Armi potilaana

Armi sairastui viime viikolla mystiseen tautiin, joka vei kissatytön ruokahalun moneksi päiväksi. Armi saattoi kyllä juosta kupille kun ruokia annettiin, mutta mikään märkäruoka sille ei kelvannut, ei edes suosikit. Raksuja se söi vähän, mutta niitä emme uskaltaneet paljon antaa, koska vesikään ei tytölle kelvannut. Vitamiinipillerin saimme sentään päivittäin annettua. Armi jaksoi vielä leikkiä jonkin verran, vaikkei ruoka kelvannutkaan, mutta se alkoi kyhjöttää lattialla pallomaisessa, istuvassa asennossa eikä sylissäkään juuri kehrännyt eikä rentoutunut retkottamaan kuten yleensä, tosin syliin se hakeutui entistä enemmän.

Koska kissat eivät kestä syömättömyyttä montaa päivää, perjantaina Armi kävi lääkärissä. Lääkäri antoi nesteytystä, tutki veriarvot ja tunnusteli vatsan, mutta mitään ei kuitenkaan löytynyt. Armi sai mukaansa tehoruokaa ja pahoinvointilääkettä. Alkuun tehoruokaa piti syöttää ruiskulla, mutta lauantaina se meni alas jo vapaaehtoisesti. Sunnuntaina Armille maistui jo tavallinenkin märkäruoka, joten totesimme kissan terveeksi. Armin etujalasta ajettiin pieni määrä karvaa pois kanyyliä varten, joten ihan parhaimmillaan neidon karva ei liene näyttelyssä ensi viikonloppuna, mutta toivottavasti kalju kohta ei tuomaria häiritse. Tärkeintä ja parasta on, että molemmat kissat ovat nyt terveitä ja virkeitä.

Kukka on ollut taas kiimassa, kuten aiemminkin näyttelyiden jälkeen, joten ääntä meillä on riittänyt, vaikka toinen kissa olikin joitakin päiviä normaalia rauhallisempi. Toivottavasti naapurit eivät ole kovin paljon häiriintyneet Kukan vienosta karjunnasta. Harkitsemme tytön laittamista joksikin aikaa pillereille, jos kiimat tulevat jatkuvasti parin viikon välein. Onneksi Kukan kiimailu kuitenkin rajoittuu ajoittaiseen mouruamiseen ja lattialla kieriskelyyn eikä se ole (ainakaan vielä) pissinyt muualle kuin hiekkalaatikkoon.