Pentupesän noin 2 viikon hyvät ja huonot uutiset

Yli vuoden odotuksen jälkeen Kukkatarhan kissalassa on jälleen pentuja! Emo on edellisen pentueen  oma kasvattimme Elsa eli Kukkatarhan Eulophia, isä ihana kanelitäplikäs komistus Moto eli Uniikki Morfeus. Sukutaulu on täällä.

Pennut syntyivät tiineysvuorokauden 67 aamuna perjantaina 18.3. Edellispäivästä asti Elsa oli hieman levoton, mutta antoi kuitenkin meidän ja sijoitusperheensä odotella onnellista perhetapahtumaa aamuun asti. Ensimmäisen pennun häntä ja välillä takajalka alkoivat vilkkua puoli seitsemältä, ja sieltä mätkähti lopulta 109 g painoinen, komea kollinalku. Seuraavat pennut tulivat vauhdilla, ja ennen yhdeksää pentupesässä piipitti viisi pientä täpläkissaa, kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Pentujen painot olivat 109, 104, 102, 94 ja 78 g. Pienimmän pennun koko aluksi vähän huolestutti, koska pentu oli selvästi vähän heiveröisempi kuin muut, mutta sekin alkoi heti syödä ja taistella tisseistä reippaasti, joten saimme huokaista helpotuksesta.

Fabbe syntymäpäivänsä iltana. Painoa ei ollut 12, vaan 121 g. / Fabbe at his first night, weighing not 12 but 121 g.

Isoin poika, taloussuklaan värinen isotäpläinen pentu sai kutsumanimekseen Fabbe. Kanelitäplikäs, isohkotäpläinen poika totuttelee syntymäkodissaan nimeen Fille. Pikkutäpläistä kanelia minikissaa alettiin kutsua Fifiksi. Suklaatäplikäs minitäpläinen kaksikko Frida ja Frank ovat vielä niin samannäköisiä, että useimmiten täytyy kurkata hännän alle, kun sisaruksia yrittää tunnustaa. 

Ensimmäinen viikko pentupesässä sujui leppoisasti. Emo ruokki ja hoiti pentujaan kuin vanha tekijä, ja pennut söivät ja kasvoivat. Painot olivat tuplaantuneet kaikilla jo 6. vuorokautena. Toisella viikolla availtiin silmiä, pikku tyttö Fifi ensimmäisenä ja muut pian perässä. 12. vuorokaudella painot olivat triplaantuneet.

Toisen viikon lopulla alkoi pikku Fifillä mennä huonosti. Keskiviikkona se oli vielä saanut normaalisti lisää painoa, mutta torstaina paino ei enää noussut. Perjantaiaamuna Fifin paino oli tippunut  pari grammaa keskiviikon painosta. Sitä autettiin tissille, jolloin neiti söi ja paino lähti taas nousuun. Iltapäivästä Fifin vointi kuitenkin meni taas huonompaan suuntaan, se ei enää syönyt avustettunakaan, vaan lähinnä nukkui ja hengitti työlään näköisesti. Fifi erottui jo selvästi muista sisaruksistaan pienen kokonsa vuoksi. Parissa päivässä muut pennut olivat kehittyneet Fifiin verrattuna valtavasti, olivat pikku pulleroita maitomassuineen ja alkoivat jo opetella istumista. 

Perjantai-iltana eläinlääkäri kävi katsomassa Fifiä. Siinä ei ollut ulkoisesti havaittavissa muuta poikkeavaa kuin muihin verrattuna pienempi ja riutunut olemus ja raskas hengitys. Keuhkoista ei kuulunut poikkeavaa, mutta varmuuden vuoksi Fifille annettiin antibioottipiikki. Syömättömyyden takia pentu oli kuivunut, joten sitä nesteytettiin. Koska emolta tuli muiden pentujen kasvun perusteella hyvin maitoa, päädyttiin siihen, että pentua ei pakkosyötetä korvikkeella, vaan sitä yritettiin auttaa edelleen nisille syömään itse. Vointi ei hoitoyrityksistä huolimatta kohentunut. Lauantaina teimme eläinlääkärin kanssa raskaan päätöksen pennun lopettamisesta, jotta sen ei tarvinnut enempää kärsiä. Kliinisen arvion perusteellaa kuolinsyy oli keuhkojen kehittymättömyys.

Fifi elää muistoissamme vielä pitkään. / Fifi lives now in our memories.

Fifin elämä oli lyhyt, mutta se jätti pienen tassunjälkensä sydämiimme. Pikku Fifi oli sekä Elsan sijoituskodin että kasvattajan suosikkipentu, koska se oli aluksi pienuudestaan huolimatta niin sinnikäs. Fifin menetys oli murheellista, mutta onneksi pentupesästä katselee sen neljä hyvinvoivaa sisarusta. Eikä enää vain katsele, vaan yrittää jo ottaa varovaisia, uteliaita ensi askelia pesästä poiskin. Varo vaan, Elsa, kohta sinulla pitää kiirettä pentujen paimentamisessa!

Pentukasa, 1. vuorokausi. / Kitten pile, first day.

3. vuorokausi / day.

Melkein 1 viikko /  almost 1 week.

Melkein 2-viikkoinen pentukasa näyttää yhtäkkiä jo ihan erilaiselta. / Kitten pile at almost 2 weeks, suddenly something quite different.

Finally there are kittens purring in our cat nest! Mom is our Elsa, Kukkatarhan Eulophia, and dad is Moto, Uniikki Morfeus. Five kittens were born on March 18th, two chocolate spotted boys Fabbe and Frank, a chocolate spotted girl Frida and a cinnamon spotted boy Fille and girl Fifi. Fifi was very small at birth, only 78 g, while the biggest boy Fabbe weighed 109 g. 

We were a bit worried about Fifi being so tiny at birth, but she grew up like her siblings until March 31st, doubling her birth weight in 6 days and tripling it in 12 days. After that, however, she became feeling poorly. She stopped gaining weight and started breathing heavily, and stopped eating. A vet came to see her and gave her liquids and antibiotics, but she was not getting better. It seemed that her lungs were immature. The next day, at the age of 2 weeks, the vet had to come back to put her down to stop her from suffering. Rest in peace, our little sweetheart Fifi, we will miss you!

Luckily the four other kittens are healthy and give us comfort. They are starting to look more and more like real kittens instead of furry newborn baby cats. They are now training to sit and move. The world outside their baby nest is becoming more and more interesting every day. I wonder, who will be the first one climbing out of the nest.

Istuma- ja kellimistreenejä. / I can sit (almost)!