tiistai 28. kesäkuuta 2016

Juhannuskauhut ja -riemut

Kukkatarhan F-pennut muuttivat emonsa huomista pois juuri ennen juhannusta. Kukkatarhan ihmisväki oli päättänyt välttää vitostien juhannusruuhkat poistumalla maalle pentujen luovutuksen jälkeen, tyttöpentu Nelli (aiemmin Fridana tunnettu) mukanaan. Nelliä piti odottaa maalla isoisomummo Kukka, joka viime vuonna hoiti hyvin Nellin enoa Killeä ennen pojan muuttoa maailmalle. Rennon juhannuksen aloituksen sijasta Kukka järjestikin meille kovasti huolta ja murhetta karkaamalla jo ennen tuloamme.

Etsimme Kukkaa jalkaisin, polkupyörillä ja autolla ympäri maaseudun metsiä, polkuja, metsäautoteitä ja isompia teitä. Printtasimme kasapäin katoamisilmoituksia, joita jaoimme postilaatikoihin ja ilmoitustauluille. Naapureita ja vähän kauempana asuvia kyläläisiäkin jututettiin ja tietoa kadonneesta kissasta levitettiin. Kukaan ei ollut kuitenkaan kissarouvaamme nähnyt. Etsintöjä jatkettiin kuitenkin ahkerasti. Juhannuspäivänä kävimme kiertelemässä naapuruston ulkorakennusten liepeitä, ja viimein tuttu vinkuna alkoi vastata huutoihimme naapurin ulkorakennuksesta. Pian tutut karvajalatkin tulivat näkyviin puuliiterin räystäslautojen alta. Kukka oli ilmeisesti kiivennyt  ihan ketterästi puuliiterin vintille, muttei päässyt sieltä itse alas. Onneksi löysimme sopivan paikan, josta tikkaitten avulla kissarouva nostettiin turvaan. Kukka antoi hyvin kiinni tutuille ihmisilleen ja kehräsi kovasti kotiin päästyään. Kova jano ja nälkä sillä oli, karvaa lähti tavallista enemmän ja vaikutti se hieman hoikistuneeltakin, mutta muuten kissa oli onneksi kunnossa. Nelli on tosin joutunut vielä hipsimään pois reissusta vähän stressaantuneen mummokissan luota, mutta onneksi Nellillä on kasapäin leluja sekä uusia leikittäjiä seuranaan.

Aurinko alkoi paistaa meillekin juhannuspäivänä, kun Kukka saatiin takaisin kotiin. / Kukka back at her sofa.


The F kittens left for their new homes last week. The girl Nelli (formerly known as Frida) moved to Mikkeli to meet her great-great-grandmother Kukka. Except that no Kukka was waiting for her, but  arranged us a very stressful midsummer holiday. Kukka had run away before we arrived to the countryside. We were looking for her around the village by walking, bikes and car, asked the neighbors, and spread her photos all over the region. Nobody had seen the poor cat lady. Finally, after a few days of active searching, Kukka responded to our calls from a neighbor's shed. What a relief! She had climbed over some wood stacks and could not climb down by herself. Kukka was in rather good condition, despite being very thirsty, hungry, and tired. Back at home she was happy sleeping on the sofa and being pampered by her people, but Nelli has to wait a bit until Kukka will have new cat company. Surely Nelli will soon wrap Kukka around her paws, just like her uncle Kille did last year. Until that, Nelli is lucky to have lots of new toys and friendly cat-loving people around her.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti