keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Tervetuloa, Kukkatarhan ensimmäinen pentu!


Tiistaiaamuna 25.1. Kukka oli vähän levoton, nukkui paljon eikä ruoka oikein maistunut, hengitti 26 kertaa minuutissa levossa. Aamupalan se sentään söi, kun tarjolla oli herkkuruokaa. Kahden aikaan päivällä emäntä huomasi, että kyljissä ja selässä alkoi tuntua pientä värinää, joka saattoi olla esisupistuksia. Neljältä Kukka alkoi tehdä vimmalla pesää sturdissa, järjesteli alusia ja järjesteli pennutusta varten laitetun pahvilaatikonkin useamman kerran.

Viiden maissa Kukka alkoi vikistä ja kehrätä voimakkaasti, hengitys oli epätasaisempaa, makuulla noin 40 kertaa minuutissa. Supistukset alkoivat näkyä selvästi, samalla kissa vähän vikisi. 17.20 tuli ruskeaa, hajutonta limaa takapäästä. Kukka alkoi vauhkona järjestellä alusia kynsin, hampain, välillä valittaen. Kuudelta alkoi huohotus ja valitus ja takapään nuoleminen, välillä Kukka yritti levätäkin.

18.20 syntyi nopeasti pentu ja istukka. Ei tietenkään pentulaatikkoon, koska homma eteni yhtäkkiä niin nopeasti, ettei siinä ehtinyt kissan paikkaa enää muuttaa. Hyvähän se oli sturdin toiseenkin puoleen pulauttaa. Pennun paino oli 83 g, väri mustahko. Kukka söi pennun istukan ja napanuoran ja keskittyi melkein heti seuraavaan ponnistukseen. Sieltä tuli nopeasti pieni, vaalea pussi ja iso istukka. Pussissa oli noin 3 cm kokoinen kissasikiö, joka oli kuollut jossain kehityksen vaiheessa, ilmeisesti jo aikaa sitten. Siitä johtui siis varmaankin se, että molemmissa kyljissä oli tuntuvat möykyt.



19.06 pentu pääsi ensimmäistä kertaa tissille. Väriarvio alkoi tarkentua hopeatäplikkääksi, täplätkin alkoivat näkyä kun pentu kuivui. Kukka lepäsi pennun kanssa, mutta seurasi emäntää aina, jos tämä poistui. Siinä ei sitten käyty vessassa tai Armia ruokkimassa ennen kuin isäntä tuli kotiin. Kukka söi myös iltapalaa ihan hyvällä ruokahalulla. Silti se oli välillä hyvin levoton ja pyöri pesässä aivan kuin sillä olisi vielä ollut pentuja synnyttämättä. Toisessa kyljessä tuntui vielä muhkura, joten meitä alkoi epäilyttää, oliko sillä vielä pentuja mahassa. Asiaa pohdiskeltuamme päätimme lopulta lähteä Pieneläinklinikan yöpäivystykseen tarkistuslaskentaan, koska supistuksia ei enää näkynyt.

Pieneläinklinikalla sekä kandi että eläinlääkäri olivat tuntevinaan vielä yhden pennun mahassa. Kuitenkaan ultrassa pennun rakenteita ei saatu näkyviin, joten otettiin vielä röntgenkuva. Siinäkään ei pentujen luisia rakenteita näkynyt, mutta näkyi sen verran epämääräistä pehmytkudosmassaa, että Kukasta otettiin vielä toinenkin röntgenkuva selällään. Siinäkään ei ollut mitään erityistä, joten eläinlääkäri päätyi siihen, että ehkä istukan kohdalla on verenvuotoa tai muuta paksuuntumaa tai kohtu on reaktiivisesti paksuuntunut jostain. Näin päädyttiin ajamaan Kukan ja pennun kanssa takaisin kotiin vointeja seuraamaan. Eläinlääkärikään ei osannut varmasti sanoa pennun sukupuolta, mutta arveli sitä naaraaksi, mitä emäntäkin oli erinäisten kuvien perusteella arvellut, kokemustahan pikkupentujen takapäistä (tai etupäistäkään) kun ei aiemmin ole kertynyt.

