keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Viisikko toisella viikolla

Kaikki vielä koossa ja emon hellässä hoidossa 5 päivän iässä.
Pieni "kuutonen" kuvassa alhaalla, emon etujalan alapuolella.
Kittens five days old, all six still together.
The lost kitten is the dark one below Elli's leg.


Viikonloppuna kissalassa elettiin murheellisia hetkiä, sillä menetimme yhden pennun, viimeisenä syntyneen tytön. Pentu kasvoi ensimmäiset neljä päivää kuten muut, mutta sen jälkeen sen paino ei oikein enää noussut, vaikka sisarukset kasvoivat 10-25 g päivävauhdilla. Pentua avustettiin nisälle, ja kyllä se siinä alkuun aikaa viettikin, mutta paino ei silti lähtenyt kunnolla nousuun. Alkuun kokeilimme myös lisäruokintaa emonmaidonvastikkeella käsin, mutta se lopetettiin pian, koska emolla kuitenkin oli maitoa yllin kyllin, ja ymmärsimme, että pennussa oli jotain vikaa. Ulkoisesti se näytti samalta kuin muutkin, mitä nyt jäi aikamoisen ruipeloksi muitten, hyvin kasvavien sisarustensa rinnalla. Syntymähetkellä tämä pentu oli muita vaisumpi, tosin se voi olla sattumaakin. Loppuaikoina pennun hengitys kävi vaikeaksi ja se tuli syanoottisesti, joten mitään ei enää ollut tehtävissä pikkuisen pelastamiseksi. 

Pentu vietiin maanantaiaamuna Eviraan kuolinsyynselvittelyä varten. Siitä otettiin myös näytteet Hannes Lohen geeniprojektia varten. Kissanpennun kuolema on aina surullinen ja yllättävä asia, vaikka esim. kissaklinikka Felinan mukaan kissojen pentukuolleisuus on jopa 15-40 %, eli kaikki pennut eivät ole syntyessään elinkelpoisia. Minulle kissankasvattajana kissojen terveys on erittäin tärkeä asia, ja olen heti alusta alkaen päättänyt kertoa avoimesti myös vastoinkäymisistä. Hankaluudet ja epäonnistumiset eivät katoa, vaikka niistä vaiettaisiin. Kissojen sairauksista ei vieläkään ole kovin paljon tutkimustietoa, minkä perusteella voisi päätellä vaikkapa sairauksien periytyvyyttä ja suunnitella kasvattamista sen pohjalta, mutta toivottavasti tietoa saadaan vielä lisää ja jaetaan.

"Pienen punaisen pojan" rento nukkuma-asento.
"The little reddish boy" sleeping in quite relaxed position.

Lohtua tilanteeseen tuo se, että muut viisi pentua ovat todella hyvävoimaisia, kasvavat ja kehittyvät hienosti. Jokainen oli vähintään tuplannut painonsa jo 6 ikävuorokauteen mennessä, ja hyvä kasvuvauhti on jatkunut senkin jälkeen. On siinä Ellillä tekemistä, että ehtii syödä niin paljon kuin pikkuiset imevät. Viikon iässä ensimmäiset alkoivat aukoa silmiään, ja nyt 1,5 viikon iässä jo melkein kaikilta on silmät auki. Pennut ovat hurjan söpöjä, niitä voisi vain tuijotella päivät pitkät. Tämän voi kukin itse todeta vaikkapa nettikamerasta.


Maitoa, nam!
Mmm... milk.

Sadly we lost one kitten last weekend. At first she grew up like the other five, but after four days her weight remained about the same level, whereas others gained about 10-25 g/day. The kitten did not eat properly, she started to breath heavily and we knew that there was nothing to do to help her. A veterinary pathologist will study the cause of death. The kitten's DNA will also be stored and studied at the cat gene project laboratory.

Luckily all the remaining five kittens are doing great. They are growing fast and Elli has a full-time job eating and feeding her babies. The kittens have started to open their eyes and see the world. They are such lovely little things that you could just stare at them all day long - and you can all do that via our webcam.

3 kommenttia:

  1. Osanottoni! Pennun menehtyminen on aina kovin surullista. Onneksi on viisi muuta joista huolehtia.

    VastaaPoista
  2. Ovatko noi pennut kaikki todellakin suklaita? Joissain kuvissa osa on keskenään erisävyisiä...Enhän minä näistä väreistä mitään tiedä, kunhan vain ihmettelen :)

    VastaaPoista
  3. Suklaita on ocicateissakin maitosuklaita, tummia suklaita ja hyvin lämpimänsävyisiä (kuten Kukka). Joten kyllä noissakin pennuissa sävyeroja ihan selvästi on. Tarkkaavaisesti olet, Katja, kuvia katsellut. :)

    VastaaPoista