Muukalaisena vieraan järjestön näyttelyssä

Kävimme elokuisena viikonloppuna tutustumassa CFA:n maailmaan CFF:n eli Cat Fanciers of Finlandin näyttelyssä Helsingissä. CFA on amerikkalainen rotukissajärjestö, kun taas Euroopassa toimii kattojärjestö FIFe, tosin kyllä täältäkin löytyy sekä CFA:han että toiseen amerikkalaisjärjestö Ticaan rekisteröityjä kissoja. Sama kissa voi myös olla rekisteröitynä useampaan järjestöön.

Kukka osallistui näyttelyyn noviisina, koska sitä ei ole rekisteröity CFA:han. CFA:n näyttelyssä voi käydä noviisina kaksi kertaa, ja jos haluaa kissalleen sen mahdollisesti hankkimat tittelit, kissa on rekisteröitävä. Systeemi on aika nerokas, koska hyvällä tuurilla yhtenä näyttelyviikonloppuna voi valmistua Championiksi, jolloin kissa täytyykin rekisteröidä, jos sille haluaa tittelin. :) Näin varmaan käy Kukallekin, koska se saavutti Championin titteliä varten riittävästi ”winner ribboneita”, eli oli jokaisessa kuudessa kehässä luokkansa ykkönen. (Se tosin oli myös ainoa leikkaamaton, suklaatäplikäs ocinaaras noviisiluokassa.)

Kotiin tuomisiksi meille tuli 24 nauhaa (ovat kuulemma hyviä kirjanmerkkejä): joka kehästä sininen ykköspalkinto, musta värin parhaan palkinto, sini-valko-punainen winner ribbon sekä kolmesta kehästä ruskea rodun parhaan nauha ja kolmesta oranssi rodun toiseksi parhaan nauha. Lauantaina rodun parhaan kissan nauhasta oli kilpailemassa kolme ocicattia ja sunnuntaina kaksi.

CFA:ssa kaikki tuomarit arvostelevat kaikki kissat. Leikkaamattomat, leikatut ja pennut kilpailevat omissa sarjoissaan. Lyhyt- ja pitkäkarvaisista valitaan erikseen kolme parasta leikkaamatonta ja kaksi leikattua, mutta muuten tuomarin finaalikissojen eli 10 parhaan kissan joukko koostuu sekä lyhyt- että pitkäkarvoista. Pitkäkarvaiset tuntuivatkin menestyvän paremmin finaaleissa. Näytteilleasettajat vievät kissat omista häkeistä numeroituihin häkkeihin odottamaan vuoroaan, tuomari hakee häkistä kissan pöydälleen ja tutkii sitä hetken, palauttaa häkkiin ja antaa sille nauhat. Kun rotu on arvosteltu ja tulokset kirjattu ylös, kissan voi viedä takaisin omaan häkkiinsä, josta se sitten taas viedään seuraavaan kehään, kun oma vuoro tulee.

FIFen näyttelyistä poiketen tuomarit eivät annan kirjallista arvostelua, ja aika harva edes kertoi mitään kissasta. Kissa oli yleensä pöydällä noin puoli minuuttia, joten kovin tarkkaan tuomarit eivät niitä tuntuneet katsovan. Yksi tuomari kertoi kaikista kissoista yleisölle, ja sitä oli todella mukava seurata, mutta pääasiassa vähän häiritsi se, ettei tuomarin arvosteluperusteita kuullut kuin finaalikissoista. Kukka jatkaa näyttelyuraansa jatkossakin pääasiassa tutuissa FIFen näyttelyissä, mutta poissuljettuja eivät ole myöskään vierailut muiden järjestöjen tilaisuuksiin.