Kukka oli kotonakin vielä hyvin levoton, varmaankin eläinlääkärireissu heti synnytyksen jälkeen oli erityisen raskasta. Meille oli kuitenkin tärkeää saada selvyys asiaan, sillä jos mahassa olisi ollut vielä pentu, sen tilanne olisi alkanut olla huono, kun supistukset olivat loppuneet ja 68 raskausvuorokautta mennyt. Syynä syntymän venymiseen oli varmaankin pieni pentue ja osaltaan kuollut sikiökin saattoi siihen vaikuttaa. Pieni pettymyshän se oli, ettei pikkuinen saanut sisaruksia leikkikavereiksi ja ettei päästy muutenkaan ihailemaan oikeaa pentulaumaa, mutta olemme iloisia, että nyt emo ja pikkuinen näyttävät voivan hyvin. Tästä se kasvatustyö lähtee.



Kukalla oli vielä tänään supistuksia, hengitys oli kiihtynyttä ja se näytti ajoittain kivuliaalta, mutta jälkisupistukset seuraavana päivänä kuuluvat kuulemma asiaan. Emo ja pentu ovat löytäneet yhteisen loikoilusävelen, vaikka vielä välillä täytyy vähän vahtia Kukkaa, että pentu saa syötyä, Kukka kun on heti nuolemassa sitä ja samalla työntää pennun pois tissiltä. Pennun paino laski ilmeisesti sairaalakäynnin ja Kukan stressaamisen vuoksi aamulla 74 grammaan, mutta on nyt jo noussut 80:een ja toivottavasti lähtee siitä hyvään nousuun, ettei pentua tarvitse alkaa letkuruokkia. Pentu vaikuttaa kyllä ihan pirteältä ja osaa kertoa, jos sillä on jokin hätä, vaikka pahemmin hätää ei ole tainnut enää ollakaan.

Pentu jää perhepiiriin, joko tänne Helsinkiin tai emännän vanhempien luokse Mikkeliin. Joka tapauksessa, jos se on terve, hyväluonteinen, nätti ja muutenkin sopiva, sille on jo suunniteltu tehtävää Kukkatarhan seuraavana emona. Ennen sitä haluaisimme yrittää, tulisiko syksyllä Kukalle enemmän pentuja. Edellyttäen tietysti, että tämä nykyinen pentuprojekti sujuu loppuun mallikkaasti. Vaikka meillä ei nyt myytäviä pentuja olekaan, niin Kukkaa ja pikkuista voi tulla ihastelemaan meille paikan päällekin, kunhan se ensin pari viikkoa kasvaa.

4 kommenttia:

  1. Toivottavasti pentu ohjautuu takanisille, niistä tulee yleensä paremmin maitoa. Toivotaan myös että emo vihdoin rauhoittuisi ja pentu saisi syömisrauhan.

    Onnea Kukkatarhan ensimmäiselle pennulle!

    VastaaPoista
  2. Taemmat tissit ovatkin Kukalla paljon isommat kuin etummaiset. Kaikki ovat näköjään nyt käytössä vuorotellen. Kukka on hiljalleen rauhoittunut, välillä auttaa kun sitä käy rapsuttelemassa pesällä – sillä saa helposti vinkumisen loppumaan, Kukan torkkumaan ja pennulle syömärauhan.

    VastaaPoista
  3. Onnea Kukkatarhan ensimmäiselle pentueelle/pennulle! Kaunis kukka ja kaunis pentu. Toivottavasti elämä pentupesässä rauhoittuu ja Kukka löytää itsestään seesteisen emon.

    Kaikille rapusutuksia tasapuolisesti.

    Terveisin Armin isän perhe! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kissakamerasta. On ollut kiva seurata pikkuperheen touhua.
    Terveisin pikkuisen "iso-iso-äiti" (eli Pepi-isän emännän äiti Kirsti)

    VastaaPoista