Armi 1 vuotta

Armas Armimme täytti tänään vuoden. Kissat ovat viettäneet juhlapäivää lähinnä lepäillen, sillä palasimme myöhään sunnuntaina joululomareissulta. Kotiinkaan ei ehtine kyllästyä, sillä palaamme vielä uutena vuotena Mikkeliin pikkulomalle.

Armi löysi jouluna maalta uuden lempipaikkansa, lämpimän uunin pankon. Korkealla, kuuma ja koiraton, mikä olisikaan Armista mukavampaa. Sinne se kipitti useana iltana loikoilemaan. Tapaninpäivänä himo uunin päälle oli niin kova, että Armi opetteli näppäränä tyttönä avaamaan makuuhuoneemme oven, kun kivityöläiskissa oli riistetty uunilta makkariin nukkumaan.



Kissat käyttäytyivät oikein mallikkaasti jouluna. Joulukuusessa roikkuminen ei olisi voinut niitä vähempää kiinnostaa, vaikka aluksi sitä vähän pelkäsimmekin ja jätimme lasipallot ripustamatta. Vaikka Kukka leikkii innoissaan lahjanaruilla lahjojen paketointivaiheessa, myös paketit saivat yllätykseksemme olla rauhassa pikku kynsiltä. Toisin oli hedelmäkakun laita. Kukka onnistui ensimmäisenä iltana puremaan reiän kakkupalojen päällä olleeseen muovipussiin ja toisena iltana siirtämään kakkulautasen päällä olleen kannen syrjään, kun kakku niin himotti. Onneksi puuha ei ollut ihan äänetöntä, joten pikku ruokavaras ei ehtinyt tehdä isoa tuhoa.

Armi ja Topi tulevat jo oikein hyvin toimeen keskenään. Armi osaa väistää koiraa erittäin taidokkaasti ja kekseliäästi, joten ne eivät juurikaan pääse lähietäisyydelle. Sen sijaan Kukka onnistuu välillä ajamaan itsensä lattialla nurkkaan ilman pakotietä. Silloin pikku täpläkissasta lähtee hyvin erikoisia lentokoneen kiihdytysääniä, kun se murisee ja sähisee koiralle. Kun Kukka on korkeammalla, esimerkiksi pöydällä, ja tuntee olevansa turvassa, se tyytyy katselemaan koiraa vähemmän pelokkaana. Kukka siristelee Topille silmiään ja Topi heiluttaa Kukalle häntäänsä, mutta yhteinen kieli ei tunnu olevan hallussa. Harmi, koska molemmat varmaan leikkisivät mielellään jahtausleikkejä, kunhan vain oppisivat ymmärtämään toisiaan.