Kissavieraita sylin täydeltä

Kissalassamme on ollut tässä kuussa ajoittain vilskettä kuin... ööö... kissalassa. Meillä on käynyt täplikkäitä kissavieraita kahteenkin kertaan. Ensimmäinen kaksikko P&P tuli heti kuun alussa näyttelymatkalle ja jäi sen jälkeen vielä pariksi viikoksi hoitoon perheensä lomamatkan vuoksi. Kyllä Kukka oli tyytyväinen, kun sai olla kokonaisen kuukauden yhdessä nyt niin ihanina pitämiensä lapsukaisten kanssa. Ennen poikien kyläilyähän kissakatras vietti pari viikkoa Mikkelissä emäntänsä työkomennuksen aikana. Armi ei ollut täpläjengistä niin mielissään kaupungin ahtaammassa kämpässä. Maalla kirjava kolmikko oli siedettävä, siellä kun oli pakopaikkoja vaikka kuinka, mutta Helsingin-asunnossa perheen ensimmäisen kuningattaren hermot olivat välillä tiukoilla, kun joku törkeä alamainen yritti etsiä rouvasta painiseuraa.

Ocicatitko muka eivät olisi sylikissoja? Ainakin täpläjengi Pelle, Kukka ja Pekka tarjosivat emännälleen sylin täydeltä työskentely- ja opiskeluapuja.

Pekan ja Pellen lähdettyä takaisin kotiinsa Kukka oli ihmeissään. Pari päivää se vähän haeskeli, mihin ne kaverit olivat piiloutuneet. Kukasta tuli myös aikamoisen äänekäs kissa yksinään. Vähän väliä se on narisemassa ja raportoimassa millon mistäkin. Ilmeisesti täpläjengillä oli keskenään sen verran paljon tekemistä ja seuraa, ettei ollut aihetta mouruamiseen, mutta poikien kotiuduttua välillä on mietityttänyt, tuliko Kukalta sittenkään poistettua ihan kaikkea tarpeellista sterilisaatiossa, välillä kun mouruaminen alkaa jopa lähestyä kiimaisen kissan laulantaa. Onneksi kuitenkin vain välillä.

Poikien kotiuduttua mammakissa sentään piti emäntänsä sylin lämpimänä. Eikö tuo ainainen koneen naputus jo riittäis, johan tässä väsyttää sitkeämpääkin seuralaista.

Kukan valitus tuotti melko pian tulosta ja se sai jälleen seuraa, kun Elli tuli meille pariksi yöksi kyläilemään. Ellille on suunnitteilla muutama näyttelyreissu meidän kanssamme, joten se pääsee tai joutuu välillä synnyinkotiinsa kyläilemään, etteivät kasvattajat tai emo tunnu ihan vierailta, kun lähdetään reissuun. Elli oli tuttuun tapaan aluksi vähän nyreä Kukalle, mutta äkkiä ne olivat taas kavereita. Armia ei Ellin vierailu juurikaan tympinyt, sillä kumpainenkin mieluummin vältteli toista kuin riiteli. Tosin Ellin lähdettyä Armi tuli heti syliin kehräämään hirmuisesti, että kiitti, kun veitte sen riiviön pois, tossa yhdessäkin on ihan riittävästi kestämistä.

Ellikin oli ihan hyvää opiskeluseuraa.

Koska kiireinen bloginpitäjä on keskittynyt hyvin vähäisellä vapaa-ajallaan mieluummin kissojen rapsutukseen kuin blogiteksteihin, viimeisimpiä näyttelykuulumisiakaan ei ole tänne vielä kirjoitettu, vaikka niistä jo kuukausi on vierähtänyt. Korjataan siis tilanne vielä tähän loppuun. Maalisuun alussa osallistuimme URKin näyttelyyn Kirkkonummella. Lauantaina kehässä olivat veljekset Pekka, Pelle ja Onni sekä emo Kukka, sunnuntaina Pellen tilalle tuli Brassia. Lauantaina sekä Pellellä että Onnilla oli kilpailua luokissaan, ja hienot poikamme päihittävät kilpakumppaninsa ollen EX1, kuten myös Pekka. Kukkakin sai sertinsä, ensimmäisen kastraattiluokassa. Sunnuntaina oli Brassian vuoro taistella luokkavoitosta upeaa kilpasiskoa vastaan, ja Brassian vuoro oli myös voittaa. Luokkavoiton lisäksi neitonen oli BIV eli värin paras päihittäen kisassa 2 aikuista naarasta, 2 nuorta ja 2 pentua. Eivätkä neidin saavutukset siihen loppuneet, vaan Brassia oli myös tuomarinsa paras nuori eli NOM. Aikamoinen suoritus! Paneelissa nähtiinkin ensimmäistä kertaa Kukkatarhan kissoja kahdessa polvessa, sillä myös Kukka pääsi lauantaina paneeliin. Kukan menestys ei edes tähän vielä päättynyt, vaan mammakissa oli sunnuntaina kategorian III paras siitosnaaras. Näihin menestyksekkäisiin näyttelytunnelmiin oli hyvä lopettaa Kukkatarhan B-pentujen kisat nuorten luokissa, seuraavissa näyttelyissä ne jo taistelevatkin serteistä aikuisten luokissa. Isoiksi ovat meidän pikkuisemme jo käyneet.