Kävimme joulukuun puolivälissä kyläilemässä Pohjanmaalla kissojen kanssa. Kyläilimme isännän isovanhempien luona, tapasimme seuduilla asuvat enot perheineen, vaihdoimme autoon uudet talvirenkaat ja kävimme vielä kissanäyttelyssäkin. Tehokas ja mukava viikonloppu. Kuvassa juuri pesty Armi viimeistelee turkkiaan perjantaina ennen matkaa.
Armi käyttäytyy automatkoilla jo varsin mallikkaasti. Joskus Armin kopasta kuuluu hiljaisehko mau, muuten se vaikuttaa automatkalla nukkuvan rauhallisesti. Sen sijaan Kukka ei ole vielä täysin oppinut hyviä matkustustapoja, vaan sillä on tapana mouruta jonkin verran etenkin alkumatkasta, autoilu kun on niiiin tylsää. Sen sijaan perillä vieraissa paikoissa Kukka on heti kuin kotonaan: hyppelee ja tutkii joka paikan ja tervehtii kaikki ihmiset reippaasti. Armi on tässä suhteessa enemmän aito kissa, sillä se suhtautuu uusiin ihmisiin vähän varovaisemmin. Uudet paikat eivät sillekään liene kovin stressaavia, kunhan omat ihmiset ovat mukana.
Lucian päivän kissat lusivat näyttelyhäkeissään. Kukalla oli tällä kertaa luokassaan kaksi kovatasoista kilpasisarta. Toisella niistä oli parempi pää ja toisella täplät, mutta Kukka ylsi kuitenkin hienosti luokkansa ensimmäiseksi parhaalla vartalollaan. Armi sai ilman kilpailua toisen sertinsä ja jäi värin parhaan valinnassa kakkoseksi. Vasta tuomarin parhaan kastraattinaaraan valinnassa tuomari huomasi Armin jalan karvattoman kohdan, joten kilpailu tyssäsi siihen. Ei se kuitenkaan meitä yhtään haitannut, sillä Armi on parantanut tuloksiaan kastraattiluokissa joka kerta. Tällä kertaa Armi myös käyttäytyi erittäin mallikkaasti, mitä nyt vähän jännityksestä tärisi. Armille tuntuu sopivan pitemmät näyttelymatkat sukulaisvierailuineen, tai sitten sillä oli vaan erityisen ikävä murinapäivä Helsingin näyttelyssä marraskuun lopussa.
Alkuvuoden olemme näyttelytauolla, koska Jyväskylässä meillä ei ole sukulaisia ja meillä on muuta menoa tammikuun Helsingin näyttelyn aikaan. Näillä näkymin seuraavan kerran osallistumme näyttelyyn Seinäjoella maaliskuun alussa. Pääsemme siinä samalla taas sukuloimaan mumman ja paapan luona, saivathan hyväkäytöksiset kisut uuden kyläilykutsun. Kukka on saanut joka näyttelyn jälkeen kiiman, joten on ihan kiva, jos se pitää näyttelytauon lisäksi myös kiimataukoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti