Kissoille ostettiin bussimatkailua varten uusi, isolta käsilaukulta näyttävä olkalaukkumallinen kuljetuskassi, jota Kukka pääsi testaamaan viikonloppumatkallaan maalla. Uusi kassi on talvella lämpimämpi kuin muoviset kuljetuskopat, lisäksi sen kanssa mahtuu kivasti yhdelle bussinpenkille, jos kulkimessa on ahdasta. Erikoisbonuksena voi seurata ihmisten hämmästyneitä ilmeitä, kun jostain kuuluu kissan ääntä, vaikkei äänen lähdettä näy missään. Tai pääsee säikyttelemään viereisellä penkillä istuvaa matkustajaa, kun yhtäkkiä sylissä olevasta pikku kassista kuuluu mau ja ponnahtaa ylös kissan pää. Tai saa hullun leiman, kun juttelee käsilaukulleen.
Perjantain menomatkalla emäntä ehti pohtia useammankin kerran kissan mukaan ottamisen järkevyyttä, kun se vähän väliä kertoi matkan tylsyydestä vinkumalla. Aina ei pikkukissa ole sylissä matkustaessaankaan näemmä ihan parasta matkaseuraa. Perillä kissan mukanaolo olikin jo oikein mukavaa. Topi ja Kukka jatkoivat sujuvasti yhteiseloaan siitä, mihin edellisenä viikonloppuna jäätiin. Nyt niitä ei enää tuntunut toisen läsnäolo haittaavan. Kukka oli aina alakerrassa puuhailemassa silloin kun siellä oli ihmisiä eikä antanut koiran häiritä itseään, mitä nyt välillä huitaisi käpälällä, jos karvapallo tuli liian lähelle. Onneksi Topi ei ole trimmaajaa nähnyt vähään aikaan, niin kissan kynsi pysähtyy viimeistään karvasuojukseen, jos nyt edes koiraan asti yltää. Kukka uskalsi jopa pestä itseään ja leikkiä tuvan matolla, vaikka koira katseli touhua metrin päästä.
Kukka hiippaili mielellään ihmisten perässä pitkin taloa ja tuli nopeasti luokse kutsuttaessa, ellei sitten ollut jäänyt vahingossa vangiksi jonkin oven taakse hiljaa perässä kulkiessaan. Kissa näytti todella nauttivan tutkimusretkistään isossa talossa. Paluumatkalla bussissa se oli niin väsynyt, että nukkui taas kiltisti sylissä koko matkan ja oli emännälle oikein mieluisaa matkaseuraa.
Kuljetuslaatikoista tykkäävä Armi ihastui sunnuntai-iltana uuteen kassiin siinä määrin, että otti sen uudeksi lepopaikakseen. Siinä sai emäntäkin hieman säikähtää, kun oli korjaamassa lattialla kyljellään olevaa laukkua talteen, ja yhtäkkiä sieltä kuului närkästynyt mau, kun rouvan unia oli häiritty. Tilannetta kauempaa seurannut Kukka näytti hämmentyneeltä. Kuinka joku viitsii olla kassissa ihan vapaaehtoisesti, vaikka vapaa sylikin olisi tarjolla?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti