maanantai 31. tammikuuta 2011

Tuskaisen jännittäviä aikoja

Pennun ensimmäiset päivät elettiin kissalassa piinaavassa jännityksessä. Pennun paino junnasi paikallaan, vaikka se viettikin pitkiä aikoja tissillä. Perjantaina oli jotain jo tehtävä kiireesti. Onneksi apuun tuli Pepin omistaja Mari Koskela. Mari huomasi, että vaikka pentu makoili tissi suussa, se ei jaksanut juurikaan imeä, joten sen ravinnontarve piti tyydyttää osin kaupallisella kissanmaidonvastikkeella. Opettelimme Marin ohjauksella letkuttamaan pennun suusta mahaan menevällä letkulla, josta pentu sai vastiketta lisäravinnoksi. Lisäksi pentu oli kuivunut, joten opettelimme laittamaan sille neulalla niskanahan alle isotonista suolaliuosta. Letkutuksen ja nesteytyksen jälkeen pentu alkoi imeä tissiäkin paljon tehokkaammin ja paino lähti nousuun. Nyt ollaan muutaman päivän tissiruokinnan ja lisäletkutuksen avulla päästy noin +20 g päivävauhtiin. Lisäruokintaa jatketaan vielä niin pitkään, että pentu pääsee normaaleille "kasvukäyrille" eli ottaa kiinni päivät, jolloin ei tullut lisää painoa, ja sen jälkeen lisää painoa 10-15 g päivässä eli noin 100 g viikossa. Ihmeen reipas pentu oli, vaikka olikin alkuun huonossa kunnossa. Onneksi saimme hyvän avun kokeneelta kasvattajalta, suurkiitos Marille pennun hengen pelastamisesta!


Kukan ruokahalu oli alkuun melko huono ja sillä oli ummetusta. Nesteytimme sitä ruiskulla suoraan suuhun, mikä onnistui ihan hyvin. Lisäksi annoimme Levolac-liuosta 2 ml illalla ja toiset 2 ml aamulla, jonka tuloksena emokissan vatsa alkoi taas toimia. Ruokahalukin on sen myötä parantunut. On Kukalla tosin vararavintoakin kertynyt aika paljon, massa tällä hetkellä on 4.3 kg eli 800 g enemmän kuin ennen astutusta. Kukkaa on onneksi helppo hoitaa, sillä se on erittäin kiltti ja antaa tehdä kaikenlaisia ikäviäkin toimenpiteitä rähisemättä ja venkoilematta, kuten lämmön mittaamisen peräsuolesta, joka myös opeteltiin pennutuksen myötä.

Kissankasvatusoppaissa kerrotaan, että ensimmäiset pari-kolme viikkoa pentujen syntymästä on todella helppoa aikaa, sen kun antaa emon huolehtia pennuista. No, ehkä näin yleensä on, mutta meidän ensimmäisen pentueen kohdalla kävi toisin. Toivotaan, että pentuaika alkaa tästä lähteä sujumaan enemmän oppikirjojen mukaisesti. On tämä ainakin ollut opettavaista. Ensi kerralla varmasti ymmärrämme ja osaamme nesteyttää ja letkuttaa pentua/pentuja nopeammin.

Armi on pitänyt pentuun välimatkaa. Välillä se on käynyt kurkistamassa pentulaatikkoon ja nuuhkaissut pentua, mutta penturaukka on saanut vain vähän sähinää osakseen Armi-tädiltä. Yhtenä päivänä Armi kävi laatikossa pentua vilkaisemassa kun Kukka oli poissa, ja kun Kukka tuli takaisin, sai emo Armilta kunnon sähinät. Olisi luullut, että Kukalla olisi ennemminkin ollut syytä sähistä Armille, mutta näin meidän kissojen välillä tuntuu aina menevän. Kukka ei viitsi turhia sähistä tai rähistä juuri koskaan eikä pahemmin välittää Arminkaan sähähdyksistä. Emon vaistot Kukalla kyllä ovat kohdallaan, sillä sille tulee aina kova hätä, jos pentu vinkuu pesässä yksin (tai letkutuksessa toisessa huoneessa ihmisten kanssa). Muutenkin emo on ottanut roolinsa alkuhämmästyksen jälkeen oikein hyvin hallintaan, ja kaksikon lepäilyä on mukava jäädä tuijottelemaan.

2 kommenttia:

  1. Teillä on riittänyt haastetta Kukkatarhan 1. pennun kanssa. Onneksi letkuruokinta on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja pikkuinen on saanut kerrytettyä painoa. Uskon, että teillä on ollut raskas 1. viikko. Eiköhän se tästä muutu helpommaksi!

    VastaaPoista
  2. Olen jännittänyt mukana. Olen monta kertaa päivässä katsonut kissojen elämää. Pikkuinen on kasvanut ja näyttää jo ihan kissalta. Kukkakin hoitaa hienosti emon velvollisuuksia, tosin kun on vain yksi vauva niin se saa tosi paljon hellyyttä (nuolemista), mutta hyvä niin.
    Oikein paljon mukavia kissanpäiviä teille kaikille.
    iso-isoäiti Kirsti

    VastaaPoista