Kissat palasivat kahden viikon maalaiskomennukselta Helsinkiin. Maalaiselo oli ilmeisesti mukavaa, sillä kuljetuskoppiin tunkemista vastustettiin kovasti. Armi haroi jaloillaan vastaan ja Kukka livahti sylistä karkuun ennen kopitusta, juoksi uunin ja pianon takaa kiertäen raput yläkertaan ja luikki sängyn alle kauimmaiseen nurkkaan. Onneksi kissan muisti on lyhyt tai ainakin ruuanhimo iso, sillä ruokalautasen kilinä sai Kukan tulemaan nopeasti esille.
Kotona Kukan massaksi punnittiin sunnuntai-iltana, vajaat kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, noin 4,4 kg, eli vain 900 g painoa on tullut lisää. Vatsa on pyöristynyt melkoisesti molemmilta puolilta ja keikkuu hauskasti puolelta toiselle kissan löntystellessä ruokakupille. Mahan vaappumisesta tulee vähän mieleen lehmä, ja tissitkin ovat jo kissaksi kunnioitettavan turpeat, joskaan ne eivät taitaisi pärjätä vertailussa vielä edes hieholle. Aluksi näytti siltä, että oikealla puolella mahaa olisi enemmän tavaraa, mutta nyt kyljet näyttävät suunnilleen yhtä pyöreiltä. Tosin joissakin röhnötysasennoissa oikea takajalka törröttää ulospäin vasenta enemmän, ja joskus takajalat ovat ihan miten sattuu, kuten alla olevassa kuvassa. Pentujen määrä on kuitenkin meille vielä täysi arvoitus ja pysynee sellaisena vielä yli viikon. Veikata kuitenkin aina voi, joten emännän hatusta vedetty veikkaus on 4 ja isännän 3.
Kukka on hiljalleen siirtynyt syömään penturuokaa. Ruokahalu on entisellään eli pikkuinen on aina valmis syömään eikä nirsoile uusillekaan makuelämyksille. Kukan annoskokoja on hieman kasvatettu, mutta muuten kissat ovat syöneet normaalisti eli kolmesti päivässä märkäruokaa ja kerta-annos raksuja. Lisäksi Kukan ruokavalioon on tullut piimä, jota se latkii lautaselta silloin kun sitä huvittaa. Armi ei tuollaisista hapatuksista perusta, ainoa sille kelpaava drinkki olisi kerma. Mikä vääryys, ettei sitä ole joka päivä tarjolla.
Zooplussalta tilattu ruokapaketti oli tullut joululomalla ja sisälsi pienen jouluyllätyksen: tilauksessa oli mukana kuolleita, pieniä toukkia ja erittäin paha haju. Tarkemman kaivelun ja analyysin jälkeen paljastui, että yksi Miamor-pussi oli joskus aikojen alussa vuotanut, homehtunut ja homehduttanut saman pahvipakkauksen ympärilläkin olevat pussit ja arvatenkin houkutellut toukat paikalle. Onneksi löydös kuitenkin rajoittui yhteen 12 annospussin pahvipakkaukseen, joten koko tilaus ei joutunut roskiin. Tällä kertaa purkit ja pussukat oli sentään pakattu sen verran hyvin, ettei yksikään paketti ollut kuljetuksessa hajonnut. Elämme toivossa, että vielä joskus Zooplussan tilaus ja toimitus sujuu ongelmitta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti