maanantai 14. helmikuuta 2011

Jäähyväiset Myyrälle


Myyrän paino alkoi perjantaina nousta ja hengitysrytmi rauhoittua, joten vaihtoehtoina oli joko pieni toivonpilkahdus paranemisesta tai suru kunnon romahtamisesta. Valitettavasti kyse oli jälkimmäisestä. Teimme kaiken, mitä osasimme ja pystyimme, mutta valitettavasti se ei riittänyt. Pentu ei jaksanut enempää. Myyrä löytyi kuolleena lauantaiaamuna ennen kahdeksaa, 2 viikon ja vajaan 4 päivän iässä. Se oli ruokittu viimeksi neljän maissa, minkä jälkeen Kukka ja pentu jäivät rauhassa pesään nukkumaan, Myyrä vaan ei enää herännyt.

Kukka oli lauantaina koko päivän stressaantunut ja levoton. Se revitteli aamulla hurjasti pitkin asuntoa, hyppi seinille ja valitti. Lopun päivää ja iltaa se edelleen juoksenteli ympäriinsä ja valitti, milloin ei nukkunut. Pahvilaatikkopesään Kukka ei enää mennyt, mutta kun pentuasuntona ollut sturdi koottiin pois, Kukka tutki sitä hyvin huolellisesti eikä meinannut antaa laittaa laukun vetskaria kiinni. Ei ollut emolle helppoa pikkuisen menetys, jos ei ihmisillekään. Kärsivällisesti ja huolellisesti Kukka pentua hoitikin. Vaikka maito ja imetys loppui, muu huolenpito ei loppunut ennen kuin Myyrän pikku kroppa oli liikkumaton ja viilentynyt.



Viimeiset vajaat kolme viikkoa ovat olleet kissalassamme hyvin raskasta aikaa. Kiitos kaikille neuvoista ja tuesta, etenkin Marille, joka oli apuna koko Myyrän tarinan ajan. Myyrä vietiin maanantaiaamuna Eviraan tutkittavaksi, jotta saisimme selville, oliko siinä kenties jotain rakenteellista vikaa vai oliko mukana vain rutkasti epäonnea. Ellei tuloksista tule esille mitään sellaista, minkä takia Kukkaa ei enää kannattaisi astuttaa, alamme pian etsiä Kukalle uutta sulhasta. Toiveissa on uusi ocicat-pentue kesälle. Jospa toisella kertaa kaikki olisi helpompaa ja vähemmän murheellista.

Myyrän viralliseksi nimeksi olisi muuten tullut Kukkatarhan Antennaria, joka on kissankäpälä-kasvisuvun latinankielinen nimi. Myyrä oli suloinen ja komeatäpläinen pieni kissanalku. Ei olisi uskonut, että näin lyhyessä ajassa pikku kissaan voi kiintyä niin kovasti. Siitä kannettiin paljon huolta koko sen lyhyen elämän ajan ja kyllähän siitä huolehtiminen oli työlästä, mutta oli se myös ihana pieni perheenjäsenemme, jota ikävöimme kovasti ja joka jäi elämään muistoihimme. Hyvästi, pikku Myyrä!

6 kommenttia:

  1. Margareeta, olen niin pahoillani. Luin Myyrän ja Kukan tarinan tänään aamulla ja palasin nyt illalla katsomaan kuinka teille on käynyt. Olen menettänyt itse vuosia sitten pennun hyvin samankaltaisissa olosuhteissa. Myös meillä pentu syntyi yhden pennun pentueesta ja synnytys käynnistyi huonosti.Tiedän miltä sinusta nyt tuntuu. Myyrän muisto elää aina kissalassasi ja jonakin päivänä Myyrän muisto ei enää tee kipeää, vaan poismennyt pentunne elää tulevissa pentueissa henkenä ja läsnäolona. Lämmin voimahali sinulle ja teille molemmille. Poskipusku Kukalle ja silityksiä Armille.

    Marianna
    FI*Hana-Bi venäjänsiniset

    VastaaPoista
  2. Voi että, miten surullista. Koittakaa jaksaa ja toivottavasti seuraava pentue olisi onnekkaampi, kuin pieni Myyrä. Iso Halaus koko Kukkatarhan porukalle.

    D-Ellu

    VastaaPoista
  3. Miua harmittaa kovin teidän kaikkien puolesta.

    VastaaPoista
  4. Kauniisti kirjoitit pienen Myyrän poismenosta etkä varmasti ilman kyyneleitä. Minä jään myös kaipaamaan tuota ihanaa hopeaista ihmettä, joka tähdenlentona tuli meidän kaikkien elämään. Myyrää ikävöiden,

    VastaaPoista
  5. Toivoin, että olisi käynyt toisin. Pikkuinen on nyt kissojen taivaassa. Kyynel tuli silmään, kun kuulin asiasta. Voimia teille kaikille kissoille ja ihmisille. Kirsti

    VastaaPoista
  6. :'( Olen seurannut Myyrän tarinaa ja toivonut koko ajan parasta. Surullista, kovin surullista. Teidän ensimmäinen pentue ja ensimmäinen pentu. Myyrä on nyt kissojen taivaassa, pilvenreunalla leikkimässä ja jätti tassunjäljen varmasti teidän kaikkien sydämiin.

    Voimia teille kaikille ja Kukalle lohdutusrapsutuksia.

    Kaisa

    VastaaPoista