Huhhuh, mikä Rurokin näyttely

Sunnuntaina 29.4. Kukkatarhan kissalan väki pakkasi näyttelykamppeet autoon ja hurrutti Helsingin Messukeskukseen PetExpo-messuille ja kansainväliseen Ruuhka-Suomen rotukissayhdistyksen järjestämään kissanäyttelyyn. Mukana oli tällä kertaa Kukka sekä kaikki 5 pentua, jotka ovat näyttelyissä käyneet. Tai eiväthän ne enää ole pentuja, vaan 10,5 kk ikäisiä eli näyttelyissä jo aikuisia.

Kaunis, vähän harmistunut neiti Brassia.

Ensimmäisenä kehään astui Brassia, ekaa kertaa aikuisten luokassa. Neitokaista jännitti näyttely aika lailla, ja se myös ilmaisi jännityksensä pienellä rähinällä heti alkuun. Brassia antoi kuitenkin tuomari Eric Reijersin katsella, nostella ja käsitellä itseään ihan hyvin pitkän aikaa. Kuitenkin, kun tuomari oli aloittamassa arvostelun kirjoittamista, neidin hermot pettivät ja se päästi aikamoisen sähinän ja mourunnan. Sen seurauksena tuomari päätti, ettei kissaa voi arvostella aggressiivisuuden takia, ja Brassia sai tuloksena keltaisen kortin ja diskauksen. Aggressiivisuus ei tietenkään ole näyttelyissä toivottavaa eikä puolusteltavissa, mutta tällä kertaa tuomari oli linjassaan aika tiukka. Brassia ei purrut eikä kynsinyt, vaikka päästikin aikamoiset valitukset suustaan. Monesti olen nähnyt paljon huonommin käyttäytyviäkin kissoja, jotka ovat kuitenkin arvostelunsa saaneet. Mutta tähän oli tyytyminen tällä kertaa. Brassian kanssa tullaan harjoittelemaan näyttelyitä vähän rauhallisemmassa ympäristössä jatkossa, kunhan neitonen saa lisää kokemusta näyttelyhälinästä. Myöhemmin päivällä Brassia oli häkissään jo ihan rauhallinen ja jopa nuoli kasvattajaansa normaalin sähinän sijasta. Kaunis tyttö Brassia on, ja toivottavasti jossain vaiheessa saamme neidistä virallisia arvostelujakin.

Onni, ihana "pikku" sylimussukka.

Seuraavina Reijersin pöydälle nousivat Kukka ja Onni. Kukka sai vuolaasti kehuja lihaksikkuudestaan ja turkistaan. Kukkaa eivät tuomarin lelut olisi voineet vähemmän kiinnostaa, joten tuomari oli sitä mieltä, että Kukka oli aito lady. Harvoin näkeekään niin halveksuvaa ilmettä kuin Kukalla, kun assari yritti heiluttaa sille lelua. :) Kukan jälkeen arvosteltiin Onni, joka osallistui aikuisten luokkaan ensimmäistä kertaa. Onnin iso kroppa sai paljon kehuja, mutta poika olil tuomarin mielestä vielä jonkin verran keskenkasvuinen etenkin päästään. Niin kuin tietysti reilu 10 kk ikäisen ocipojan kuuluukin olla. Onnia ja Kukkaa on ihana esitellä, kun molemmat ovat tuomarilla ja pöydällä niin rentoja ja kilttejä. Onni onkin oikea supernäyttelykissa, se kun ei välitä, kuka sitä esittelee, vaan menee rohkeasti puskemaan tuomaria ja istumaan tämän papereiden päälle. Värin parhaassa Kukka tuli toiseksi jo veteraaniksi ehtineen kolli Metkun jälkeen, ja keskenkasvuinen pieni herra Kukka neljänneksi, mutta siitä on hyvä kivuta kohti korkeampia sijoja, kunhan poika kasvaa. Tuomarin parhaan valinnoissa Kukka jäi täpärästi kakkoseksi upean venäjänsinisen jälkeen.

Kaikenlaiseen kopelointiin sitä pitää hienon kissaladynkin alistua.

Pellen tuomari oli Vladimir Isakov. Jo pitkästä matkasta hän ihasteli Pellen turkin upeaa kiiltoa ja laatua, kun kissa oli vasta matkalla pöydälle. Kroppa, lihakset, kontrasti ja täplät saivat myös kovasti kehuja. Tällä kertaa mukana näyttelyssä oli kaksi muutakin ruskeatäplikästä kastraattia, joten Pellekin pääsi kilpailemaan värin parhaasta. Ja tällä kertaa oli vihdoin Pellen vuoro menestyä, sillä ihana silkkiturkkimme oli värinsä paras. Eikä siinä vielä kaikki. Kohta oli tuomarin parhaan kastraattiuroksen valinta, eikä tuomarilla mennyt kauaakaan miettimisaikaa Pelleä valitessa. BIV ja NOM, vau, oikea onnenpäivä, tuumivat Pellen kotijoukot. Vihdoinkin Pellen komeus oli huomattu!

Pelle, niin komea, kiltti ja mussukka kastraatti että!

