Pennun silmät alkoivat tulla raoilleen tasan viikko syntymästä, ja torstaina ne olivat jo auki (kuva torstailta). Myyrällä on sievä, pyöreä nallenpää ja mustat nappisilmät. On se aikamoinen hurmuri, eikö vain! Painonnousun kanssa meillä on ollut yhä taistelua, ilmeisesti yhden pennun imeminen ei stimuloi tarpeeksi Kukan maidontuotantoa. Takimmaiset tissit ovat toiminnassa ja kyllä pentu niitä imeekin, mutta se ole riittänyt, kun pennun energiankulutus on lisääntynyt kasvun myötä. Pentua letkutetaan siis edelleen, vaikka sillä onkin jo aika paljon voimaa operaation vastustamiseksi. Käpälät ovat kasvaneet selvästi, ne ovat ketterät ja niissä on aikamoisen terävät kynnet. Tänään pentu on ehkä kehrännyt hiukan, tai sitten se on vielä isännän toiveajattelua.
Useampi pentu olisi varmaan parempi pentuekoko emonkin kannalta, maidontuotanto säilyisi luultavasti parempana eikä yksi pentu joutuisi koko ajan emon nuolemisen kohteeksi. Nyt Kukkaa täytyy välillä hillitä, kun se pesisi pentua niin, ettei tämä pysy tissillä. Letkutuksen vaihtoehtona olemme kokeilleet myös tuttipulloa ja vastikkeen ruiskuttamista suuhun letkusta hyvin hitaasti, mutta ilmeisesti vastike ei ole kovin maistuvaa, sillä pentu vastustelee pulloruokintaa yhtä paljon kuin letkutustakin. Kun letkutus on vieläpä nopeaa letkun mahaan saamisen jälkeen, pysyttelemme siis siinä vielä muutaman viikon. On tuo niin suloinen otus, että kyllähän siihen pitää satsata.
Aikuiset kissat olivat aamulla hyvin puuhakkaita. Riehumisen lisäksi ne halusivat ensimmäistä kertaa tänä talvena parvekkeelle. Ehkä pari plusastetta sai aikaan tuulahduksen keväästä. Kovin kauan parvekkeella ei viitsitty kökkiä, olihan siellä sitä inhottavaa, kylmää, koipiin tarttuvaa luntakin.
Ainoa hyvä puoli letkutuksessa ja pennun käsittelyssä on, että se tottuu siihen jo varsin pienenä, joten luultavasti siitä tulee erittäin ihmisrakas tapaus!
VastaaPoista