Mrrraaa mouu-urr kurrr

Kukka aloitti vihdoin kauan odotetun, suloisen kiimalaulelun ja kieriskelyn. Kukapa olisi uskonut, että yöllä korvaan karjuva kissa suorastaan parantaa ihmisen unen laatua, mutta näköjään niinkin voi käydä, kun kiimaa tarpeeksi kauan joutuu odottamaan. Huomenna menemme katsomaan, kuinka Pepin charmi puree Kukkaan tällä kertaa. Jos kaikki menee hyvin, pennut syntyvät tammikuun loppupuolella ja ovat luovutusiässä pääsiäisen tienoilla.

Astutusta varten kissoja on pitkästä aikaa madotettu. Viime syksynä Kukan ulostenäytteet lähetettiin postissa tutkittaviksi eikä niistä minkäänlaista parasiittia löytynyt, mutta päätimme kuitenkin noudattaa astutusohjeita. Ovathan nuo kisut periaatteessa ulkoilleetkin kesällä silloin tällöin, tosin saaliit ovat jääneet pienenpuoleisiksi, kärpäsistä ei kissa taida suolinkaisia saada. Huolellisen pähkäilyn jälkeen emäntä päätyi kokeilemaan matolääkkeeksi Flubenolia. Sitä on saatavilla pastana kissoille ja koirille ja purutabletteina koirille, tosin vaikuttava aine, vahvuus ja annostus on täsmälleen sama tahnassa ja tableteissa. Kissojemme ruokailu- ja lääkintätavat tuntien valitsimme tabletit, jotka olivat myös huomattavasti pastaa halvemmat. Valinta osoittautui hyväksi, sillä Kukka söi tabletinpalat herkkuina ja Armillekin ne sai helposti kipattua kurkkuun. Emme siis pääse tälläkään kertaa päivittelemään, kuinka kissa kapusi verhoja pitkin karkuun tai syljeskeli tablettejä nurkan takana. Taitaa olla rotukissoilta lääkitsemisen vastustamisen taidot degeneroituneet.

Viikonloppuna ahkeroimme kissalan nettisivuille uuden logon ja värit sekä käyntikorttipohjan. Nyt vaan odotellaan, josko pentuja tulisi, että niitä pääsisi markkinoimaan. Logon mallina oli tietenkin eräs tuttu itsensäskannailija.