Kissat saivat taas viettää aktiiviviikonloppua maalla. Tai toinen vietti enemmän aktiiviviikonloppua, toinen taas löhöilylomaa. Onneksi ei ollut kovia pakkasia, joten kissatkin uskaltautuivat taas vähäksi aikaa avovintille revittelemään ja kiipeilemään. Armi oli elementissään kattotuolien päällä kiipeillessään, kuten myös uunin pankolla, jossa enin aika taisi kulua.
Kukka sai pari viikkoa sitten autovaljaat, jotta sen ei tarvitsisi möykätä kopassa niin paljon automatkoilla. Pikkukissa istuisi mieluiten sylissä, mutta vieressä fleeceviltin päällä matkustus kelpasi myös ihan hyvin. Valjaat osoittautuivat siis erinomaisiksi huudonvähentäjiksi, mutta aikamoinen puutekin niistä löytyi: turvavyökoloon työnnettävä metalliosa ei sitten parin kerran jälkeen irronnutkaan tökkelistä. Nyt meillä on takapenkiltä yksi paikka varattu pysyvästi kissan turvavöille, kunnes joku keksii, miten ne saa turvavyösysteemistä irti. Onneksi ei ehditty ostaa Armille samanlaisia valjaita, Armi kun muutenkin on hiljaisempi koppamatkustaja.
Kissat ja koira pärjäävät keskenään jo erinomaisesti. Kukka saattaa huitoa Topia vähän etutassullaan, jos poika menee liian lähelle, mutta Topia eivät kissat enää jaksa kiinnostaa. Armikaan ei enää juokse välittömästi karkuun koiran lähestyessä. Kauan siinä meni, mutta sopeutuivat ne viimein toistensa läsnäoloon, ainakin isossa talossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti