as a 1-year-old "baby" tomcat last summer. Photo Jutta Keskinen.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Armin komea paluu näyttelykehiin

Onko tämä paneelissa oleva kissa meidän Armimme? Kyllä!  (Kuva: Tessa.lv)
Is this lovely lady really our Armi? Yes! (Photo: Tessa.lv)

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna kävimme Tallinnassa mukavalla kissanäyttelymatkalla. Alun perin lupasin lähteä matkaan Onnin perhettä opastamaan, lähtihän Onni ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen. Mukaan saimme toisenkin ensikertalaisen, ihanan eurooppalaiskissa Vertin omistajineen. Koska omilla täpläturkeillani ei ollut vielä akuuttia ulkomaansertin tarvetta, päätin lähteä matkaan Armin kanssa. Ei Armillakaan varsinaisesti ollut sertintarvetta, koska neitokainen on jäänyt eläkkeelle näyttelyhommista jo valmistuttuaan IP:ksi syksyllä 2010. Hyväkuntoisen ja kauniin kissan eläkepäätös kuitenkin kumottiin julmasti ja Armi sai tehdä paluun näyttelykehiin suoraan ulkomaankomennuksella.


Armia "ihan vähän" jänskättää tuomarille meno. (Kuva Laura Piekkola)
Armi a bit scared before judging. (Photo Laura Piekkola)


Armia vähän hirvitti alkuun näytelmätouhut, mutta kun sen ei tarvinnut kovin läheltä muita kissoja katsella, aika häkissä kului vanhalla rutiinilla. Tuomari Luigi Comorio tykkäsi kovasti Armin kropasta. Armi onkin russinaaraaksi melko iso, mutta varsin hoikka varreltaan. Vaikka patterin vieressä päivänsä viettävän kissan turkin kunto etukäteen vähän kotiväkeä arveluttikin, Comorion mielestä Armin turkki oli oikein hyvässä kunnossa. Armi sai sertinsä ja voitti TP-valinnoissa russikilpasiskonsa paremman turkkinsa ja kroppansa ansiosta.



Omistajakin on vähän hömelön näköinen. (Kuva Laura Piekkola)
The owner looking funnier than the cat. (Photo Laura Piekkola)

Paneelia emäntä taisi jännittää ainakin yhtä paljon kuin kissa. Armi on toki muille kissoille kotona sähissyt ja murissut välillä kovastikin, ei kuitenkaan ihmisille, mutta eihän kissasta uudessa, vieraassa ja järkyttävässä paikassa voi olla varma, etenkään, kun paikalliset assarit eivät aina ole kaikkein kokeneempia kissojen pitelijöitä. Huoli Armin mahdollisesta ryppyilystä osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä Armia esitteli paneelissa taitava ja varmaotteinen itämaiskasvattaja Hanna Kekkonen, joka piteli Armia niin hienosti, että omistaja ei meinannut kissaansa tunnistaa, niin huikealta Armi näytti. Tuomarien mielestä Armi näytti myös upealta, sillä tyttö sai neljä viidestä äänestä ja oli kastraattinaaraiden Best In Show! Omistaja ei edelleenkään tarkkaan tiedä, mitä noiden äänien laskemisen jälkeen pariin minuuttiin tapahtui, koska yllätys ja onnellisuus veivät kaiken keskittymiskyvyn.
Armi poseeraa kotona palkintojensa vieressä ja uuden tapettimme edessä.
BIS Armi at home.

Lauantaina meillä oli muutakin aihetta juhlaan, sillä kasvattini Onni ja matkaseura Vertti valmistuivat International Premiereiksi. Hotellilla oli todella aihetta nostaa maljat kuohuviiniä hienojen kissojemme kunniaksi.


Sunnuntaina oli Armin vuoro jäädä russityttöjen kakkoseksi. Onneksi kissat kilpailivat eri luokissa, joten Armi sai sertinsä, mikä oli tavoitteemmekin. Toinen suomalaisrussi olikin sunnuntaina BIS, joten aika upeita venäjänsinisiä meillä Suomessa on. Onni ja Vertti saivat myös sertinsä, joten oli aika pakata tavarat ja hankkiutua paluulaivaan.

Paluumatkalle meillä oli varattu hytti kissoja varten. Sama hytti taisi tosin olla varattu samanaikaisesti jollekin muullekin. Hytin yöpöydällä nimittäin lojui läppäri salasanoineen, pöydän alla sandaalit ja sängyllä kilpailevan laivayhtiön turvallisuuskatsaus. Respan tyttöjen kanssa neuvoteltuamme saimme uuden hytin ja loppumatka sujui ilman kommelluksia. Kaikkiaan matka oli oikein antoisa ja odotan jo innolla seuraavaa ulkomaan kissanäyttelyreissua, minne se sitten suuntaakaan.

Armi, palkinnot ja tapetti 2.
BIS Armi 2.


We visited cat show in Tallinn in the end of February. I took our Russian blue Armi with me. Armi was BIS neutered female on Saturday and got her CAGPIB certification on Sunday. I am so proud of our darling first cat. :) Our Kukka's son, lovely Onni became International Premier on Saturday.