Armin syysloma

Eiks tää vati korostakin kivasti mun silmien väriä?

Kissojen kotiinpaluu elokuussa kolmen kuukauden kesälomalta ei sujunut kovin hyvin. Kukka oli ollut koko ajan maalla Pekan ja Pellen seurassa lukuunottamatta paria näyttelyviikonloppua. Helsinkiin palattuaan se taisi päättää, että ryhtyy nyt talon kissapomoksi. Armi-raukka sai osakseen jatkuvaa jahtaamista, mitä se toki itse provosoi murisemalla aina Kukan nähdessään ja säntäämällä herkästi karkuun. Armi muuttikin pian oma-alotteisesti asumaan liinavaatekaappiin eikä juuri tullut sieltä pois muuta kuin syömään ja laatikolle.

Sopivassa valossa venäjänsininen on todella sininen eikä harmaa.

Pari viikkoa sitten kun kävimme kissojen kanssa maalla, päätimme jättää Kukan sinne poikien seuraan vähäksi aikaa, jospa Armi sillä välin saisi otettua kotia taas haltuun. Kyllä Armi on ainoan kissan elostaan nauttinutkin! Se tulee koko ajan syliin kehräämään ja on mitä parasta opiskelu-, työskentely- ja löhöilyseuraa. Sitä saa myös kanniskella ja vanuttaa sylissä miten päin tahansa, kissa sen kuin kehrää. Ei puhettakaan kaapissa nukkumisesta, totta kai ihmisten viereen on päästävä. Iltaisin Armi ottaa kunnon mourujuoksut itsekseen ympäri kämppää. Lelutkin taas kelpaavat silloin tällöin, kun muut kissat eivät ole näkemässä, että ladykin leikkii. Jopa kynsien leikkuussa kuultiin pelkkää kehräämistä normaalin mouruamisen sijasta.

Kukka palaa kotiin tänään illalla, joten saa nähdä, kuinka taas kahden kissan kanssa pärjätään. Pidetään peukkuja, että kissat tekevät rauhan. Molemmat ovat kuitenkin rakkaita perheenjäseniä, joilla on oma paikkansa perheessämme.