Terveiset Tallinnan näyttelyreissulta

Marraskuun toisena viikonloppuna suuntasimme Tallinnaan, toiveissa saada Kukalle pari sertiä ulkomailta ja Ellille lisää näyttelykokemusta. Elli tuli meille torstai-iltana. Olimme odottaneet, että mammakissa olisi vähän rähissyt pikkukissalle, mutta kissojen yhteiselo lähtikin ihan rauhallisesti käyntiin. Pikemminkin se oli Elli, joka vähän sähisi ja murisi emolleen, mutta kuitenkin peräkkäin kirmailtiin leikinomaisesti ja yö meni rauhallisesti. Kun pennut olivat pieniä, niillä oli tapana kaataa emännän paperiroskis aina, joten se otettiinkin sitten pentujen ajaksi pois käytöstä. Kaatajakin taisi paljastua, sillä Elli ryntäsi melkein heti meille tultuaan kaatamaan roskiksen vanhaan tapaan. Kirjahyllyssä se myös kiipeili kuten ennen vanhaan, ja parvekkeella piti kiivetä puuhun, vaikka se nyt olikin vaikeampaa näyttelyä varten tylsytetyillä kynsillä.

Elli lauantaina näyttelyssä, kuva Pekka Savolainen.

Autossa Elli oli ihmeen hiljaa, ilmeisesti se on alkanut tajuta, ettei hirmuinen mouruaminen auta, vaan matkaan lähdetään, jos niin on päätetty. Suuntasimme bussilla ja ratikalla Katajanokalle, jossa kissat nostettiin King Toursin pikkubussiin laivamatkan ajaksi ja ihmiset pääsivät kansipaikoille laivaan. Tallinnassa jatkoimme pikkubussilla hotelli Suteen. Hotellihuone oli mukavan iso ja siellä ei ollut kokolattiamattoa, mikä on kissojen kanssa bonusta, koska matkahiekkiksestä matolle lentäviä puruja ei ihan helposti saa pelkällä pikku harjalla ja rikkalapiolla siivottua. Kukka on esitellyt kotona kovasti kiipeilytaitojaan, ja nytkin hotellihuoneessa oli näytön paikka. Ei mennyt kauankaan hotelliin saapumisesta, kun kylppäristä kuului pientä kolinaa ja Kukka oli löytänyt pehmustetun ja lämpimän kissapedin. Kukka oli kiivennyt ensin vessanpöntölle, sitten peilin alla olevalta tasolta suihkukaapin päälle ja nukkumaan korkealla olevaan pyyhetelineeseen. Kisut tottuivat toisiinsa nopeasti, ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä nukuttiin jo söpösti lähekkäin ihmisten vieressä sängyssä. Sunnuntain näyttelyssä tuplasturdin väliseinänkin pystyi jo avaamaan eikä kissojen välille syntynyt rähinää.

Lauantaina näyttelyssä Kukka oli neljästä suklaatäplikkäästä ocinaaraasta paras ja pääsi siten tuomarin parhaan naaraan valintaan. Valinnassa oli mukana 7 kissaa, joista tuomari Laura Burani tiputti pois kissoja yksitellen. Lopulta kissoja oli jäljellä vielä kolme, joista yksi oli Kukka. Siinä sitä alkoi emännän käsikin vähän vapista melkein neljän kilon punttia kannatellessa. (Entäs sitten, kun kollipojat kasvavat isoiksi...) Lopulta Kukka tuli valinnassa toiseksi, aika hyvin kovatasoisessa kisassa. Sertin Kukka sai molempina päivinä, joten matkan tärkein tavoite saavutettiin. Sunnuntaina Kukan sisko vei ocityttöjen voiton ja olikin paneelissa asti.

Kukka lauantaina näyttelyssä, kuva Pekka Savolainen.

Elli oli Jyväskylän jälkeen toisella näyttelymatkallaan. Pikkuneitiä vähän jännitti ja koko ajan esittelijä sai yrittää keksiä väkkärällemme tekemistä, jotta sen ei olisi tarvinnut valittaa tylsyyttään tai kiemurrella alas tuomarin pöydältä. Molempina päivinä Ellin tulos oli EX1 ja tuomarin parhaan valinnoissa toinen sija. Elli on todella kaunis neitokainen, lilana vähän haalean näköinen verrattuna moniin muihin täpläkissoihin, mutta värinsä edustajana erittäin hieno. Luonnekin on mukava, hyvin aktiivinen, reipas ja hellyydenkipeä. Elliä näemme varmasti jatkossakin näyttelykehissä.

Matkanjärjestäjänä meillä toimi King Tours Pohjanmaalta. Minibussi kuljetti kissat laivaan ja ihmiset ja kissat Tallinnassa hotellille, näyttelypaikalle ja takaisin satamaan. Matkanjärjestäjän valintakriteerinä oli se, että lähdön piti olla 17.30, meidänhän olisi pitänyt tehdä työ- ja opiskelupäivät, joten myöhäinen lähtö olisi ollut enemmän kuin tärkeä. Muutamaa päivää ennen reissua matkanjärjestäjä kuitenkin ilmoitti, että lähtö onkin satamasta 11.30. Siinä sitten järjesteltiin kahden ihmisen perjantait uudestaan, mikä ei ollut ihan helppoa. Muuten matka toimi hyvin, mutta tuo viime hetken lähtöajan muutos ei ehkä kannusta meitä valitsemaan samaa firmaa uudelleen.

Harmi-kissa maastoutuu, kuva Terhi Launiainen.

Armi oli matkamme ajan hoidossa, jossa se sai uuden kutsumanimen Harmi. Olisimme odottaneet, että ujompi kissaneitokaisemme olisi ehkä vähän aikaa lymyillyt sohvan alla piilossa, mutta sitten rauhoittunut ja tullut sohvakissaksi, kuten 1,5 vuotta sitten, kun se oli viimeksi yksin hoidossa. Mutta vielä mitä, nyt se keskittyi huutamaan lähes kaiket yöt. Jos sitä ei huomioinut, se oli läpsinyt tassulla hoitajaansa naamaan. Ensi kerralla huonotapainen kissavieras taitaa lähteä mukaan näyttelyreissulle eikä sitä jätetä hyvälle hoitajalle lähelle kotia, ainakaan yksiöön hyppimään hoitajaraukkansa niskassa.