Pekka ja Elli olivat molemmat Natalia Sidorovan tuomaroitavina. Tuomari tykkäsi kovasti Pekan isosta kropasta, lihaksista ja luonteesta. Pekka, kuten kaksi veljeäänkin, on tuomarin pöydällä kiltti ja rauhallinen ja helppo ja mukava esitellä, mitä nyt välillä lihakset meinaavat kipeytyä, jos poikaa joutuu pitkään näyttelyasennossa venyttämään. Tuomarin parhaan valinnassa odottelimme pitkän aikaa valinnasta puuttuvaa bengalia. Onneksi Pekka on kiltti ja rauhallinen eikä ollut odottelusta moksiskaan. Tuomari katseli jo aluksi pitkään Pekkaa ja sanoi tykkäävänsä siitä paljon, mutta halusi puuttuvan bengalin paikalle, koska se oli ollut niin upea. Lopulta assari löysi puuttuvan kissan ja valinta päästiin tekemään. Tuomari tykkäsi selvästi paljon myös bengalista, mutta päätti kuitenkin ottaa paneeliin oman Pekkamme! Ehkä tässä luonne oli se viimeinen niitti, sillä bengali vähän urputti ja sähisi, mutta Pekka se vaan köllötteli sylissä kiltisti, kuten aina. Kaksi omaa poikaa paneelissa, mahtavaa!

Korrekti, mutta puhelias Elli-neiti tuomarin pöydällä. Oli sillä välillä suu kiinnikin.

Elli oli aluksi taas vähän näreissään näyttelyyn joutumisesta, mutta neitosen valituksiin on meillä jo totuttu ja opittu olemaan niistä välittämättä. Elli on välillä melkoinen valittaja, mutta kuitenkin aina kiltti ja antaa tuomarin kopeloida itseään niin paljon kun on tarvis. Elli sai kehuja turkistaan ja päästään, vaikka onkin vielä selvästi nuoren neidon näköinen pikkukissa. Näyttelyssä oli ylemmässä luokassa toinenkin lilatäplikäs ocityttö, ja tuomari vertaili todella pitkään kissoja keskenään, sillä molemmat olivat hänen mielestään niin kovin erilaisia. Lopulta tuomarin parhaan valintaan pääsi toinen kissa, mutta se ei meitä haitannut, sillä Elli sai sertinsä ja valmistui hienosti Championiksi. Pekka ja Pelle valmistuivat näyttelyssä myös, kumpainenkin Premioriksi.

Kukkatarhan kaksi poikaa kastraattikollien paneelissa, mahtavaa!

Iltapäivällä koitti paneelien aika. Olimme aivan onnessamme, että meiltä oli kaksi poikaa paneelissa. Paneelihäkkiin viemisessä sattui kasvattajalle pieni onnettomuus Pellen kanssa, sillä Pellen häntä jäi vahingossa oven väliin ja ilmeisesti sattui aika lailla, koska poika oikein rähähti siitä. Kauan Pelle ei kuitenkaan murjottanut, vaan oli itse paneelissa oikein kiltisti tuomareiden kopeloitavana. Kasvattajan suurin jännitys olikin, ettei Pellen häntään vaan ollut sattunut pahemmin ja ettei sitä tuomareiden kopelointi satuta. Niinpä itse paneelin tulosta ei meillä edes ehditty jännittää. Täysin puun takaa se sitten tulikin. Niin yllättäen, että poikien kotijoukot hämmentyivät niin, etteivät jälkikäteen muistaneet kuulutuksista tai muustakaan yhtään mitään. Nimittäin: Pellestä tuli Kukkatarhan ensimmäinen BIS!!! Kategorian III paras kastraattiuros, meidän Pelle, 10,5 kk! Voi tätä onnen ja ihmetyksen päivää! Kasvattaja sentään älysi mennä hakemaan Pellen ja palkinnot kehästä, mutta poikien toinen omistaja hämmentyi niin paljon, ettei edes muistanut hakea Pekkaa pois assarilta. Onneksi isäkissa Feliksen omistaja Raija oli paikalla ja huomasi kopata Pekan mukaansa assarilta.

Kukkatarhan Bombax, Best In Show.

Harmillisissa merkeissä alkanut näyttelypäivä sai huikean upean päätöksen, vaikka tietysti Brassian diskaus harmittikin. Tällaista näyttelyelämä on, välillä aikamoisia yllätyksiä, niin hyviä kuin huonojakin, ja välillä ihan vain tasaista puurtamista. Mutta kyllä se Pellen BIS vaan hyvältä ja kannustavalta tuntuu edelleen.

Kaikki Pellen päivän palkinnot. Eli ruusuke Premior-tittelistä sekä BIS-voitosta, mitalit värin ja tuomarin parhaan tittelistä ja tietysti BIS-pokaali.

Loppuun kuvakavalkadi näyttelypäivästä, olkaa hyvät.

Brassia: "Atshiii! Mä taidan olla allerginen noille lapsimessujen lapsille..."

Elli: "Lällällää, näytänpäs sulle kieltä kun tunget siihen sen kameras kanssa."

Onni on ottanut oppia isoisästään Wispasta, olkapäiltä on paremmat näkymät.

Kukka: "Ai kiva, täällähän on mulle kahvitarjoilukin."

Näyttelyn päättyessä pieni pesä on pullollaan uupuneita täpläkissoja.